Näytelmä minun mieleeni

......En tiedä ma matkani määrää.
ylin riemu vai kuoloko lie.
Jäivät itkemään siskot ja veikot,
sekä tyttöni turvaton jäi.
Jäi syli lämpöinen armaan.....

Kyllä nuo entiset laulut sanoivat paljon.

fiiuliN kirjoitti:

......En tiedä ma matkani määrää.
ylin riemu vai kuoloko lie.
Jäivät itkemään siskot ja veikot,
sekä tyttöni turvaton jäi.
Jäi syli lämpöinen armaan.....

Kyllä nuo entiset laulut sanoivat paljon.

herätti tuo laulun pätkä.
Laulu Sam Sihvon,näytelmästöä Jääkärinmorsian.

Mieheni joutui laulamaan tämän laulun kyseisessä näytelmässä,ja kotona harjoitteli laulua,minä yrtin soittaa pianolla ,yhden käden taidoillani ,
apuani annoin.

Tämä laulu on jäänyt soimaan mieleeni,on kaunis.

Näin saman jutun elokuvana(vanha),muistaakseni Tauno Suuri lauloi vankilassa ollessaan saman laulun.
Ei mieli elokuva, ei runona ,ei myöskään laulettuna,mutta kaunis silti.

Sam Sihvolta myös Hevoshuijarit,missä musiikki tarttuu.

old_profile_16083 kirjoitti:

herätti tuo laulun pätkä.
Laulu Sam Sihvon,näytelmästöä Jääkärinmorsian.

Mieheni joutui laulamaan tämän laulun kyseisessä näytelmässä,ja kotona harjoitteli laulua,minä yrtin soittaa pianolla ,yhden käden taidoillani ,
apuani annoin.

Tämä laulu on jäänyt soimaan mieleeni,on kaunis.

Näin saman jutun elokuvana(vanha),muistaakseni Tauno Suuri lauloi vankilassa ollessaan saman laulun.
Ei mieli elokuva, ei runona ,ei myöskään laulettuna,mutta kaunis silti.

Sam Sihvolta myös Hevoshuijarit,missä musiikki tarttuu.

Jääkärin laulu
säv Sam Sihvo
san Aarne Sihvo

Elon mainingit korkeina käyvät,
niiden keskellä kulkee mun tie.
En tiedä, mi matkani määrä,
ylin riemu vai kuoloko lie?

Jäivät itkemään äiti ja siskot
sekä tyttöni turvatoin jäi.
Syli lämpöinen jäi oman armaan,
minun onneni riemuni jäi.

Ällös itke, mun kultani kallis,
minä saavun, jos Luoja sen suo.
Jäänen kentälle - sotaveikot sulle
viime tervehdykseni tuo.

He kertovat kaihoni sulle
ja mun lempeni, kuoloni tien,
minun hautakumpuni paikan,
ja kuin rakkaus kuolohon vie.

Miten rakkaus maahan ja kansaan
sekä lempeni sinuhun vain
sai mun uljaana taistojen keskeen,
sekä viimein mun kuolohon sai.


Motto:
"Kyll se siitä, elo lutviutuu etteenpäin."

Kirsikka kirjoitti:

Jääkärin laulu
säv Sam Sihvo
san Aarne Sihvo

Elon mainingit korkeina käyvät,
niiden keskellä kulkee mun tie.
En tiedä, mi matkani määrä,
ylin riemu vai kuoloko lie?

Jäivät itkemään äiti ja siskot
sekä tyttöni turvatoin jäi.
Syli lämpöinen jäi oman armaan,
minun onneni riemuni jäi.

Ällös itke, mun kultani kallis,
minä saavun, jos Luoja sen suo.
Jäänen kentälle - sotaveikot sulle
viime tervehdykseni tuo.

He kertovat kaihoni sulle
ja mun lempeni, kuoloni tien,
minun hautakumpuni paikan,
ja kuin rakkaus kuolohon vie.

Miten rakkaus maahan ja kansaan
sekä lempeni sinuhun vain
sai mun uljaana taistojen keskeen,
sekä viimein mun kuolohon sai.


Motto:
"Kyll se siitä, elo lutviutuu etteenpäin."

Mitenkäs näin syksyllä kävisi "Cherburgin sateenvarjot" ja tanssi vaikkapa "Tule syyskuu" tahdissa?
Musiikin ja näyttelijäsuoritusten vuoksi ihan parhaita, vai mitä arvelette?

fiiuliN kirjoitti:

......En tiedä ma matkani määrää.
ylin riemu vai kuoloko lie.
Jäivät itkemään siskot ja veikot,
sekä tyttöni turvaton jäi.
Jäi syli lämpöinen armaan.....

Kyllä nuo entiset laulut sanoivat paljon.

"Tippaakaan en kehu,
mutta sellainen jehu oli
Kalle Aaltonen..."
Muistelisin, että elokuvanakin esitettiin
Tapio Rautavaara oli pääosassa?

tippaakaan kirjoitti:

"Tippaakaan en kehu,
mutta sellainen jehu oli
Kalle Aaltonen..."
Muistelisin, että elokuvanakin esitettiin
Tapio Rautavaara oli pääosassa?

Havukka-ahon ajattelija, oli hyvää kerrontaa ,Konsta Pylkkäsen suulla ja esitys onnistunut.
Vigtoria ja hänen husaarinsa ,jäi mieleeni mieheni liian isosta peruukista ja arvosteluista ,mitkä ei olleet ylistäviä,näytelmän sankari "uupui" peruukkinsa alle.
Tolstoin Sota ja rauha oli upea esitys,senkin vuoksi, että mieheni oli komea venäläisupseeri, vuoroon kauniissa peruukissa.
Oi niitä aikoja,,,,,sotken aina operettien sävelet,mikä on Khalmanin, mikä Leharin,Iloinen leski,Mustalaisruhtinatar,Vikgoria ja,,,,

old_profile_16083 kirjoitti:

Havukka-ahon ajattelija, oli hyvää kerrontaa ,Konsta Pylkkäsen suulla ja esitys onnistunut.
Vigtoria ja hänen husaarinsa ,jäi mieleeni mieheni liian isosta peruukista ja arvosteluista ,mitkä ei olleet ylistäviä,näytelmän sankari "uupui" peruukkinsa alle.
Tolstoin Sota ja rauha oli upea esitys,senkin vuoksi, että mieheni oli komea venäläisupseeri, vuoroon kauniissa peruukissa.
Oi niitä aikoja,,,,,sotken aina operettien sävelet,mikä on Khalmanin, mikä Leharin,Iloinen leski,Mustalaisruhtinatar,Vikgoria ja,,,,

Tallinnaan Estonia teatteriin tahtoisin mennä. Siellä on hyvä ohjelmisto ja ainakin aiemmin kokemani perusteella myös taso on korkea.
Millaisia kokemuksia teillä on ?
http://www.tapahtumat.net/fi/musiikki/event.asp?eID=71617

old_profile_2285 kirjoitti:

Tallinnaan Estonia teatteriin tahtoisin mennä. Siellä on hyvä ohjelmisto ja ainakin aiemmin kokemani perusteella myös taso on korkea.
Millaisia kokemuksia teillä on ?
http://www.tapahtumat.net/fi/musiikki/event.asp?eID=71617

Vilpittömästi suosittelen oopperamatkaa Estonia teatteriin. Kuten Googlesta voimme nähdä rakennus on suomalaisten arkkitehtien Armas Lindgren & Viivi Lönn´n suunnittelema.
Verdin ooppera Nabucco oli mahtava esitys virolais taiteilijoilta. Jos matkustan Tallinnaan yleensä varaan lipun myös Estoniaan.
Eipä muuta KaidePuu kun matkaan.....

Kirsikka kirjoitti:

Vilpittömästi suosittelen oopperamatkaa Estonia teatteriin. Kuten Googlesta voimme nähdä rakennus on suomalaisten arkkitehtien Armas Lindgren & Viivi Lönn´n suunnittelema.
Verdin ooppera Nabucco oli mahtava esitys virolais taiteilijoilta. Jos matkustan Tallinnaan yleensä varaan lipun myös Estoniaan.
Eipä muuta KaidePuu kun matkaan.....

Kirsikka, erinomaiset kokemukset minullakin. Siispä suosittelen.
Kiinnitin huomiota myös itse virolaisten teatterikäyttäytymiseen, juhlavasti puettuja ja lapsetkin mukana.

Parhaiten muistiin jäävät näytelmät, joissa on itse ollut mukana. Itselleni on jäänyt mieleen Roinilan talossa, jossa sain näytellä "vanhaa isäntää".
Myöhemmin kirjoitinkin jonkun näytelmäntapaisen johonkin opiskelijaillanviettoon.
Eipä ole edes käsikirjoitus tallella.
Joitakin kuvia löytyy ja juttuja lehdissä.

Kertokaapa omista näyttelijärooleistanne?

vanha isäntä kirjoitti:

Parhaiten muistiin jäävät näytelmät, joissa on itse ollut mukana. Itselleni on jäänyt mieleen Roinilan talossa, jossa sain näytellä "vanhaa isäntää".
Myöhemmin kirjoitinkin jonkun näytelmäntapaisen johonkin opiskelijaillanviettoon.
Eipä ole edes käsikirjoitus tallella.
Joitakin kuvia löytyy ja juttuja lehdissä.

Kertokaapa omista näyttelijärooleistanne?

Löytyisikö joku keskustelija ja teatterin ystävä, joka uskaltaisi tehdä vaikkapa sokkotreffit ja lähtisi katsomaan
kanssani Moliéren Saiturit-näytelmää Seinäjoen kaupunginteatteriin?http://web.seinajoki.fi/teatteri/oh_saituri.html

Tämä ei ole treffipalsta, mutta voisihan tuotakin
ajatella?

Liput on kirjoitti:

Löytyisikö joku keskustelija ja teatterin ystävä, joka uskaltaisi tehdä vaikkapa sokkotreffit ja lähtisi katsomaan
kanssani Moliéren Saiturit-näytelmää Seinäjoen kaupunginteatteriin?http://web.seinajoki.fi/teatteri/oh_saituri.html

Tämä ei ole treffipalsta, mutta voisihan tuotakin
ajatella?

Mitenkä siinä mahtaisi käydä kun minä olen nuuka juukalainen ja sinä varmaan itara saituri Laihialta?

Eräs kirjallisuuden kiehtovia asioita on muusat eli henkilöt, jotka toimivat kirjailijan innoittajina.
Luin juuri Bertol Brechtin naissuhteita käsittelevän artikkelin Suomalainen Suomi/Kanava 8/04 ja sain jopa vahvistusta käsitykselleni, joka on kiusannut vuosikymmeniä. Brechtin ja Hella Wuolijoen eräitten näytelmien samankaltaisuus.
Kirjailijat kirjoittivat ilmeisesti yhteistyössä H.W. nimissä olevan näytelmän "Iso-Heikkilän isäntä ja hänen renkinsä Kalle.
Saksassa esitettiin Brechtin nimissä "Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti."

Monet muusat ovat kirjoittaneet usein hyvinkin tarkkoja kuvauksia suhteestaan kirjailijoihin.
Paraikaa keskustelen itse erään teoksen julkaisusta tai siitä onko edes soveliasta julkaista sellaista tositapahtumiin perustuvaa, jossa on vain vähän muuteltu oikeita ihmisiä.

Muistan aikanaan Taivalkoskelsten olleen varpaisillaan ja eläneen syksyisin jännittäviä hetkiä: "Mitähän se Kalle nyt kertoo ja paljastaa..."

nuuka juukalainen kirjoitti:

Mitenkä siinä mahtaisi käydä kun minä olen nuuka juukalainen ja sinä varmaan itara saituri Laihialta?

Huomasin tuossa, että joku teatteri esittää Shakespearen Hamlettia ensi kuussa ja usein juuri tällaiset "amtöörit" saavat aikaan nautinnollisia esityksiä kun mahdollinen puuttuva ammattitaito korvautuu aidolla eläytymisellä rooliin, vai mitä te arvelette?
Harmi vain ettei taida olla mahdollisuuttaa päästä itse katsomaan.
http://www.kpnet.com/teatteri.iltatahti/hamlet.htm

old_profile_2285 kirjoitti:

Eräs kirjallisuuden kiehtovia asioita on muusat eli henkilöt, jotka toimivat kirjailijan innoittajina.
Luin juuri Bertol Brechtin naissuhteita käsittelevän artikkelin Suomalainen Suomi/Kanava 8/04 ja sain jopa vahvistusta käsitykselleni, joka on kiusannut vuosikymmeniä. Brechtin ja Hella Wuolijoen eräitten näytelmien samankaltaisuus.
Kirjailijat kirjoittivat ilmeisesti yhteistyössä H.W. nimissä olevan näytelmän "Iso-Heikkilän isäntä ja hänen renkinsä Kalle.
Saksassa esitettiin Brechtin nimissä "Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti."

Monet muusat ovat kirjoittaneet usein hyvinkin tarkkoja kuvauksia suhteestaan kirjailijoihin.
Paraikaa keskustelen itse erään teoksen julkaisusta tai siitä onko edes soveliasta julkaista sellaista tositapahtumiin perustuvaa, jossa on vain vähän muuteltu oikeita ihmisiä.

Muistan aikanaan Taivalkoskelsten olleen varpaisillaan ja eläneen syksyisin jännittäviä hetkiä: "Mitähän se Kalle nyt kertoo ja paljastaa..."

Ystävä halusi yllättää teatterilla. Kaakonkulmilla meni Roberto Garcia & Carles Alberolan kirjoittama 23 SENTTIMETRIÄ! Vieläkin pöyristyttää aikuisille tarkoitettu satu, vaikka olikin Pohjoismainen kantaesitys.

Ei meitä kumpaakaan kiinnostanut makuukamarin lakanoiden pöllytys joten puoliajalla poistuimme
lohdukkeeksi nauttimaan iltapalaa. Näin sitä voi pettyä teatteri esityksen suhteen.

Eipä sureta seuraavana menemme Estoniaan, siellä yleensä ei tule pettymystä.