Miksi et lähde pois mielestäni? Minä istuskelen ja juon viiniä...mitäköhän sinä teet? Minä mietin sinua, vaikka kovasti yritän tehdä muuta.... olen jo kuukauden yrittänyt saada sinua pois mielestä..mutta et vain lähde..
MieleSsä
suruinen
14315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
S-miestäkö kaipaat
Sitäpä juuri...
Tänään illalla kaipaus kävi taas suureksi..niin suureksi, että oli pakko ne pari lasia viiniä juoda, jospa vaikka helpottaisi, vaikka useinkaan en alkoholiin koske. Nyt taas muistin miksi ei kannata tulevaisuudessakaan koskea..en minä silläkään saa tunteitani tukahdutettua..
'
Olen tehnyt itsestäni varmaan idiootin edessäsi. Siksi yritän ignoorata ajoittain läsnäolosi, koska epätoivoiseltakaan en halua vaikuttaa..
Miksi annoinkaan itseni uskoa siihen, että olit todella kiinnostunut? Niin kauan sitä mahdollisuutta työnsin pois mielestäni..
Lopulta en enää jaksanut ja nyt murtuneena ikävöin ja mietin mitäköhän oikeasti ajattelet minusta? Et sitä koskaan kertonut, vaikka pari kertaa suoraan kysyinkin.
Miksitoiset onnistuu ja toiset eivät? Miksi elämä on niin epäreilua? Menen taas yksin sänkyyn. Mietin missä olet, mitä teet.. ehkä itken ehkä en..ahdistus on silti suuri.
haluan sinut yhä itselleni..usko tai älä..
sinä uskoit oikein,olinhan todella kiinnostunut sinusta,ja olen edelleen..ja sinusta ajattelen niin kuin kaivatusta ajatellaan..
Voi kunpa hänkin ajattelisi näin.
Tuskinpa hän kyllä näillä palstoilla pyörii..
Unelmointini jatkuu, vaan en sitä ulospäin näytä, toivon, etten edes vahingossa. Tietoisesti ainakin jatkossakin yritän peittää..
anna jossain tilanteessa edes pikkuisen vihiä..se saattaa rohkaista tai jotain..minustakaan ei näe päällepäin ett tässä sulle kirjoitan..kukaan ehkä uskoisikaan..
en tiedä uskallanko/kehtaanko enää...minähän se tässä itseni nolasin..sinä tiedät sen, ole kiltti ja lähesty minua.
Kyllähän minä sinulle aina hymyilen kun katseemme kohtaavat..mutta jotta en vaikuttaisi epätoivoiselta ja roikkujalta pyrin myös ajoittain olemaan huomaamatta sinua ja keskittymään muihin asioihin tai ihmisiin.
Sööttii.
Olet kai muodostanut hänestä pakkomielteen tai kaipaat häntä ihan tosissasi.
Sitä olen itsekin miettinyt, olenko tehnyt hänestä vain pakkomielteen..
Mutta toisaalta kaipaan niitä hetkiä kun hänen kanssaan olin kaksin. Hänestä en tiedä, mutta minusta hiljaisetkin hetket tuntuivat hyviltä. Olisin voinut jäädä siihen. Kaipaan jutustelua hänen kanssaan sekä irl että viestien kautta. Kaipaan hänen läheisyyttään. Palan myös halusta tutustua häneen vielä enemmän...
Muiden miespuolisten tuttujen/ystävien kanssa en tunne samanlaista tunnetta vaikka heidänkin kanssaan viihdyn, enkä jää kaipaamaan heitä erossa ollessani..
Niin..eipä kai ole kyse pakkomielteestä sittenkään.
Meinasi itku taas tulla kun yhdessä vietetyt hetkemme vyöryivät mieleeni, enkä saanut niitä työnnettyä pois vaikka kuinka yritin. Ne vain tulivat.
En edes halua suhdetta suhteen takia, huonon kokemukseni takia ajatus parisuhteesta vähän pelottaa.. Lisäksi olen hyvin "nirso" miesten suhteen, tai sitten vain sellaisia minun tyylisiä miehiä on hyvin vähän, koska on melkoinen harvinaisuus minulle todella ihastua. Edellinenkin suhde lähti kaveripohjalta, kun olin hellyyden kipeä..tyhmä minä olin, sellaiseen en enää lähde, mielummin olen yksin.
Mutta tämä mies. Hänessä on sitä jotain. Jotain mikä kolahtaa. Jotain mitä muilla tuntemillani miehillä ei ole. Jotain mitä ei yhdelläkään tähän asti tapaamistani miehistä ei ole. Ei, hän ei ole mikään maanpäällinen jumala. Ei, en halua nostaa häntä jalustalle maailman täydellisimpänä ihmisjumalana, koska sitäkään hän ei ole.
Mutta tämä tunne..ihan kuin hän olisi palapelini puuttuva pala...
hmmm..eräästä naisesta voisin kirjoittaa samoin..puuttuva palaseni..
http://www.youtube.com/watch?v=gJocpTRN-y4