Rikkaan perheen lahjat

Vanhemmilta on tökeröä käytöstä esittää lahjatoiveita ja opettaa samalla lapsikin vaativaksi lahjojen suhteen. Lahjanhan pitäisi olla pyytämättä saatu, yllätys ja antamisen ilosta hankittu. Näen aina punaista kun esitetään lahjavinkkejä tai toivomuslistoja, vaikka ne toki helpottavatkin lahjan keksimistä. Sen verran voisi vaivata päätään että keksisi itse jotakin kivaa, ja jos vastaanottaja ei ole jo nirppanokaksi opetettu, kaikenlaiset lahjat ilahduttavat.

Jos lapseni saa halvan ja vaatimattoman lahjan, ilahdun, koska ajattelen että sellaiset opettavat lasta iloitsemaan ja arvostamaan vaatimatontakin. Usein köyhempien perheiden lapset osaavat iloita paljon pienemmistä asioista kuin rikkaiden, ja se on minusta todellista rikkautta.

Kyllä on kamalaksi mennyt. Ihanko jo lahjatoivelista kakaran synttäreille niin kuin häissä? Ihan uskomatonta! Ja näitä kekkereitä sitten kun alkaa olla useampi vuodessa. Tuohan alkaa olla jo bisnestä. Itse en ala maksamaan kahvikupista ja kakunpalasesta maltaita olen jättänyt suosilla väliin sellaiset kekkerit. Itse en ole ikinä yksiäkään rahastus juhlia pitänyt, niin eikä meillä osteta lahjoja edes jouluna. Vaikka olisi lapsiakin niin ei alettaisi millään rahastus syntymäpäivillä kiusaamaan ihmisiä. Ostetaan itse mitä tarvitaan eikä toisilla niitä kustanneta.

Minulla on kokemusta köyhästä perheestä, joka haluaa kaikki lasten lahjat rahana. Olen kokeneut se jotenkin loukkaavana. Aivan kuin minun arvostelukykyyni lahjan hankkimisessa ei luoteta. Itse koen, kun menen lapsen juhliin rahakirjeen kanssa, kuin menisin tyhjin käsin. Lapsi haluaa lahjan, ei rahaa, jonka äiti sitten käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Ehkäpä äiti ostaakin rahallani lelun ja saa sitten sen antamisesta nähdä ilapsen ilon ja varastaa tavallaan kaiken kunnian.

Suututtaa joka kerta kun näen lahjalistan, olkoon lapsen synttäri tai vanhempien häät, yhtä laskelmoivaa molemmissa. Sitä saatetaan muka perustella että helpotetaan lahjan ostajan vaivaa, mutta todellisuudessa halutaan varmistaa että tulee kunnon lahjoja. Hyi olkoon! Ei luoteta antajan arvostelukykyyn ja viedään yllättämisen ilo. antajalle voi olla isokin erkitys sillä että saa ideoida jotain omaperäistä, vaikka se ei hirveön hyödyllistä olisikaan.

lapset pitäisi pienestä alkaen opettaa siihen että lahjat eivät ole tärkeitä, vaan ihmiset jotka tulevat juhlaan.

Jos saatua lahjaa ei arvosteta, hävetä sietää lahjan saajan, antajan ei tarvitse. Joukossamme on niitä, joille ei ole opetettu käytöstapoja - ja silloin häpeä on heidän vanhempiensa.

Ymmärrät varmaan ihan helposti, että perheessä, jossa vaatteeseen kiinnitetty valmistajan merkki on tärkeä, eivät arvot ole kohdillaan. Onneksi teillä on mahdollisuus näyttää kummilapsellenne terveempiäkin arvoja ja ajatusmalleja. Tsemppiä, leuka pystyyn vaan!