Rakastan sinua niin...Pehmeitä hiuksiasi ja hassuja juttujasi. Suuria sinisiä silmiäsi. Kunpa antaisit jonkin varmemman merkin, jotain, että osaisin joko uskaltaa - tai unohtaa.
0Äänestä
mimmi
Älä sinä unohda minua milloinkaan...johan minä tunnustin sinulle,mutta ei se sitten näköjään riittänyt? Totta kai minusta on kiva antaa sinulle hassuja juttuja ja suurilla sinisillä silmilläni tarkkailen sinua-vaikka sivustakin. Sinäkin tunnut aina vaan tiukentavan otettasi niin ettemme hennoisi päästää toisiamme irti...mutta kuitenkin:minäkin rakastan sinua.Aina.Vaikket olisi vierelläni.
0Äänestä
Neiti
kun minun silmäni ovat väriltään vihreät!!!!:)
0Äänestä
vaihdettu
En tiedä edes kuka olet tai mikä olet. Kunhan olet jossain. Mutta poistu mun ajatuksistani, ellet aio koskaan elämääni saapua.
0Äänestä
nainen
koskettaa sinua aivan vähän. Pahenee päivä päivältä ja olet niin lähellä. Miksei tämä lopu jo!!
0Äänestä
nainen
Tänään taas olin pakahtua lähelläsi, Sinun katseesi oli lämmin, hymysi riisuva.
Olin lähteä lentoon, huomasitko? Sekoilin sanoissani mutta ei se mitään, läheltä piti etten kävellyt syliisi ja suudellut Sinua suulle.
Olet niin lutunen, niin tuttu, niin oma.
Etkä kuitenkaan minun.
0Äänestä
tina
Konnari antoi jo merkin, raide on vapaa. Juna lähtee ajoillaan, ehditkö mukaan?
0Äänestä
Mielikuva
Vedät kuin magneetti. Olet varmasti oikea pelimies sillä ajattelen itseni aina märäksi kun ajattelenkin Sua.
0Äänestä
Ei ole mitään todellista
Niin.
Tiedätkös, meni melkein vuosi, että pystyin unohtamaan sut, ja silti, myönnän että sanoin, kiva nähdä. Ja annoin sun myös niin ymmärtää. Mutta eikö me kumpikin päädytty silloin kauan sitten siihen sanattomaan ratkaisuun, ettei meistä koskaan tule mitään? Ainakaan mä en enää elä toivossa, jos koskaan elinkään. Kaikki oli silloin vähintään yhtä monimutkaista kuin nytkin, ja sä tiedät kyllä miksi.
Mutta ei enää vahingossa kohtaamisia, eihän?
0Äänestä
Miksimiksi
Voitaisko kuitenkin tunteen antaa viedä? Ettei tule jälkikäteen turhautumisia "siinä se elämä oli ja meni.." Miksei se olisi meille mahdollista?
0Äänestä
Ei ole mitään...
Miksimiksi kirjoitti:
Voitaisko kuitenkin tunteen antaa viedä? Ettei tule jälkikäteen turhautumisia "siinä se elämä oli ja meni.." Miksei se olisi meille mahdollista?
Ehkä siksi, että sitäkin silloin kokeiltiin... yritettin ainakin. Ja...no, tiedäthän sä, mihin se johti. Kuka satutti ja ketä. Meni kauan, ennen kuin kumpikaan uskalsi katsoa silmiin.
Toisen osapuolen on aina helpompi unohtaa.
0Äänestä
sinulle
kyllä tapaan kuin vahingossa erästä jonka olen yrittänyt unohtaa jo melkein vuoden..
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Rakastan sinua niin...Pehmeitä hiuksiasi ja hassuja juttujasi. Suuria sinisiä silmiäsi. Kunpa antaisit jonkin varmemman merkin, jotain, että osaisin joko uskaltaa - tai unohtaa.
Älä sinä unohda minua milloinkaan...johan minä tunnustin sinulle,mutta ei se sitten näköjään riittänyt? Totta kai minusta on kiva antaa sinulle hassuja juttuja ja suurilla sinisillä silmilläni tarkkailen sinua-vaikka sivustakin. Sinäkin tunnut aina vaan tiukentavan otettasi niin ettemme hennoisi päästää toisiamme irti...mutta kuitenkin:minäkin rakastan sinua.Aina.Vaikket olisi vierelläni.
kun minun silmäni ovat väriltään vihreät!!!!:)
En tiedä edes kuka olet tai mikä olet. Kunhan olet jossain. Mutta poistu mun ajatuksistani, ellet aio koskaan elämääni saapua.
koskettaa sinua aivan vähän. Pahenee päivä päivältä ja olet niin lähellä. Miksei tämä lopu jo!!
Tänään taas olin pakahtua lähelläsi, Sinun katseesi oli lämmin, hymysi riisuva.
Olin lähteä lentoon, huomasitko? Sekoilin sanoissani mutta ei se mitään, läheltä piti etten kävellyt syliisi ja suudellut Sinua suulle.
Olet niin lutunen, niin tuttu, niin oma.
Etkä kuitenkaan minun.
Konnari antoi jo merkin, raide on vapaa. Juna lähtee ajoillaan, ehditkö mukaan?
Vedät kuin magneetti. Olet varmasti oikea pelimies sillä ajattelen itseni aina märäksi kun ajattelenkin Sua.
Niin.
Tiedätkös, meni melkein vuosi, että pystyin unohtamaan sut, ja silti, myönnän että sanoin, kiva nähdä. Ja annoin sun myös niin ymmärtää.
Mutta eikö me kumpikin päädytty silloin kauan sitten siihen sanattomaan ratkaisuun, ettei meistä koskaan tule mitään? Ainakaan mä en enää elä toivossa, jos koskaan elinkään. Kaikki oli silloin vähintään yhtä monimutkaista kuin nytkin, ja sä tiedät kyllä miksi.
Mutta ei enää vahingossa kohtaamisia, eihän?
Voitaisko kuitenkin tunteen antaa viedä? Ettei tule jälkikäteen turhautumisia "siinä se elämä oli ja meni.." Miksei se olisi meille mahdollista?
Ehkä siksi, että sitäkin silloin kokeiltiin... yritettin ainakin. Ja...no, tiedäthän sä, mihin se johti. Kuka satutti ja ketä. Meni kauan, ennen kuin kumpikaan uskalsi katsoa silmiin.
Toisen osapuolen on aina helpompi unohtaa.
kyllä tapaan kuin vahingossa erästä jonka olen yrittänyt unohtaa jo melkein vuoden..