Voi että kun naiseen ihastuminen tuntuu hyvältä. Vähän samalta kun joku ensi-ihastuminen joskus 16-vuotiaana. Lueskelin näitä juttuja ja monet näköjään pohtii et mistä tietää et onko se ihastuksen kohde lesbo ja miten sitä vois osottaa olevansa kiinnostunu.
Musta se kiinnostuksen näyttäminen on aivan peace of cake. Jos joku on kiinnostunut, kyllä sen huomaa, vaikka yrittäis peitelläkin. Eleet ja katseet kertoo kaiken. Ajatelkaa nyt miten te käyttäydytte sellasen henkilön kaa josta ette oo vähääkään kiinnostunu ja miten sitte sellasen kaa jota haluatte. Joskus yrittää peitellä tunteitaan ja teeskennellä tyyntä, mut ei se kovin hyvin onnistu jos sydän hakkaa hurjasti rinnassa. Toisaalta kamalaa toisaalta ihanaa. Ja sitte vaan tarkkailee toisen reaktioita.
Mut se eteneminen on sit tostakin hankalampaa. Onko se varmaan kiinnostunut? Miksei se ehdota mitään? Onks se vapaa? Ois ainakin tuhat syytä unohtaa kaikki typerät tunteet ja selvitä hengissä. Ja mistä mä tiedän haluaako se vain flirttailla vai jotain muutakin?
Musta se kiinnostuksen näyttäminen on aivan peace of cake. Jos joku on kiinnostunut, kyllä sen huomaa, vaikka yrittäis peitelläkin. Eleet ja katseet kertoo kaiken. Ajatelkaa nyt miten te käyttäydytte sellasen henkilön kaa josta ette oo vähääkään kiinnostunu ja miten sitte sellasen kaa jota haluatte. Joskus yrittää peitellä tunteitaan ja teeskennellä tyyntä, mut ei se kovin hyvin onnistu jos sydän hakkaa hurjasti rinnassa. Toisaalta kamalaa toisaalta ihanaa. Ja sitte vaan tarkkailee toisen reaktioita.
Mut se eteneminen on sit tostakin hankalampaa. Onko se varmaan kiinnostunut? Miksei se ehdota mitään? Onks se vapaa? Ois ainakin tuhat syytä unohtaa kaikki typerät tunteet ja selvitä hengissä. Ja mistä mä tiedän haluaako se vain flirttailla vai jotain muutakin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei kai sitä auta kuin heittäytyä ja katsoa mitä tapahtuu. En usko, että se toinen osapuoli itsekään kovin pitkälle aikeitaan tietää, vaikka haaveilisi vaikka mistä. Omalta kohdaltani voin sanoa, että kiinnostus jää pelkäksi flirtiksi vain, jos hyvältä vaikuttava tyyppi onkin jotain ihan muuta. Uskoisin, että vähemmistössä on ne tapaukset, joilla ei mikään flirttiä kummempi ole alun alkaenkaan ollut mielessä - näin toivoo ainakin pieni romantikko sisälläni.
Hitto. Varovasti eteneminen (eli paikallaan pysyminen..) on helppoa, mutta tylsää. Sitä tahtoisi tehdä kyllä kovasti enemmän ja ihan koko ajan pelkää, että toinen ehtii karata elämästäni. :(
Mää "ihastun" meleko usiasti, mutta se on aina seuraavallaista:
Kiva tyttö, johon tutustun esim. harrastuksesa tai koulusa (muuallapa en tutustukkaa). Söpö jne. Jos se jotenki osottaa, että haluaa jutella mun kaa tai sit se muutevvaa vaikuttaa ihastumismaholliselta, alan käyttäytyä nii, että mun käytöksestä ei voi päätellä oikein mittää. Oon silleen, et jos se vaikka onki ihastunu muhun ja tekkee alotteen (mikä ei kuulosta ollenkaa uskottavalta), voin lähtiä leikkiin mukkaa. Jos tyttö ei ookkaan tarkottanu katsellaan, hymyllään tai muulla mittää erikoista, voin perrääntyä.
Oon niin pelekuri, etten uskaltais ikinäikinä tehä alotetta. Tai siis jos mä ihastun (tai katon et "Hei! Toi SAATTAS olla lesbo, se vaikuttaa kivalta, se on söpö... Kokeilen, jos se vaikka tykkäis musta."), niin alan kyllä sille tytölle jutella ja hymyilen ja kattelen ja näin. Ja jos se tyttö on ihastunu muhun, se saattaa huomata, että määki oon siihen. Typerää on, että mää heitän pallon aina sille toiselle. Joko joku muu tekee alotteen, tai ei kukkaa. Mää en tee. Oon niin pelekuri. Voihaa olla, että se toinenki oj just samallainen. Siinä sitä sitte kärvistellää. Mutta jos toinen ei osota kiinnostusta, munki "kiinnostus" laimenee.
Ennoo vielä ihastunu/rakastunu kunnolla. Se on ollu just tollasta, ku ylläällä kuvasin, eli huomaan jonku ja alan lämmitellä sitä ja näin. Ennoo tuntenu mitään tunteen paloa... Vaikka ehkä haluaisin. Johtuen siitä, etten ole kunnolla ihastunut vielä kertaakaan, en vois välttis ajatella seurustelevani, ku mummielestä semmonen lässynlässyn on niin teennäistä eikä ollenkaa aitoa. Ehkä sitte joskus. Tai sitte ei koskaan, oon niin kyyninen. Mun kaa suhteessa tuskii oliskaa palijo lällyä, se ois naurua ja juttelua ja yhessä tekemistä. Huumori on tärkeintä.