Lapsenlapsettomuus

Toivon että jossain vaiheessa pääset mummoksi. Mutta varoituksen sana kun pääset. Ota rauhallisesti. Liiallinen kohkaaminen voi vieraannuttaa Sinut lapsestasi tai tämän puolisosta. Sinulla on vuositolkulla aikaa tutustua lapsenlapseesi. Mihinkään ei ole kiire. Muutamia asioita tulee heti mieleen:

Puhu lapselle normaalisti. Lässyttäminen on äärimmäisen ärsyttävää. Se ei kehitä lapsen puhetta. Jos vanhemmat ovat säätäneet karkkipäiväksi lauantain, kunnioita tätä. Omat salaiset karkkihetkesi lapsen kanssa silloin tällöin ovat tietysti eri asia. Vanhemmilla voi olla paljon muitakin sääntöjä (syöminen, juominen, nukkuminen...). Niihin on kaikkiin on varmasti hyvä syy. Älä neuvo lastasi tai tämän puolisoa siitä miten lasta hoidetaan (ellei nyt tämän terveyttä ole vaarantamassa). Useimmat haluavat oppia itse ja näyttää että pärjäävät lapsen kanssa. Älä lahjo lasta ylenpalttisesti jos vanhemmat eivät pidä siitä.

Jos joskus miniäsi ei haluakaan tulla lapsensa kanssa kylään, tällaisista asioista voi olla kiinni. Itseäni ärsytti anoppini kohkaus mutta nyt toisen lapsen tultua osaan ottaa jo rauhallisemmin. Koskaan ei onneksi niin paljon päässyt ärsyttämään että olisi välit menneet tai edes huonontuneet. Lastenlastasi odotellessa, voi myös olla niin että jos hoputat tai painostat niitä tekemään, lopputulema voi olla päinvastainen. Jos ahdistaa, älä levitä sitä lapsiisi. Lopuksi, toivon että hyvin käy ja joskus syliisi kannetaan pikku nyytti.

Tulinpa iloiseksi viestistäsi.
Olet mitä huumorintajuisin tyyppi, teitä tarvitaan lisää.
Ihanaa, että tuollaisia mummoja vielä on. Tai siis kyllä oma äitinikin on hyvä mummo veljenpojilleni. Mutta jos saamme lapsia mieheni kanssa, en voi sanoa samaa appivanhemmistani. En voi kuvitellakaan, että he esim. ottaisivat lastamme yökylään, eikä välittämistä muutenkaan ole tiedossa, ainakaan jos seuraa heidän käyttäytymistään yhtä ainoaa lastenlastaan kohtaan. Se on surullista, sillä arvostan todella paljon sukupolvien välistä kanssakäymistä. Oma mummoni oli minulle tosi tärkeä.
Pysy juuri sellaisena kuin olet, upeana itsenäsi!

Älä tuossa iässä vielä huolestu, vaan kerro pojille vähän biologiaa. Me vaimon kanssa ollaan vielä n. nelikymppisiä ja meillä on suht nuoret
lapset (ei oma valinta) ja lasten mummot on molemmat 67v. älä huolestu.

Meidän lapsentekoaikeemme lykkääntyivät ainakin minun päässäni vuosia painostavan anopin takia. En halunnut tehdä lasta anopille, painostus piti huolen, ettei minkäänlaista vauvakuumetta päässyt kehittymään. Painostus oli siis tosiaan jatkuvaa suoraa vihjailua. Esim. eräänä pääsiäisenä saimme anopilta keraamisen tipuparin. Hän sanoi ostaneensa myös pikkutipun, mutta antaisi sen vasta seuraavana pääsiäisenä. Kai te nyt siihen mennessä?

Vajaa vuosi sitten saimme viimein tuotua julki, ettei asia hänelle kuulu. Asia onneksi ihme kyllä meni perille eikä vihjauksia ole kuulunut. Saimme omat ajatuksemme järjestykseen ja olemme nyt yrittäneet reilut puoli vuotta saada lasta. Oma äitini ja muutama kaverimme tietävät, he osaavat suhtautua asioihin järkevästi. Anopin en missään nimessä halua tietävän, koska haluan säilyttää edes jonkinlaisen mielenrauhan. En liioittele, vaan anoppini on todella hankala ihminen.

Muista siis, että lapsesi päättävät itse, tekevätkö lapsia ja milloin. Sinun puuttumisesi asiaan voi vain viivästyttää mummoksi tulemistasi. Anna aikuisten päättää heidän elämäänsä koskevista asioista. Jos joskus tulet mummoksi, iloitse ja osallistu sitten heidän ehdoillaan. Älä osta heille etukäteen leluja joululahjaksi tai kirjoita etukäteen joulutervehdyksen toivottajiksi muori ja faari. Kunnioita lastesi itsenäisyyttä, kyllä he ottavat sinut mukaan perhe-elämäänsä sitten joskus, jos annata heille siihen mahdollisuuden.

Lapsenlapsettomuus tuntuu vanhempana siltä, kuin kaikki jälkeläiset olisivat kuolleet tsunamissa.