Olen tapaillut ihanaa miestä maaliskuusta lähtien ja kesällä tapailu syveni seurusteluksi. Eli toisin sanoen vietämme lähes kaiken vapaa-ajan yhdessä, aikaisemmin näimme vain kerran, pari viikossa.
Mies sanoo rakastavansa, halailee ja pussailee. Mutta minä olen epävarma. Pidän hänestä aivan älyttömästi, hän tuntuu kaikin puolin hyvältä. Jotenkin liian hyvältä minulle. Tämä kuulostaa todella kliseiseltä, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärrän,mitä tarkoittaa, kun pelkää rakastua. Minusta tuntuu, etten uskalla antautua touhuun aivan täysillä ja luottaa yhteiseen tulevaisuuteen. Etten sitten vaan putoaisi korkealta ja kovaa.
Tiedän, että tällaisella pidättelyllä on pidemmällä tähtäimellä haitallisia vaikutuksia koko suhteeseen. MUTTA... Lopetin lähes kymmenen vuotta kestäneen suhteen vuosi sitten ja olin sen jälkeen kuukausikaupalla todella maassa, luulin suorastaan sekoavani. En enää haluaisi käydä läpi sitä samaa mustaa helvettiä uudelleen.
Miten yhteiseen tulevaisuuteen pystyy luottamaan? Lisäksi miehellä on ollut paljon enemmän suhteita kuin minulla, seksisuhteita ja seurustelusuhteita. Miten päästä pois siitä tunteesta, että en ehkä tulekaan riittämään hänelle? Tämä ajatusmalli on varmaan huonon itsetunnon seurausta, mutta jos jollakin on näistä asioista kokemusta, vastatkaa!
Mies sanoo rakastavansa, halailee ja pussailee. Mutta minä olen epävarma. Pidän hänestä aivan älyttömästi, hän tuntuu kaikin puolin hyvältä. Jotenkin liian hyvältä minulle. Tämä kuulostaa todella kliseiseltä, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärrän,mitä tarkoittaa, kun pelkää rakastua. Minusta tuntuu, etten uskalla antautua touhuun aivan täysillä ja luottaa yhteiseen tulevaisuuteen. Etten sitten vaan putoaisi korkealta ja kovaa.
Tiedän, että tällaisella pidättelyllä on pidemmällä tähtäimellä haitallisia vaikutuksia koko suhteeseen. MUTTA... Lopetin lähes kymmenen vuotta kestäneen suhteen vuosi sitten ja olin sen jälkeen kuukausikaupalla todella maassa, luulin suorastaan sekoavani. En enää haluaisi käydä läpi sitä samaa mustaa helvettiä uudelleen.
Miten yhteiseen tulevaisuuteen pystyy luottamaan? Lisäksi miehellä on ollut paljon enemmän suhteita kuin minulla, seksisuhteita ja seurustelusuhteita. Miten päästä pois siitä tunteesta, että en ehkä tulekaan riittämään hänelle? Tämä ajatusmalli on varmaan huonon itsetunnon seurausta, mutta jos jollakin on näistä asioista kokemusta, vastatkaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo toisiin vertaaminen lienee luonnollista, mutta kuitenkin tarpeetonta. Luulen että se karisee pois koska olette yhdessä ja hän haluaa olla kanssasi.
Miksi ihmiset pelkäävät elää? Ehkä onkin niin että elämme vain kerran...