Haluan joko itseni tai jonkun muun pois päiviltä. Olen niin vihainen että voisin vain huutaa ja rikkoa kaiken. En pysty enää kontrolloimaan impulssejani. Taustalla erittäin traumaattinen lapsuus, koulukiusaaminen, vanhemman päihdeongelma. Diagnoosina PTSD, vaikea masennus ja rajatilahäiriö. Mun elämä on yhtä helvettiä. Se on rikottu, pysyvästi. Psykoterapiassa käyn 2krt/vko.
Nyt on sietokyvyn raja ylitetty kaikessa
kivääripuukko
591
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lisäksi varastelen, ylensyön ja olen riippuvaien tupakasta. Kaikesta huolimatta käyn väkisin töissä, vaikka paskaakaan ei kiinnostaisi. Uskon että joku päivä hommaan itseni vielä psykiatriseen vankisairaalaan.
Voit sen vihan purkaa jotenkin pois, ilman että vahingoittaa itseä ja muita. Kirjoittaminekin auttaa.
Kuulostaa todella rankalta, sinnittele! Kaikki korjaantuu aikanaan. Vielä on vaikeaa, mutta paremmat ajat ovat edessä!
Samat dg.t tääl. Hienoo et pystyt käydä duunis. Ite en pysty, mut lopettanu varastelun ja ahmimisen (wuhuu!).
Ja tiiän ton tunteen. Ite selviin nykyää paremmi ku kelaan vaa siin fiiikse huipus "TÄÄMENEEOHIKOHT" x100 :D Ja kyl se aika nopee menee ohi vaikkei tekiskää mtn, oon tehny itseasias huomion et menee nopeemmi ohi ilma mtn viiltelyi tms.
Tänää luin just vihast jtn netist. Jtn semmost tuli selväks et vihan myöntämine itellee auttaa, sit venaa vähä aikaa ja sit vast reagoi. Ja et viiltely/tavaroide hajottamine jne ois sen lukemani tekstin mukaa joku ulkoo-opittu malli. Itel pitää aik hyvi se paikkansa, mutsilt opin riehumisen jo lapsen.
Joo. Duunissa käyn, koska olen asuntovelallinen. Jos asuisin vuokralla niin paskaakaan en välittäisi, vaan lopettaisin duunit. Yritän vaan olla aiheuttamatta itselleni enää lisää ongelmia. Eli toisaalta kai ihan hyvä, että velka velvoittaa tekemään duunia. Pysyy jossain ruodussa.
Minusta on vain tullut sellainen, etten siedä mitään älytöntä "small talkia", vaan puhun silloin kun on asiaa. Monien on vaikeaa tätä ymmärtää ja hyväksyä. En tiedä miten tämä liittyi edes mihinkään? Kertoo ehkä jotain kuinka sekaisin ajatukseni ovat. No, mutta jos joudun teeskentelemään ja olemaan "sosiaalisesti normaali", niin ennen pitkää se purkautuu järjettömänä vihana. En kestä pinnallista teeskentelyä.
Näpistelyhimo iskee silloin tällöin, yleensä stressin ja paineen alaisena. Esimerkiksi laboratoriosta varastin sellaisen verisuonten kuristajan vaikka en sillä yhtään mitään tee. Toisaalta sen varastaminen herätti ajatuksen, että jos joskus alan käyttää aineita niin hyvä tällänenkin on olla. Siis aivan sairaita ajatuksia. Mutta siitä varastamisesta tuli niin jännittävä ja kaikkivoipainen olo!
Ylensyöminen taas ennemminkin tyynnyttää ja rauhoittaa, kun on paha olla.
Mutta, sitten on tämä silmitön raivo, jolloin mielessäni on ihan tappamisen meininki. Pelkään itsekin itseäni silloin. Joskus kävin myös ihmisten kimppuun ja ihan kunnolla tappelin pisin lattioita kieriskellen ja kaiken käteen osuvan hajoittaen.
T. ap