SOTA JA ARMEIJA-UNET

Yleisin aihe unissani on sota ja armeija, ja yleisin esine ase. Mainittakoon, että armeijasta kotiuduin jo 6 vuotta sitten. Hieman "hampaankoloon" jäi se, etten päässyt kuin sotamieheksi vaikka pyrin johtajakoulutukseen.


Unet jakautuvat selvästi seuraaviin luokkiin:

1 a)

Menen suorittamaan varusmiespalvelusta vapaaehtoisesti uudestaan. Yleensä valehtelen etten ole armeijaa vielä käynyt, ja pelkään että jään tästä kiinni. Yritän tehdä kaiken mahdollisimman hyvin, jotta tällä toisella kerralla pääsisin johtajakoulutukseen.

1 b)

Näissäkin unissa menen uudestaan armeijaan, mutta nyt täysin "laillisesti". Varusmiespalvelus on nimittäin kaksiosainen, ja toinen, lyhyempi osa suoritetaan muutaman vuoden kuluttua ensimmäisen jälkeen. Olen siis unessa käynyt tuon ensimmäisen osan kuten todellisuudessakin, ja menossa nyt suorittamaan toista. Luokasta 1 a) poiketen armeijaan meno on näissä unissa vastentahtoista, ja johtajakoulutuksesta ei yleensä puhuta mitään.


2)

Suomeen on syttynyt sota Venäjää vastaan. Unessa eletään 2000-lukua, mutta Venäjän johdossa, milloin asia yleensä unessa tulee esille, on yhä Stalin. Varusmiespalveluksen olen näissä unissa käynyt, kuten todellisuudessakin, mutta siihen ei kummemmin viitata.

Varsinaisessa taistelussa en kumma kyllä muista koskaan olleeni. Yleensä rintamalle ollaan vasta matkalla (useiten jalan marssien), tai sitten seistään vartiossa vihollista odottaen. Luodinosuman olen joskus saanut, mutta se on yleensä tullut kaukaa, eikä ampujaa ole näkynyt. Olen ihmetellyt miksei luoti satuta enkä kuole, ja usein tällöin herännyt unesta. Harvoin olen itse unessa ampunut.

Luokkien 1 a) ja 1 b) unet ovat aina samanlaisia. Sen sijaan luokasta 2) muistan muutamia erikoisia tapauksia:

1. Seison poterossa vartiossa yhdessä toisen sotilaan kanssa. Vihollista ei näy ja puhummekin miten turhaa täällä seisominen on. Sitten tulee pimeä. Jostain syystä laukaisen aseeni huvikseni pusikkoon, ja sieltä kuulee kauhea kuolonhuuto kun luoti on osunut venäläiseen. Sitten herään.

2. Suomeen on syttynyt sota, mutta jostain syystä minut, nuori mies, lähetetään johonkin hoitolaitokseen, vaikka tiedän olevani rintamakelpoinen. Laitoksessa, joka sijaitsee vanhassa hirsimökissä, on vanhoja ja vaivaisia papparaisia, jotka valittavat suureen ääneen vaivojaan. Istun penkillä ja kysyn eräältä papparaiselta kovaan ääneen, miksen pääse rintamalle. Hän ei vastaa sanaakaan. Katson ikkunaan, ja sieltä avautuu näkymä talviseen metsään. Sitten herään.

3. Olen partisaani Venäjän alueella ja tehtäväni on sytyttää eräs rakennus tuleen. Tämä onnistuukin, ja menen katsomaan kaukaa, kuinka se palaa. Kuitenkin jään kiinni. Minut viedään johonkin parakkiin teloitettavaksi, mutta jostakin syystä en pelkää kuolemaa. Parakin lattialla on olkia. Yhtäkkiä olkien alta syöksyy esiin rotta. Pelkään sitä rottaa enemmän kuin teloitusta. Ennen teloituksen toimeenpanoa herään. Mainittakoon, etten valve-elämässä pelkää rottia tai muita jyrsijöitä.

4. Suomeen syttyy sota, ja vihollisen lentokoneet pommittavat kotikaupunkiani Jyväskylää. Ennenkuin itse ehdin rintamalle, tulee tieto että Suomi on antautunut. Venäläiset perustavat tukikohtansa Jyväskylän yliopiston venäjän kielen laitokselle (olin itse tuolloin valve-elämässä opiskelija, mutta IT-alan, en suinkaan venäjän). Minut komennetaan sinne ilmoittautumaan. Kaikilla venäläisillä on päällään paksut talvitakit ja päässä karvalakit. Minut ohjataan erääseen huoneeseen, ja siellä istuu pöydän takana itse Stalin. Hän vain tuijottaa minua silmiin, sanomatta sanaakaan. Sitten herään.