Onko voinut muka olla vielä 1900 luvun alussa sähkölaitteita jotka olivat "luvallisia"
vaikkei sähköisiä osia ole mitenkään eristetty laitteessa.
Esim leivänpaahdin 1910 luvulta
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:NMAH_DC_-_IMG_8847.JPG
vaikkei sähköisiä osia ole mitenkään eristetty laitteessa.
Esim leivänpaahdin 1910 luvulta
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:NMAH_DC_-_IMG_8847.JPG
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yhä vielä käytäntö monissa asioissa on, että laitteiden rakenteita, työtapoja tms. muutetaan turvallisemmiksi vasta kun "riittävästi" vainajia on tullut. Teollisuus tietenkin alkoi valmistaa ihka uusia sähköisiä kotikoneita mahdollisimman halvalla. Ennen niiden riittävää testausta todellisissa olosuhteissa ei semmoista hankaloittavaa tekijää kuin käyttöturvallisuus edes tunnettu, saatikka että se olisi voitu ottaa säädöksissä ja valmistuksessa huomioon. Ei sähkölaitteita oltu vielä v. 1910 tuotettu kuin hyvin lyhyen aikaa suurelle yleisölle valaistusta lukuunottamatta, ja kyllä nekin vempeleet olivat aika huteria.
Melkoista extreme-urheilua tosiaan ollut ton leivänpaahtimen käyttäminen. Sehän paahtoi vaan toiselta puolelta, joten se leipä piti kääntää käsin puolessa välissä. Sähköjohto kytkettiin kiertämällä sähkölampun tilalle, koska sähköt oli vaan valaistusta varten. Jotenkin ahdistavaa ajatella, ettei laitteessa olisi mitään virtakytkintä ja töpseli pitäisi hätätilanteessa pyörittää pois seinästä. Aika yleisesti oli muutkin laitteet suojaamattomia.
Olihan tuohon aikaan paljon kauhistuttavampiakin juttuja. Mm. heroiinia annettiin lapsille yskänlääkkeeksi...
Nykypäivänä edelleen ihmettelen mm. kaasuhellan maailmalla yleistä kotikäyttöä. Luulen että tulevaisuudessa kauhistellaan, miten kaikki saavat tankata autonsa itse ja lorottaa bensaa kanistereihinsa ties mitä tarkoitusta varten.
Vielä nykyisinkin voi harrastaa extreme-urheilua matojen etsimiseksi. Eli sähköverkon vaihejohto lapioon tai talikkoon, niin hetikohta madot alkaa nousta maan pinnalle.
Minäkin kerran tuon tein, kun matoja ei alkanut löytymään. Mutta ammattilaisena osaan varoa siinä piilevää vaaraa (potentiaalieroja eri kohteiden välillä).
Kytkentäjärjestys on myös elintärkeä. Ensin (eristetty) johto kiinnitetään talikkoon, vasta sitten johdon toinen pää pistorasian vaihepuolelle mieluummin virranrajoitusvastuksen/ kondensaattorin kautta. Ja purettaessa ensin sähköt pois, sitten vasta kosketaan talikkoon.
On kyllä aika extremeä! Tämä nosti käsitykseni sähköalanammattihenkilön sähköymmärryksestä aivan uudelle tasolle, kysymys on ehkä paremminkin laajempaakin osaamista omaavasta asiantuntijasta! Eipä teitä turhaan ammattilaiseksi kutsutakkaan!
Vit*uile vaan ihan rauhassa ja täydestä sydämestä! Mutta tosiasia on se, että jos johonkin vaaralliseen ryhtyy, niin on hyvä olla selkeä käsitys ja ymmärrys siihen liittyvistä vaaroista.
"Toden totta"-nimimerkki tais "riemastua" siitä, kun mainitsin sanan ammattilainen. Sanoin sen sitä taustaa vasten, että tiettävästi moni maallikko lienee heittänyt veivinsä vastaavanlaisissa hommissa. Eli tuo konstin kertominen ei ollut kehoitus kenellekään tehdä vastaavaa.
otteita tukesista:
"Eläkeläismies oli valmistanut pistotulpasta, sähköjohdosta ja kahdesta ruuvimeisselistä myyränkarkotuslaitteen, jossa toinen meisseli oli kytketty vaihejohtimeen ja toinen nollajohtimeen. Tuntemattomasta syystä hän oli tarttunut jännitteisiin meisseleihin tai paljaisiin johtimiin silloin, kun pistotulppa oli kytkettynä pistorasiaan. Mies sai sähköiskun, jonka aiheuttamiin vammoihin hän kuoli myöhemmin sairaalassa."
"Mies sai kuolemaan johtaneen sähköiskun kompastuessaan pihanurmikolla omatekoisen matojen etsintälaitteen päälle. Uhri oli liittänyt kaksijohtimisen liitäntäjohdon toisen johtimen maassa olevaan valaisimen metallivarteen ja kytkenyt liitäntäjohdon kaksijohtimisen jatkojohdon välityksellä asunnon pistorasiaan."
"Koululainen oli avojaloin poimimassa marjoja kasvimaan ympäri rakennetun aidan vieressä, kun hän sai kuolemaan johtaneen sähköiskun koskettaessaan aitaa. Aita oli omatekoinen sähköpaimen, jonka rautajohtimiin oli kytketty 220 V jännite."
1900-luvun alussa oli vielä monissa paikoissa Suomessa 127V tasavirtaverkko. Tuollainen vehje ei ole siinä yhtä vaarallinen mitä nykyisessä vaihtovirtaverkossa.
Näin on - kuten "tasavirta" totesi - laivoissa oli yleisesti tasasähköt vielä 60-luvullakin ja jotain 90V / 110V välillä. Sähkömoottorit käynnistettiin suuren etuvastusryppään yli liukukytkintä kiertämällä.
Amerikan sähköjen ongelma on 110Vac ja sitä vastaavat johtojen poikkipinta-alat - siellä on kuparia seinät täynnään - paljon kuitenkin.
Tahkoakin on kierretty.
:)