Vedin veneen sisään talvipaikkaansa, kun huomenissa ollee sadetta. Vene sai nyt parhaan mahdollisen tuulen, auringon ja rauhassa suoralla venekelkan rungolla rauhoittumisen asentoonsa.
Aikaisemmin joku kyseli luultavasti tietämättömän toisissaan, että onko vesirajan alapuoliset lankkukerrat lakattu. Ovat ne. Se on ollut sitä rakentamisesta alkaen.
Valitsin venemestarin kanssa sahalta itse lankut yksitellen. Ostimme 1½ x 10 tuumaa ja 40 jalkaa mäntylankkua 65 kappaletta. Olivat Englannin vientiin tarkoitettua huippulaatua. Noin paljon siksi, että samasta tavarasta tehtiin kansi ja kajuuttojen rungot. Tuo 1½ tuumaa lienee 38 mm ja oikohöylällä siistittiin milli pari pois, joten uskallan millimiehenä yhä väittää venelankkujani 35 millisiksi.
Veneen rakensi isä ja poika Ratsula. Heillä oli silloin siinä nykyisen pysäköintipaikan mäenkumpareessa veistämö Westerbyn tien varrella. Paikka on kovin muuttunut virkistyskäyttöön.
Siellä lankut likosivat pellavaöljyssä huhtikuun alusta juhannukseen. Siksi pellavaöljypohjainen sellulakkakin on aina ollut sisä- ja ulkopuolella vuosikymmenet. Lankut vaikuttavat uuden veroisilta nytkin.
En käytä myrkkyjä, kun siihen ei ole tarvetta veneessä, jota viikoittain ajetaan. Näin syksyisin riittää150 kg paineella pesurisuihkaus.
Ennen, kuin jokin "viisas" tietää, että pellavaöljy tuhoaa veneen, niin kerron tiedon. Ne raudalle tarkoitetut ruostesuojat (ferrexit ja roskingit) sisältää melkoiset määrät suoranaista kosteudenpitokalvoa, joka estää hengittämisen. Sellulakka ei sitä estä. Se päästää toki lankun läpi kosteaksi.
Vielä veneen historiasta, että isä ja poika Ratsula tekivät rungon lisäksi kannet, kajuutat, komerot, kaapit, sängyt, ohjauspöydät ja keittiön. Aluksi oli urakka vain rungosta ja kannesta. Nähdessäni heidän työnsä pikkutarkkuuden ja osaamisen kertasilmäyksellä, tiesin, ettei minun pidä puuhun puuttua. Kunhan hoitelen osaamani koneen, ohjauksen, sähkön ja muun rautapuolen asennukset. Kaasut ja lämmittimet asensi myyjäyhtiö takuuna.
Veneeni oli 1982 pyynnöstä Klippanin laiturissa näyttelyssä harvinaisesta puurakentamisesta. (Koneviestit- niminen lehti???) teki "muka jymyjutun" siitä "Kuinka olen näin hienoon veneeseen valinnut Wickström- moottorin?" Lisähämmästely melkein kertoi, että olin "Pilannut näyttelyn upeimman kohteen moottorilla" En ole lehteä nähnyt, vaan teksti kerrottiin minulle puhelimessa myöhemmin.
Sama Wickström käy yhä penkissään. Pientä venttiilihommaa ja raakavesiputkiston vaihtoa on ollut näinä vuosikymmeninä. Tiedän aikalaisia puuveneitä, joissa Solet, Volvot ja muita bensakoneina jo vaihdeltu, jopa kahteen kertaan.
Aikaisemmin joku kyseli luultavasti tietämättömän toisissaan, että onko vesirajan alapuoliset lankkukerrat lakattu. Ovat ne. Se on ollut sitä rakentamisesta alkaen.
Valitsin venemestarin kanssa sahalta itse lankut yksitellen. Ostimme 1½ x 10 tuumaa ja 40 jalkaa mäntylankkua 65 kappaletta. Olivat Englannin vientiin tarkoitettua huippulaatua. Noin paljon siksi, että samasta tavarasta tehtiin kansi ja kajuuttojen rungot. Tuo 1½ tuumaa lienee 38 mm ja oikohöylällä siistittiin milli pari pois, joten uskallan millimiehenä yhä väittää venelankkujani 35 millisiksi.
Veneen rakensi isä ja poika Ratsula. Heillä oli silloin siinä nykyisen pysäköintipaikan mäenkumpareessa veistämö Westerbyn tien varrella. Paikka on kovin muuttunut virkistyskäyttöön.
Siellä lankut likosivat pellavaöljyssä huhtikuun alusta juhannukseen. Siksi pellavaöljypohjainen sellulakkakin on aina ollut sisä- ja ulkopuolella vuosikymmenet. Lankut vaikuttavat uuden veroisilta nytkin.
En käytä myrkkyjä, kun siihen ei ole tarvetta veneessä, jota viikoittain ajetaan. Näin syksyisin riittää150 kg paineella pesurisuihkaus.
Ennen, kuin jokin "viisas" tietää, että pellavaöljy tuhoaa veneen, niin kerron tiedon. Ne raudalle tarkoitetut ruostesuojat (ferrexit ja roskingit) sisältää melkoiset määrät suoranaista kosteudenpitokalvoa, joka estää hengittämisen. Sellulakka ei sitä estä. Se päästää toki lankun läpi kosteaksi.
Vielä veneen historiasta, että isä ja poika Ratsula tekivät rungon lisäksi kannet, kajuutat, komerot, kaapit, sängyt, ohjauspöydät ja keittiön. Aluksi oli urakka vain rungosta ja kannesta. Nähdessäni heidän työnsä pikkutarkkuuden ja osaamisen kertasilmäyksellä, tiesin, ettei minun pidä puuhun puuttua. Kunhan hoitelen osaamani koneen, ohjauksen, sähkön ja muun rautapuolen asennukset. Kaasut ja lämmittimet asensi myyjäyhtiö takuuna.
Veneeni oli 1982 pyynnöstä Klippanin laiturissa näyttelyssä harvinaisesta puurakentamisesta. (Koneviestit- niminen lehti???) teki "muka jymyjutun" siitä "Kuinka olen näin hienoon veneeseen valinnut Wickström- moottorin?" Lisähämmästely melkein kertoi, että olin "Pilannut näyttelyn upeimman kohteen moottorilla" En ole lehteä nähnyt, vaan teksti kerrottiin minulle puhelimessa myöhemmin.
Sama Wickström käy yhä penkissään. Pientä venttiilihommaa ja raakavesiputkiston vaihtoa on ollut näinä vuosikymmeninä. Tiedän aikalaisia puuveneitä, joissa Solet, Volvot ja muita bensakoneina jo vaihdeltu, jopa kahteen kertaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Juuri näin olisi pitänyt toimia Wickströmin kirjoituksien perään jo 7-8 vuotta sitten. Tietenkin tuo yksi porukka on voinut purkaa tuntonsa ja antaa sen räkytyksen tänne, eikä perhepiirissä.
Kun kerroit, että lankku on 35 miilliä paksua ja 250 mm leveää, niin miten kaaret ja köli on valmistelut ja muotoiltu? Noin massiiviset lankut oat vaatineen höyrykypsytyksen ja melkoista muotoiluvoimaa.
Minulle tehtiin tuuman (25) paksusta ja 180 lankusta ja siinä oli kaksi lankkua saamassa vauriot taipumisessa. Piti irrottaa ja vaihtaa.
Kg ei ole paineen yksikkö.
150 Pa = 0,015 bar. kyseessä ei ole painepesuri koska suihkupullosta tulee kovempi paine.
150 bar puolestaan menee lankusta läpi
Toisaalta jutun ei tarvitse olla totta ollakseen viihdyttävä :D
Ei se mennyt räksytys sullakaan oikein.
PAINEEN YKSIKÖT
- Paine on voima jaettuna pinta-alalla.
- SI-järjestelmän mukainen paineen yksikkö on
Pascal ( Pa ).- 1 Pa = 1 N/m ; 1 kPa = 1000 Pa ;1 MPa = 10 Pa
Muita paineen yksiköitä ovat:
- 1 bar = 100 kPa = 0,1 MPa
- atm = 101,325 kPa = normaali-ilmakehän paine
- 1 at = 98,066kPa = teknillinen ilmakehän paine
- 1 psi = 6,895 kPa = paunaa per neliötuuma
- 1 mm Hg = 1 Torr = 133,322 Pa = 1 mm elohopeapatsasta
- 1 mm vp = 9,80665 Pa = 1 mm vesipatsasta
Tekniikan sovelluksissa käytetään yleensä ylipainetta, joka on ilmakehän paineen ylittävä osa.
Esim. kun ylipaine on 200 kPa, on absoluuttinen paine 200 kPa 101 kPa (lmakehän paine ).
Osaat copypastata, entä sitten?
kg ei ole paineen yksikkö, nyt sinäkin sen tiedät.
Kiva tarina.
Muutama kysymys ihan mielenkiinnosta, kun oma vene tuli nostettua samoihin aikoihin ja vertailen kokemuksia:
- Kuivuiko se vene ulkona kunnolla, meillä kun on tähän aikaan vuodesta niin kosteaa että se kuivuu vain suorassa auringonvalossa, ja sitä herkkua on niin vähän että kaikki on kosteana. Kuivuu paljon paremmin katoksen alla tai sisällä. Mutta puuvene ei pidäkkään kuivua liikaa.
- Itse ajan yleensä vähintään 3 päivää viikosta veneellä. En maalaa myrkkyjä pohjaan, mutta joudun nostamaan veneen neljä kertaa kaudessa pohjan pesua varten. Oletko järvillä veneillyt?
- Oma kokemus mäntylaudoista ja painepesurista on huono, etenkin jos puhaltaa kunnon pesurilla jolla on 150 bar paine. Pehmeämmät osat laudasta syiden välistä antaa periksi ja pinta tuhoontuu. Onko sinulla joku erikoiskova lakka siinä pinnassa?
- Minkä kokoisia ne sun kylkilaudat on? Toi laudan leveys viittaa jo kuunariin tai sen kokoiseen laivaan.
- Minkä kokoisessa altaassa ne kylpivät kyllästyksen aikana? Oma kokemus on että valmis runko sivellään monta kertaa pellavaöljyllä. Niitä lautoja pitää työstää melko paljon asennusvaiheessa, ja semmoinen juuri öljytty lauta ei ole kiva höylätä kapeammiksi molemmista päistä. Veneellä on se ominaisuus että laudat kapenee molemmissa päissä.
Kaikki päivittäisessäkin liikkeessä olevat veneet ja laivat Suomenlahdella maalataan eliönestovärillä, ei se veneen hidas liike estä kasvuston syntyä.
Massahysteeristä käytöstä! En maalaa, enkä ole tarvetta nähnyt nostella ylös monta kertaa kesässä puuvenettäni. Missä Tervasaaren sontaliejussa makuutatte veneitänne Vapusta juhannukseen ja kekrijuhliin saakka, jos ne noin hemmetisti likaantuu?
Ajoin aikoinaan Ilvestä sightseeing-risteily reitillä kolme kesää. Se oli lakkavene ja koskaan ei myrkytetty.
Olihan siinä kysymyksiä. Muutamaan osaan vastata tästä sadetta ikkunasta tarkkaillen.
Ulkona pihassa vene tietysti pesun jälkeen nostovaunussa valuu ja lopulta se tuuli ja pienikin auringon lämpö kuivattaa. Lankkuhan pyrkii ympäristökosteuteen, jos saa hengittää, kuten sellulakan läpi pystyy. Toisin on niiden mönjien kanssa.
Lankku oli 10 tuumaa 254 mm ja jos siitä milli pari vedettiin oikohöylässä, niin kyllä se vielä 250 mm on leveää.
Ratsuloilla oli betoninen maa-allas verstaan takapihassa. Olisiko 15x1x2 m, jonne lankut lastattiin ja tynnyrillinen liinaöljyä joukkoon. Lisäili ukko sinne suolaa ja petroolia ja olisi laittanut muitakin ruskeita hanojaan, mutta en halunnut lankusta liian väritettyä. Peitto altaan päälle ja kolme kuukautta siellä. Hankalammalta hommalta näytti kuumennuksen jälkeen 60-70 asteisen öljyhehkuisen lankun käsittely puristimiin. Siinä lankkua mitattiin piirrettiin linjaa ja taas kuumennus ja uusi sovitus, ennekuin ensimmäistäkään kuparinaulaa lyötiin. Työpäivässä saatiinkin korkeintaan kolme lankkua kaaripuihin kiinni. Yleensä vain kaksi. Se kertokoon siitä tiiveyden ja oikean asennon etsimiset lankkuun ja kaariin. .
En minä tuota pesurin suutinta kiinni lankussa pidä! Se paineteho putoaa jo 20 sm jälkeen puoleen ja 30 aivan sopivaan. Suihkukin on jo 40 leveä viipale.
Pesurista ja paineista kiinnostuneille: Pesuri on vanha sininen KEW taitaa olla malli 3040 tai 4050. Käymättä sen vieressä laatasta muistan max työpaine 150 kg merkinnän, joten antaa olla vaan näin! Muut leikkikää uusilla lyhenteillänne, kun siihen on haluakin. Veneilystähän ei teitä voikaan syyttää.
Tämä oli isä Ratsulalle viimeinen täysin kuntoon tehty puuvene. Hän kuoli seuraavana syksynä, kun oli aloitellut poikansa kanssa uutta urakkaa. Pojan kohtalo oli vielä traagisempi. Liiallinen viinan vääntö vei hengen 38 vuotiaana 1988 Mestaritallin takapihalla.
Kiitos vastauksista, vaikuttaa olevan aikamoinen vene, ainakin on tukevat lankut. Onko ne koverrettu sisältäpäin että sopii paremmin kaarille? Paksuus ainakin riittää siihen.
Kestänee vielä 50 vuotta ilman ongelmia, kunhan kone ei vuoda plajon öljyjä pilssiin - mutta se on kaiketi niin hyvin huollettu ettei sitä tapahdu.
Omat veneet on kai sitten liian likasissa vesissä, rupee jo parissa viikossa kasvamaan partaa jne melko reippaasi heinä-syyskuu aikana.
Onkohan tuota allasta voitu käyttää myös veneen kuparointiin tai happi-sinkitykseen?
Minäkin olen lukenut aikoinani saman artikkelin puuveneestä jota sinä nyt siteeraat ja annat ymmärtää sen olevan omakohtainen juttu.
Kukin tulee tavallaan tyytyväiseksi oikean elämän puuttuessa.
Ja joillakin on patologinen tarve nillittämiseen.
Se lehti varmaankin oli Koneet&Veneet& Viestit, eikä Koneviesti. Se uivan myyntinäyttelyn järjestäjä varmaankin 1982 teki veneestäsi jutun ja 1983 kevättapahtuman lehdessä se oli.
"Veneeni oli 1982 pyynnöstä Klippanin laiturissa näyttelyssä harvinaisesta puurakentamisesta. (Koneviestit- niminen lehti???) teki "muka jymyjutun" "
Komea on paattisi. Sellainen lehti sattui minulla säilymään. Tuskin niitä jaettiin muualla, kuin Klippanin tilaisuuksissa.
Lehykäisessä esitellään myös Kultaranta III, jota ei enää pantu veteen, vaan kuljetetaan vuodesta toiseen vain näytteellä. Siellä oli myös Mäkisen Timon ja Tapion rahalla entisöimä 1920-luvun pirtukiitäjä "Sophie". Siinä veneessä ei ole mitään enää alkuperäistä, mutta muoto on säilynyt. Vanha 12 sylinterinen Fiatin moottori oli korvattu amerikkalaisella Veekasilla, messinkiosat rosteriraudalla ja katto on täynnä antennia.
Olisko antaa sen lehdeni isbn tai tarkka nimi? Haluaisin lukea jutut. Löytyvät yliopiston kirjastosta haulla.
Eikö tuossa ollut jo kaikki tiedot näkyvissä? Eikä 30 vuoden takaisessa viikonlopun käyttöön tarkoitetussa mainoslyhykäisessä ole ISBNniä, tai niitä kukaan toimittanut yliopistoon. Koita kuitenkin, jos kovin kiinnostaa.
Suomessa on kuusi vapaakappalekirjastoa, joihin toimitetaan kappaleet kaikesta mitä painetaan. Siis kaikesta, eli kirjallisuuden lisäksi ns. pienpainatteet, eli mainokset, lehdet, ohjekirjat... kaikki.
Kirjaston varastobunkkeri on maanalainen nähtävyys, johon harva pääsee tutustumaan.
40 jalan eli yli 12 metrin pituisia tukkeja metsästä sahalle ja 1,5 tuumaa paksuina lankkuina sahalta englannin vientiin...... Jopas on tarina
Mutta sehän on juuri tässä hauskaa :)
Tämä on hyvä tarina, saisko lisää.
Olisi kiva löytää alkuperäinen kirjoitus. Tässä kopioinnissa voi jäädä joku hyvä kohta pois.
Männäntappi Mace66 on parhaat jo poistanut. Saa siitä sitinvärinää.