Olen 16 vuotias tyttö ja kävin joku aika sitten puhumassa terveydenhoitajalle asioitani, koska hän pyysi minut luokseen terveystarkastuksen jälkeen. Kerroin avoimesti olostaan ja tein masennus- ja ahdistustestin. En huomannut suurta huolta terveydenhoitajassa muuta kuin silloin kun sanoin vihaavani itseäni. Tilastani senverran, että olen muutama viikko sitten lopettanut ammattikoulun kesken ja nyt odotan vastausta onko ammattistartilla, jossa olisin vuoden, tilaa. Pelkään kouluun menemistä koska elämä tuntuu nyt todella raskaalta. Minulla on kaksi ystävää. Toinen heistä on psykiatrisella osastolla ja toisella vakavia mielenterveysongelmia ja otettaisiin osastolle jos haluaisi mennä. Vanhemmistani toinen on varhaiseläkkeellä masennuksensa takia ja toinen ollut sairaslomalla jo kauan yli vuoden. Tuntuu etten jaksa enää tätä kaikkea ja tuntuu että jaksaminen on ihan turhaa ja olen tehnyt itsemurhasuunnitelmat jo todella tarkoin. Olen ollut diagnoosi
diagnoimattomasti masentunut yli 4vuotta. Masennustestin mukaan olen vakavasti masentunut. Viiltelyhistoriaa löytyy, mutta en tahtoisi aloittaa sitä uudelleen, ellei se auttaisi jotain. Ehkä tilani otettaisiin vakavammin. Tahtoisin todella apua mutta vaikutan olevan liian terve. En ole osastokelpoinen, enkä voi enää valittaa asioistani muille, koska kaikki muut ovat huonommassa kunnossa. En kehtaa hakea apua kun valittaisin turhaan. En kuitenkaan vaan millään jaksa ja pelkään kaiken romahtavan kun joudun kouluun. Että mitähän tässä tekee?
diagnoimattomasti masentunut yli 4vuotta. Masennustestin mukaan olen vakavasti masentunut. Viiltelyhistoriaa löytyy, mutta en tahtoisi aloittaa sitä uudelleen, ellei se auttaisi jotain. Ehkä tilani otettaisiin vakavammin. Tahtoisin todella apua mutta vaikutan olevan liian terve. En ole osastokelpoinen, enkä voi enää valittaa asioistani muille, koska kaikki muut ovat huonommassa kunnossa. En kehtaa hakea apua kun valittaisin turhaan. En kuitenkaan vaan millään jaksa ja pelkään kaiken romahtavan kun joudun kouluun. Että mitähän tässä tekee?
Vastaukset 4
Vanhimmat
No älkää vaan kukaan vastaako :)
Kai se on pakko ottaa lääkkeitä senverran että siitä kipeäksi tulee ja sitten sanoa että oli itsetuhoinen olo, jos sitten ongelmat otettaisiin vakavasti. En vielä.halua luovuttaa ja kuolla.
Ihmistä ei uskota, ennenkuin se tekee jotain radikaalia. Sinun uskotaan olevan sairas, rikkinäinen, päästäsi vialla, vasta kun osoitat sen ulospäin. Vasta kun esimerkiksi viillät ranteesi auki, otat yliannostuksen lääkettä, olet hyppäämässä sillalta alas, koska et halua elää. Vasta siinä kohtaa sinut otetaan tosissaan, jaksetaan kuunnella mitä on sanottavaa. Sitä ennen olet vain laiska, turha.
Mutta joo, tiedän mistä puhut. Ja tunnen tilanteesi. Itse olen 18-vuotias, ollut peruskoulun jälkeiset vuodet välitilassa, roikkunut elämän ja elämättömyyden välillä. Käynyt lukiota, todennut ettei se sopinut minulle ja eronnut. Hakenut kiinnostavimpaan mahdolliseen ammattiin ammattikoulussa vain huomatakseni, ettei se ole kyse siitä missä opiskelen tai mitä opiskelen, kyse on siitä etten itse vaan kykene mihinkään. Suljen masennuksella itseni kaikkialta, estän itseäni menemästä kouluun, olemasta normaali. Välillä pelkään, että olen liian terve. Entä jos tämä onkin, kuten äitini sanoi, vaan laiskuutta ja alisuorittamista. Sitten taas toinen ääni päässäni sanoo, että enkö jo voisi hyväksyä sitä ettei mulla ole kaikki kunnossa. Se, etten jaksa enää tuntea tai tehdä mitään, ei ole normaalia. En jaksa edes välittää siitä kuinka paljon poissaoloja kertyy, toisaalta taas en saa nukuttua yöllä koska koko elämä ahdistaa niin että sattuu.
Suosittelen kyllä, että koitat hakea apua. Laita vaikka terveydenhoitajalle viesti, koita kertoa tilanteesi juurta jaksaen. Älä pitäydy vaan sellaisessa "miulla on vähän huono olo", vaan ihan tosi kerro se ettet kestä itsesi kanssa, että elämä tuntuu kamalalta, ettet jaksa. Että pelkäät satuttavasi itseäsi fyysisesti jo siinäkin pelossa, ettei kukaan huomaa että sinuun sattuu tai etten kestä nykyisyyttä.
Tsemppejä sulle. :)
Kiitos että ymmärsit! Pitää miettiä mitä teen... Jos voin kysyä, niin mikset itse hae apua vaikka tilanteesi on niin sama ja minua neuvoin niin tekemään?