Moikka, toivoisin ajatuksia muilta, jotka ovat kokeneet puolison masennuksen.
Meillä on tilanne se, että kolme lasta (10, 7 ja 2) ja yhdessä olemme olleen 12v. Olen itse 30v nainen.
Miehellä ollut melkein koko suhteemme ajan jonkinlaisia mielenterveysongelmia. Ongelmat kärjistyivät pahimmillaan vähän ennen kuin aloin odottamaan nuorinta lasta. Mies väsyi työhön ym kaikkeen. Lapsi syntyi huonoon aikaan, mies oli todella väsynyt. Hoidin vauvan yksin, raskausaikana olin todella yksin. Samalla mies haki apua ongelmiinsa. Saikin, sekä lääkkeitä että terapiaa. Pahin meni ohi ehkä toistaiseksi. Diagnoosia ei ole mies vieläkään saanut. Masennuksesta on puhuttu, mahdollisesti myös persoonallisuushäiriöitä. Olen tottunut siihen, että hoidan lähes kaiken. Käymme molemmat töissä. Minä pyöräilen työmatkat (10 km suuntaansa) koska meillä ei ole varaa ostaa toista autoa. Mies kulkee 3 km työmatkat autolla koska ei jaksa pyöräillä. Minä hoidan lasten koulu ja hoitoasiat, autan läksyissä, maksan laskut (molempien tililtä), hoidan ruokaostokset, pyykkään ja yritän pitää kodin kunnossa. Mies suurimman osan ajasta mitä on kotona, pelaa. Tai haukottelee ja valittaa. Marisee asioista, mitkä on tekemättä tai hoitamatta. Tekee jotain pientä (tyhjentää astianpesukoneen) jos jaksaa. Valittaa kuinka hanurista elämä on. Yritän järjestää hänelle rauhallisia hetkiä (lähden lasten kanssa ulos töitten jälkeen jotta pienessä asunnossamme olisi hiljaista) mutta mies ei koskaan järjestä minulle omaa aikaa. Hyvä jos lenkillä pääsen käymään yksin kerran kuukaudessa, silloinkin epäilee minun olevan jossain muualla. Tarvisin itsellenikin välillä hengähdysaikaa, mutta en sitä saa. Alan olla todella poikki. Pystyykö masentuneelta odottamaan toisen huomioimista? Kuitenkin on työelämässä..
Meillä on tilanne se, että kolme lasta (10, 7 ja 2) ja yhdessä olemme olleen 12v. Olen itse 30v nainen.
Miehellä ollut melkein koko suhteemme ajan jonkinlaisia mielenterveysongelmia. Ongelmat kärjistyivät pahimmillaan vähän ennen kuin aloin odottamaan nuorinta lasta. Mies väsyi työhön ym kaikkeen. Lapsi syntyi huonoon aikaan, mies oli todella väsynyt. Hoidin vauvan yksin, raskausaikana olin todella yksin. Samalla mies haki apua ongelmiinsa. Saikin, sekä lääkkeitä että terapiaa. Pahin meni ohi ehkä toistaiseksi. Diagnoosia ei ole mies vieläkään saanut. Masennuksesta on puhuttu, mahdollisesti myös persoonallisuushäiriöitä. Olen tottunut siihen, että hoidan lähes kaiken. Käymme molemmat töissä. Minä pyöräilen työmatkat (10 km suuntaansa) koska meillä ei ole varaa ostaa toista autoa. Mies kulkee 3 km työmatkat autolla koska ei jaksa pyöräillä. Minä hoidan lasten koulu ja hoitoasiat, autan läksyissä, maksan laskut (molempien tililtä), hoidan ruokaostokset, pyykkään ja yritän pitää kodin kunnossa. Mies suurimman osan ajasta mitä on kotona, pelaa. Tai haukottelee ja valittaa. Marisee asioista, mitkä on tekemättä tai hoitamatta. Tekee jotain pientä (tyhjentää astianpesukoneen) jos jaksaa. Valittaa kuinka hanurista elämä on. Yritän järjestää hänelle rauhallisia hetkiä (lähden lasten kanssa ulos töitten jälkeen jotta pienessä asunnossamme olisi hiljaista) mutta mies ei koskaan järjestä minulle omaa aikaa. Hyvä jos lenkillä pääsen käymään yksin kerran kuukaudessa, silloinkin epäilee minun olevan jossain muualla. Tarvisin itsellenikin välillä hengähdysaikaa, mutta en sitä saa. Alan olla todella poikki. Pystyykö masentuneelta odottamaan toisen huomioimista? Kuitenkin on työelämässä..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Parisuhteenne tuntuu olevan epätasapainossa, et jaksa enää yksin kantaa vastuuta, ellei mies ota myös tehtäviä. Omaa aikaa täytyy itse ottaa, sitä ei anneta.
Itsekin naisena olen huomannut, että meillä naisilla on paha tapa ottaa tehtäviä eikä anneta toiselle siihen mahdollisuutta. Myöhemmin se ei enää onnistukaan. Jos mies tekisi enemmän kotona töitä, ei tuota turhautumista ja pitkästymistä olisi.
Miehelle pitää usein pyytää tekemään jokin konkreettinen asia, yksi asia kerrallaan ja kädestä pitäen opastaa ja kertoa miten jokin asia tehdään, hän tekee sen kyllä sitten mielellään.
Mahtaako mies käytää lääkkeitä masennukseen, jota ei ole diaknosoitu? Jos hänellä on neurolepti tai ssri lääkitys, se selittää kyllä tuollaisen käytöksen. Syy ei ole silloin miehessä vaan lääkeissä joiden vaikutukseen ei voi mitään. Jos on syönyt jo pitempään lääkkeitä, persoonallisuushäiriö epäily on normaalia, koska lääkkeet oikeasti muuttavat persoonaa ja ajattelua.
Perheaisian neuvottelukeskukset ovat hyviä paikkoja keskustella, eivät maksa mitään.