Löytyisiköhän täältä vastausta mieltä askarruttavaan kysymykseen:
Miten kuuluisi ajaa 70- luvun 7/8 rikatulla skandilla navakkaan myötätuuleen?
Kryssillä kyllä menee, mutta myötätuuleen on ongelmia. Kun mennäään vanhassa myötätuulessa ja isossa mainigissa, alkaa vene kallistella, joten puomia jotuu tarkkailemaan tosissaan ettei iso tule tahtomatta yli.
Yleensä olen jiippaillut siten että ollaan menty keveässä sivumyötäisessä, mutta kapeissa paikoissa (Esimerkiksi Helsingissä Särkänsalmessa) tuntuu että vene on siinä hilkulla että kallistuu liikaa - kohta ollaan poikittain ja lujasti kallellaan.
Meillä reivataan iso heti kun alkaa tuntua siltä (tai jopa aikaisemminkin), mutta tuohon myötätuuleen ajoon en ole oikein saanut tuntumaa...
- MikkoJ -
Miten kuuluisi ajaa 70- luvun 7/8 rikatulla skandilla navakkaan myötätuuleen?
Kryssillä kyllä menee, mutta myötätuuleen on ongelmia. Kun mennäään vanhassa myötätuulessa ja isossa mainigissa, alkaa vene kallistella, joten puomia jotuu tarkkailemaan tosissaan ettei iso tule tahtomatta yli.
Yleensä olen jiippaillut siten että ollaan menty keveässä sivumyötäisessä, mutta kapeissa paikoissa (Esimerkiksi Helsingissä Särkänsalmessa) tuntuu että vene on siinä hilkulla että kallistuu liikaa - kohta ollaan poikittain ja lujasti kallellaan.
Meillä reivataan iso heti kun alkaa tuntua siltä (tai jopa aikaisemminkin), mutta tuohon myötätuuleen ajoon en ole oikein saanut tuntumaa...
- MikkoJ -
Vastaukset 41
Vanhimmat
Jätä iso kokonaan nostamatta niinä päivinä kun mennään myötäiseen keskituulia kovemmissa oloissa. Vene menee melkein itsestään, ei tarvitse liikoja ohjailla, eikä kallistele.
Meillä on 80-alun skandi 7/8-osatakilalla. Keulalla kokeiltu sekä fokkaa että isoa genoaa, ei vaan kulje myötätuuleen. Pelkällä isopurjeella menee hienosti, toki P-mitta onkin melkoinen eli isopurjeessa löytyy kokoa. Reivikynnys onkin siinä 8 m/s kohdalla, myötäiseenkin jossain kympissä.
Varmaan pitää vaan hakea venetyypille paras setti. Isopurjeen koko ja peräsintuntuma varmaan vaikuttavat? En tunnista omasta veneestä tuota ongelmaa, että oltaisiin poikittain ja kallellaan. Hyvin on pysynyt lapasessa.
Preventteri kannattaa miettiä isoon. Tietysti kapeassa paikassa kun leikkailee puolelta toiselle niin jää usein laittamatta.
Oikein kovalla tuulella olen joskus ajanut myötäiseen koneella, jos väylä on ollut hankala. Useat peräkkäiset jiipit (tai vahinko-sellaiset) ei houkuttele. Ja tietysti perheveneellä yleensä jäädään satamaan silloin kun olosuhteet alkavat kehkeytyä noin ongelmallisiksi.
Merkillistä, samanlainen minullakin on ja kulkee vallan mainiosti myötäiseen pelkällä genualla. Niin kovaa tuulta ei ole vielä tullut vastaan, että ykkönen olisi ollut liian iso. Kisassa on spinnukin pidetty ylhäällä 15 m/s tuuliin saakka, mutta mukavaa sellainen ei tietenkään ole. Siihen verrattuna 17 m/s genualla menee rallatellen ja vauhdilla. Siihen keliin olen aivan tietoisestikin lähtenyt, kun on tiennyt perillä olevan suojaisen sataman. Ja kympin tuulista alkaen jo meno riittää vallan mainiosti matkan tekoon. Ison jiipit alkavat olla siinä kympissäkin jo hukan ikävänpuoleisia, genuan jiippaa täysin vailla drmatiikkaa.
Skuutipiste pitää tietenkin olla riittävän edessä ja ulkona, muutoin tahmaa ja ohjaamisesta tulee turhan tarkkaa. Samoilla eväillä toimin aiemman toppirikisen puolitonnarinkin kanssa.
"Kisassa on spinnukin pidetty ylhäällä 15 m/s tuuliin saakka, "
70- luvun scandit eivät 70-luvulla kisoissa pysyneet pystyssä noissa olosuhteissa.
Ehkä ei 70-luvun toppirikiset, mutta 80-luvun osarikiset kyllä pysyvät hanskassa. Mun oma ainakin pysyy. Ilman isoa aaltoa ei tietenkään nopeus kasva ja hauskuus tiessään, mutta hanskassa pysyy. Hanko-Sandhamn -kisan puolivälissä on tehty kolmevartterilla 15 kts surffeja 15 m/s tuulessa. Ei siihen tuuleen enää olisi spinnua nostettu, mutta ei laskettukaan tuulen friskatessa. Pelkällä keulapurjeella ei päässyt samassa tuulesssa kuin 14 kts surffeihin. Ehkäpä vain Hanko-Sandhamnissa oli paljon enemmän aaltoja tarjolla oikeiden löytämiseksi kuin yhdellä 40 mpk päivämatkalla.
Pysyi muuten hanskassa vielä 16 m/s puuskassakin pienessä aallokossa. Merta kynnettiin lähes sanamukaisesti kärsä syvällä, perä ylhäällä.
Yleensä hallintaongelmat johtuvat siitä että purjeita on liikaa vallitsevaan tuuleen nähden. Eli isoon reivi tai jopa alas kokonaan. Vauhti ei navakassa tuulessa paljoa hidastu.
Toinen syy veneen kallistumiseen, tai keinumiseen, on että kikiä eli puomin alasvedintä ei ole riittävästi kiristetty. Löysä kiki päästää isopurjeen yläosan kiertymään. Jos puomi on nyt täysin ulkona, tuulen paine purjeen yläosassa saa aikaan sivuttaisvoiman joka kallistaa venettä luuvartin puolelle, mikä yleensä tuntuu varsin ikävältä. Jos taas puomi on vain osittain ulkona, tuulen paine purjeen alaosassa saa aikaan sivuttaisvoiman joka kallistaa venettä leen puolelle. Kikin avulla saa kierron pois ja sivuttaisvoimat hallintaan. Tietenkin jos purjealaa on liikaa, sekin helposti alkaa kallistamaan venettä allokon aiheuttamissa suunnanmuutoksissa vaikka kiki onkin kireällä. Veneen runkomuodosta riippuen sen kulku tulee joko epävakaammaksi tai vakaammaksi, kun nopeus kasvaa yli runkonopeuden. Ns. vanhanmalliset uppoumarunkoiset veneet ovat tässä suhteessa hankalammat, erityisesti ns. IOR-veneet.
Lopuksi, veneen ohjaaminen muuttuu taitolajiksi nopealla lenssillä yllämainitusta johtuen. Veneen liikkeiden ennakointi ja oikein ajoitettu vastaohjaaminen on taito, joka paranee harjoittelun myötä. Vanha ohje neuvoo ohjaavan niin että "ohjaa venettä aina takaisin purjeiden alle".
Minun ohjeeni ihan ensimmäiseksi on kiristää kiki (puomin alasvedin) kireälle. Tosi tiukalle, että purjeessa ei ole paljoa kiertoa. Sitten löysäät ison skuuttia niin paljon, että puomi on 10 sentin päässä vanteista, jolloin purje nojaa ylhäältä saalinkeihin ja vantteihin.
Hyvin usein näkee, että myötätuulessa on skuutti aivan liian kireällä ja kiki aivan liian löysällä.
Suoraan myötätuuleen purjehdittaessa purje on tuulelle "este" eikä siipi. Siiloin purjeen taakse muodotuu von Karmanin pyörteet, joiden taajuus riippuu esteen "halkaisijasta" ja suhteellisen tuulen nopeudesta. Kun tuo taajuus on suunnilleen sama kuin veneen heilahdustaajuus, syntyy resonanssi ja vene alkaa heilua hyvin voimakkaasti. Tyypillisesti ko. resonanssi syntyy aikaisintaan n. 9 m/s tuulessa. Hiljaisessa tuulessa tietysti myös tuulen voima olisi liian pieni, vaikka oltaisiinkin
Sama ilmiö saa myös hekin ja vantit ulisemaan, maston pumppaamaan sekä piiput ja sillat potentiaalisesti sortumaan.
Yksinkertaisin korjaus on olla ajamatta aivan suoraan myötätuuleen. Yleensä jo 10 asteen kurssinmuutos riittää. Jos se ei ole mahdollista, pitää estää kaikki potentiaalisesti resonanssia edistävät liikkeet eli säätää purjeet niin, etteivät ne voi elää resonanssin mukana. Siis kiki kireälle, mahdollinen spinnu skuutattuna niin ettei se heilu puolelta toiselle jne.
Toinen yksinkertainen lääke on vähentää purjeita ja varsinkin tuoda niitä alaspäin, jolloin purjeiden vaikutus kallistukseen vähenee oleellisesti ja mahdollisesti myös resonanssialue menee ohi.
Viimeinen vaihtoehto on sitten vain elää ongelman kanssa. Se onnistuu erittäin tarkalla ohjauksella, jonka tarkoituksena on rikkoa rytmi ennen kuin se on alkanutkaan. Ohje on ohjata hyvin aktiivisesti "maston alle". Useille tämä on epälooginen suunta kääntää. Siis venee kallistuessa oikealle ohjataan oikealle. Ohjaus on oltava nopea ja sen on päätyttävä tai jopa tehtävä vastaohjaus ennen kuin vene on täysin pystyssä. Ainakin itselle horisontin jatkuva näkyminen on erittäin tärkeää ko. tilanteessa.
Joakim ansiokkaasti selvittää miksi vene heiluu. Tässä suhteessa venedesign on kehittynyt valtavasti. Youtuubi on täynnä videoita, missä veneet menevät täysin heilumatta 10-20 solmun myötistä. 70-luvun scandilla tai ior- veneellä oli aivan horrotia ajaa runkonopeutta kovempaa.
Syynä tuohon on yksinkertaisesti nopeus. Kun vene menee kovempaa suhteellinen tuuli on hiljaisempaa ja/tai enemmän sivulta. Molemmat auttavat ko. ongelmassa. Lisäksi nopeampi vene tottelee paremmin peräsintä. 70-luvun IOR-veneissä oli tyypillisesti valtava mastonhuippuspinnu ja runkomuoto, jolla ei kovin paljoa runkonopeutta ylitetty. Tällöin suhteellinen tuuli kasvaa suureksi ja suorempaa takaa sekä samalla voimat ovat valtavat.
Youtube-videoissa taidetaan yleensä mennä slööriä, koska silloin saadaan suurimmat nopeudet ja näyttävimmät videot. Kyllä monet nykyisetkin veneet kärsivät samasta ongelmasta. Edellinen 90-luvun lopulla suunniteltu veneeni oli todella herkkä ko. ilmiölle jo alle 10 m/s tuulessa spinnulla. Ilman spinnua en ilmiöön törmännyt ja kahden kiinalaisen jälkeen opin spinnulla ohjaamalla hallitsemaan tai välttämään ilmiön. Kyllä tuolla ajettiin ainakin 13 m/s keskituulessa spinnulla.
Ehkä on parempi puhua venedesignin valinnoista kuin varsinaisesti kehittymisestä. Jo 1890-luvulla (ei ole kirjoitusvirhe vaan todellakin 1890) osattiin tehdä skimming dish -veneitä, jotka olivat todella nopeita myötätuulessa. Pohjamuodot etenkin perästä olivat varsin samanlaisia kuin nykyisillä myötatuuliraasereilla - ei mitään uutta auringon alla.
Tässä välissä (1890 / nykypäivät) oli sitten vallalla ajatusmalli, jonka mukaan veneellä pitäisi olla suhtkoht mukava mennä joka suuntaan, ei pelkästän myötikseen. Ja suunnittelusääntö IOR joka kai yritti tukea ajatusta, mutta muokkasi veneitä liikaakin eikä välttämättä hyvään suuntaan.
: http://www.youtube.com/watch?v=Vw114yf9lkw
Tässä esim ajetaan slööriä ja lenssiä 36 jalkaisella väitteen mukaan jopa 20 solmua. Kun keli hiekan kovenee niin on pakko ajaa ihan plattista koska muuten ei pysy pystyssä. Suhteellinen tuuli on tietysti vähäinen, mikä näkyy esim. ison jiippauksessa.
Mutta pointti oli veneen vakaa kulku verrattuna 70-luvun luomuksiin, joilla paljon aikaisemmin oli spunnupumi ja isopuomi vuorotellen vedessä.
Vanhan IOR-veneen lenssiä auttoi selvästi blooper. Ei sillä näkyvästi vauhti lisääntynyt, mutta heilunnan se vaimensi. Oma käsitykseni vakauttamisesta on, että blooper päästi kyllä veneen kallistumaan leen puolelle, mutta hidasti heilahdusta tuuleen. Oleellinen osa purjetta oli kuitenkin pitkittäissuunnassa. Piti vain uskaltaa vielä navakassakin tuulessa nostaa lisää purjetta ja uskoa, että se helpottaa menoa.
Tuo videohan on selvästi pätkiä eri ajanhetkeltä ja eri kelistä. Kelissä, jossa mentäisiin 21 solmua ei taatusti käsin vedetä reivaamatonta isoa yli.
20 solmun tuulessa vauhtia on vain hiukan yli 8 solmua eli vajaan 12 solmun apparentti, jolloin lähes 40 m2 isopurjetta ei saa käsivoimin vedettyä, ainakaan omassa veneessäni, joka on täsmälleen yhtä nopea vielä tuossa.
Vaikkapa 30 solmun tuulessa ko. vene kulkee "vain" 12 solmua plattiksella, jolloin apparenttia on jo 18 solmua. Nyt siis painetta olisi isossa jo yli 2-kertaisesti edelliseen verrattuna ja sama paine vaatisi yli 18 solmun vauhdin.
150-160 asteeen tosituulta pystyy ajamaan todella kovaan tuuleen ja se ei ole ihan plattista eli ei suinkaan aiheuta heiluriliikettä. Ongelma-aluuen raja menee jossain 160-170 asteen apparentissa eli kovassa tuulessa viitisen astetta suuremmassa tosituulikulmassa.
Mahtavaa - taas mielenkiintoinen keskustelu.
Meillä on FF31. Ei olla koskaan menty mitään järjettömiä nopeuksia myöhäiseen, mutta vielä n. 7,5 solmussa vene on ollut ihan helposti käsiteltävissä. Purjeita iso ja genua viritettynä virsariksi. Maininkia ei oikeastaan ollenkaan.
Samassa kelissä mentiin 1-reivillä ja reivatulla genualla kryssiä, niin vene nousi jatkuvasti väkisin tuuleen - isoa oli jatkuvasti pakko löysätä. Isoon olisi pitänyt ottaa kakkos reivi, mutta oli niin lyhyt pätkä, että ei viitsitty.
Joku kirjoitti, että genuaan skuuttipiste pitäisi olla mahdollisimman edessä myötätuulessa. Olen kuvitellut, että genuaan skuuttipiste pitäisi olla mahdollisimman takana kun ajetaan myöhäiseen?
Tätä ongelmaa taas meillä ei ole, ainakaan ilman spinnua, josta nyt käsittääkseni puhutaan. Isoon preventteri, ykkösgenuaan spiirapuomi ja virsarille koko viritys. Hyvin menee täysillä purjeilla aina tuonne 12 m/s keskituuliin, kovemmassa ei ole menty.
Jiippaus tehdään siten, että iso skuutista välityksellä kiskomalla yli, genua vedetään jiipissä rullalle, puomi siirretään toiseen skuuttin ja etustaakin toiselle puolelle, ja purje uudestaan ulos rullalta. Helppoa kuin mikä, eikä tarvitse paukkuvan purjeen kanssa leikkiä. Genuan skuutit menee spinnun kakkosskuuttien plokien kautta, jotka on veneen leveimmällä kohdalla.
Kyseisellä virityksellä voi ajella aika leveää sektoria, apperenttiin 145 - 150 asti, eikä ole niin tarkka jiipin suhteen, voi ajaa jonkin verran myös iso tuulen puolella.
Mitä nyt navakaksi tuuleksi käsittää, mutta kesällä olin oikeiden purjehtijoiden kanssa reissussa ja tultiin pelkällä spinnulla ahvenanmeren yli. Miehistöä väsytti sen verran, että pelkkä spinnu oli kätevä. Ahvenanmaata lähestyessä päästiin sen verran saarten suojaan, että maninki helppasi ja itseä jännittänyt spinnun lasku meni hyvin. Mahdollisesti omassa veneessä käytetään kovan tuulen spinnua kihdin ylitykseen ja vastaaviin pidempiin pätkiin jos tuulet ovat sen suuntaiset.
Tuulen noustessa genuan skuutipistettä siirretään taaksepäin, jolloin tvistiä tulee lisää ja kallistava voima vähenee. Myötäisellä tilanne on aivan toinen. Skuutiin lasketaan löysää metreissä mitattava matka ja purjeen kulma siirtyy saman verran. Vaikutus on tietenkin sama purjeen muotoon kuin skuutipistettä siirtäisi metrin pari taaksepäin. Jotta genua pysyisi edes jotenkin kuosissaan, pitää skuutipiste viedä saman verran eteenpäin kuin skuutiin annetaan löysää. Skuutipisteen takana pitäminen on aivan kuin jättäisi kikin isossa auki myötäisellä.
Sivutuuletkin kannattaa ajaa ehdottomasti laitaskuutauksella ja edemmäs viedyllä skuutipisteellä. Yksi heittoploki ja apuskuuti ovat ne tarpeelliset välineet. Toinen vinssipari yksinkertaistaa tietenkin operointia.
Mutta todellakin, jälleen pelkästään asiassa pysynyt keskustelu hyvässä hengessä, josta voivat poimia omansa kokeneet ja kokemattomat.
Jos vie genuaa liikaa eteenpäin, voipi huolimattomalla ohjauksella saada sen kiertymään keulastaagin ympäri tiukasti. Itse tuossa kelissä ajelisin pelkällä keulapurjeella. Vauhti ei paljoa tipu ja meno on mukavampaa.
Nyt en ihan ymmärrä. Miten voi saada genuan kiertymään kovin tiukasti etustaagin ympärille? Päästämällä löysää skuutiin viemättä skuutipistettä eteen, saa kyllä genuan yläosan melko vallattomasti kieppumaan etustaagin ympärillä, mutta että sittenkään kiertymään...
Valitettavasti voi niinkin käydä, jos genua on edessä ja alkaa kovassa tuulessa lepattamaan. Ja irroitus kovassa myötäisessä voi olla tosi hidasta. Tilanne voi käydä hankalaksi, jos se oli ainoa purje ylhäällä. En ollut itsekää asiaa ajatellut ennen kuin se sattui omalle kohdalle.
Kiertymisen mekanismi ei siltikään mielikuvituksen voimalla aukene. Ainakin löysää skuutia pitää olla todella runsaasti. Ja se taas on aivan eri asia kuin skuutipisteen vieminen eteenpäin, mikä nimenomaan rajoittaa genuan lepattelun vapautta. Ainakaan tilanne ei voi olla edes spinnun etustaagin ympäri kiepsahtamista muistuttava. Sehän johtaa joskus purkamiseen vain puukolla.
Jos genua on liian edessä, tuuli voi puhaltaa sen pussin etustaagin taakse. Sieltä se kiertyy takaisin etustaagin etupuolelle, josta tuuli voi puhaltaa sen uudestaan etustaagin taakse, jolloin se voi jo mennä sekaisin ja tiukasti jumiin. Itse olen tässä onnistunut kahdesti. Viimeksi jiippasin veljeni kanssa genuaa toiselle puolelle, jolloin veli päästi liian nopeasti skuuttia. Sotkun purkamiseen meni ehkä 20 minuuttia, kun oltiin päästy suojaan saaren taakse. Siitä vain kokeilemaan, niin voi mekanismi tulla tutuksi.
OHJAUSOHJEITA:
1. "Ohje on ohjata hyvin aktiivisesti "maston alle". Useille tämä on epälooginen suunta kääntää"
2. " Vanha ohje neuvoo ohjaavan niin että "ohjaa venettä aina takaisin purjeiden alle".
Ohjeet ovat minusta vastakkaiset?. "Mastoon päin" on pois "purjeesta päin" veneen ollessa kovasti kallelaan. Kun veneen heiluntaa ohjausliikkeellä yritetäään vaimentaa niin eikös ajettaisi kuitenkin purjeiden alle- siis kallistuneen ison tai spinnun alle..
BLOOPER: Ei voinut käyttää kovassa kelissä ja heikommassakin piti usein isoa laskea blooperin/ big boyn aukipitämiseksi. Eiköhän yleissääntö ole kelin kovetessa, että useasta purjeesta pyritään harvempaan settiin. Blooperit, staysailit, douple head keulapurjeet pois..
TUULIKULMA: "leikkaamalla" heilunta loppuu mutta jos puhutaan spinnun äärioloista n. 15 m/s niin kolikon toinen puoli on broutsin todennäköisyys. Varsinkin avomerellä kun aallokko on jo tosikurja- mahdottoman rajalla. Ajan itse 180-170 AWA ja 160 menee vene melko varmasti nurin.
GENOA VIRSARILLA: FF31 ohjeet ovat hyvät. Olen ottanut tavaksi rikata myös alagaian kovassa kelissä. Autopilotti tai väsynyt pinnamies pimeässä ajaa broutsin ja spiirapuomi iskee silloin vanttiin. 80mm alumiiniputki on kahdesti mennyt poikki yhdellä iskulla.
Oman logiikkani mukaan purjeet ja masto ovat tiukasti kiinni toisissaan ja samantekevää, kumman alle ohjaa. Ja joka tapauksessa kun rungon ohjaa sinne maston ja purjeiden alle, heiluminen vaimenee. Se on kyllä todellakin vastoin vaistoa ja erikseen opeteltava asia.
Blooperin käyttö menee nyt jo pahasti off-topiciksi, taitaa olla aika pieni osa lukijoista, joka on sellaisen edes nähnyt muualla kuin vanhassa Beken-kalenterin kuvassa jonkun puuseen seinällä. Jos tietävät sitäkään, mikä Beken-kalenteri on. Mutta oma aktiivinen nuoruuden avomerikisavaihe sattui juuri blooperien aikakauteen ja kokemusta siitä tuli usealla veneellä, yhdellä omallakin. Kevyessä ja vielä keskituulissakin joutui isoa skuutaamaan melkein keskilinjalle tai laskemaan, että sai blooperin lentämään. Mutta todella hyödyllinen käyttöala oli kyllä kovemmissa tuulissa. Ja suurin hyöty oli heilumisen stabiloinnissa. Spinnulla ajettavissa olevaa tuulialaa sai laajennettua ylöspäin. Jos purjeita vähennettiin, laskettiin iso.
Omassa keinovalikoimassa virsari, erityisesti spiirattuna, on aika alhaalla suosituimmuusasteikolla. Otan sen käyttöön, kun edessä on todella pitkä legi ilman jiippejä, eikä syystä tai toisesta spinnu ole hyvä vaihtoehto. Lyhyemmillä osuuksilla ajan virsarit ilman spiiraa ja jos vain mahdollista, hiukan negatiivisilla kulmilla, jolloin genua pysyy vakaana.
"Spinnulla ajettavissa olevaa tuulialaa sai laajennettua ylöspäin. Jos purjeita vähennettiin, laskettiin iso."
Pari kysymystä herää tarinastasi: Miten isopurje lasketaan spinnuajossa, eli myötätuulessa tuulen yltyessä, ja ennen kaikkea miten spinnu saadaan alas ilman isopurjeen suojaa. 70-luvulla ei tainnut olla spinnusukkiakaan tätä mahdollistamassa.
Jälkimmäinen on hyvin helppo. Falli auki, niin ison suojaa ei tarvita mihinkään. Tuskin sitä spinnua kuitenkaan alas otettiin ilman isoa kilpailussa ellei sitten maalilinjalla. Vai miten siitä oli tarkoitus jatkaa kisaamista?
Kyllähän ison saa ylös ja alas myötätuulessakin, varsinkin noiden blooper-veneiden varsin pienikokoiset Dacron-isot isojen spinnun ja bloopperin vetäessä.
En muista koskaan nähneeni vesillä bloopperia. Kuvissa kylläkin, mutta niissä taas en koskaan ilman isoa. Ei tainut olla kovin tavallista ajaa ilman isoa?
Ilman muuta ison laskeminen oli todella poikkeuksellista, yhden kerran se kai tuli tehtyä. Ja sen verran noista on jo aikaa, etten enää jatkotoimia muista. Edes harvinaista ei kuitenkaan ollut, että iso skuutattiin keskemmälle, jotta blooper saataisiin stabiiliin vetoon. Eniten kisastartteja tuli 80-luvun Holland-Swanilla, jossa iso ei ollut enää aivan olematon tilkku, oli blooper silti kooltaan selvästi isompi. Ja olihan se samalla edessä, mikä teki ohjaamisesta helpompaa.
"Kyllähän ison saa ylös ja alas myötätuulessakin, "
Millä konstilla tämä onnistuu? Itse en ole edes saanut kakkosreiviä purettua sivutuulessa, vaan oli pakko nousta lähes luoville. Ison takaliikkihan on nostossa löysänä ja takertuu vantteihin ja saalinkeihin vaikka puomi olisi keskellä. Näin kirjoituspöydältä ajateltuna vasta kun purje on noussut ylimmän reivin tasalle on edes teoriassa mahdollista pitää takaliikki riittävän kireällä jottei se takertuisi. Ehkä kevyessä tuulessa onnistuu kun käsivoimin voi pitää takaliikistä kiinni. Vai onko tähän jotain poppakonstia.....?
Purje tietysti painautuu saalinkeja ja vantteja vasten sekä varsinkin nykyiset laminaattipurjeet tykkäävät siitä pahaa, mutta saa sen vedettyä molempiin suuntiin useimmissa keleissä kaikilla suunnilla, varsinkin kun vene liikkuu spinnulla hyvin eli suhteellinen tuuli on selvästi alle tosituulen.
Kun historiaosuudessa kirjoitin:"piti usein isoa laskea blooperin/ big boyn aukipitämiseksi" se ei tarkoittanut pois ottamista vaan yleensä 1. reiviä. On myös olemassa erityisesti ilman isopurjetta käytettäväksi suunniteltu spinnukin jos haluaa rahaa haaskata.
Kokonaan ilman isopurjetta spinnulla, genaakkerilla, spiiratulla rollerilla avotuulissa purjehtiminen on matkapurjehtijoiden suosiossa maailmalla. Kun rätti on tuuleen oikein valittu niin vauhdin menetys on vähäinen mutta mukavuudessa ja vaivattomuudessa voitetaan. Näillä sivuilla suosio on pienempi.
Isopurjetta on tosiaan myötäisessä hankala reivata mutta en muista koskaan kääntäneeni vastatuuleen kovan tuulen lenssistä reivausta varten. Reivaus tai reivin purku on kuitenkin päivittäistä. Epämukavaa vastainenkin olisi esim 35 solmun squallissa ja aallon ollessa 4-5m. Suurimpana hankaluutena on ollut lazy jacksit, joihin purje takertuu ja repeytyy. Tekniikkana on puomi keskelle ja sekä sluutti, että falli kireällä niin jotenkin sujuu molempiin suuntiin. Kaikki löysälle niin ei suju. Kahden köyden reivillä sujuu paremmin veto päällä..
Yksi kikka on mainitsematta. Ison jiippi on kovassa tuulessa raju ja tuloksena satamaan tulee aina Atlantilta veneitä 1.reivattuna kun iso on halki. Preventteriä ei kannata löysätä ennen jiippiä koska sillä voi purjeen laskea hallitusti toiselle puolelle. Sujuu vaikka kuinka pehmeästi.
Joku yllä kehoitti löysäämään isopurjeen nojaamaan saalinkeihin ja vantteihin. Pitkällä legillä väärin hankauksen vuoksi, mitä teippauksilla voi toki vähentää. 35 kts tuulessa sain yhdessä puuskassa ihkauuteen laminaattiisoon reiän kun taakse suunnattu saalingin pää teki reiän vaikka pään ympärille oli teipattuna n. 5 cm paksu pallukka superlonia.
En puheillani tarkoittanut mitään atlantin ylitystä. Varoimme siellä ollessani liikaa nojailua. Toki siitä aiheutuikin epästabiliutta ja kymmeniä kertoja päivässä preventteri esti vahinkojiipit. Se iso on edelleen käyttökelpoinen retkipurjehduksilla karibian keikan jälkeenkin.
Omassa veneessäni täällä ei ole purjeeseen nojailusta aiheunut kulumaa. Eikä muihinkaan veneisiin, joita olen purjeehtinut.
Jos ei mikään tämän palstan ehdotuksista ratkaise ongelmaasi voisit kokeilla laastariratkaisua, ainakin huolet vähenevät kun vahinkojiipin sattuessa ei synny rikivahinkoja. Se on puomijarru. Et kertonut kuinka iso veneesi on mutta se toimii ainakin ison rikin omaavassa 39-jalkaisessa. Kovassa tuulessa vahinkojiippi ei silläkään ole yhdentekevä tapaus mutta ei ainakaan puomi heilahda holtittomasti. Wichard on yksi valmistaja, muitakin on.
En tiedä missä tilanteessa puomijarru olisi parempi kuin preventteri valtamerellä kovassa myötätuulessa. Siitä kai nyt on ollut kyse. Ison huonosti tehdyssä jiipissä kerran isopurje on revennyt, takilavaurion syntyä täytyy vielä odotella.
Aloituksessa mainittiin Särkänsalmi. Ei vastaa omaa käsitystäni valtamerestä. Eikä ongelma tuntunut olevan jiippikään, ei tahallinen eikä tahaton, vaan vauhdin ja ohjattavuuden ylläpito.
Se on totta, ettei yksikään postaus liity aloituksessa mainittuun Särkänsalmeen. Siitä saattaa selvitä ilman kaikkia rönsyileviä neuvoja kovan tuulen tekniikoista.
Miten niin? Kyllä Särkänsalmessa usein tuulee 10-15 m/s, jolloin monet veneet voivat olla epästabiileja aivan plattista ajettaessa, ainakin spinnulla.
"Kyllä Särkänsalmessa usein tuulee 10-15 m/s"
Aika jännä väite. "Usein" on toki aika laaja käsite.
Mutta piti oikein tarkistaa. Onneksi Ilmatieteen laitos tarjoaa tilastodataa lähistön Harmajalta.
Päivät, jolloin on tuullut "kovaa" > 10 M/s
Kuukausi 2014 2013 Keskiarvo 1992-2013
kesäkuu 6 5 9
heinäkuu 6 6 7
elokuu 8 4 9
syyskuu 9 8 12
Eli noin 20% kesäpäivistä ovat kovan tuulen päiviä, kaikki viikonpäivät huomioiden. Ja koska osassa näistä päivistä kova tuuli esiintyy esim. yöllä, jolloin tuskin purjehditaan, todennäköisyys joutua kovaan tuuleen pienenee vielä tästä.
Jokainen voi sitten pohtia itselleen, onko tämä "usein".
Samaa kuin applix kummastelin minäkin. Kun navakkaa myötätuulta Särkänsalmessa on sittenkin verraten harvoin, pitääkö kovalta tuntuvassa myötiksessä ajaa kapeikkoon omalle veneelle tai taidolle liian isolla purjealalla - varsinkin, jos jo etukäteen uumoilee jippi- tai broutsiongelmia kapeikon kohdalla?
Usein kai tarkoittaa "monta kertaa" tai "toistuvasti", Se ei tarkoita aina tai yleensä.
Noista keskiarvoista tulee lähes 10 päivänä kuukaudessa eli n. kahtena päivänä viikossa. joten ei se mikään harvinainen tilanne ole.
15 m/s tuulessa varmasti monikaan ei aja lainkaan spinnulla, mutta 10 m/s tuulessa vielä sentään jotkut. Jotkut venetyypit menevät hyvin epästabiiliksi jo tuossa 10 m/s tuulessa spinnulla plattiksella, vaikka 140-170 asteen kulma menisi aivan hienosti. Sellainen oli edellinen veneeni ja pari kertaa olin sillä hiukan pulassa Särkänsalmea vastaavassa paikassa.
15 m/s mennessä ongelmia tullee monelle veneelle ilman spinnuakin plattista ajettaessa. Täällähän onkin jo moneen kertaan neuvottu ottamaan tarpeeksi reivejä.
On annettu myös muita ohjeita, jos reivaaminen ei jostain syystä tunnu hyvältä ratkaisulta. Jos vaikkapa tuuli on vasta noussut ja on matkalla Särkänsalmen läpi saarten suojaan laskemaan purjeet, olisi aika hölmön tuntuista reivata kovassa tuulessa, kun vaihtoehtona on päästä salmesta läpi muita neuvoja noudattean ongelmitta.
Vielä harvemmin joku ajaa spinnulla 15 m/s platlenssiä Särkän salmesta läpi. Mutta eihän sekään ole täysin mahdotonta. En tosin ole koskaan nähnyt.