Menneiden sotiemme paino näkyy edelleen puolustusajattelussa ja isänmaallisuutena kautta koko kansan. Samalla kun sodat olivat, ne käyneille, helvettiä, toivat ne mukanaan kansallista itsetuntoa ja voimantunnetta, joka elää yhä. Sotiemme suurimpina perintöinä voidaan pitää itsenäisyyttä sekä itsetuntoisuutta. Ne saavutettiin konkreettisen kärsimyksen kautta ja ne porautuivat meidän asenteisiimme kuin hitsattuina.
Mutta nykyään ei osata enää ammentaa samanlaista tunnetta oikein mistään. Menestyminen taiteissa, tieteissä tai liike-elämässä ei riitä, eikä niitä koeta yhteisiksi, yhdistäviksi asioiksi. Niiden tuoma vauraus ja muiden kansain arvostus sekä oman kansan henkinen hyvinvointi eivät ole arvoltaa sitä samaa, joka saavutettiin tappamalla ja tuhoamalla. suomalaiset eivät osaa nauttia saavutuksistaan, heille pitää tarjota suurta kärsimystä, jotta he tuntevat elävänsä.
Minä uskon, että tästä syystä nykyisessä puolustupolitiikassa ja maanpuolustusajattelussa ollaan hieman hakoteillä. Haluttaisiin ylläpitää samanlaista uskoa ja tahtoa, intohimoa suomalaisuutta kohtaan ja se haluttaisiin tehdä niin kuin se on aina tehty. Mutta kun niin se ei toimi.
Aika on muuttunut, maailma siinä mukana, mutta ihmisillä on pitkä ja hidas muisti. Toivomme, että voisimme ikuisesi elää sotiemme tuoman itsetunnon loistossa ja me-hengessä. Haluamme pitää kiinni jostakin, joka tuntui hyvältä. Mutta nyt olemme tilanteessa, jossa se kääntyy meitä itseämme vastaan.
Jos Suomen puolustuspolitiikkaa ja -laitosta ei ryhdytä uudistamaan on se tulevien uhkien edessä heikko, jopa voimaton, koska se ei ole valmistautunut niihin. Uusien uhkien edessä tarvitaan myös suuria kansanjoukkoja yhtenäiseen rintamaan, mutta ei aseet kädessä, ei asettumaan toista ihmistä vastaan, vaan auttamaan toisia. Luonnon katastrofit ja onnettomuuden sekä terrorismi ovat uusia uhkia. Niihin ei voi valmistautua metsässä.
Uutta talvisotaa ei tule. Itsenäisyyttä ei voi uudelleen saavuttaa. Nyt on kuljettava eteenpäin ja ryhdyttävä valmistautumaan tulevaisuuteen. Se on täällä jo huomenna.
Mutta nykyään ei osata enää ammentaa samanlaista tunnetta oikein mistään. Menestyminen taiteissa, tieteissä tai liike-elämässä ei riitä, eikä niitä koeta yhteisiksi, yhdistäviksi asioiksi. Niiden tuoma vauraus ja muiden kansain arvostus sekä oman kansan henkinen hyvinvointi eivät ole arvoltaa sitä samaa, joka saavutettiin tappamalla ja tuhoamalla. suomalaiset eivät osaa nauttia saavutuksistaan, heille pitää tarjota suurta kärsimystä, jotta he tuntevat elävänsä.
Minä uskon, että tästä syystä nykyisessä puolustupolitiikassa ja maanpuolustusajattelussa ollaan hieman hakoteillä. Haluttaisiin ylläpitää samanlaista uskoa ja tahtoa, intohimoa suomalaisuutta kohtaan ja se haluttaisiin tehdä niin kuin se on aina tehty. Mutta kun niin se ei toimi.
Aika on muuttunut, maailma siinä mukana, mutta ihmisillä on pitkä ja hidas muisti. Toivomme, että voisimme ikuisesi elää sotiemme tuoman itsetunnon loistossa ja me-hengessä. Haluamme pitää kiinni jostakin, joka tuntui hyvältä. Mutta nyt olemme tilanteessa, jossa se kääntyy meitä itseämme vastaan.
Jos Suomen puolustuspolitiikkaa ja -laitosta ei ryhdytä uudistamaan on se tulevien uhkien edessä heikko, jopa voimaton, koska se ei ole valmistautunut niihin. Uusien uhkien edessä tarvitaan myös suuria kansanjoukkoja yhtenäiseen rintamaan, mutta ei aseet kädessä, ei asettumaan toista ihmistä vastaan, vaan auttamaan toisia. Luonnon katastrofit ja onnettomuuden sekä terrorismi ovat uusia uhkia. Niihin ei voi valmistautua metsässä.
Uutta talvisotaa ei tule. Itsenäisyyttä ei voi uudelleen saavuttaa. Nyt on kuljettava eteenpäin ja ryhdyttävä valmistautumaan tulevaisuuteen. Se on täällä jo huomenna.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja mitenkäs voit olla niin varma ettei uutta talvisotaa tule?
Sekä maailmanpolittinen, että luonnon ilmastot ovat muuttuneet. Suomeen ei kukaan enää hyökkää, sota euroopassa yliepäätänsä on niin epätodennäköinen, etten usko sellaisen tulevan seuraavaan kahteensataan vuoteen. Nykyinen kommunikaatio ja kansojen väliset yhteisölliset toimet ovat sen verran vahva puskuri, että sodan todennäköisyys meidän suunnallamme on todella olematon. Terrorismi, vandalismi ja muut sisäiset ongelmat ovat huomattavasti suurempi uhka Suomelle kuin avoin sota.
Talvisota on historiaa.
Kyllä ainakin spol koulutuksessa otetaan huomioon ns. harmaanajan toiminta.
Suomen armeijan tehtävä on turvata maansa siten että vihollinen harkitsee hyökkäystä ainakin kahdesti. Rauhan aikana armeijan tehtävä on säilyttää puolustusvalmius eikä suinkaan sen hommia ole leikkiä poliisia, suomellahan on jo olemassa olevat poliisivoimat. Joiden tehtävä on suojella ja palvella rauhanaikana. Heillä on kyllä oikeus pyytää virka-apua puolustusvoimilta ja aina silloin tällöin siihen myös turvaudutaan.
On naurettava ajatus että puolustusvoimat eivät harkitsisi laajamittaisen ja pitkäaikaisen iskun mahdollisuutta. Yhtälailla puolustusvoimat ottavat koulutuksessa huomioon pienemmät strategiset iskut ja yllättävät olosuhteen muutokset. Esim yhdeksänkyt luvulla pelättiin Venäjällä syntyvää sisällissotaa ja suomella oli jo valmiit suunnitelmat kymmenien tuhansien rajanylittäjien sijoittamiseski ja sotilaspoliisikomppanioiden perustamisvalmiutta nostettiin.