Kokemuksia? Millaista on olla nainen armeijassa? Koetteko, että olisi mennyt aikaa hukkaan? Painiskelen itse kysymyksen edessä -mennäkö vai eikö?
naisena armeijaan
saara
151831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen itse mies, mutta vastaan silti kysymykseeni kun näin ja tutustuin muutamiin naisiin armeija-aikana. Se koulutus muuttaa ihmistä jonkin verran. Pojilla lähinnä parempaan suuntaan eli miehiksi, mutta naisilla se kyllä vähentää naisellisuutta selvästi.
Jos olet sellainen "reteä" ja reipas tyyppi sekä varma tyyliltäsi ja itsetunnoltasi niin se on varmaan ihan hyvä paikka sullekin, mutta persoonallisuudeltaan heikko nainen saattaa todella muuttua siellä vasten omaa tahtoaankin väärään suuntaan.
Minusta tuntuu, etta minua on vaikea enää epänaisellisemmaksi muutta, vaikka työhön ryhtyisivät kaikki suomen varuskunnat :(
Riippuu ihan tulevaisuuden suunnitelmista, jos jokin poliisi tai vastaava ammatti tähtäimessä niin jotenkin ymmärrän.
Sen takia ei kannata armeijaan mennä, että pystyt päteä tai todistamaan jotain itselle tai muille.
Armeijan käyminen on toki yksistään niin suuri meriitti, että voit jonkin suojatyöpaikan saada perähikiältä etenkin jos sukulaissuhteet kunnossa :D
Armeijassa on omat sääntönsä ja tapansa toimia, elämä on hyvin yksinkertaista kun valinnan vapautta ei juuri ole tai ainakin isommista asioista päättää joku muu.
On paljon vaativampaa ja kovempaa pärjätä tavallisessa elämässä omillaan, hankkia kunnon koulutus ja työpaikka yhä kilpaillummassa yhteiskunnassa. Siinä haastetta nuorelle naiselle ja pelissä vain koko elämä.
Minun tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä kovin avoimia, joten en osaa niiden perusteella tehdä valintaa.
Minua pelottaa itseänikin, että lähtisin vain ympäristön mielipiteen vuoksi. Minua on aina verrattu vanhempaan veljeeni, joka on aina selvinnyt kaikesta paremmin kuin minä. Nyt kun hän on käynyt armeijan minusta tuntuu, että minunkin pitäisi...
Mietin, että meneekö aika armeijassa hukkaan. Armeijassa saatua koulutusta arvostetaan kyllä siiviilimaailmassakin ja toisaalya armeija vaikuttaa kiinnostavalta... Luulen, että voisin siellä hyvin pärjätäkin, koska olen melko urheilullinen ja kolmen veljen takia melkoisen poikamainen ja "karski". Maalla kasvaneena on tullut tehtyä miestenkin töitä.
Ei aika armeijassa varmasti hukkaan mene. Tai riippuu kovasti mitä jatkossa elämälläsi aiot tehdä. Varmasti armeija-aika olisi hyödyllisintä nimenomaan yliopistoon tai korkeakouluun aikovalle. Armeijasta oppii paljon sellaista mitä ei muuten tule koulussa istumalla opittua.
Poliisi- tai pelastusuralle aikovalle armeijasta toki on ihan konkreettista hyötyä.
Kokemuksena armeija on ainutlaatuinen ja opettaa varmasti etenkin sosiaalisia taitoja.
Mielestäni on erittäin huono motiivi mennä armeijaan sen takia, että veljesikin meni. Kirjoituksestasi saa kuvan allemmuuden tunoisesta ihmisestä, joka haluaisia olla vähintään yhtä hyvä kuin veljensä.
Aseta itsellesi omat tavoitteet ja ala kulkemaan niitä kohti. Veljesi tekemisien matkiminen ja hyväksynnän hakeminen ei pidemmän päälle vie mihinkään. Seinä tulee vastaan.
Armeija vie osalta oman aloitekyvyn pitkäksi aikaa pois, koulutus saa tämä aikaan tahattomasti / tahallisesti. Hyvä piirre tietyssä määrin 'sotilaalle', mutta tuhoisaa kun nuoren ihmisen pitäisi hankkia koulupaikkaa, yms.
Toinen asia minkä tyhmempikin armeijassa oppii on vältellä tehtäviä puolivahingossa. Järjestelmä ja ihmiset ajavat siihen väkisin. Sanon vain, että osalla sama peli tuntuu jatkuvan työelämässä.
Seuraavaksi muutama tosielämän havainto nykyajasta. Tämä varmasti saa paljon eriäviä mielipiteitä, mutta:
Armeijalla on merkitystä työelämää, työpaikan saamista ajatellen, jos näet tulevaisuutesi huonopalkkaisissa töissä jossa sinua säännöllisin välein joku ylempi kyykyttää. Aina vain paranee, jos työpaikka sijaitsee maaseutukunnassa.
Jos sen sijaan tavoitteenasi on haastavampi korkeaa koulutusta vaativa vastuullinen työ jossain isommassa kaupungissa niin armeijalla ei ole mitään merkitystä.
Minuakin kovasti houkuttelisi tuo armeija... Oma ongelmani ei ole tuo, että kuluuko aika siellä hukkaan (suhtaudun enemmän sillä periaatteella, että nuorena kuuluu hankkia kokemuksia), vaan enemmänkin se, että pärjäänkö. Olen huikeat 155 cm pitkä, joten kova kunto pitäisi saada jo ennen kuin armeija alkaa. Jos joku täällä viitsisi kertoa, että millaista kuntoa siellä tarvitaan? Siis jotenkin tarkemmin kuin pelkkä 'hyvää', en ole saanut oikein mistään tarkkoja vastauksia..
Tuolla aiemmin puhuttiin siitä, että armeija muuttaa, mutta kyllähän kaikki tässä elämässä! Voithan mennä kokeilemaan sinne, naisillahan on se 'kokeiluaika'. Jos ei miellytä ja tuntuu turhalta, voi aina lähteä lätkimään. Tsemppiä! :)
Kestävyys ja se, että jaksaa kantaa varusteita lienevät oleellisimmat alueet kunnon kannalta noin yleisesti armeijaa ajatellen. Monella pienemmällä miehelläkin, vaikka omaisivat kohtuullisen juoksukunnon, on hankaluuksia kun marssitaan esim 40 kg varustuksen kanssa.
Kannattaa kokeilla ja totutella ennen inttiin menoa, niin on sitten helpompaa. Yleisesti ottaen intissä huonokuntoisilla kunto kasvaa ja huipukuntoisilla rapistuu.
Mitä kokoon tulee, tunnen 160cm pitkän entisen kaukopartiomiehen, joten ei se niin ratkaiseva asia pärjämisessä aina ole, jos on muuten kovassa kunnossa.
Ei mullekaa tuota pituutta oo hirveemmin kertyny, mutta silti tuli intti käytyä...hirveen hyvä juoksukunto mulla ei ollu sinne mennes eikä kyllä pois tullessakaan, mutta kyllä siellä pärjää vaikka ei jaksa sitä 3000 coopperis juosta! ite ainakin huomasin että kestävyys ja se että jakso niitä kamoja kantaa pidemmänki matkaa kanto pitkälle...ite en kertaakaa jättäny leikkiä kesken vaikka vuoden niitä polkuja tallasin...eli pussillinen SISUA on myös hyvä ottaa matkaevääks!
Sit tästä keskeyttämisestä...joo onhan meillä oikeus keskeyttää sen 45 päivän sisällä, mutta kehottaisin kyl tarkkaa funtsiin jo ennen palvelukseen astumista, että kestääkö kantti... Mun mielestä se keskeyttämis mahollisuus on sit aivan viimeinen keino mitä käyttää...jos on pakko ettei yksinkertaisesti sopeudu...
Hukkaan menee koulutus,kun ei armeijaa enään tarvita.Ei sivistyneet valtiot ENÄÄN valloita muita maita.Jos näin kävisi on edessä ydinsota eikä mikään eläin selviäisi.Paitsi jos haluat hakea armeijasta elämyksiä elämääsi niin siitä vain
Niinpä niin, muttakun ne sivistymättömät valtiot, esimerkiksi Venäjä ja USA kun valloittavat niitä muita maita. Maailmassa on tälläkin hetkellä 32 aseellista konfliktia menossa. Että armeijaako ei tarvita?
Tyhmää kysy muilta ihmisilta mitä pitäisi/haluaisit tehdä.
Kysyisitkö myös paskan syöjiltä,että kannattaisiko paskaa syödä.
Päätä itse mitä mitä haluat tehdä/syödä
En kysynyt, että kannattaako minun mennä armeijaan. Halusin kuulla kokemuksia ja tietää millaista on armeijassa, ennen kuin teen päätöstä...
Mielestäni kannattaa kokeilla. Kyllähän siellä on niitä naisia jotka ovat edenneet melko pitkällekin, ovat päässeet AUK:iin ja sieltä RUK:iin ja niin edespäin. Kannattaa tosiaan vierailla aamukammassa siellä on oma keskustelupalstansa varusnaisille eli:
http://www.mountine.com/aamukampa/forum/viewforum.php?f=23
Siellä on oma keskustelupalsta tosiaan naisten vapaaheotiselle palvelukselle. Siellä saat todennäköisesti parempia ja asiallisempia vastauksia kuin täältä.
Jos on paljon intoa mennä armeijaan, mene vain. Olen itse mies, ja täytyy sanoa, että armeijassa se 9 kk mitä minä siellä olin vitutti ihan kympillä, mutta nyt ajattelen sitä lähinnä hyödyllisenä kokemuksena.
Nimenomaan kokemus armeija on. Totta on, että armeijassa on paljon idiootteja, sovinisteja ja muuta mukavaa, jotka eivät ehkä naisia niin pidä arvossaan, mutta kannattaa silti sinne mennä. Minä itse ärsyynnyin oman yksikköni henkisesti alatasoiseen menoon.
Intti on kokemus. Siitä on hyvä puhua jälkeenpäin, ja siellä kasvaa kunto. Lisäksi tutustuu kaikenlaisiin miespuolisiin ihmisiin, ja miksei myös naisiin.
Mene ihmeessä, jos arvelet, että haluat viettää elämästäsi max vuoden armeijaan. En itse kadu niitä 9 kk, ehkä vain sitä, että en edes yrittänyt aliupseerikouluun.