Mulla on todettu dissosiaatiohäiriö johon kuuluu tosi pahat harhat kuolleista ihmisistä maassa. Näen niitä koko ajan ulkona ollessani. Vain kotona olen turvassa. Näen myös valtavia määriä savua siellä missä savua ei ole.
Mikä avuksi? Lääkkeistä on kokeiltu abilify ja risperidon ilman minkäänlaista vaikutusta. Tuntui että pahensi vain.
Olenko siis tuomittu kärsimään harhoista ja valtavista syyllisyydentunteista koko loppuelämäni? En koe että terapiastakaan olisi mitään apua.
Kohtalotovereita?
Mikä avuksi? Lääkkeistä on kokeiltu abilify ja risperidon ilman minkäänlaista vaikutusta. Tuntui että pahensi vain.
Olenko siis tuomittu kärsimään harhoista ja valtavista syyllisyydentunteista koko loppuelämäni? En koe että terapiastakaan olisi mitään apua.
Kohtalotovereita?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei tuo dissosiaatiolta kuulosta. Nuo harhat pitäisi erottaa omaksi sairaudeksi( psykoosi skitsofrenia) ja hoitaa niitä sen mukaan. Aika paljon olen dissosiaatiosta lukenut eikä tuollaiset näköharhat tunnu kuuluvan siihen.
Voisitko kertoa ja tarkentaa syyllisyyskuvaasi: mistä koet syyllisyyttä, osaatko selittää ja tunnistako sen juuren?
Todennäköisesti olet tuomittu kärsimään oireista niin kauan kunnes käsittelet asian ja lopetat psykoaktiivisten aineiden käytön. Oliko sinulla kuvaamiasi harhoja jo ennen kumpaakin ainetta?
Kyllä dissosiaatiohäiriöön voi kuulua näkö- ja kuuloharhoja. Dissosiaatiohäiriö on eri aivan eri tason dissosiaatiota kuin dissosiatiivinen oireilu jota liittyy moneen muuhunkin tilaan.
Häiriö ei ole psykoottinen.
Dissosiaatiohäiriön hoito on traumaterapia. Hoitavan lääkärin tulisi olla traumoihin perehtynyt lääkäri joka ymmärtäisi mitä dissosiaatiohäiriö on ja kuinka sitä hoidetaan. Suuret annokset neuroleptejä eivät dissosiaatiohäiriön hoitoon kuulu. Jotkut ovat saaneet apua EMDR- silmänliiketerapiasta.
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo93238.pdf
http://www.traumaterapiakeskus.com/8
Kirjoja aiheesta kiinnostuneille:
Vainottu mieli: Rakenteellinen dissosiaatio ja kroonisen traumatisoitumisen hoitaminen
Hart, Onno Van Der Nijenhuis, Ellert R. S. Steele, Kathy
Trauma ja keho: Sensorimotorinen psykoterapia
Ogden, Pat Minton, Kekuni Pain, Clare
Kun tiikeri herää - Trauma ja toipuminen
Peter A. Levinen
Lisäksi voi halutessaan googlata dissosiaatiohäiriöön ja sen hoitoon perehtyneiden asiantuntijoiden muita kirjoituksia ja kirjoja: esim Hannu Lauerma, Anne Suokas-Cunliffe ja Onno Van Der Hart.
Dissosiaatioksi se on mielletty lapsuuden traumojen vuoksi. Isoveli tappoi itsensä ja näin hänet samana iltana. Luulin aina että olisin jotenkin voinut vaikuttaa hänen päätökseensä. Ja nyt tuntuu että olen vastuussa koko maailmasta ja näen harhoja ihmisistä maassa heti kun vain ovesta ulos astun.
Ja ne harhat on hyvin selkeitä ihmishahmoja josta syystä en voi tietää onko harhaa vai totta. Mulla on myös ocd ja tarkistelen sitten aluetta pidemmän aikaa, joskus monta tuntia.
Voi rakas ihminen, et ole mitenkään vastuussa veljesi päätöksestä päättää elämänsä. Jokaisella on oma polku kuljettavanaan ja olen ihan varma, ettei veljesikään olisi halunnut sinun syyttävän itseäsi. Me ei aina voida estää ikäviä asioita tapahtumasta vaikka niin kovasti haluaisimmekin.
Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkoon ♥
No eikö tuossa ole jo ihan looginen syy miksi voit noin huonosti! Oletko päässyt käsittelemään asiaa yksin tai perheesi kanssa porukassa jonnekin terapiaan? Tai oletteko puhuneet asiasta avoimesti perheen kesken?
Millä ihmeellä luulette arvoisat kanssaihmiset, että tuollaiset traumat katoaisivat pillereillä?! Kuristaa kurkusta, kun lukee mitä ihmiset tekevät "hoitaakseen" koulukiusaamista, eroa, potkuja tai läheisen kuolemaa. Luuletteko tosissanne, että traumoista seuraava dissosisaatio olisi sairaus aivoissa?! Ei ole, ei. Sekä käyttämäsi aripipratsoli että risperidoni nimen omaan dissosisoivat. Se on niiden molempien aineiden vaikutusmekanismi! Ja voi jäädä pysyväksi.
Eikö kukaan tajua enää puhua asioista ja elämän vastoinkäymisistä, ilman kemikaaleja? Itkettää puolestasi.
Tässä on yksi esimerkki siitä, että neuroleptit eivät sovi dissosiaatiohäiriötä sairastavalle:
http://www.hs.fi/paivanlehti/sunnuntai/Toivoton tapaus/a1409297461188
Tarvitset juuri oikeanlaista terapiaa, todennäköisesti jonkinlaista psykofyysistä/sensomotorista. Toivon, että löydät oikean terapiamuodon ja luotettavan terapeutin, sillä sinun on mahdollista toipua!
Jep joo ittelläni on kans toiki diagnosoitu ja välil kyl on jonkilaisii "harhoi" mut ne ain erottaa kuitenki epätodeks tavallaan. Se on kai siinä eroa psykoosiin?
Mul ei kyl neuroleptit oikee jeesannu ku tuli liikaa haittavaikutuksii.
Psykiatria on kusetusta. Myös uskonto on kusetusta.
Psykiatria voi auttaa sinua ja myös Jumala ja Jeesus Kristus. Ei tarvitse jäädä tuohon tilaan.
Mä kuulen ihan "harhoja". Päässäni saattaa jotkut tutut menneisyyden ihmiset käydä jotain ihme keskustelua. Ja siis tiedostan että omasta päästä kuuluu ja ne on tavallaan mun omia ajatuksia, en sekota niitä mitenkään että ympäristöstä kuuluisi. Niissä on jotain eroa normaaliin puheeseen. Ja sitten on sitä että saatan mielikuvitella kun kuulen ulkona puhetta, että puhuvat minusta. Jotenkin kuitenkin erotan sen normaaleista ihmisten sanomisista. Säikäyttää se kyllä aina. Mulla dissosiatiivinen identiteettihäiriö diagnoosina joka johtuu traumoista.
Etsin juuri tunnin ajan lapsen olematonta ruumista puistosta. Harha siirtyili koko ajan ja oli todentuntuinen. Lopulta oli vain pakko lähteä. Mä taidan kuulua sairaalaan.
Miten voit luulla kuuluvasi "sairaalaan". Olet menettänyt veljesi ja koet omatunnon tuskia siitä mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä. Eihän siinä ole mitään sairasta. Maailman inhimillisin asia ja nimen omaan todistaa sitä miten huolehtiva ja välittävä ihminen olet! Tarvitset jonkun jolle avautua ja puhua. Joku joka keskustelee ja kuuntelee ennen kaikkea. Mielenterveyshuolto tuskin sitä tarjoaa, joten etsisin sinuna, ehkäpä yhdessä perheesi kanssa, kontaktia jostain yksityisestä terapian tarjoaja tahosta.
Minkä lapsen? Mistä sait päähäsi että siellä oli ylipäätänsä joku lapsi? Näitkö sen? Eikö sulle tullut tunne, ettei lapsen ruumiita kauheesti puistoissa ole tai varsinkaan lapsen ruumiit ei leijaile oikeasti itse ja siirtyile? Tuskin oot psykoosissa kun pystyt noin järkevästi kirjoittamaan. Sun pitää vaan hyväksyä se, että tommosia tulee ja menee ja pyrkiä keskittymään siihen, että erotat mikä on harhaa, mikä totta.
Vai liittyikö siihen, että "etsit" sitä, niin siihen pakko-oire? Pystyisitkö vähentämään pikkuhiljaa aikaa, millä tarkistelet aluetta. Esim jos olet tottunut tarkistelemaan tunnin, niin vaikka nyt 45min tulevaisuudessa jne.
Koska näin harhan lapsesta ja sitten tosiaan pakko-oireet lyö päälle. Mun on pakko tarkistaa ja tarkistaa ettei siellä ole ketään tai se on mun syyni.
Siitä tajusin että on harha koska se siirtyili paikasta toiseen.
Mun on tosi vaikea erottaa harha todesta.