Olen mielestäni sopivassa iässä oleva nainen. Elämää vielä kovasti edessä, toivottavasti.
Olen seurustellut jo jonkin aikaa, mutta toisen rehellisyydestä en ole varma, koska tiedän hänen salailevan asioita minulta. Nämä ehkä toisesta ihmisestä vähäpätöisiä, mutta hän tietää, että haluan rehellisyyttä ja avoimuutta. Lapseni asuvat kauempana. Työni ei anna sitä mitä haluaisin. Haluaisin muutosta elämääni. Pelkään, että hukkaan elämäni junnaamalla paikallani rohkenematta tehdä uusia ratkaisuja. Mistä saisin voimaa ja uskallusta muuttaa elämääni suuntaan tai toiseen?
Olen seurustellut jo jonkin aikaa, mutta toisen rehellisyydestä en ole varma, koska tiedän hänen salailevan asioita minulta. Nämä ehkä toisesta ihmisestä vähäpätöisiä, mutta hän tietää, että haluan rehellisyyttä ja avoimuutta. Lapseni asuvat kauempana. Työni ei anna sitä mitä haluaisin. Haluaisin muutosta elämääni. Pelkään, että hukkaan elämäni junnaamalla paikallani rohkenematta tehdä uusia ratkaisuja. Mistä saisin voimaa ja uskallusta muuttaa elämääni suuntaan tai toiseen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tolla asenteella paree on että pysyt yksin. Jokkaisella immeisellä kun on omat salaisuutensa.
Millaista muutosta lähinnä haet, uusi työpaikka, kumppani, asuinpaikka...?
Aloittaja, olen samoilla linjoilla. Uskon, että saan muutoksen, kun yritän ja onnistun vapautumasn ihmisistä ja asioista, jotka eivät tunnu hyviltä.
Hyvä esimerkki elämän energiaa syövästä asiasta on tuo sinun kokemuksesi ja vaistosi, että ystäväsi on epärehellinen. Sinua syö toisen epärehellisyydestä syntyvä huono energia. Ei sinun tarvitse päästää lähellesi ihmistä, johon et luota.
Ota etäisyyttä ja pysy kavereina... Ja etäisyys tekee tehtävänsä. Näet asiat selkeästi. Tämä prosessi muuttaa sinua ja suuntaa sinua kovti muutosta.
En nyt ymmärrä tuota asennetta. Rehellisyyttä ja avoimmuutta.
Eikö suhteessa pyritä lähtemään puhtaalta pöydältä, jos tuo rehellisyys ja avoimmuus tarkoittaa, että entinen elämä pitäisi kaivella juurta jaksain toisen arvioitavaksi kokonaan toisenlaiseen maailmaan, ei siitä kyllä mitään tulisi.
Oma ajatus on ettei nykyinen elämä muita paljon kiinnosta, niin mitä tuota turhaan jaarittelemaan.
Mistä saada uutta voimaa ja uskallusta.
Ehkä kattattais ottaa vuorotteluvapaata, ja ynnätä nykyisen elämän hyvät ja huonot puolet. Sitten katsoa, mitä todellisia mahdollisuuksia muutokseen on.
Se tuo raha on se, joka ratkaisee, halusi tai ei.
Ei kannata lähteä suhteeseen, jos jo valmiiksi epäilee toisen rehellisyyttä. Vanhoja asioita ei tarvitse kaikkia kertoa, ellei niillä ole heijasteita tähän päivään. Pahimpia ovatne tyypit jotka valehtelevat olevansa vapaita.
Tein itse radikaalin teon vuosi sitten. Muutin miesystäväni luokse toiselle paikkakunnalle. En tuntenut sieltä ketään, enkä saanut työtä, vaikka minulla on hyvä koulutus ja pitkä työkokemus. Ko. paikkakunnalla kun ei oikein tykätty siitä, että muualta tuleet veisivät oman kunnan asukkailta työt.
Elämä meni aivan päin seiniä. Mies osoittautui pettäjäksi ja elämäni oli aivan helvettiä. Onneksi pääsin suhteesta irti.
Vaikka oma elämäni ei onnistunut. Neuvon kuitenkin ajattelemaan asiaa tosissaan. En ole katunut sitä, että lähdin, sillä pidin paikkakunnasta tosi paljon ja olisin jäänyt, jos olisin saanut töitä.
Millaista työtä nyt teet? Mihin haluaisit muuttaa, esim. lähemmäksi lapsiasi? Onko sinulla jokin harrastus, mihin voisit kouluttautua ja saada sitä kautta työn ja uuden asuinpaikan?
Tuon minäkin olen kokenut, että lähdin yks kaks muuttokuorman kanssa just eronneen miehen luo asumaan. Totta kai homma meni puihin lähes heti kohta. Olin silloin alle nelikymppinen. Sillä miehellä oli naisia vaikka niin rehellisenä esiintyi. Oli just eronnut ja heti kohta meni uusiin naimisiin ja erosi kahden vuoden sisällä.
Olen kuullut näistä tempauksista. Joillakin voi onnistaa. Elämä on elämistä varten, ei virheitä pidä pelätä.