Olen tapaillut ihanaa miestä maaliskuusta lähtien ja kesällä tapailu syveni seurusteluksi. Eli toisin sanoen vietämme lähes kaiken vapaa-ajan yhdessä, aikaisemmin näimme vain kerran, pari viikossa.
Mies sanoo rakastavansa, halailee ja pussailee. Mutta minä olen epävarma. Pidän hänestä aivan älyttömästi, hän tuntuu kaikin puolin hyvältä. Jotenkin liian hyvältä minulle. Tämä kuulostaa todella kliseiseltä, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärrän,mitä tarkoittaa, kun pelkää rakastua. Minusta tuntuu, etten uskalla antautua touhuun aivan täysillä ja luottaa yhteiseen tulevaisuuteen. Etten sitten vaan putoaisi korkealta ja kovaa.
Tiedän, että tällaisella pidättelyllä on pidemmällä tähtäimellä haitallisia vaikutuksia koko suhteeseen. MUTTA... Lopetin lähes kymmenen vuotta kestäneen suhteen vuosi sitten ja olin sen jälkeen kuukausikaupalla todella maassa, luulin suorastaan sekoavani. En enää haluaisi käydä läpi sitä samaa mustaa helvettiä uudelleen.
Miten yhteiseen tulevaisuuteen pystyy luottamaan? Lisäksi miehellä on ollut paljon enemmän suhteita kuin minulla, seksisuhteita ja seurustelusuhteita. Miten päästä pois siitä tunteesta, että en ehkä tulekaan riittämään hänelle? Tämä ajatusmalli on varmaan huonon itsetunnon seurausta, mutta jos jollakin on näistä asioista kokemusta, vastatkaa!
Mies sanoo rakastavansa, halailee ja pussailee. Mutta minä olen epävarma. Pidän hänestä aivan älyttömästi, hän tuntuu kaikin puolin hyvältä. Jotenkin liian hyvältä minulle. Tämä kuulostaa todella kliseiseltä, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärrän,mitä tarkoittaa, kun pelkää rakastua. Minusta tuntuu, etten uskalla antautua touhuun aivan täysillä ja luottaa yhteiseen tulevaisuuteen. Etten sitten vaan putoaisi korkealta ja kovaa.
Tiedän, että tällaisella pidättelyllä on pidemmällä tähtäimellä haitallisia vaikutuksia koko suhteeseen. MUTTA... Lopetin lähes kymmenen vuotta kestäneen suhteen vuosi sitten ja olin sen jälkeen kuukausikaupalla todella maassa, luulin suorastaan sekoavani. En enää haluaisi käydä läpi sitä samaa mustaa helvettiä uudelleen.
Miten yhteiseen tulevaisuuteen pystyy luottamaan? Lisäksi miehellä on ollut paljon enemmän suhteita kuin minulla, seksisuhteita ja seurustelusuhteita. Miten päästä pois siitä tunteesta, että en ehkä tulekaan riittämään hänelle? Tämä ajatusmalli on varmaan huonon itsetunnon seurausta, mutta jos jollakin on näistä asioista kokemusta, vastatkaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä ja mieheni emme ole vielä seurustelleet kauaa, vain 8 kk mutta tästä huolimatta asumme yhdessä.
Hän on minua 8 vuotta vanhempi ja rakastuessa toisiimme, tunsin ihan samanlaisia tuntemuksia kuin sinäkin. Vatsaa kipristeli ihastuksesta ja pelosta: "Jos ja kun pudotaan, niin pudotaankin kovaa ja korkealta!" "Ei hän minua oikeasti halua ja mitä hän minussakin näkee.." jne..
Ehkä huonon itsetunnon piikkiin menee nämäkin ajatelmat.
Välimatkaa meillä oli 200 km mutta viimein päätin ottaa riskin, vaihtaa koulua ja jättää kaveripiirin ja perheen ja muuttaa rakkaani kanssa yhteen. Taisi kannattaa.
Miehellä on ollut ennen minua useita, kaikenkarvaisia suhteita, ilmeisestikin. (Hän ei niistä paljoa ole halunnut puhua) Se luonnollisesti mietittytti varsinkin suhteen alussa. Olin/Olen suhteellisen kokematon vieläkin. 18 vuotias ja vain yksi ainoa pitkä suhde takana.
Tahdoin vain sanoa, että pelotti monia kuukausia mutta onneksi turhaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea tämän miehesi kanssa. =)