se pikkuinen tyttö..sisälläsi, minkä näin ja johon rakastuin. Miksi peitit sen,,valheen verholla, sillä verholla mitä haluaisit olla. Näin lävitsesi, olit mulle kuin halkeillut lasimaljakko,,sellainen jota ei ole toista, eikä enää valmisteta..ainutlaatuinen ja siksi niin rakas. Miksi pakenit minua,,siksikö että näin sisimpääsi? En etsinyt täydellistä ja ehjää vaan kaunista ja säröillä olevaa..kuten itsekin. Rakastan sinua, öitä ja kauniita unia sinulle.
Se oli...
minä iha ite
27576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Minäkin rakastan erästä.
Minulla on hänen lähellään hyvä olla.
joutuu nyt vaan kiltisti odottamaan että duunit on tehty, ja on turvallista pysähtyä sitä kuuntelemaan...
http://m.youtube.com/watch?v=upDQ6dNWYno
Yrititkö korjata vai rikkoa lisää?
korotetaan itseä ja nähdään väitetysti muiden lävitse
"Mitä haluasit olla"? Mitä haluan olla? "Pakenin", koska en ollut valmis päästämään sua niin lähelle, sekoittamaan... halusin vain keskittyä töihin siellä. Ja pakko myöntää, että sun olemuksessa oli jotain samaa, kun mun isässä ;D
Ihmisillä on rajoja ja toiset pitävät enemmän etäisyyttä kuin toiset. Kukin omista kokemuksista riippuen. Tutustumisvaiheessa on ehkä turvallista vetäytyä hiukan etäämmälle katsomaan minkälainen tuo toinen ihminen oikeastaan on. Ei se ole valhe, vaan varovaisuutta. Jos on elänyt turvallista elämää, eikä ole joutunut pitämään puoliaan, niin voi olla vaikea ymmärtää sellaista, jonka on täytynyt suojautua ja taistella olemassaolonsa puolesta.
Niin ja hyvää yötä aloittajalle.
Hyvin puit sanoiksi omat ajatukseni. Jos on lapsuudesta asti joutunut tsemppaan itseään eteenpäin, ei olekaan helppoa antaa ohjaksia muille, luottaa muihin.
on pikkuinen tyttö ja pikkuinen poika. Pikkuisen hyvää ja pikkuisen huonoakin, ja ihan kaikkea siltä väliltä ja vähän muuta.
Jos näit mun lävitse, sun täytyi nähdä myös se, etten pidä siitä, että joku katsoo asiakseen läpivalaista mut ja raportoida siitä.Yrittääkö joku muuttaa ja parannella kenties, puuttua mun elämääni neuvoineen. Sellaista se saa ajattelemaan ja en pidä siitä, et mua valvotaan yhtään millään tapaa. Ei hyvällä eikä pahalla tavalla. Enkä ainakaan, jos en tiedä , mistä osoitteesta.
Mä haluan joitakin asioita ja harrastuksia pitää itselläni. Jos jaan ne jonkun kanssa, jaan ne omasta tahdostani sitten kun ja jos siltä tuntuu. Harvoin tuntuu.
Ylimääräiset voisin vaikka toivoa . h elvettiin pälliämästä. Anteeksi tämä.
Olen kaukana täydellisestä ja vielä kauempana kauniista ja tiedän sen. Joskus arvioin itseni aika nopeasti toisen silmin, kun tapaan uuden ihmisen. Nykyään teen sen myös, kun tapaan jonkun entisen tutun ihmisen. On aika ennen ja aika jälkeen. Kaikkien silmissä ja lähellä en koe oloani hyväksi. Niin kai käy joskus muillekin, en tiedä. Riippuu vähän omasta vireystilastakin. Aina en jaksa.
Sekavaa juttua kirvoitti tää aloitus ja satuin nyt tähän päätäni tyhjentämään.
Hyvää yötä aloittajalle.
Onko se rakkautta jos ei hyväksy toista viallisena?
jos rakastaa, silloin hyväksyy toisen sellaisena kuin on. Jos ei vielä tiedä millainen toinen on sisimmältään,,halu oppia tuntemaan toinen...se on myös.
Toiset saavat nähdä haarniskan alle, toiset eivät. Ehkä et osannut lähestyä häntä kun hän sitä odotti? Määrätietoisesti ja luottamusta herättävästi?
yritä olla täydellinen. En mä vaan aina jaksa kaikkia murheitani ja sillon mä pakenen niitä nauramalla ja leikkimällä että kaikki on hyvin.Ja se toimii, välillä menee pitkiäkin aikoja kun mulla on oikeesti hyvä ja kevyt olo.
En mä koita peittää sulta mitään puolia itsestäni. Kaksjakoisuus on kuitenkin just sitä mua, aitoo ja rehellistä mua. Vieraille näytän vaan sen leikkisän ja hyväntuulisen puoleni, mutta sulle näytin molemmat.
myös täällä. Jotenkin noin se menee, muuten hukkuisi murheisiinsa.
musta kyllä tuntuu, että reippaan leikkiminen on alkanu kääntyä jo sairauden puolelle. Pitäis kai joskus uskaltaa pysähtyä ja kuunnella sydäntään.
pitäisi. Pysähtymisen jälkeen on aina riuhtaistava.
Mä luulen, jos vielä mitään kuulen, niin se on ehkä vain muutama ääni ja ne on ystävien ja lasteni äänet.
Muut äänet, jos niitä kuuluu, ne on tyhmästä päästä.
Rumilla ja alemman palkkatason duunareilla ei ole sydämessä ääniä. Jos niitä kuuluu, niihin on viipymättä puututtava ja haettava hoitoon.
mitäkö haluaisin olla? haluaisin olla sulle se sama mies,,johon ehkä hieman ihastuit...joka haluaa kuulua arkeesi ja oppii tuntemaan sinut kokonaan, niin ettei tarvitse jokaista "oikkua" säikähtää ja pelätä aina pahinta. puhtaalta pöydältä ja uusilla säännöillä eteenpäin, hitaammin. Jaksan odottaa sinua, tiedät sen.
jos olisit mun "hän", niin
mä ehkä vähän enemmän kuin hiukan ihastuin, mä en ehkä oo koskaan tuntenut näin ketään kohtaan, enkä mä osaa päästää susta irti
mäkin haluaisin, että sä kuuluisit mun arkeen ja että me opittais tunteen toisemme eikä musta olis mikään niin ihanaa kuin aloittaa rauhassa alusta
mä en jaksa enää odottaa, mun on sua ihan järjetön ikävä, enkä mä usko että enää että se häviää
Jos se yksi tietty mies koskaan ajattelisi minusta tällä tavalla... olisin hänen aikojen loppuun saakka.
Ehkä hänellä oli syynsä itsensä peittämiseen. Ehkä se oli tervettä itsesuolelua. Niin Oletko varma, että hän peittelee jotain, jos hänessä on vain monta puolta.
Jokainenhan meistä on ainutlaatuinen....
vaan Pirkka
Palopeitto, suunniteltu tulikuumiin tapauksiin!
jos olisit mun "hän"
niin mä ajattelen samoil tavoil, haluaisin tutustuu suhun, ja alottaa rauhassa alusta.
Ennen oli ennen, nyt on nyt, merkitsit mulle sillon ja merkkaat edelleenki... en tiiä teinkö koskaan niin selväks. kaikki meni niin nopeaan.
nähäänkö?
nopeaan todellaki. Vähän liiankin nopeaan, jotenki vaan meni lukkoon siinä tilanteessa,,mutta nyt kun aikaakin on mennyt niin ajatukset on paljon selkeempiä. Hänelle sanoisin "haluan nähä"muuten jää hampaankoloon loppuiäksi,,ettei tehny ja yrittäny loppuun asti. Mutta pallo on hänellä, lupasin olla häiritsemättä :(
Tunteet on tallessa kuitenkin.
Olisipa hienoa jos se "minun hän" ajattelisi noin. Ja ymmärtäisi sen, että todellakin menin lukkoon totaalisesti. En ollut varautunut tilanteeseen ollenkaan enkä siis osannut suhtautua häneen mitenkään.
Aika ja paikka olivat jotenkin ihan väärät sillä hetkellä ja karkasin joo. Harmitti myöhemmin hirveästi, mutta minkäs teet.
Täytyy vaan toivoa, ettei hän hirveästi pahoittanut mieltään ja ehkä ymmärsi sen mun jäätymisen.
Mulla ei vaan ole keinoa ottaa yhteyttä, enkä varmaan enää kehtaisi ottaakaan. Tapahtumasta on jo sen verran aikaa, että tuskin edes muistaa mua tai tapahtumaa enää.
Voisit laittaa mulle tekstarin, koska sul mun numero, niin mun ei tarvitse tääl sopia sitä tapaamista.