Mitä lähimmäisen rakkaus Sinulle tarkoittaa - miten muut osoittavat sitä sinulle ja miten itse osoitat sitä muille?
Tuli vaan mieleen, kun siitä on puhuttu jo lapsuudesta alkaen.
Tuli vaan mieleen, kun siitä on puhuttu jo lapsuudesta alkaen.
Lähimmäisen rakkaus
Oppia ikä kaikki
62243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 34 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
On se ilmoja pitänyt.
Missä tuntuu hyvältä, kun tuon sanoi?
Mikäpä hänessä...
Oli niin surullisen yksinäinen ilman kommetteja.
Lähinnä epämiellyttävää jos kaikkia rakastaisin ja kaikki minua.
Moderni versio: Siedätkö useimpia ihmisiä.
Jos noin kysytään, niin vastaan: kyllä siedän.
Niin minäkin, jopa niin paljon, etten edes täällä alkaisi ketään potkimaan.
Mä avasin tänään jyväpaarin noille siipiveikoille saa sieltä pikkupurtavaakin talipallojen muorossa.
Vastapalveluksena ne lupas talvehtia ja myös pesiä keväällä täs nurkissa.
Siin ko ne henkailee niin syöttävät kaik lentävät pörriäiset poikasilleen
Jaahas, kyllä se varmaankin teoissa näkyy? Soppakauhaan eksyy se ylimääräinen siskonmakkarapala, ja sitä rataa :))
Hoidan ja huolehdin läheisistäni. Olen omaishoitaja miehelleni. Käyn äitiäni katsomassa usein. Lapset lapsineen on tärkeintä maailmassa.
lapseni tarjoaa matkoja ja järjestää synttäriyllätyksiä ym..
Ei mitään ihmellistä tarvitse tehdä, kyllä sen huomaa. Minäkin laitan huomenna Lintujen syöttöpaikalle siemeniä ja talipalloja.
Aika oudon oloisia vastauksia aloittajan kymysykseen. Eikö lähimmäisenrakkaus puhtaimmillaan ja parhaimmillaan tarkoita inhimillistä suhtautumista kaikkiin muihin, toisiin ihmisiin. Sitä, että käyttäytyy ihmisiä kohtaan niin kuin toivoisi heidän käyttäytyvän itseään kohtaan niin käytännössä kuin ajatuksen tasollakin.
Lähimmäisenrakkaudessa korostuu se, että ymmärtää ja tajuaa kaikkien maailman ihmisten samankaltaisuuden erilaisuuksista huolimatta ja tilan, luvan antamisen kaikille ja kaikelle elämässä. 'Omia' ihmisiä, omaisia, läheisiä, sukulaisia ja kavereita on helppoa rakastaa sanan laajassa merkityksessä, oikea lähimmäisistä välittäminen tarkoittaa kaikkien erilaisten maailman ihmisten hyväksymistä.
Rasisti esim. ei rakasta ihmisiä vaan pelkää heitä, koska erilaisuus, toisenlaiset tavat elää, olla ja ajatella ovat niin utopistisia juttuja, että ne eivät oman pienen ja ahtaan maailman eli navan ympärille mahdu.
Parhaimmat esimerkit lähimmäisten suuresta välittämisestä ja aidosta auttamisen halusta tulevat hoitoalan ammattilaisten taholta. Siitä huolimatta, että nykyään kurjistustoimet säästöjen muodossa tekevät alasta kiireisen, raskaan sekä fyysisten voimien viennin lisäksi henkisesti sangen kuluttavaa.
Eikö tuo ole selvää mitä lähimmäisen rakkaus tarkoittaa, jotenkin tuntuu väkisin väännetyltä alkaa kehumaan kuinka lähimmäisen rakkaus kullakin kukoistaa.
Ol ihmine ihmisel
Se o semmone juttu et ,mä luule et kaik ymmärs kysymykse mut nykyse kettuilu puumi vallites harva viitti kunnol vastat.
Toisaalt noi linnu ova semmossi pikku enkelei mitkä tua tervessi likalt,kyl niist hualt täyty pittä.
Tosiaan, kettuilupuumi täällä vallitsee, saisi tuota lähimmäisen rakkautta olla laajemminkin.
Jeps, se näytti ihan 'harvinaisen selvältä' alkupään kommentteja lukiessa. Aloittaja kysyy, mitä se on, minä vastasin, en kehunut mitään. Onko sinulla muitakin ongelmia? Tarvitsisit varmaan lähimmäistä ymmärtäjäksi.
Lähimmäisenrakkaus?
Kaksi kissaa on ollut, joita voisin luonnehtia tuollaisiksi. Kummankin luottamuksen tyhmyyttäni petin ja sitä kadun.
Ei ole muita joista voisin sanoa, että lähimmäinen.
Olipa kauniisti sanottu ....kiitos sinulle.
Olen sanaton .
Mikä oli kaunista?
Kissan luottamuksen pettäminen?
jos vaikka
Tahallasiko ymmärsit väärin?
lähimmäisen rakkaus on näkymätön tunne nykyään,
sen vaan tietää olevan olemassa,
jossaki avaruudessa kai leijuu,
fyysistä kontaktia ei enää ole kehenkään,
on vain satoja kilometrejä välissä,
vain ajatus lentää ja rakastaa mielikuvituksen pilvissä,
Ja näinhän se hyvä .... se kuitenkin liikkuu .
Se elämä .
Ihmeellisiä vastauksia--eräs yritti pitkällä joka oli puoleksi nolla.
Mitä teki Eeva, näin ajatellessa---ja näin tekevät Eevat tänään.
Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan, siis munmielest.
Kohtelu minua vastaan on Aina ollut hyvä.
Sanasi minulle ovat nollaa.
Suomalaisien kohtelu muille on nollaa maailmassa.
Tulee aika kun ajatus muuttuu ja kuka määrää!
Anteeksi nyt mutta en ollenkaan ymmärrä mikä on sinun kirjoitustesi tarkoitus tällä palstalla. Varmasti saat "hyvää kohtelua" suomalaisilta noiden kirjoitusten jälkeen :). Mutta se lienee kirjoitusesi tarkoituskin, vai kuinka?
Kannattaa lopettaa turha lässytys ja valitus pikkuasioista. Maailma on menossa kohti isompia asioita. Avatkaa silmänne todellisille ongelmille.
Tämä esittämäni vihan kipinä kytee voimakkaasti jo läntisessä naapurimaassamme ja me emme ole poikkeus. Keskuudessamme liikku näitä videon henkilöitä ja he ovat suuria sankareita ja esikuvia tietyille "suomalaisille" nuorille.
-niinpä, joo...silloin kauan sitten kristinuskoa käytiin pänttäämäs oikein kunnolla vääräuskoisten päähän ns. ristiretkillä, nyt on sitten heidän vuoro päntätä länsimaalaisten, vääräuskoisten päitä....vuorotellen nää aivopestyt pirulaiset väkivaltaa harrastaa, ja aina sen ainoan ja oikean uskonnon nimeen...aamen.
Uskonnot ovat kaiken pahan takana, saavat eniten sotia aikaan. Niistä on lähimmäisen rakkaus kaukana.
Uskonnot ovat alkujaan olleet hyviä, mutta ihminen on vallanhimossaan pilannut ja vääristellyt joka ainoan.
Uskonnot ovat ihmisten keksimiä hallintavälineitä, eivät ne tyhjästä ole syntyneet.
Mielessäni on sellainen ajatus, että usko ja uskonnot liikkuvat nykyään eri kategorioissa. Uskontojen varjoilla( koska ihminen on häikäilemättä niitä käyttänyt, esim. kansan pitäminen pimennossa kaikesta,luku- ja kirjoitustaidon opettaminen kansalle oli rangaistava teko joskus joissain maissa ja useimmissa turhaa ja turmellusta tuottavaa ainakin naisille.)
Tapakristitysti kuulun ev.kel lut. kirkkoon, mutten allekirjoita mitään uskontoa sinällään.
Omat ajatukseni olen koonnut lukemalla erilaisia asioita.
Tää nyt liittyy enemmän siihen toiseen ketjuun joka on valahtanut liian alas enkä viitsi nostaa, seitsemästä kuolemansynnistä, mutta just toi lähimmäisenrakkauden puuttuminen ja ahneus eli omanvoiton tavoittelu ovat kyllä uskonnollisen kiihkon rinnalla syypäitä moneen ihmiskunnan tragediaan, sekä yksilöllisellä että yhteiskunnallisella tasolla.
Pari juttua tuli mieleen: Stefan Einhorn oli eilen vai oilko toissapäivänä aamutv:ssä puhumassa kirjastaan seitsemäsätä kuolemansynnustä modernisoituina ja hän asetti ne tähän järjestykseen: ja nää jutut mistä ollaan puhuttu, ahneus, valheellisuus, viha, muukalaisviha jne olivat listalla, mutta siitä puuttui tää himo kokonaan. Ajat ovat muuttuneet?
Katselin eilen illalla Homeland-sarjaa neljännen sesongin eka jakson. DN:ssä oli eilen juttua tästä tv-sarjasta joka karmivan realistisesti ennakoi muslimimaailman tapahtumia Miten tää liittyy päivän teemaan? Erittäin paljon koska sarja kuvaa tosi läheltä mitä uskonnollinen koohko, lähimmäisenrakkauden puute ja poliittinen varjonyrkkeily vallasta ja luonnonvaroista saavat aikaan maailmassa.
Minusta "uskonnollinen kiihko" on vain yksi ahtaan ajattelun muoto. (Paloma).
Sillä on pitkä perinne ja siitäkö syystä sillä tuntuisi olevan enemmän voimaa kuin muilla "ismeillä" ? Mielestäni uskonto myös tavoittaa ihmiset aika syvältä, on jotenkin yksinkertaista ja yleispätevää ja kuten kaiken, senkin ihminen voi kääntää mieleisekseen, palvelemaan omaa tarkoitustaan. Ja vallan välineenä se taitaa olla .ylittämätön,
Olisko tuo "himo" - sanan merkitys hiukan muuttunut? Intohimo-sanalla on ainakin mielestäni positiivinen arvolataus. Siinä on omistautumista, intensiteettiä, joskin myös sokeutta...
Pari kirjaa olen Einhornilta lukenut, mutta niin kuin aina, pajatso tyhjenee melkein siinä yhdessä kirjassa.... Hän kai on juutalainen ja ne äänenpainot korostuivat jossain määrin, jos nyt oikein muistan...
Jumalat ovat sielustani kaukana.
Liekö niitä onkaan?
Lähimmäiseni on tuo Jesse.
En menisi sanomaan että me sillee rakastetaan.
Kai meillä jotain on, koska Jesse ei lähde kulumallakaan.
Enkä minä ole koskaan tuntenut tarvetta potkia pois.
Otetaas sitten aloituksen toinen taka-ajatus.
Näin kokeneena haluaisin herätä joku aamu 16-vuotiaana teininä.
Samana kuohuvana teininä kuin silloin ennen.
Kuitenkin niin, että kaikki tämän-hetkinen iskelmä olisi voimissaan.
Olisi niin paljon enemmän sanoja joita kertoa, joilla ihmistä kietoa.
H.
Olen huomannut ihmisten olevan erittäin kylmän laskelmoivia asiaan kuin asiaan. Laskelmoinnilla tarkoitan lähimmäisiä, jotka laskevat KAIKEN euroissa, mitä tekevät toiselle. Toiseen kohdistuva välittäminen on myös tärkeä piirre meissä jokaisessa.
Selitellyt omia tekojani, joita en laskelmoi edes kiitoksen pohjalta. Kaikilta ei kuulu kiitoksen alkeisintakaan sanaa, mutten anna sen vähentää lähimmäisiin kohdistuvia päivän tekoja oman ajan puitteissa.
Lähimmäisen rakkaus ? Minusta sen ei tarvitse olla mitenkään suurieleistä: myötämielinen asenne toisiin ihmisiin ja siitä sitten lähtee, mitä on milloinkin lähteäkseen.
Nuorempana ajattelin, että toisen auttaminen ilman tuota asennetta ei ole minkään väärti. Tänään näen, että myös kylmäsydäminen, velvollisuudentuntoinen ihminen voi tehdä "hyvää", auttaa vaikka ottamaan sen ensimmäisen askelen uuteen suuntaan.
Silti olen itse aika huono ottamaan vastaan sellaista apua, jota tarjotaan muodon vuoksi, vastentahtoisesti. Olen kuitenkin huomannut, että auttajan asenne voi muuttua matkan varrella ja molemmille voi jäädä sessiosta hyvä mieli.
Sama pätee myös itseeni. Jos joskus on tehnyt "ilman fiilistä" jotakin toisen hyväksi, siitä saa kyllä hyvän mielen, ellei nyt sitten ole kyse puhtaasta hyväksi käytöstä.
Lähimmäisen rakkaus?
En oikein osaa yhdistää lähimmäisenrakkautta hyväntekeväisyyteen, koska omien havaintojeni perusteella ja viitaten ainoastaan tuntemiini ihmisiin jotkut (monet) lahjoittavat rahaa keräyksiin jne, vaientaakseen hieman sitä sisäistä ääntään joka syyttelee mässäämisestä ja muistakin kuolemansynneistä jotka kehittyneen maan ihmiset suovat itselleen hedonistisessa "oman onnen" tavoittelussa samalla kun muualla (lähellä tai kaukana) kuollaan väkivaltaisesti ja nälkään ja sairauksiin ja itsellä on niin hyvä olla.
Toisaalta taas, on se hyvä asia, jos se pieni ääni jota yritetään vaientaa koko ajan saa edes minimaalisesti ihmiset liikkeelle ja jakamaan omasta jättipotistaan tarvitseville. Mutta onko se lähimmäisenrakkautta?
Minulle lähimmäisenrakkaus ei ole myöskään se rakkaus ja huolenpito jota kohdistan omiin lapsiini, lapsenlapsiini, elämänkumppaniini. Se on normaalia omistaan välittämistä.
Näen lähimmäisenrakkauden raamatullisessa mielessä (se mitä meille pyhäkoulussa opetettiin ;). Auttaa ventovierasta ihmistä hädässä, ilman omanvoiton tavoitetta. Vaikeeta.....
Eikös se keräyksiin lahjoittaminenkin ole sitä, että auttaa ventovierasta hädässä? Mikäs rynnäkkö ja hiilijalanjäljet siitä tulisi, jos jokainen auttamishaluinen lähtisi jonnekin katastrofialueelle auttamaan henkilökohtaisesti?
Minä taas koen, että ns. hyväntekeväisyys lähtee siitä, että lähimmäisyys on tehty aika vaikeaksi modernissa yhteiskunnassa. (Paloma)'
Ei välttämättä tunneta toisiaan tai tunnetaan vain niin pinnallisesti, ettei tiedetä toisen tarpeista tai mahdollisista ongelmista ja jos tiedetään, ei arvata tai osata lähestyä häntä ja kun meillä on tuo virallinen auttamisverkosto, niin hoitakoot ne...
Noinhan se menee: välitetään omista ja siinäkin tuntuu joskus olevan riittävästi työmaata...
Silti pidän puutteena sitä, että spontaani ja pyyteetön avun antaminen tuntuu olevan historiaa. Ei ole enää sitä henkeä, missä "oikea käsi ei tiedä, mitä vasen tekee" tai sitten tuokin kehotus mlelletään toisin, kuvauksena täydellisestä hukassa olemisesta..))
Paloma, asetun tänne riviin :))
Sulla on tuossa hyvä pointti. Kun harrastan hyväntekeväisyyttä, teen sen ehkä enempi vastuun- ja velvollisuuden tunteesta kuin lähimmäisen rakkaudesta. Vaikka tunnenkin paljon rakkautta elämää ja monen monia kanssaihmistä kohtaan, on vaikeaa rakastaa ventovierasta ja etenkään jotain massaa, ihmiskansaa.
Mutta se mitä kuvaat omistaan välittämiseksi, minulle se on lähimmäisenrakkautta. Ne ovat enemmän kuin pelkkää välittämistä, ne ovat rakkaudella ja lämmöllä tehtyjä tekoja. Pyyteetöntä sellaista.
Liekö tuokin sellainen tulkinnanvarainen juttu. Mutta rakkaus ja välittäminen ei minusta ole sama asia.
Mitä enemmän välikäsiä sitä vähemmän menee perille tarpeeseen. Olen itse valinnut kohdistaa sen minimaalisen "hyväntekeväisyyden" mitä teen tuttuun perheeseen kehitysmaassa, joilla tiedän olevan tosi vaikeeta ekonomisesti. Raha siirtyy ilman välikäsiä kiinteistöfirman minulle pitämältä tililtä shekin muodossa perheen päälle. Tiedän että "lesken roponi" menee sairaalalaskuihin, tyttären kouluttamiseen, sähkö-ja vesilaskujen maksamiseen.
Eikä sekään ole lähimmäisenrakkautta, siis puhdasta sellaista. Syynä heidän taloudelliseen ahdinkoonsa on osittain edesmenneen mieheni sukulaisten syytä koska he eivät maksaneet kodinhoitajansa eläkekassaan riittävän montaa vuotta että työntekijä olisi ollut oikeutettu eläkkeeseen. Varsinaista kansaneläkettä ei ole maassa. Minä yritän hieman paikkailla muiden virheitä.
Olen tosiaankin tietoine että olen etuoikeututessa asemassa koska voin itse valikoida kohdeperheen ja tunnen heidän olonsa hyvin läheltä. Ja että minulla on mekanismi joka toimii hyvin rahan siirtoon. Kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta.
lue :"Osittain syynä" = ei "osittain edesmenneen"
Eihän tuttavaperheen auttaminen ole ventovieraan auttamista.
höh!:ille:
Kuka on puhunut ainoastaan ventovieraiden auttamisesta? Aihe on paljon, paljon laajempi.
Ei välttämättä olekaan. Minä taas katson omistaan huolehtimisen, vastuun ja heidän pyyteettömän rakastamisen normiksi ja on siinä varmaan sitä lähimmäisenrakkautta myös mukana, mutta se tuntuu kuitenkin jotenkin niin päivänselvältä asialta...sanotaanhan esim. silleen aika ilkeesti että lapsi on niin ruma että sitä voi rakastaa vain oma äitinsä....:)
Tulkinnanvaraista tavaraa...
Sinä itse ystäväni:
"Näen lähimmäisenrakkauden raamatullisessa mielessä (se mitä meille pyhäkoulussa opetettiin ;). Auttaa ventovierasta ihmistä hädässä, ilman omanvoiton tavoitetta. Vaikeeta....."
Höh...tota...
mä puhuin kyllä hyväntekeväisyydestä, en välttämättä lähimmäisenrakkaudesta. Mielestäni olin jo sen sanonut että ne ei ole välttämättä sama asia.
lähimmäisen rakkaus,
Lähimmäisen rakkaus on sitä, että otamme osaa suruun lähettämällä atressi, ajattelemme sympaatisia ajatuksia jostakusta,
siis kukaan EI oikeesti vaivaudu ottamaan yhteyksiä entisiin ystäviin tuttaviin sukulaisiin,
olemme lähinnä suuresti vaivautuneita jos joku tulee yllättäin kylään, tai ottaa yllättäin yhteyttä,
siis kaikki on hyvin niinkauan kun meidän sielun rauhaa ei kukaan tule häiritsemään minkäänlaisilla tunteilla oikeesti,
pysykää kaukana, ajatelkaa vaan hyviä asioita, se on parasta suomessa.
Suomalaisen lähimmäisenrakkaus verrattuna minkä muun maanlaisen?
Miten surullinen sisältö on viestissäsi, "tätä on suomalaisen". Minä taas oletan että suomalaisen lähimmäisenrakkaus voi olla hyvinkin niukkaeleistä ja korutonta, mutta ei välttämättä vähempää tai huonompaa kuin jossain muualla.
Vanha sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa" pitänee edelleenkin paikkansa. Lähimmäisenrakkautta saa osakseen vain antamalla sitä toiselle.
empaattinen symppis,
Olet oikeassa, jostain syystä vain ihminen väsyy , on ollu liiana kauan unohdettuna kaikkien taholta, joten lopulta kaikki läheisyys alkaa tuntua rasiteelta,
tietenki syynä on myös oma alotekyvyttömyys,
Ei lähimmäisenrakkaus kuulu vain johonkin tiettyyn uskontoon. Luulen että useimmissa uskoissa ja uskonnoissa se on pohjalla, Uusi Testamentti hyvänä esimerkkinä Jeesuksen opetusten kautta. Hän totesi Vanhan Testamentin opetukset vanhentuneiksi jo 2000 vuotta sitten!
Silmä silmästä - hammas hampaasta -ajattelu on voimissaan vielä tälläkin vuosituhannella, vaikka koko maailma uhkuu 'sivistystä' ja 'kehitystä'. Tältäkin palstalta lähimmäisenrakkautta on melko turha etsiä. Onneksi ei ihan :).
Jokaisen (myös minun!) kannattaisi mennä itseensä ja ajatuksen kanssa tutkia eri uskontojen perusasioita ja myös alkuperäiskansojen laatimia omia lakeja, usein kirjoittamattomia. Niissä on vissiä viisautta:
- Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
- Älä tuomitse naapuriasi ennen kuin olet kävellyt hänen mokkasiineissaan.
- Jne.
Mikä siinä on niin vaikeaa? Voi meitä maan matosia: emme taida voida, osata tai pystyä rakastamaan edes itseämme?!!
Olisiko ydinkysymys se että pitäisi nöyrästi myöntää virheensä? Sen jälkeen jo alkaisi ymmärtää että eivät muutkaan virheettömiä ole... Sitten voisikin jo opetella antamaan anteeksi - molemmille! Maailma olisi siltä osin edes pikkuisen parempi paikka?
Ehkä minäkin vielä opin?
Koiraani kiinnyin niin paljon etten olisi ikinä uskonut ennen kun sen koin.
Niin suuri oli menetys etten koskaan enää uskalla ottaa.
Sen silmiä ja katsetta ikävöin loppuelämäni, aina se odotti minua ja työnsi kuononsa syliin. Autoili mielellään ja etupenkillä istui, olin niin ylpeä siitä.
Kun sitä kestona kehuin, äiti kerran kiukkuisena huomautti "no ei se ainakaan puhu"
niin, ei se puhunut, mutta se ymmärsi minua täydellisesti.
Voi kun on ikävä koiraa!
viaton sivullinen
Otan osaa. Kun ajattelenkin , että tuo Eppu-kissani tuosta tulisi tiensä päähän, pelkkä ajatuskin riipaisee.
Ymmärrän ikäväsi.
Koiria, kissoja täällä höösätään toen perrää.
Ihmisistä ei niin väliä.
Niinhän ne lauloi romanitkin joskus kaunniisti: En lähimmäinen lie kenenkään ----
Älähän nyt. Välitetään, välitetään. Sinustakin välitetään, usko pois.
Eipä ihme.
"Heimo on ollut aina syrjitty vähän kaikkialla. Vuosisatoja sitten heistä maksettiin Ruotsi-Suomessa jopa tapporahaa. Vasta vuonna 1748 kumottiin laki, joka salli kiinni saadun romanin hirttämisen ilman oikeudenkäyntiä."
http://www.soininvaara.fi/2010/01/20/mita-tehda-romaneille/
Kyllä ihmisistä välitetään, minäkin olen ihan työkseni vuosikymmenet välittänyt.
Olen osani antanut, ruokkinut, pessyt, lohduttanut, viihdyttänyt, itkenyt, nauranut,
kyllä on lähimmäiselle kaikki annettu mitä irtoaa. Kaiken olen tehnyt ilolla ja vieläkin
käyn vapaaehtoisena entisessä työpaikassa.
Nyt kun minulla ei ole koiraa, olen hiljalleen päätynyt siihen että otan kissan.
Kissanäyttelyissä käyn ja olen ihastunut rotukissoihin, lähinnä Somali on
mieleinen, punaruskea tuuheahäntäinen, hyvin seurallinen katti.
Eikö eläimetkin ole meidän lähimmäisiä, hiljaisia, pyyteettömiä, ne myös
rakkautta tarvitsevat ja antavat.
enkä kissoihin,
mä en ole koskaan ollu eläimiin rakastunu,
mutta omaan puolisooni kyllä olin,
nyhjäsin aina hänen kainalosaan , kunnes kuolema meidät erotti,
Entä, jos joku koira tai kissa rakastuu Sinuun, se voi ´´viedä sydämen.´
http://www.military.com/video/operations-and-strategy/terrorism/isis-massacres-shias-in-iraq/3709001666001/