Anno Domini 165?
Kemp's Bayn satama, Bahama
Will johdattaa Ninan kadun yli ja eteenpäin pitkin punaisten lyhtyjen reunustamaa katua. Ensimmäisen talon ovi on auki Ninan ja Willin ohittaessa sen, ja oviaukosta näkyy naisia asusteissa jotka jättävät sangen vähän tilaa mielikuvitukselle. Nina vilkuilee naisia uteliaana ja mietiskellen itsekseen:"Tuolta siis näyttävät langenneet naiset...". Nina ei tietenkään laske itseään sellaiseksi. hänen suhteensa Williin on jotain muuta. Ainakin jotain muuta kuin mitä huivikauppias antoi ilmeillään ymmärtää luulevansa.
Will ohjaa Ninan mahdollisimman keskelle katua, jotta tällä olisi huonoimmat mahdolliset näköalat taloihin sisälle. Nina puolestaan tiirailee ympärilleen kuin lapsi torilla, kaikki on kiinnostavan erilaista kuin kotona. Heidän kävellessä pitkin katua he lähestyvät taloa, jonka edustalla seisoo tyylikkäästi pukeutunut vanhempi nainen joka Williamin lähestyessä näyttäisi tunnistavan hänet. Ainakin nainen seuraa Williä tiiviisti katseellaan tämän lähestyessä Nina käsipuolessaan. Naisen nähdessään Nina kiinnostuu hänestä ja katsoo Williä:"Kuka hän on? Tunnetko hänet?"
Ennen kuin Will ehtii vastata, nainen huudahtaa:"Ei mutta sir William, pitkästä aikaa. Me ollaankin jo kaipailtu Buccaneeriä täällä".
Nina jää hieman yllättyneenä seuraamaan tilannetta mielenkiinnolla, jota voisi kutsua vaikkapa herpaantumattomaksi. Tai ainakin erittäin kiinnostuneeksi. Talon ovella on aiemmin mainittu punainen lyhty, ja muutenkin Nina on jokseenkin varma, että kyseinen nainen ei ole kunniallinen. Hienoista vaatteista huolimatta.
Will punastuu silminnähden naisen huudahduksen kuultuaan, mutta astuu silti Ninan kanssa naisen luo. "Madame Gabrielle, yhtä säihkyvänä kuin aina", Will sanoo kumartaen kevyesti. "Liiketoimet näyttävät sujuvan hyvin", Will toteaa tarkasteltuaan madamea ja tämän takana olevaa taloa.
"Kyllä vain, erityisenkin hyvin varsinkin nyt kun Buccaneer on satamassa", madame vastaa ja jatkaa:"sillä kait päästät miehesi vapaalle vanhaan tapaan?".
"Luonnollisesti", Will vastaa Gabriellelle lyhyesti.
Nyt Nina on entistäkin kiinnostuneempi, ja pohtii tilannetta mielessään:"Will näyttää tuntevan paikallisia ihmisiä täältä kaupungin huonommasta osasta... hmmm... miehistö siis käy tälläisissä paikoissa... No, kait se on ymmärrettävää".
Gabriellen huomio kiinnittyy Willin vieressä seisovaan Ninaan. "Mikäs kullannuppu se tässä on? En olekaan ennen nähnyt häntä, taitaa olla ihan uusi täällä. Mistä oikein hänet löysit?"
Gabriellen kiinnittäessä huomionsa Ninaan, tyttö hämmästyy suorasukaista kysymystä. Ninette katsoo uteliaana Williä, mitä mies mahtaisi vastata?
Will vastaa suorasukaisesti ja asiallisesti: "Eräästä espanjalaisesta aluksestahan minä hänet löysin. Olivat aikeissa myydä hänet orjaksi".
Madame henkäisee kuuluvasti:"Vai orjaksi... tsot tsot, hänhän on paljon arvokkaampi kuin orjaksi myytäessä hänestä ikinä saisi. Voisin tarjota hänelle hyvän työpaikan".
Williamin totuudenmukainen vastaus Gabriellen kysymykseen vihjaa Ninalle, että Will ja nainen ovat hyviäkin tuttuja, ja niinpä hän seuraakin nyt keskustelua tosissaan. Kuitenkin tajutessaan mitä nainen tarkoittaa työpaikasta puhuessaan Nina muuttuu punaiseksi kasvoiltaan. Nina vilkaisee Williä, tottahan tämä kertoisi Gabriellelle kuinka luonnoton hänen ehdotuksensa on.
Will vilkaisee sivusilmällä Ninaa ja havaitsee tämän punastumisen vastatessaan Gabriellen tarjoukseen:"No se ei ole tarpeen. Olen jo antanut hänelle riittävästi töitä".
Nina katsoo pöyristyen Williä. Ajatukset laukkaavat hänen päässään:"Miten niin tarpeeksi töitä... ihan kuin vihjaisit...", lopulta Nina kuitenkin päättää, että se on hänen oma huono omatuntonsa, joka saa hänet kuvittelemaan, että muut saisivat tietää hänen ja Willin puuhista, ja päättää olla sanomatta mitään.
"Vai töitä", madame hymähtää leveän hymyn noustessa hänen kasvoilleen. "Hän on varmasti hyvin miellyttävä työntekijä", hän jatkaa kaksimielisellä äänensävyllä. "Mutta tarkoittaako tämä sitä, että Jane ei ole enää mukana kuvioissa?"
Nyt Nina, joka on ja ei ole kiltti tyttö, laskee yhteen yksi plus yksi on kolme ja saa suunsa auki:"JANE?"
Will käännähtää Ninan puoleen:"Hys, ole nyt hiljaa äläkä metelöi", hän kivahtaa vaativasti ja kääntyy takaisin Gabriellen puoleen. "Se tarkoittaa sitä, että asia ei kuulu sinulle", Will vastaa puolestaan Gabriellen kysymykseen viileästi ja vaihtaa saman tien puheenaihetta:"Päästin miehet vapaalle pari tuntia sitten, että pikkuhiljaa he varmaan ehtivät tänne asti. Onhan meidän sopimus edelleen voimassa?"
Madame Gabrielle seuraa Ninan reaktiota huvittunut ilme kasvoillaan:"Ilmeisesti Jane ei tiedä onko hän enää mukana kuvioissa vai ei. Etkä taida tietää sinäkään. Mutta asiaa puhuakseni, meidän sopimus on edelleen voimassa".
Nina hiljenee, mutta katse silmissä kertoo, että vanki tai ei, häntä kiinnostaa kovasti Willin naiset. Tähän asti William on antanut ymmärtää olevansa herrasmies maalla ja merellä.
Will murahtaa tyytyväisenä Gabriellen vastauksen kuultuaan. "Voit muuten löytää miehistön joukosta maanmiehesikin, jos sattuu kiinnostamaan", Will toteaa kuin ohimennen, "mutta nyt me jatkamme matkaamme. Näkemiin". Will johdattaa Ninan pois Gabriellen luota ja alas katua pitkin.
"Näkemiin, sir William", Gabrielle huutaa heidän peräänsä ja jää katselemaan loittonevia hahmoja miettiväisenä.
Willin johdatettua Ninaa vähän matkaa katua alas Nina pysähtyy ja katsoo Williä. "Sinulla on siis täällä joku nainen?". Ninette on jo toipunut ensijärkytyksestään ja kuulostaa aivan asialliselta.
"Mitä tarkoitat? Joku nainen?", Will vastaa Ninalle hieman ärtyneenä.
"Se Jane josta Gabrielle puhui. Muistatko? Juuri äsken", Nina toteaa jäätävästi ja jatkaa:"Senkö takia halusit, että palaisin laivaan? Että pääsisit vierailemaan hänen luonaan?"
"Ei, halusin laivaan siksi, että tämä paikka ei ole sopiva sinulle, eikä minulla itselläni ole täällä mitään tekemistä. Tunnen täällä tosiaan yhden Jane-nimisen naisen, aivan samoin kuin tuon äskeisen Gabrielle-nimisen naisen. Entä sitten?", Will tuhahtaa.
"Ei mitään", Nina toteaa alistuneen kuuloisesti, mutta painaa asian mieleensä. Jotenkin paras seikkailufiilis katosi nimen esilletuloon.
Will aistii, että Janen nimen esilletulo vaivaa Ninaa, ja niinpä hän yrittää saada Ninalle muuta ajateltavaa. Siksi hän kääntyy seuraavasta kadunkulmasta oikealle, kadulle jolla ei ole punaisia lyhtyjä. "Halusit nähdä paikkoja. No tässä on nyt sitten sataman pahamaineisimmat kapakat", Will sanoo osoittaessaan ränsistyneitä taloja.
Ninasta tuntuu, että on sittenkin hyvä, että Will lähettää sanan hänen isälleen ja hän pääsee pois Willin luota. Ehkä hän sitten piankin unohtaa Williamin ja voi olla normaali taas. Tälläisena tilanne ei voi jatkua loputtomiin, vanki joka ei ole vanki ja kuitenkin on. Pakko totella ja halu totella sekoittuvat jatkuvasti, ja Nina ei ole enää varma miksi oikeastaan harmistui siitä, että Willillä on kaupungissa nainen. Siksipä hän päättääkin ottaa retkestä ilon irti ja pyytää Williltä:"Ei kai me voida jättää käyttämättä tilaisuutta nähdä millaisia ne on sisältä? Toiset tytöt ei usko ikinä muutenkaan. Haluaisin, että minulla on niille jotain mehukkaita yksityiskohtia".
"No tuota, ne ovat kyllä sellaisia paikkoja joihin varsinkaan sinulla ei pitäisi olla mitään asiaa", Will vastaa pikaisesti, mutta koska Will haluaa saada Janen mahdollisimman kauas pois Ninan mielestä, hän vastoin parempaa tietoaan suostuu pyyntöön:"Mutta jos nyt tämän kerran sitten. Pysyttelet sitten kuitenkin koko ajan mun vierellä etkä ryntäile minnekään", Will vannottaa ankarasti.
"Tottakai, mä tottelen sua nyt niinkuin aina", Nina vakuuttaa.
Äärimmäisen nöyrä pahoittelu jatkon viivästymisestä. Tarinan kirjoittajaa ei shanghaijattu, eikä pistetty lankulle eikä edes myyty orjaksi, vaan sen sijaan kirjoittajan tietokone kieltäytyi tehokkaasti yhteistyöstä harmillisen pitkäksi ajaksi... Mutta nyt pitäisi kaiken olla kunnossa ja Nina ja Will pääsevät jatkamaan ripeämpään tahtiin seikkailujaan. Tosin tällä kertaahan juuri mitään ei tapahtunut, kun osa jäi sangen lyhyeksi... Mutta ehkä jo ensi kerralla =)
Kemp's Bayn satama, Bahama
Will johdattaa Ninan kadun yli ja eteenpäin pitkin punaisten lyhtyjen reunustamaa katua. Ensimmäisen talon ovi on auki Ninan ja Willin ohittaessa sen, ja oviaukosta näkyy naisia asusteissa jotka jättävät sangen vähän tilaa mielikuvitukselle. Nina vilkuilee naisia uteliaana ja mietiskellen itsekseen:"Tuolta siis näyttävät langenneet naiset...". Nina ei tietenkään laske itseään sellaiseksi. hänen suhteensa Williin on jotain muuta. Ainakin jotain muuta kuin mitä huivikauppias antoi ilmeillään ymmärtää luulevansa.
Will ohjaa Ninan mahdollisimman keskelle katua, jotta tällä olisi huonoimmat mahdolliset näköalat taloihin sisälle. Nina puolestaan tiirailee ympärilleen kuin lapsi torilla, kaikki on kiinnostavan erilaista kuin kotona. Heidän kävellessä pitkin katua he lähestyvät taloa, jonka edustalla seisoo tyylikkäästi pukeutunut vanhempi nainen joka Williamin lähestyessä näyttäisi tunnistavan hänet. Ainakin nainen seuraa Williä tiiviisti katseellaan tämän lähestyessä Nina käsipuolessaan. Naisen nähdessään Nina kiinnostuu hänestä ja katsoo Williä:"Kuka hän on? Tunnetko hänet?"
Ennen kuin Will ehtii vastata, nainen huudahtaa:"Ei mutta sir William, pitkästä aikaa. Me ollaankin jo kaipailtu Buccaneeriä täällä".
Nina jää hieman yllättyneenä seuraamaan tilannetta mielenkiinnolla, jota voisi kutsua vaikkapa herpaantumattomaksi. Tai ainakin erittäin kiinnostuneeksi. Talon ovella on aiemmin mainittu punainen lyhty, ja muutenkin Nina on jokseenkin varma, että kyseinen nainen ei ole kunniallinen. Hienoista vaatteista huolimatta.
Will punastuu silminnähden naisen huudahduksen kuultuaan, mutta astuu silti Ninan kanssa naisen luo. "Madame Gabrielle, yhtä säihkyvänä kuin aina", Will sanoo kumartaen kevyesti. "Liiketoimet näyttävät sujuvan hyvin", Will toteaa tarkasteltuaan madamea ja tämän takana olevaa taloa.
"Kyllä vain, erityisenkin hyvin varsinkin nyt kun Buccaneer on satamassa", madame vastaa ja jatkaa:"sillä kait päästät miehesi vapaalle vanhaan tapaan?".
"Luonnollisesti", Will vastaa Gabriellelle lyhyesti.
Nyt Nina on entistäkin kiinnostuneempi, ja pohtii tilannetta mielessään:"Will näyttää tuntevan paikallisia ihmisiä täältä kaupungin huonommasta osasta... hmmm... miehistö siis käy tälläisissä paikoissa... No, kait se on ymmärrettävää".
Gabriellen huomio kiinnittyy Willin vieressä seisovaan Ninaan. "Mikäs kullannuppu se tässä on? En olekaan ennen nähnyt häntä, taitaa olla ihan uusi täällä. Mistä oikein hänet löysit?"
Gabriellen kiinnittäessä huomionsa Ninaan, tyttö hämmästyy suorasukaista kysymystä. Ninette katsoo uteliaana Williä, mitä mies mahtaisi vastata?
Will vastaa suorasukaisesti ja asiallisesti: "Eräästä espanjalaisesta aluksestahan minä hänet löysin. Olivat aikeissa myydä hänet orjaksi".
Madame henkäisee kuuluvasti:"Vai orjaksi... tsot tsot, hänhän on paljon arvokkaampi kuin orjaksi myytäessä hänestä ikinä saisi. Voisin tarjota hänelle hyvän työpaikan".
Williamin totuudenmukainen vastaus Gabriellen kysymykseen vihjaa Ninalle, että Will ja nainen ovat hyviäkin tuttuja, ja niinpä hän seuraakin nyt keskustelua tosissaan. Kuitenkin tajutessaan mitä nainen tarkoittaa työpaikasta puhuessaan Nina muuttuu punaiseksi kasvoiltaan. Nina vilkaisee Williä, tottahan tämä kertoisi Gabriellelle kuinka luonnoton hänen ehdotuksensa on.
Will vilkaisee sivusilmällä Ninaa ja havaitsee tämän punastumisen vastatessaan Gabriellen tarjoukseen:"No se ei ole tarpeen. Olen jo antanut hänelle riittävästi töitä".
Nina katsoo pöyristyen Williä. Ajatukset laukkaavat hänen päässään:"Miten niin tarpeeksi töitä... ihan kuin vihjaisit...", lopulta Nina kuitenkin päättää, että se on hänen oma huono omatuntonsa, joka saa hänet kuvittelemaan, että muut saisivat tietää hänen ja Willin puuhista, ja päättää olla sanomatta mitään.
"Vai töitä", madame hymähtää leveän hymyn noustessa hänen kasvoilleen. "Hän on varmasti hyvin miellyttävä työntekijä", hän jatkaa kaksimielisellä äänensävyllä. "Mutta tarkoittaako tämä sitä, että Jane ei ole enää mukana kuvioissa?"
Nyt Nina, joka on ja ei ole kiltti tyttö, laskee yhteen yksi plus yksi on kolme ja saa suunsa auki:"JANE?"
Will käännähtää Ninan puoleen:"Hys, ole nyt hiljaa äläkä metelöi", hän kivahtaa vaativasti ja kääntyy takaisin Gabriellen puoleen. "Se tarkoittaa sitä, että asia ei kuulu sinulle", Will vastaa puolestaan Gabriellen kysymykseen viileästi ja vaihtaa saman tien puheenaihetta:"Päästin miehet vapaalle pari tuntia sitten, että pikkuhiljaa he varmaan ehtivät tänne asti. Onhan meidän sopimus edelleen voimassa?"
Madame Gabrielle seuraa Ninan reaktiota huvittunut ilme kasvoillaan:"Ilmeisesti Jane ei tiedä onko hän enää mukana kuvioissa vai ei. Etkä taida tietää sinäkään. Mutta asiaa puhuakseni, meidän sopimus on edelleen voimassa".
Nina hiljenee, mutta katse silmissä kertoo, että vanki tai ei, häntä kiinnostaa kovasti Willin naiset. Tähän asti William on antanut ymmärtää olevansa herrasmies maalla ja merellä.
Will murahtaa tyytyväisenä Gabriellen vastauksen kuultuaan. "Voit muuten löytää miehistön joukosta maanmiehesikin, jos sattuu kiinnostamaan", Will toteaa kuin ohimennen, "mutta nyt me jatkamme matkaamme. Näkemiin". Will johdattaa Ninan pois Gabriellen luota ja alas katua pitkin.
"Näkemiin, sir William", Gabrielle huutaa heidän peräänsä ja jää katselemaan loittonevia hahmoja miettiväisenä.
Willin johdatettua Ninaa vähän matkaa katua alas Nina pysähtyy ja katsoo Williä. "Sinulla on siis täällä joku nainen?". Ninette on jo toipunut ensijärkytyksestään ja kuulostaa aivan asialliselta.
"Mitä tarkoitat? Joku nainen?", Will vastaa Ninalle hieman ärtyneenä.
"Se Jane josta Gabrielle puhui. Muistatko? Juuri äsken", Nina toteaa jäätävästi ja jatkaa:"Senkö takia halusit, että palaisin laivaan? Että pääsisit vierailemaan hänen luonaan?"
"Ei, halusin laivaan siksi, että tämä paikka ei ole sopiva sinulle, eikä minulla itselläni ole täällä mitään tekemistä. Tunnen täällä tosiaan yhden Jane-nimisen naisen, aivan samoin kuin tuon äskeisen Gabrielle-nimisen naisen. Entä sitten?", Will tuhahtaa.
"Ei mitään", Nina toteaa alistuneen kuuloisesti, mutta painaa asian mieleensä. Jotenkin paras seikkailufiilis katosi nimen esilletuloon.
Will aistii, että Janen nimen esilletulo vaivaa Ninaa, ja niinpä hän yrittää saada Ninalle muuta ajateltavaa. Siksi hän kääntyy seuraavasta kadunkulmasta oikealle, kadulle jolla ei ole punaisia lyhtyjä. "Halusit nähdä paikkoja. No tässä on nyt sitten sataman pahamaineisimmat kapakat", Will sanoo osoittaessaan ränsistyneitä taloja.
Ninasta tuntuu, että on sittenkin hyvä, että Will lähettää sanan hänen isälleen ja hän pääsee pois Willin luota. Ehkä hän sitten piankin unohtaa Williamin ja voi olla normaali taas. Tälläisena tilanne ei voi jatkua loputtomiin, vanki joka ei ole vanki ja kuitenkin on. Pakko totella ja halu totella sekoittuvat jatkuvasti, ja Nina ei ole enää varma miksi oikeastaan harmistui siitä, että Willillä on kaupungissa nainen. Siksipä hän päättääkin ottaa retkestä ilon irti ja pyytää Williltä:"Ei kai me voida jättää käyttämättä tilaisuutta nähdä millaisia ne on sisältä? Toiset tytöt ei usko ikinä muutenkaan. Haluaisin, että minulla on niille jotain mehukkaita yksityiskohtia".
"No tuota, ne ovat kyllä sellaisia paikkoja joihin varsinkaan sinulla ei pitäisi olla mitään asiaa", Will vastaa pikaisesti, mutta koska Will haluaa saada Janen mahdollisimman kauas pois Ninan mielestä, hän vastoin parempaa tietoaan suostuu pyyntöön:"Mutta jos nyt tämän kerran sitten. Pysyttelet sitten kuitenkin koko ajan mun vierellä etkä ryntäile minnekään", Will vannottaa ankarasti.
"Tottakai, mä tottelen sua nyt niinkuin aina", Nina vakuuttaa.
Äärimmäisen nöyrä pahoittelu jatkon viivästymisestä. Tarinan kirjoittajaa ei shanghaijattu, eikä pistetty lankulle eikä edes myyty orjaksi, vaan sen sijaan kirjoittajan tietokone kieltäytyi tehokkaasti yhteistyöstä harmillisen pitkäksi ajaksi... Mutta nyt pitäisi kaiken olla kunnossa ja Nina ja Will pääsevät jatkamaan ripeämpään tahtiin seikkailujaan. Tosin tällä kertaahan juuri mitään ei tapahtunut, kun osa jäi sangen lyhyeksi... Mutta ehkä jo ensi kerralla =)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kylläpä tekstisi ovat nykyään tylsiä.
Aluksi tarinasi vaikutti aika kiinnostavalta, mutta nykyään olen syvästi pettynyt niiden seksittömyyteen. Blaa blaa blaa... Kirjoittaisit kirjan kun kuitenkin osaat kirjoittaa (mitä ei kaikista tänne kirjoittajista voi sanoa).
Itse kyllä toivon "seksinovellit" osaston tarinoiden sisältävän SEKSIÄ.
Ystävällisin terveisin
Aasi
Nina pitää jännityksessä ,kyllä sieltä jotain hurjaa kohta tulee--- Nina on paras .
Kirjoita nina oikein kunnolla ja pitkään seuraavaa. Sellanen puolikkaan novelli verran niin johan lähtee.
Ei kait tässä voi muuta sanoa kuin guilty as charged. Näiden mun juttujen seksipitoisuus on suhteellisen pieni, ja alussa mietinkin että mihin tällänen juttu ois pitäny laittaa ja päädyin sitte postaamaan tänne ku sitä seksiä nyt kuitenkin on vaikkakin harvakseltaan.
Tästäkin tarinasta oisin periaatteessa voinut jättää nämä kaksi ensimmäistä osaa pois, eikä se olisi lopputulokseen vaikuttanut. Mulla vaan on jonkinlainen omituinen tarve selitellä sitä miten niihin seksikohtauksiin oikein on päädytty. Myönnän toki auliisti että ne eivät oikein palstan otsikon lupailemaa aineistoa sisällä ja lienevät sangen tylsää luettavaa...
Ainoa mitä voin puolustuksekseni sanoa on se, että kohta siellä Bahamalla alkaa kyllä tapahtua =)
Kiitos Lady Nina. Taidat olla ainoa täällä joka osaa kirjoittaa! On ollut ilo lukea tarinoitasi. Toivon että tulee lisää. Se että ei ole panoa joka jutussa on virkistävää ja kutkuttavaa, sitä jää vain odottamaan seuraavaa. Joten, KIITOS.
...mutta missä se itse asia? Pitääkö alkaa kutitella sapelilla vai ripustanko raa'an nokkaan?
Jatka hyviä juttujasi, mutta sitä Alis...
Oliko tämä varmasti "seksi"-novelli? Minä en ainakaan löytänyt siitä mitään seksikästä!