Miten luterilainen kirkko suhtautuu mm. tilanteeseen, jossa kaksi avioliitoissa olevaa ihmistä kohtaa toisensa ja rakastuu (olettaen, että heidän liittonsa ovat onnettomia ja esimerkiksi riitaisia). Jos näiden kahden välinen rakkaus on aitoa, kannattaako kirkko silloin eroa (siis entisistä kumppaneista) ja rehellistä uutta avioliittoa näiden kahden välillä, mahdollisine uusioperheineen? Jos nyt ajattelisi tällaisen tilanteen ideaalisena ja että nämä kaksi oikeasti välittäisivät toisistaan ja olisivat yhdessä onnellisia.
Nämä asiat eivät ole itselleni itsestäänselvyyksiä, olen tottunut toisen kirkkokunnan ajatuksiin ja siellä ero on "no no", ellei sitten liittoa mitätöidä.
Käytännössä eroja tapahtuu, mutta ne eivät ole kirkon silmissä eroja, ellei liitto ole mitätöity. Ihmisethän voivat tehdä mitä tahansa, olen kuitenkin nyt kiinnostunut siitä, miten moderni lut. teologia suhtautuu ko. tilanteeseen.
Kysymys ihmissuhteista - Avioliitto/erot
75
137
Vastaukset
Vaikean kysymyksen pisti tiedonjanoinen. Yksi paikka etsiä vastausta voisi olla seuraava julkaisu : http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/AC5B7C3890F48F5AC22577030038D858/$FILE/rakkauden_lahja.pdf eli piispojen puheenvuoro perheestä, avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Toisaalta, tuonkin kirjasen jätti allekirjoittamatta osa silloisista piispoista ja tuostakin on jo kuutisen vuotta.
Ensisijaisesti luterilaisuudessakin vahvasti kannustetaan sitoutumaan siihen olemassa olevaan avioliittoon ja hakemaan rakkautta uudelleen sen sisältä. Kuitenkin luterilaisuudessa ollaan käsittääkseni armollisempia kuin joissakin toisissa piireissä, mitä avioeroon ja uusiin suhteisiin tulee.
MIetin esittämääsi teoreettista tilannetta siitä näkökulmasta, että jompikumpi näistä rakastuneista tulisi seurakunnan työntekijän puheille keskustellakseen asiasta. Sielunhoidon perusperiaatteisiin kuuluu, ettei toisen puolesta tehdä päätöksiä. Viimeiset ratkaisut siis tekee ihminen itse, vaikka miten keskustelisi muiden kanssa, eikä sielunhoitaja voi sellaista valtaa muutenkaan käyttää. Uskoisin luterilaisten sielunhoitajien pyrkivän ensisijaisesti etsimään ratkaisuita, joissa alkuperäiset avioliitot "löytyisivät uudelleen".
Kuitenkin luterilainen kirkko hyväksyy eron ja pitää sitä mahdollisena ja virallisena, se näkyy siitä että eronneita vihitään uudelleen. Armo koskee eronneitakin, samoin oikeus yrittää uudelleen.
Toivottavasti tämä auttaa sinua pohdinnoissasi eteenpäin!
Sinikka-pappi- syntynyt
Erojen hyväksyminen ja uudelleen vihkiminen ovat suht uusia kirkon kantoja Raamatun sanaan. Mikä on kirkon kanta nykyään abortteihin kun tiedämme, että yli 90%:lle niistä ei ole terveydellisiä perusteita?
syntynyt kirjoitti:
Erojen hyväksyminen ja uudelleen vihkiminen ovat suht uusia kirkon kantoja Raamatun sanaan. Mikä on kirkon kanta nykyään abortteihin kun tiedämme, että yli 90%:lle niistä ei ole terveydellisiä perusteita?
Hei syntynyt.
Ajattelen, että kristillisen etiikan yksi keskeisimpiä asioita on se, että asioista ei voida useinkaan tehdä selkeää listaa mikä on absoluuttisen väärin ja mikä taas ainoa oikea vaihtoehto. Kristillisen etiikan puntarina on lähimmäisenrakkaus. Se, miten sitä missäkin yksittäisessä tilanteessa sovelletaan, vaatii suurta tunneälyä. Pelkällä järjellä ei voida ratkaista etiikan piiriin kuuluvia asioita, ei myöskään pelkällä tunteella.
Hyvin usein elämässä moraaliset ongelmat eivät ratkea joko-tai -asettelulla. Kirkkokaan ei kannanotoissaan viljele mustavalkoista maailmankuvaa. Vaan niiden tilalla on totuudellisempi sekä-että -näkemys. Monissa asioissa ja valinnoissa on sekä hyvää että pahaa. Useinkaan ei elämän kriisessä valita hyvän ja pahan välillä, vaan kahden pahan tai kahden hyvän välillä. Monenlaisten asioiden vaikuttaessa valintoihin ja päätöksiin ihminen pyrkii löytämään suurimman hyvän tai pienimmän pahan. Mitään selkeää ja helppoa se ei ole. Kristinusko kannustaakin ihmistä vastuullisuuteen ja kykyyn ajatella seurauksia. Mutta myös anteeksiantoon sitten kun tuntuu, ettei osannutkaan valita oikein.
diakoni Meijukuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei syntynyt.
Ajattelen, että kristillisen etiikan yksi keskeisimpiä asioita on se, että asioista ei voida useinkaan tehdä selkeää listaa mikä on absoluuttisen väärin ja mikä taas ainoa oikea vaihtoehto. Kristillisen etiikan puntarina on lähimmäisenrakkaus. Se, miten sitä missäkin yksittäisessä tilanteessa sovelletaan, vaatii suurta tunneälyä. Pelkällä järjellä ei voida ratkaista etiikan piiriin kuuluvia asioita, ei myöskään pelkällä tunteella.
Hyvin usein elämässä moraaliset ongelmat eivät ratkea joko-tai -asettelulla. Kirkkokaan ei kannanotoissaan viljele mustavalkoista maailmankuvaa. Vaan niiden tilalla on totuudellisempi sekä-että -näkemys. Monissa asioissa ja valinnoissa on sekä hyvää että pahaa. Useinkaan ei elämän kriisessä valita hyvän ja pahan välillä, vaan kahden pahan tai kahden hyvän välillä. Monenlaisten asioiden vaikuttaessa valintoihin ja päätöksiin ihminen pyrkii löytämään suurimman hyvän tai pienimmän pahan. Mitään selkeää ja helppoa se ei ole. Kristinusko kannustaakin ihmistä vastuullisuuteen ja kykyyn ajatella seurauksia. Mutta myös anteeksiantoon sitten kun tuntuu, ettei osannutkaan valita oikein.
diakoni MeijuKun pitää valita kahdesta pahasta, aina voi jättää valitsematta. Usein ajan kanssa tilanne muuttuu ja valinnan mahdollisuus selkiytyy.
- Ohjetta vähän
evita- kirjoitti:
Kun pitää valita kahdesta pahasta, aina voi jättää valitsematta. Usein ajan kanssa tilanne muuttuu ja valinnan mahdollisuus selkiytyy.
Hyväksymällä erot kirkko vammauttaa henkisesti vuodessa kymmeniä tuhansia ihmisiä eivätkä he selviä tästä koskaan elämässään enää normaaliin elämään.
Lasten raa'istuvat huoltajuuskiistat todistaa tätä asiaa karmealla tavallaan.
Kirkon tehtävä tässä olisi voimakas ja määrätietoinen sovittelu eikä laiskuudesta johtuva välinpitämättömyys. evita- kirjoitti:
Kun pitää valita kahdesta pahasta, aina voi jättää valitsematta. Usein ajan kanssa tilanne muuttuu ja valinnan mahdollisuus selkiytyy.
Hei evita-
On totta, että usein ihminen tarvitsee aikaa selvittääkseen ajatuksiaan. Liian nopeat valinnat ovat usein vain tunteen ajamia, joissa järkeä ja tunneälyä ei ehdi mukaan. Päätökset tehdään tunnekuohun paiskomassa tilassa.
Mutta muuten myös valitsematta jättäminen on valinta. Sillä valitsee sen, että asioista tavallaan päättävät muut. Se on passiivinen valinta. Sellaiset yleensä tuppaavat aiheuttamaan ihmiselle uhriutumista ja oloa, että en voi asioille mitään. Aktiivinen valinta on sellainen, jossa ihminen ottaa valinnastaan vastuun ja kantaa myös sen seuraukset. Silloin ihminen on oman elämänsä subjekti eli toimija eikä objekti eli muiden toiminnan kohde. Uskon Jeesuksenkin kannustanneen ihmisiä tähän vastuulliseen, subjektina elämisen malliin
Meiju- syntynyt
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei syntynyt.
Ajattelen, että kristillisen etiikan yksi keskeisimpiä asioita on se, että asioista ei voida useinkaan tehdä selkeää listaa mikä on absoluuttisen väärin ja mikä taas ainoa oikea vaihtoehto. Kristillisen etiikan puntarina on lähimmäisenrakkaus. Se, miten sitä missäkin yksittäisessä tilanteessa sovelletaan, vaatii suurta tunneälyä. Pelkällä järjellä ei voida ratkaista etiikan piiriin kuuluvia asioita, ei myöskään pelkällä tunteella.
Hyvin usein elämässä moraaliset ongelmat eivät ratkea joko-tai -asettelulla. Kirkkokaan ei kannanotoissaan viljele mustavalkoista maailmankuvaa. Vaan niiden tilalla on totuudellisempi sekä-että -näkemys. Monissa asioissa ja valinnoissa on sekä hyvää että pahaa. Useinkaan ei elämän kriisessä valita hyvän ja pahan välillä, vaan kahden pahan tai kahden hyvän välillä. Monenlaisten asioiden vaikuttaessa valintoihin ja päätöksiin ihminen pyrkii löytämään suurimman hyvän tai pienimmän pahan. Mitään selkeää ja helppoa se ei ole. Kristinusko kannustaakin ihmistä vastuullisuuteen ja kykyyn ajatella seurauksia. Mutta myös anteeksiantoon sitten kun tuntuu, ettei osannutkaan valita oikein.
diakoni MeijuJuuri kuten kirjoituksestasikin kävi ilmi kirkko on hylännyt Jumalan selvän sanan Raamatun ja korvannut sen humanismilla. Minä en voi olla tällaisen kirkon jäsen ja eroankin heti srk vaalien jälkeen ja liityn johonkin vapaista suunnista.
Kiitos kun sain vahvistuksen päätökselleni. kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei evita-
On totta, että usein ihminen tarvitsee aikaa selvittääkseen ajatuksiaan. Liian nopeat valinnat ovat usein vain tunteen ajamia, joissa järkeä ja tunneälyä ei ehdi mukaan. Päätökset tehdään tunnekuohun paiskomassa tilassa.
Mutta muuten myös valitsematta jättäminen on valinta. Sillä valitsee sen, että asioista tavallaan päättävät muut. Se on passiivinen valinta. Sellaiset yleensä tuppaavat aiheuttamaan ihmiselle uhriutumista ja oloa, että en voi asioille mitään. Aktiivinen valinta on sellainen, jossa ihminen ottaa valinnastaan vastuun ja kantaa myös sen seuraukset. Silloin ihminen on oman elämänsä subjekti eli toimija eikä objekti eli muiden toiminnan kohde. Uskon Jeesuksenkin kannustanneen ihmisiä tähän vastuulliseen, subjektina elämisen malliin
MeijuNiin, tai ei ole annettu edes mahdollisuutta muille ratkaisuille kuin ne huonot vaihtoehdot. Uskon siihen, että silloin kun on kysymys sellaisesta asiasta, mihin Jumala on antanut ohjeensa, mieluummin kannattaa noudattaa sitä ja hieman odottaa parempaa aikaa, kuin päätyä huonoihin ratkaisuihin.
Muistan kun eräs läheiseni soitti hääpäivää edeltävänä iltana, ettei tästä tule mitään. Kaikki häävalmistelut oli tehty valmiiksi, odotettiin vain seuraavaa aamua ja häitä.
Hän sanoi syynkin, miksi ei kannattaisi mennä vihille. Se oli aivan peusteltu syy ja sanoinkin hänelle, että jos sinusta nyt jo tuolta tuntuu, voihan häät vielä peruuttaa.
Hän oli kuitenkin toista mieltä. Sanoi että mitä siitäkin kaikki sanoisivat, hänellä kun oli jo yksi peruuntunut kihlaus takana. Luulisivat häntä ihan pöljäksi jos hän nyt peruisi ne häät. Sanoin että saattavathan ne jonkin aikaa kohista, mutta kyllä se aikanaan laantuu. Miksi mennä vihille kun se jo lähtökohtaisesti on tuomittu epäonnistumaan.
No häät kyllä pidettiin, perheeseen syntyi kaksi lasta ja jonkin ajan päästä erottiin. Siinä just valittiin kahdesta pahasta se toinen.
Ehkä suurin syy eroihin on juuri se, että mennään liian heikoin perustein vihille.- :));)
evita- kirjoitti:
Niin, tai ei ole annettu edes mahdollisuutta muille ratkaisuille kuin ne huonot vaihtoehdot. Uskon siihen, että silloin kun on kysymys sellaisesta asiasta, mihin Jumala on antanut ohjeensa, mieluummin kannattaa noudattaa sitä ja hieman odottaa parempaa aikaa, kuin päätyä huonoihin ratkaisuihin.
Muistan kun eräs läheiseni soitti hääpäivää edeltävänä iltana, ettei tästä tule mitään. Kaikki häävalmistelut oli tehty valmiiksi, odotettiin vain seuraavaa aamua ja häitä.
Hän sanoi syynkin, miksi ei kannattaisi mennä vihille. Se oli aivan peusteltu syy ja sanoinkin hänelle, että jos sinusta nyt jo tuolta tuntuu, voihan häät vielä peruuttaa.
Hän oli kuitenkin toista mieltä. Sanoi että mitä siitäkin kaikki sanoisivat, hänellä kun oli jo yksi peruuntunut kihlaus takana. Luulisivat häntä ihan pöljäksi jos hän nyt peruisi ne häät. Sanoin että saattavathan ne jonkin aikaa kohista, mutta kyllä se aikanaan laantuu. Miksi mennä vihille kun se jo lähtökohtaisesti on tuomittu epäonnistumaan.
No häät kyllä pidettiin, perheeseen syntyi kaksi lasta ja jonkin ajan päästä erottiin. Siinä just valittiin kahdesta pahasta se toinen.
Ehkä suurin syy eroihin on juuri se, että mennään liian heikoin perustein vihille.Kun sipsit ja cocacola loppuu niin erotaan - tämä on sitä nykyaikaa.
- -..-.-
syntynyt kirjoitti:
Erojen hyväksyminen ja uudelleen vihkiminen ovat suht uusia kirkon kantoja Raamatun sanaan. Mikä on kirkon kanta nykyään abortteihin kun tiedämme, että yli 90%:lle niistä ei ole terveydellisiä perusteita?
" Mikä on kirkon kanta nykyään abortteihin kun tiedämme, että yli 90%:lle niistä ei ole terveydellisiä perusteita?"
Ja lisäisin tuohon vielä,että miten nuo abortin tehneet pääsevät sen asian yli ? Luulisi siitä jäävän aika moinen syyllisyyden tunto.? - pieni parannus
Eikö voitaisi asettaa edes jonkinlainen yläraja uudelleen vihkimisille kirkossa? Maistraatissa voisi sitten vihkiä useammin. Vai rahako ratkaisee?
Jotkut menevät naimisiin lähes yhtä kevein sitoumuksin kuin menevät kihloihin ja kymmenettäkin kertaa.. mikähän mahtaa olla ennätys naimisiinmenomäärissä Suomessa? evita- kirjoitti:
Niin, tai ei ole annettu edes mahdollisuutta muille ratkaisuille kuin ne huonot vaihtoehdot. Uskon siihen, että silloin kun on kysymys sellaisesta asiasta, mihin Jumala on antanut ohjeensa, mieluummin kannattaa noudattaa sitä ja hieman odottaa parempaa aikaa, kuin päätyä huonoihin ratkaisuihin.
Muistan kun eräs läheiseni soitti hääpäivää edeltävänä iltana, ettei tästä tule mitään. Kaikki häävalmistelut oli tehty valmiiksi, odotettiin vain seuraavaa aamua ja häitä.
Hän sanoi syynkin, miksi ei kannattaisi mennä vihille. Se oli aivan peusteltu syy ja sanoinkin hänelle, että jos sinusta nyt jo tuolta tuntuu, voihan häät vielä peruuttaa.
Hän oli kuitenkin toista mieltä. Sanoi että mitä siitäkin kaikki sanoisivat, hänellä kun oli jo yksi peruuntunut kihlaus takana. Luulisivat häntä ihan pöljäksi jos hän nyt peruisi ne häät. Sanoin että saattavathan ne jonkin aikaa kohista, mutta kyllä se aikanaan laantuu. Miksi mennä vihille kun se jo lähtökohtaisesti on tuomittu epäonnistumaan.
No häät kyllä pidettiin, perheeseen syntyi kaksi lasta ja jonkin ajan päästä erottiin. Siinä just valittiin kahdesta pahasta se toinen.
Ehkä suurin syy eroihin on juuri se, että mennään liian heikoin perustein vihille.”Miksi mennä vihille kun se jo lähtökohtaisesti on tuomittu epäonnistumaan.”
Tästä olen samaa mieltä. On niin kiire niitä lapsia tekemään ja leikkimään ”kotia” jotta se puoliso jää jopa toissijaiseksi. Kun muutama vuosi on eletty yhdessä, havahdutaan, ettei se perusta ollutkaan kestävä.
Olen joskus ehdottanut että kaikille avioon halajaville olisi avioliittokoulu. Avioon ei pääsisi ennen kuin olisi mietitty se perusta kunnolla. Eikä kukaan siinä rakastumisen huumassa avioituisi.Ohjetta vähän kirjoitti:
Hyväksymällä erot kirkko vammauttaa henkisesti vuodessa kymmeniä tuhansia ihmisiä eivätkä he selviä tästä koskaan elämässään enää normaaliin elämään.
Lasten raa'istuvat huoltajuuskiistat todistaa tätä asiaa karmealla tavallaan.
Kirkon tehtävä tässä olisi voimakas ja määrätietoinen sovittelu eikä laiskuudesta johtuva välinpitämättömyys.Kyllä eron voi hyväksyä. Ennen oli pakollinen sovittelu ennen eroa. Sillä ei ollut paljokaan painoa, koska usein sen teki pappi. Kunnes sovittelijoiksi tuli asiantuntijoita, jolloin voitiin ehkä puhua ihan oikeista asioista. Mutta ei mikään paha malli sinänsä.
Sitten sovittelu poistettiin ja ero helpottui. Sen voi saada nyt yksipuoleisena. Tämä tehtiin siksi että tuomarit joutuivat selvittelemään ihmissuhde ongelmia oikeussaleissa. He kokivat että se ei ollut järkevä paikka eivätkä he oikeita henkilöitä. Näin nämä selvittelyt ovat sitten jääneet eron jälkeisiksi asioiksi.
En tiedä mitä tarkoitat vammautumisella? Ehkä se vammauttaa kun se toisen rakkaus hiipuu ja kylmenee vaikka omat tunteet ovat jäljellä. Sydänsurut ovat kovia surua. Hylätyksi tuleminen on varmaan se suurin henkinen tuska, joka meitä kohtaa? En vain tiedä, onko se jotenkin helpompaa tulla hylätyksi jos avioliitto jatkuu paperilla mutta ei enää näiden kahden ihmisen välillä?- hulvatonta menoa
mummomuori kirjoitti:
”Miksi mennä vihille kun se jo lähtökohtaisesti on tuomittu epäonnistumaan.”
Tästä olen samaa mieltä. On niin kiire niitä lapsia tekemään ja leikkimään ”kotia” jotta se puoliso jää jopa toissijaiseksi. Kun muutama vuosi on eletty yhdessä, havahdutaan, ettei se perusta ollutkaan kestävä.
Olen joskus ehdottanut että kaikille avioon halajaville olisi avioliittokoulu. Avioon ei pääsisi ennen kuin olisi mietitty se perusta kunnolla. Eikä kukaan siinä rakastumisen huumassa avioituisi.Ennen tuota tulisi opettaa, että pissavehkeillä ei leikitä ennen kuin ollaan valmiit sitoutumaan toiseen ihmiseen. Nykyään tästä ei kukaan puhu vaan jo pikkupennut opetetaan seksiin.
- entä odotellessa?
mummomuori kirjoitti:
”Miksi mennä vihille kun se jo lähtökohtaisesti on tuomittu epäonnistumaan.”
Tästä olen samaa mieltä. On niin kiire niitä lapsia tekemään ja leikkimään ”kotia” jotta se puoliso jää jopa toissijaiseksi. Kun muutama vuosi on eletty yhdessä, havahdutaan, ettei se perusta ollutkaan kestävä.
Olen joskus ehdottanut että kaikille avioon halajaville olisi avioliittokoulu. Avioon ei pääsisi ennen kuin olisi mietitty se perusta kunnolla. Eikä kukaan siinä rakastumisen huumassa avioituisi.Minullekin tuli mieleen, että onko jollakulla vielä noin sinisilmäisiä kuvia tästä porukasta, että he pystyisivät jotenkin hillitsemään itsensä tässä väli- ja odotusajalla? Erityisesti kun sitä joka suunnalta vielä oikein yllytetään tekemään, jopa kirkon itsensä eräässä mainoksessa. Istuskeltiin puiston penkillä, ja sitten seuraavaksi mentiinkin jo petiin. (Ja tietenkin piti olla vielä samaa sukupuoltakin, mitäpä nyt enää heteroista ollenkaan. Tämähän on paljon coolimpaa tämä touhu.)
- entä odotellessa?
entä odotellessa? kirjoitti:
Minullekin tuli mieleen, että onko jollakulla vielä noin sinisilmäisiä kuvia tästä porukasta, että he pystyisivät jotenkin hillitsemään itsensä tässä väli- ja odotusajalla? Erityisesti kun sitä joka suunnalta vielä oikein yllytetään tekemään, jopa kirkon itsensä eräässä mainoksessa. Istuskeltiin puiston penkillä, ja sitten seuraavaksi mentiinkin jo petiin. (Ja tietenkin piti olla vielä samaa sukupuoltakin, mitäpä nyt enää heteroista ollenkaan. Tämähän on paljon coolimpaa tämä touhu.)
Saanko nyt ihan kysyä, onko kirkko siis ihan niksahtanut? Eikö se tiedä, mikä meno maailmassa on? Vai miksi se yrittää vetää vielä paremmaksi?
entä odotellessa? kirjoitti:
Minullekin tuli mieleen, että onko jollakulla vielä noin sinisilmäisiä kuvia tästä porukasta, että he pystyisivät jotenkin hillitsemään itsensä tässä väli- ja odotusajalla? Erityisesti kun sitä joka suunnalta vielä oikein yllytetään tekemään, jopa kirkon itsensä eräässä mainoksessa. Istuskeltiin puiston penkillä, ja sitten seuraavaksi mentiinkin jo petiin. (Ja tietenkin piti olla vielä samaa sukupuoltakin, mitäpä nyt enää heteroista ollenkaan. Tämähän on paljon coolimpaa tämä touhu.)
No, en kyllä ole sitä mieltä, etteikö seksiä voisi olla seurusteluaikana. Oikeastaan parempi, sillä tässäkin suhteessa voimme olla niin erilaisia, ettei se sitten pidemmän päälle sujukaan.
Tiedän että tästä taas joku riemastuu. En tarkoita todellakaan sitä, että seksuaalisesti pitää holtiton olla. Se vaara on kun ei tunne itseään kyllin hyvin seksuaalisesti. Mitä paremmin tuntee, sitä vähemmän tarvitsee ”kokeiluja” tehdä ja löytää sen sopivan puolison tässäkin suhteessa.
Sinä puolestaan olet tainnut tahallasi ymmärtää väärin ja vieläpä perusteellisesti.mummomuori kirjoitti:
No, en kyllä ole sitä mieltä, etteikö seksiä voisi olla seurusteluaikana. Oikeastaan parempi, sillä tässäkin suhteessa voimme olla niin erilaisia, ettei se sitten pidemmän päälle sujukaan.
Tiedän että tästä taas joku riemastuu. En tarkoita todellakaan sitä, että seksuaalisesti pitää holtiton olla. Se vaara on kun ei tunne itseään kyllin hyvin seksuaalisesti. Mitä paremmin tuntee, sitä vähemmän tarvitsee ”kokeiluja” tehdä ja löytää sen sopivan puolison tässäkin suhteessa.
Sinä puolestaan olet tainnut tahallasi ymmärtää väärin ja vieläpä perusteellisesti.Tuota olen aina ihmetellyt kun sanotaan, että pitää sopia seksuaalisesti yhteen. Mitä siinä silloin kokeillaan? Sitäkö sopiiko värkit vai halut yhteen vai? Uskoisin että usein ongelmia tulee siitä jos naisella esim on ollut useita kokeiluja ja mies on kokematon, harvemmin toisin päin.
Toisaalta miksi kaiken pitää olla täydellistä heti avioliiton alusta alkaen. Onhan siinä koko loppuelämä aikaa harjoitella ja kokeilla. Sehän voi tehdä liitosta paljon mielenkiintoisemmankin kun ei ole niitä menneisyyden riippakiviä. Minusta paljon tärkeämpiä on kaikki muut asiat.Kuten kuinka hyvin tulevat keskenään toimeen, yhteiset arvot, yht. huumori yms..evita- kirjoitti:
Tuota olen aina ihmetellyt kun sanotaan, että pitää sopia seksuaalisesti yhteen. Mitä siinä silloin kokeillaan? Sitäkö sopiiko värkit vai halut yhteen vai? Uskoisin että usein ongelmia tulee siitä jos naisella esim on ollut useita kokeiluja ja mies on kokematon, harvemmin toisin päin.
Toisaalta miksi kaiken pitää olla täydellistä heti avioliiton alusta alkaen. Onhan siinä koko loppuelämä aikaa harjoitella ja kokeilla. Sehän voi tehdä liitosta paljon mielenkiintoisemmankin kun ei ole niitä menneisyyden riippakiviä. Minusta paljon tärkeämpiä on kaikki muut asiat.Kuten kuinka hyvin tulevat keskenään toimeen, yhteiset arvot, yht. huumori yms..No, vähän tuohon tyyliin : )
Ongelmia ei tule kokeiluista, etenkin jos on tehnyt niitä itsensä kanssa. En ymmärrä kyllä sitkään että miehen kokeilut olisivat yhtään sen parempi juttu? Kyse on kokemuksen laadusta.
Olemme persoonia myös seksuaalisesti, joten aina eivät tyylit, tavat ja tarpeet kohtaa. Olemme myös erilaisia fyysisestikin. Me voimme toki kuvitella, millaisia olemme mutta todellisuudessa se selviää vasta kun teemme jotain.
Varsinkin rakastunut nainen muovaa itsensä miehen tarpeiden mukaiseksi mutta jonkun ajan kuluttua huomaa, etteivät ne olleetkaan hänen juttujaan. Moni nainen on turhautunut ja kylmennyt miehelleen tässä vaiheessa. Seksistä voidaan tehdä myös niin fyysistä, että se on vain suoritus joka tehdään. Jotkut pystyvät siihen ja joillekin se voi olla jopa mahdotonta.
Tuo on myös totta että ihaninta on se, ettei tarvitse olla valmis. Onko koko loppuelämä aikaa kokeilla. Se tosin vaatii aikamoista rohkeutta sekä avointa mieltä. Jos on kovin tiukat käsitykset ”oikeasta” seksistä, se tukahduttaa kenet tahansa. Ellei toinen kykene täyttämään vaatimuksia, ei edes lujasti yrittämälläkään, se on kiila joka kasvattaa myös henkisesti eroon puolisoja.- vaaripappa
mummomuori kirjoitti:
No, vähän tuohon tyyliin : )
Ongelmia ei tule kokeiluista, etenkin jos on tehnyt niitä itsensä kanssa. En ymmärrä kyllä sitkään että miehen kokeilut olisivat yhtään sen parempi juttu? Kyse on kokemuksen laadusta.
Olemme persoonia myös seksuaalisesti, joten aina eivät tyylit, tavat ja tarpeet kohtaa. Olemme myös erilaisia fyysisestikin. Me voimme toki kuvitella, millaisia olemme mutta todellisuudessa se selviää vasta kun teemme jotain.
Varsinkin rakastunut nainen muovaa itsensä miehen tarpeiden mukaiseksi mutta jonkun ajan kuluttua huomaa, etteivät ne olleetkaan hänen juttujaan. Moni nainen on turhautunut ja kylmennyt miehelleen tässä vaiheessa. Seksistä voidaan tehdä myös niin fyysistä, että se on vain suoritus joka tehdään. Jotkut pystyvät siihen ja joillekin se voi olla jopa mahdotonta.
Tuo on myös totta että ihaninta on se, ettei tarvitse olla valmis. Onko koko loppuelämä aikaa kokeilla. Se tosin vaatii aikamoista rohkeutta sekä avointa mieltä. Jos on kovin tiukat käsitykset ”oikeasta” seksistä, se tukahduttaa kenet tahansa. Ellei toinen kykene täyttämään vaatimuksia, ei edes lujasti yrittämälläkään, se on kiila joka kasvattaa myös henkisesti eroon puolisoja.Seksi kuuluu avioliittoon.
mummomuori kirjoitti:
No, vähän tuohon tyyliin : )
Ongelmia ei tule kokeiluista, etenkin jos on tehnyt niitä itsensä kanssa. En ymmärrä kyllä sitkään että miehen kokeilut olisivat yhtään sen parempi juttu? Kyse on kokemuksen laadusta.
Olemme persoonia myös seksuaalisesti, joten aina eivät tyylit, tavat ja tarpeet kohtaa. Olemme myös erilaisia fyysisestikin. Me voimme toki kuvitella, millaisia olemme mutta todellisuudessa se selviää vasta kun teemme jotain.
Varsinkin rakastunut nainen muovaa itsensä miehen tarpeiden mukaiseksi mutta jonkun ajan kuluttua huomaa, etteivät ne olleetkaan hänen juttujaan. Moni nainen on turhautunut ja kylmennyt miehelleen tässä vaiheessa. Seksistä voidaan tehdä myös niin fyysistä, että se on vain suoritus joka tehdään. Jotkut pystyvät siihen ja joillekin se voi olla jopa mahdotonta.
Tuo on myös totta että ihaninta on se, ettei tarvitse olla valmis. Onko koko loppuelämä aikaa kokeilla. Se tosin vaatii aikamoista rohkeutta sekä avointa mieltä. Jos on kovin tiukat käsitykset ”oikeasta” seksistä, se tukahduttaa kenet tahansa. Ellei toinen kykene täyttämään vaatimuksia, ei edes lujasti yrittämälläkään, se on kiila joka kasvattaa myös henkisesti eroon puolisoja."En ymmärrä kyllä sitkään että miehen kokeilut olisivat yhtään sen parempi juttu"?
Eihän se tietenkään näin pitäisi olla, mutta tosi on että vieläkään ei naisen monia kokemuksia ennen avioliittoa pidetä suotavana, vaikka niistä kokeilemisista niin paljon vaahdotaankin. Vielä on kaikuja sieltä vanhoilta ajoilta että nainen on huono, ja mies macho jos on useita kokemuksia.evita- kirjoitti:
"En ymmärrä kyllä sitkään että miehen kokeilut olisivat yhtään sen parempi juttu"?
Eihän se tietenkään näin pitäisi olla, mutta tosi on että vieläkään ei naisen monia kokemuksia ennen avioliittoa pidetä suotavana, vaikka niistä kokeilemisista niin paljon vaahdotaankin. Vielä on kaikuja sieltä vanhoilta ajoilta että nainen on huono, ja mies macho jos on useita kokemuksia.Toivon ettei niitä monia olisi kummallakaan. Mutta vanhat kaavat toimii vielä - mies saa tehdä melkein mitä vain seksuaalisesti, pitää vain "ymmärtää".
- jummarrus
:));) kirjoitti:
Kun sipsit ja cocacola loppuu niin erotaan - tämä on sitä nykyaikaa.
Sinussa on kyllä nykyaikaista ymmärrystä. Voisit tuolla väittämällä ryhtyä papiksi. Jos haluat enemmän palkkaa ( n. 12000€/kk) niin ryhdy piispaksi !
Sinä tajuat !
Ei ev.lut muuta halua kun bisneksiä. Palkkapappeja ja papittaria palkkapäivineen.
Kevyet tapahtumat etupäässä ovat suosittuja.
sipsi&kokis erot ! Sinikka sanoi :
Vaikean kysymyksen pisti tiedonjanoinen. Yksi paikka etsiä vastausta voisi olla seuraava julkaisu : http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/AC5B7C3890F48F5AC22577030038D858/$FILE/rakkauden_lahja.pdf
_________
Tuon piispojen vuodatuksen liepeillä leijailee valheelle ominainen lemu , mutta
tuossa on pääsääntö mitä tulee avioeroon :
Markus :
10:11 Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan.
10:12 Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin."
___
Ja tuossa on hieman tarkennusta :
Matteus antaa tässä ymmärtää ,että miehelle uudelleen avioituminen on sallittua jos vaimo on tehnyt huorin.
Silloin sen on oltava vastaavasti naisellekin sallittua jos mies tekee huorin.
Matteuksen evankeliumi :
19:9 Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.
______________________________________
Ja tuossa mitä Raamattu ylipäätään kertoo eroamisesta :
http://kultaomeniahopeamaljoissa.munfoorumi.com/viewtopic.php?f=19&t=62
______________________________________
Sillä mitä kirkko kertoo eroamisesta ohi Raamatun ei ole mitään merkitystä.- maitetäti
pertsa2012 kirjoitti:
Sinikka sanoi :
Vaikean kysymyksen pisti tiedonjanoinen. Yksi paikka etsiä vastausta voisi olla seuraava julkaisu : http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/AC5B7C3890F48F5AC22577030038D858/$FILE/rakkauden_lahja.pdf
_________
Tuon piispojen vuodatuksen liepeillä leijailee valheelle ominainen lemu , mutta
tuossa on pääsääntö mitä tulee avioeroon :
Markus :
10:11 Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan.
10:12 Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin."
___
Ja tuossa on hieman tarkennusta :
Matteus antaa tässä ymmärtää ,että miehelle uudelleen avioituminen on sallittua jos vaimo on tehnyt huorin.
Silloin sen on oltava vastaavasti naisellekin sallittua jos mies tekee huorin.
Matteuksen evankeliumi :
19:9 Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.
______________________________________
Ja tuossa mitä Raamattu ylipäätään kertoo eroamisesta :
http://kultaomeniahopeamaljoissa.munfoorumi.com/viewtopic.php?f=19&t=62
______________________________________
Sillä mitä kirkko kertoo eroamisesta ohi Raamatun ei ole mitään merkitystä.Sinä Pertsa olet yksi tervehenkisimmistä tyypeistä tällä palstalla. Kiitos sinusta!
maitetäti kirjoitti:
Sinä Pertsa olet yksi tervehenkisimmistä tyypeistä tällä palstalla. Kiitos sinusta!
mairetäti sanoi :
Sinä Pertsa olet yksi tervehenkisimmistä tyypeistä tällä palstalla. Kiitos sinusta!
_____________
Suuri enemmistö papistosta on tämän raivoisasti etenevän eksytyksen "selkärankaa" ja heidän kanssaan on oltava erittäin varovainen.
Valehteleva pappi on yksi vastenmielisimmistä ilmestyksistä mitä maa päällään
kantaa.
http://concordia.fi/second/2012/05/04/11-teologia-luopuu-piispoista/
Jo vuosia on ollut nähtävissä se, miten Suomen kirkkoa viedään määrätietoisesti Sodoman tielle. Tällä tiellä emme voi emmekä tahdo olla mukana. Allekirjoittaneista Anssi Simojoki ja Martti Vaahtoranta ovat aikanaan ilmoittaneet tämän myös Turun tuomiokapitulille. Nyt varoitamme myös jokaista kristittyä. Sodomaan ei pidä etsiytyä eikä antaa viedä sinne itseänsä. Päinvastoin, SODOMASTA on paettava. Kirkon asioissa on aina kysymys iankaikkisuudesta. Antamalla SYNNILLE LUVAN ja kirkollisen muodon, PIISPAT johtavat ihmisiä perässään IANKAIKKISEEN KADOTUKSEEN.- mairetäti
pertsa2012 kirjoitti:
mairetäti sanoi :
Sinä Pertsa olet yksi tervehenkisimmistä tyypeistä tällä palstalla. Kiitos sinusta!
_____________
Suuri enemmistö papistosta on tämän raivoisasti etenevän eksytyksen "selkärankaa" ja heidän kanssaan on oltava erittäin varovainen.
Valehteleva pappi on yksi vastenmielisimmistä ilmestyksistä mitä maa päällään
kantaa.
http://concordia.fi/second/2012/05/04/11-teologia-luopuu-piispoista/
Jo vuosia on ollut nähtävissä se, miten Suomen kirkkoa viedään määrätietoisesti Sodoman tielle. Tällä tiellä emme voi emmekä tahdo olla mukana. Allekirjoittaneista Anssi Simojoki ja Martti Vaahtoranta ovat aikanaan ilmoittaneet tämän myös Turun tuomiokapitulille. Nyt varoitamme myös jokaista kristittyä. Sodomaan ei pidä etsiytyä eikä antaa viedä sinne itseänsä. Päinvastoin, SODOMASTA on paettava. Kirkon asioissa on aina kysymys iankaikkisuudesta. Antamalla SYNNILLE LUVAN ja kirkollisen muodon, PIISPAT johtavat ihmisiä perässään IANKAIKKISEEN KADOTUKSEEN.Saatko tänne linkin tänään klo 17 tulleesta Isännän pöydässä - ohjelmasta. Vieraana Heikki Linnavirta. Olen mobiililla enkä voi sitä tehdä....
pertsa2012 kirjoitti:
mairetäti sanoi :
Sinä Pertsa olet yksi tervehenkisimmistä tyypeistä tällä palstalla. Kiitos sinusta!
_____________
Suuri enemmistö papistosta on tämän raivoisasti etenevän eksytyksen "selkärankaa" ja heidän kanssaan on oltava erittäin varovainen.
Valehteleva pappi on yksi vastenmielisimmistä ilmestyksistä mitä maa päällään
kantaa.
http://concordia.fi/second/2012/05/04/11-teologia-luopuu-piispoista/
Jo vuosia on ollut nähtävissä se, miten Suomen kirkkoa viedään määrätietoisesti Sodoman tielle. Tällä tiellä emme voi emmekä tahdo olla mukana. Allekirjoittaneista Anssi Simojoki ja Martti Vaahtoranta ovat aikanaan ilmoittaneet tämän myös Turun tuomiokapitulille. Nyt varoitamme myös jokaista kristittyä. Sodomaan ei pidä etsiytyä eikä antaa viedä sinne itseänsä. Päinvastoin, SODOMASTA on paettava. Kirkon asioissa on aina kysymys iankaikkisuudesta. Antamalla SYNNILLE LUVAN ja kirkollisen muodon, PIISPAT johtavat ihmisiä perässään IANKAIKKISEEN KADOTUKSEEN.Jos PERTSA olisi vielä tervehenkisempi, niin niin hän näkisi, ettei kirkkoa ole viety "Sodoman tielle". Siis kirkko auttaa köyhiä, eikä ajattele vain omaa napaa. On vähemmän tervehenkistä puhua kirkon yhteydessä Sodoman synneistä.
Myös parissa muussa asiassa pertsa ei ole tajunnut asioiden oikeaa laitaa. On siis turha panna vielä häntä jalustalle. Hän on muutenkin jo tarpeeksi YLPISTYNYT. Ja sehän oli ensimmäinen Sodoman synneistä, jonka Jumala mainitsi.mairetäti kirjoitti:
Saatko tänne linkin tänään klo 17 tulleesta Isännän pöydässä - ohjelmasta. Vieraana Heikki Linnavirta. Olen mobiililla enkä voi sitä tehdä....
mairetäti sanoi :
Saatko tänne linkin tänään klo 17 tulleesta Isännän pöydässä - ohjelmasta. Vieraana Heikki Linnavirta. Olen mobiililla enkä voi sitä tehdä....
________
En oikein osannut tuota temppua.helsinkijokkeri kirjoitti:
Jos PERTSA olisi vielä tervehenkisempi, niin niin hän näkisi, ettei kirkkoa ole viety "Sodoman tielle". Siis kirkko auttaa köyhiä, eikä ajattele vain omaa napaa. On vähemmän tervehenkistä puhua kirkon yhteydessä Sodoman synneistä.
Myös parissa muussa asiassa pertsa ei ole tajunnut asioiden oikeaa laitaa. On siis turha panna vielä häntä jalustalle. Hän on muutenkin jo tarpeeksi YLPISTYNYT. Ja sehän oli ensimmäinen Sodoman synneistä, jonka Jumala mainitsi."Jos PERTSA olisi vielä tervehenkisempi, niin niin hän näkisi, ettei kirkkoa ole viety "Sodoman tielle"."
Ei niin - se on mennyt sinne ihan itse Luopuneitten "pappiensa" myötävaikutuksella.- mairetäti
pertsa2012 kirjoitti:
mairetäti sanoi :
Saatko tänne linkin tänään klo 17 tulleesta Isännän pöydässä - ohjelmasta. Vieraana Heikki Linnavirta. Olen mobiililla enkä voi sitä tehdä....
________
En oikein osannut tuota temppua.Se olikin aamulla lisätty keskusteluun missä käsitellään Heikan lausuntoa. Kiitos kuitenkin sinullekin.
pertsa2012 kirjoitti:
"Jos PERTSA olisi vielä tervehenkisempi, niin niin hän näkisi, ettei kirkkoa ole viety "Sodoman tielle"."
Ei niin - se on mennyt sinne ihan itse Luopuneitten "pappiensa" myötävaikutuksella.Sodoman Jumala esitti kaupunkina, jossa ei autettu köyhiä, oltiin ylpeitä, ja ajateleiin vain oman mahan täyttämistä.
En osaa nähdä yhteyttä Suomen Kirkkoon.helsinkijokkeri kirjoitti:
Sodoman Jumala esitti kaupunkina, jossa ei autettu köyhiä, oltiin ylpeitä, ja ajateleiin vain oman mahan täyttämistä.
En osaa nähdä yhteyttä Suomen Kirkkoon.http://www.jeesus-on-herra.com/kirjoitukset/homous.htm
Sodoman ja Gomorran tuho.
Noin neljätuhatta vuotta sitten tuhottiin Sodoman ja Gomorran kaupungit homouden yms. syntien vuoksi. Sielläkin ko. synti oli yhteiskunnan hyväksymää. Tuo kieroutuneisuus nousi itsekeskeisen, yltäkylläisen elämän ja huolettoman laiskuuden pohjalta, jossa ei ollut sijaa kärsivien auttamiselle (Hes. 16:49):
”Ja ne kaksi enkeliä tulivat Sodomaan illalla, ja Loot istui Sodoman portissa; ja nähtyänsä heidät Loot nousi heitä vastaan ja kumartui maahan kasvoillensa. … ja he poikkesivat hänen luoksensa ja tulivat hänen taloonsa. … Ennen kuin he olivat laskeutuneet levolle, piirittivät kaupungin miehet, sodomalaiset, sekä nuoret että vanhat, koko kansa kaikkialta, talon. Ja he huusivat Lootia sanoen hänelle: "Missä ne miehet ovat, jotka tulivat luoksesi yöllä? Tuo heidät tänne meidän luoksemme, RYHTYÄKSEMME heihin." … Ja he tunkeutuivat väkivaltaisesti miehen, Lootin, kimppuun ja kävivät murtamaan ovea. … Ja miehet (enkelit) sanoivat Lootille: "Vieläkö sinulla on ketään omaista täällä? Vie pois täältä vävysi, poikasi, tyttäresi ja kaikki, keitä sinulla kaupungissa on, sillä me hävitämme tämän paikan. Koska huuto heistä on käynyt suureksi Herran edessä, lähetti Herra meidät hävittämään sen." … Aamun sarastaessa enkelit kiirehtivät Lootia sanoen: "Nouse, ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet hukkuisi kaupungin syntivelan tähden
Mistäköhän ryhtymisestä oli kysymys jokkeri ?? :-)pertsa2012 kirjoitti:
http://www.jeesus-on-herra.com/kirjoitukset/homous.htm
Sodoman ja Gomorran tuho.
Noin neljätuhatta vuotta sitten tuhottiin Sodoman ja Gomorran kaupungit homouden yms. syntien vuoksi. Sielläkin ko. synti oli yhteiskunnan hyväksymää. Tuo kieroutuneisuus nousi itsekeskeisen, yltäkylläisen elämän ja huolettoman laiskuuden pohjalta, jossa ei ollut sijaa kärsivien auttamiselle (Hes. 16:49):
”Ja ne kaksi enkeliä tulivat Sodomaan illalla, ja Loot istui Sodoman portissa; ja nähtyänsä heidät Loot nousi heitä vastaan ja kumartui maahan kasvoillensa. … ja he poikkesivat hänen luoksensa ja tulivat hänen taloonsa. … Ennen kuin he olivat laskeutuneet levolle, piirittivät kaupungin miehet, sodomalaiset, sekä nuoret että vanhat, koko kansa kaikkialta, talon. Ja he huusivat Lootia sanoen hänelle: "Missä ne miehet ovat, jotka tulivat luoksesi yöllä? Tuo heidät tänne meidän luoksemme, RYHTYÄKSEMME heihin." … Ja he tunkeutuivat väkivaltaisesti miehen, Lootin, kimppuun ja kävivät murtamaan ovea. … Ja miehet (enkelit) sanoivat Lootille: "Vieläkö sinulla on ketään omaista täällä? Vie pois täältä vävysi, poikasi, tyttäresi ja kaikki, keitä sinulla kaupungissa on, sillä me hävitämme tämän paikan. Koska huuto heistä on käynyt suureksi Herran edessä, lähetti Herra meidät hävittämään sen." … Aamun sarastaessa enkelit kiirehtivät Lootia sanoen: "Nouse, ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet hukkuisi kaupungin syntivelan tähden
Mistäköhän ryhtymisestä oli kysymys jokkeri ?? :-)Mihin PERTSA Sodoman miehet ryhyivät ja mikä heidän tarkoituksensa oli? Se selviää Raamatusta.
"Loot on tullut tänne asumaan muukalaisena, ja pyrkii alati meitä hallitsemaan. Nytpä me pitelemmekin hänet PAHEMMIN kuin olisimme PIDELLEET ne kaksi muuta".
Asia selvä; mutta saat aivan rauhassa pitää muukalaisvihamielisiä väkivaltaan ryhtyneitä homoina, minä pidän heitä Sodoman miehinä. Joukossa varmaan jokunen homokin, kuten yleensäkin.helsinkijokkeri kirjoitti:
Mihin PERTSA Sodoman miehet ryhyivät ja mikä heidän tarkoituksensa oli? Se selviää Raamatusta.
"Loot on tullut tänne asumaan muukalaisena, ja pyrkii alati meitä hallitsemaan. Nytpä me pitelemmekin hänet PAHEMMIN kuin olisimme PIDELLEET ne kaksi muuta".
Asia selvä; mutta saat aivan rauhassa pitää muukalaisvihamielisiä väkivaltaan ryhtyneitä homoina, minä pidän heitä Sodoman miehinä. Joukossa varmaan jokunen homokin, kuten yleensäkin."Ei ollut sijaa kärsivien auttamiselle"- sanoo pertsa linkin kautta.
Ja minä: olen pelastanut malarian saaneita raha-avulla lääkkeisiin, auttanut köyhiä pääsemään pois slummialueelta ja köyhyydestä. Mitä muuta homoista?- se vain vielä
helsinkijokkeri kirjoitti:
"Ei ollut sijaa kärsivien auttamiselle"- sanoo pertsa linkin kautta.
Ja minä: olen pelastanut malarian saaneita raha-avulla lääkkeisiin, auttanut köyhiä pääsemään pois slummialueelta ja köyhyydestä. Mitä muuta homoista?Homous on synti.
se vain vielä kirjoitti:
Homous on synti.
"Homous on synti" siinä missä heterouskin.
Jos homo makaa miehen kanssa, tai mies makaa naisen kanssa, jolla on kuukautiset, jos katsoo naista himoten, jos pettää kumppaniaan...
Mutta pelkkä homous tai heterous ei ole synti; teot sen ratkaisevat. Se on niin siinä Raamatussa. Että "se vain vielä".
- yks plus yks
Ei aviossa olevilla ole lupa rakastua !
se on niin simppeliä tämäkin asia. Avioon mennessä on LUVATTU rakastaa VAIN toisiaan, eikö ole helppo ratkaisu JOS ihmiset olisivat järkissään, mut takun eivät ole niin siinä sitten kärvistellään omissa liistereissään.- on kaksi
Niin,
ennen kaikkea lupaus rakastaa, kuin tahto rakastaa. Tahdossa voi tapahtua muutoksia, mutta lupaus on annettu Jumalalle ja siitä pidetään kiinni. on kaksi kirjoitti:
Niin,
ennen kaikkea lupaus rakastaa, kuin tahto rakastaa. Tahdossa voi tapahtua muutoksia, mutta lupaus on annettu Jumalalle ja siitä pidetään kiinni.Hei on kaksi ja muut.
Ymmärrän, että arvostat sitoutumista ja tahtoa. Ne ovat välttämättömiä parisuhteen onnistumiselle. Silti kysyn: Voiko ihminen mitään Jumalalle luvata? Eikö pikemminkin ole kyse siitä, että ihminen/pari tuo vilpittömän tahtonsa Jumalan eteen pyytäen sille siunausta ja voimaa, tietäen, että omien lupausten varassa ei paljoa pysy. Ajattelen, että Jumala lupaa ihmiselle päin asioita, muttei ihminen voi luvata Jumalalle mitään, ihminen voi vain kääntää oman repaleisen, haavoittuneen ja armoa tarvitsevan olemuksensa Jumalan puoleen.
Meiju diakoni- tahdotko rakastaa
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei on kaksi ja muut.
Ymmärrän, että arvostat sitoutumista ja tahtoa. Ne ovat välttämättömiä parisuhteen onnistumiselle. Silti kysyn: Voiko ihminen mitään Jumalalle luvata? Eikö pikemminkin ole kyse siitä, että ihminen/pari tuo vilpittömän tahtonsa Jumalan eteen pyytäen sille siunausta ja voimaa, tietäen, että omien lupausten varassa ei paljoa pysy. Ajattelen, että Jumala lupaa ihmiselle päin asioita, muttei ihminen voi luvata Jumalalle mitään, ihminen voi vain kääntää oman repaleisen, haavoittuneen ja armoa tarvitsevan olemuksensa Jumalan puoleen.
Meiju diakoniOlet niin totaalisen pihalla kuin luterilaisen opin nielaissut voi olla.
Ja siihen kuuluu juuri tuo matosena olemisen pakkotila jonka lutterin harhaopetus on saanut aikaan, että ihminen ei kuulemma mihinkään kykene !!
Kyllä ihminen kykenee vaika mihin jos tahtoo, aloita siitä päästä lähestyminen tätäkin asiaa.
Onkimato ja ihminen ovat nimittäin ihan eri asioita. - kaunistelua
tahdotko rakastaa kirjoitti:
Olet niin totaalisen pihalla kuin luterilaisen opin nielaissut voi olla.
Ja siihen kuuluu juuri tuo matosena olemisen pakkotila jonka lutterin harhaopetus on saanut aikaan, että ihminen ei kuulemma mihinkään kykene !!
Kyllä ihminen kykenee vaika mihin jos tahtoo, aloita siitä päästä lähestyminen tätäkin asiaa.
Onkimato ja ihminen ovat nimittäin ihan eri asioita.Ihmiset eivät nykyään ymmärrä, että ihminen ja Jumala ovat ihan eri asioita. Jumalan pyhyys on pitkälti unohdettu ja vain rakkaus halutaan muistaa. Mutta se, että Jumala vihaa syntiä ei enää kuulu pappienkaan saarnoihin.
- vaaripappa
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei on kaksi ja muut.
Ymmärrän, että arvostat sitoutumista ja tahtoa. Ne ovat välttämättömiä parisuhteen onnistumiselle. Silti kysyn: Voiko ihminen mitään Jumalalle luvata? Eikö pikemminkin ole kyse siitä, että ihminen/pari tuo vilpittömän tahtonsa Jumalan eteen pyytäen sille siunausta ja voimaa, tietäen, että omien lupausten varassa ei paljoa pysy. Ajattelen, että Jumala lupaa ihmiselle päin asioita, muttei ihminen voi luvata Jumalalle mitään, ihminen voi vain kääntää oman repaleisen, haavoittuneen ja armoa tarvitsevan olemuksensa Jumalan puoleen.
Meiju diakoniIhminen voi luvata Jumalalle kuuliaisuutta ja pyytää Häneltä voimaa sen toteuttamiseen. Samoin myös tahtoonsa ihminen voi vaikuttaa Jumalan avulla.
Nimim. Tiedonjanoinen kysyy: ”…Miten luterilainen kirkko suhtautuu mm. tilanteeseen,…” ”Nämä asiat eivät ole itselleni itsestäänselvyyksiä, olen tottunut toisen kirkkokunnan ajatuksiin ja siellä ero on "no no", ellei sitten liittoa mitätöidä. Käytännössä eroja tapahtuu, mutta ne eivät ole kirkon silmissä eroja, ellei liitto ole mitätöity.”
Varsinaisesti kysyt luterilaisen kirkon suhtautumista ja taustalla näyttää olevan halusi verrata kirkon suhtautumista kokemuksiisi toisessa kirkkokunnassa. Kaikissa seurakunnissa on vajavuuksia opetuksessa, olemmehan ihmisiä, mutta joissakin asioissa kirkossa voi tapahtua myös Sanasta luopumista, jossa suostutaan miellyttämään kaikkia ihmisiä ja mukaudutaan maailman mielipiteisiin. Room. 12:2 ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” Kaikissa asioissa, myös avioliiton suhteen on etsittävä ensisijaisesti Jumalan tahtoa sekä Sanasta, että seurakunnan pitkään jatkuneesta yleisestä käytännöstä ja yhteisestä ymmärryksestä.
Kirjoitit: ”…ero on "no no", ellei sitten liittoa mitätöidä.”
Luterilaisen kirkon opetus ja suhtautuminen avioeroihin on muuttunut ajan myötä. Vuosikymmeniä sitten kirkossa oli vielä mahdollista mitätöidä avioliitto, jos todellinen avioliitto syystä tai toisesta ei toteutunutkaan. Miehestä ja naisesta ei tullutkaan ”yksi liha” eli he eivät yhtyneet toisiinsa seksuaalisesti. Tiedän itse yhden tapauksen monien vuosikymmenien takaa, jolloin kirkossa solmittu avioliitto mitätöitiin – avioeroa ei siis tapahtunut, koska avioliittoa ei raamatullisessa mielessä edes ollut koskaan olemassa. Luonnollisesti he olivat vapaat avioitumaan tahollaan, sillä toteutuessaan avioliitto olisi heille ensimmäinen. Myös Martti Luther näki tämän asian raamatullisesti oikein. Hänen kantansa oli se, että avioliitto tulisi solmia kahdessa osassa. Ensin parin puolesta rukoiltaisiin ja sen jälkeen pari menisi yhteen ja heistä tulisi mies ja vaimo, sekä henkisesti, että seksuaalisesti. Kun avioliitto olisi todellisesti totta, niin sen jälkeen avioliitto voitaisiin vahvistaa virallisesti ja siunata ja iloita siitä seurakunnan edessä. Tähän perustui myös suomalaisen luterilaisen kirkon aikaisempi käytäntö avioliiton mahdollisesti mitätöimisestä, johon jo viittasinkin.
Olisi ollut hienoa kuulla, minkä ”toisen kirkkokunnan” ajatuksia olet saanut kuunnella. Toisaalta, haluatko kuulla vain luterilaisen kansankirkkomme kannan, vaan etsitkö elämäntilanteessasi Jumalan Sanan totuutta ja Jumalan tahtoa? Jumalan tahto on aina hyvä. Kirkkokuntien kirjavat käytännöt eivät saa ratkaista.
Kuunteleva kirkko: ”Kuitenkin luterilaisuudessa ollaan käsittääkseni armollisempia kuin joissakin toisissa piireissä, mitä avioeroon ja uusiin suhteisiin tulee.”
Mitä on olla armollisempi? Pastori Antti Kylliäinen kirjoitti vuonna 1977 kirjan ”Kaikki pääsevät Taivaaseen”, koska häntä ahdisti ajatus iankaikkisesta kadotuksesta. Iankaikkisen tuomion mukana Kylliäinen kyseenalaisti myös sovitusopin, kadotuksen olemassaolon ja Jumalan kaikkivoipuuden. Kylliäinen päästäisi kaikki Taivaaseen, Jumalan Sanan mukaan vain ”harvat pelastuvat”. Kylliäinen on siis armollisempi kuin itse Jumala. Me emme saa tehdä valintoja sen välillä, mikä tuntuu meistä hyvältä ja pahalta vaan sen välillä, mitä Jumala Sanassaan sanoo ja mitä meidän halumme ja viettimme sanovat. Se ei ole helppoa, vaan vaatii usein paljon rukousta ja nöyrtymistä sen edessä, jolla on kaikki valta.- faktojakin
Aika nuorenapa A.Kylliäinen kirjansa kirjoitti. Syntyi 60- luvulla.
- Kysyvä
Jos suunnittelee aborttia, niin voi hetken kuvitella sen oman lapsensa kysyvän teini-iässä, että "Äiti - miksi et antanut mun elää?"
- vaikea kysymys
Niin ja sitten kun ajattelee, että tämä vuorostaan olisi tehnyt lapsia, eli onko sarjamurhasta peräti kyse?
Panee ajattelemaan.
- Lisää faktoja
faktojakin: "Aika nuorenapa A.Kylliäinen kirjansa kirjoitti. Syntyi 60- luvulla."
Niin kirjoitti nuorena. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, mihin nimim. natanael viittasi. On mahdollista ajatella, että Jumalan armo ja anteeksianto koskee kaikkia riippumatta siitä, tunnustaako ihminen syntinsä, katuuko niitä, tekeekö parannuksen ja turvautuuko yksin Jeesuksen ristin sovitukseen. Jumala sovitti Kristuksessa koko maailman synnit, mutta vain usko Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajana antaa ihmiselle iankaikkisen elämän kerran perillä Taivaassa. Kirkko, joka julistaa armoa ilman Jeesuksen Kristuksen sovituskuolemaa ja syntisen kääntymistä synteineen Jeesuksen puoleen on sokerinen kirkko - se ei ole enää sitä, mistä Jeesus puhui: "te olette maan suola".
Mitä tulee Antti Kylliäiseen, minulla ei ole faktatietoa siitä, mitä hän nykyään ajattelee nuorempana kirjoittamastaan kirjasta. Hänellä on ollut ja on mahdollisuus toki katumukseen, tunnustaa kirjansa kirjoittaminen synniksi ja Jumalan Sanan vastaiseksi. Suurta Jumalan ihmettä on, jos hän on sen tehnyt tai sen joskus tekee. - hexus
Joku kirjoitti että kun antaa lupauksen Jumalalle rakastaa jotain niin siitä on pidettävä kiinni. Asian tekee hankalaksi se, että rakkaus on tunnetila. Se on ihan eri asia kun joku pyöränpumppu. Kun rakkauden tunne johonkin loppuu niin se loppuu, siinä ei lupaus Jumalalle merkitse mitään.
- hexus
mummomuori kirjoitti:
Siinä rakastumisen tunnekuohussa on aivan liian helppo luvata vaikka mitä.
Aivan. Kirkon kanta on helpompi ymmärtää kun tunnustaa realiteetit.
- ukkivaari
mummomuori kirjoitti:
Siinä rakastumisen tunnekuohussa on aivan liian helppo luvata vaikka mitä.
Sitä vartenhan on kihlausaika, että tunnekuohut tasaantuvat. Eihän tunnekuohut ole rakkautta.
ukkivaari kirjoitti:
Sitä vartenhan on kihlausaika, että tunnekuohut tasaantuvat. Eihän tunnekuohut ole rakkautta.
Harva jaksaa olla kihlautuneena edes vuotta, kolme vuotta olisi hyvä aika. Nykyään ei juuri kihlauduta vaan mennään suoraan naimisiin.
- ukkivaari
mummomuori kirjoitti:
Harva jaksaa olla kihlautuneena edes vuotta, kolme vuotta olisi hyvä aika. Nykyään ei juuri kihlauduta vaan mennään suoraan naimisiin.
Miksi ei jakseta? Yhdessä asutaan ja pehkuissa ollaan jo ennen kihlatussakin.
ukkivaari kirjoitti:
Miksi ei jakseta? Yhdessä asutaan ja pehkuissa ollaan jo ennen kihlatussakin.
No, eiköhän niitä syitä ole monia?
Ennen suomessa kihlaus tarkoitti muuten samaa kuin avioliitto. Vieläkin aiemmin tuo yhteen muuttaminen ja seksuaalielämän aloittaminen oli jo avioliitto.
Kyllä sitä yhteen muuttamista avioliittoa ennen pitäisi olla malttia tutustua kunnolla ensin itseensä ja sitten siihen toiseen.
Sitten niitä syitä voivat olla asuntotilanne, yksinäinen ei saa asuntoa kovin helposti. Asuminen on edullisempaa kimpassa kaikin tavoin. Odotetaan siltä rakkaudelta jo liian paljon, siitä on tehty myyttinen romanttinen tapahtuma. Eikä ole taitoja elää yhdessä toisen kanssa. Rakastuminen sotketaan rakkauteen ja tehdään hätäisiä johtopäätöksiä. Jos on elänyt liian tiukkojen siveellisyyssäännösten mukaan, on kiire aloittaa se seksielämä ja avioitua siksi. On halu perustaa perhe nopeasti. Sosiaalinen paine, kaikki odottavat tiettyä kaavaa. Ja mitähän vielä?- ukkivaari
mummomuori kirjoitti:
No, eiköhän niitä syitä ole monia?
Ennen suomessa kihlaus tarkoitti muuten samaa kuin avioliitto. Vieläkin aiemmin tuo yhteen muuttaminen ja seksuaalielämän aloittaminen oli jo avioliitto.
Kyllä sitä yhteen muuttamista avioliittoa ennen pitäisi olla malttia tutustua kunnolla ensin itseensä ja sitten siihen toiseen.
Sitten niitä syitä voivat olla asuntotilanne, yksinäinen ei saa asuntoa kovin helposti. Asuminen on edullisempaa kimpassa kaikin tavoin. Odotetaan siltä rakkaudelta jo liian paljon, siitä on tehty myyttinen romanttinen tapahtuma. Eikä ole taitoja elää yhdessä toisen kanssa. Rakastuminen sotketaan rakkauteen ja tehdään hätäisiä johtopäätöksiä. Jos on elänyt liian tiukkojen siveellisyyssäännösten mukaan, on kiire aloittaa se seksielämä ja avioitua siksi. On halu perustaa perhe nopeasti. Sosiaalinen paine, kaikki odottavat tiettyä kaavaa. Ja mitähän vielä?Minusta tämä hedonistinen aika on kiinnittänyt huomion vain ihmisen omiin haluihin ja tarpeisiin. Ei tarvitse kuin katsoa tv:tä niin sieltä sinä elämönmallia annetaan juuri tällaiseen elämään. Missään sarjoissa ei ole enää edes yhtä normaalia perhettä.
ukkivaari kirjoitti:
Minusta tämä hedonistinen aika on kiinnittänyt huomion vain ihmisen omiin haluihin ja tarpeisiin. Ei tarvitse kuin katsoa tv:tä niin sieltä sinä elämönmallia annetaan juuri tällaiseen elämään. Missään sarjoissa ei ole enää edes yhtä normaalia perhettä.
Tietyssä mielessä näin on. Liikuntaa ja hyvää kuntoa sekä ulkomuotoa ihaillaan jo aika raadollisella tavalla. Kaikkia joilla on jotain fyysisiä vajavuuksia, katsotaan kieroon.
- ukkivaari
mummomuori kirjoitti:
Tietyssä mielessä näin on. Liikuntaa ja hyvää kuntoa sekä ulkomuotoa ihaillaan jo aika raadollisella tavalla. Kaikkia joilla on jotain fyysisiä vajavuuksia, katsotaan kieroon.
Tarkoitin lähinnä ihmissuhteita.
- Maisalis
Vaikea kysymys, mutta minä en muutenkaan ymmärrä rakkaudesta mitään. En kuulu kirkkoon, mutta esitän tällä palstalla kristittyä aiheuttaakseni sekaannusta. Teen sitä koska pelkään kristinuskoa. Pelkääminen on turhaa, mutta minä en ymmärrä sitäkään. Yrittäkää kestää minua, koska en voi itselleni mitään.
- *-*
Kristittyfobia siis?
- kysyn vaan
Oletko nukistasi huolimatta Maisalis mies?
- Maisalis
*-* kirjoitti:
Kristittyfobia siis?
Tavallaan niin voi sanoa, pelkään että olette uhka.
- Maisalis
kysyn vaan kirjoitti:
Oletko nukistasi huolimatta Maisalis mies?
Olen mies mutta esiinnyn naisena, että olisin uskottavampi hahmo.
- tuntuu se joltain
On se huvittavaa lukea näitä kirkonihmisten taruja kuinka ihminen ei juuri kykene muuhun kuin olemaan tuuliajelulla kaikessa mitä tekee.
Miksi ette laita siihen aviolupaukseenkin sellaista sanamuotoa että kysyttäisiin vaikkapa ; " Siis olet ajatellut rakastavsi vaimoasi tulevien päivien myötämäessä ja jos vastamäkeä tulee niin katsotaan sitten miltä tuntuu.."?
johon toki sitten vastataan" kyllä minusta nyt niin tuntuu".
joku kirjoitti että rakkaus on tunnetila haaaahhahahaaaa...voi hyvä jumala tätä ajattelua!
JOS rakkaus olisi VAIN tunnetila se vaatisi sitetn myös juurikin edellämainitun vaatimuksen vihkikaavaan.
toisaalta eihän tämän ajan pulut mihinkään uskalla sitoutuakaan eli ollaan vaan yhdessä kunnes cola loppuu.- hexus
Mikäs rakkaus on muu kuin tunnetila kahden ihmisen välillä?
- mairetäti
hexus kirjoitti:
Mikäs rakkaus on muu kuin tunnetila kahden ihmisen välillä?
Korinttilais kirjeessä on lueteltu mitä on rakkaus. Mutta ennen kaikkea Jumala on rakkaus. Rakkaus on siinä, että Hän on rakastanut meitä ensin ei se että ne rakastamme Häntä.
hexus kirjoitti:
Mikäs rakkaus on muu kuin tunnetila kahden ihmisen välillä?
Minusta rakkaus on ennen kaikkea tahtotila. Jos rakkaus olisi vain tunnetila kaikki eroaisivat 2-3 vuoden päästä. Siksi meiltä kysytäänkin avioliittoa solmitessa, että "tahdotko rakastaa...., eikä sitä että, tunnetko rakkautta... Minä uskon että tällainen rakkaus ei lopu koskaan, niinkuin Raamatussa sanotaan, "Rakkaus ei koskaan häviä".
http://www.youtube.com/watch?v=ku_yAbY5Wgw- hexus
mairetäti kirjoitti:
Korinttilais kirjeessä on lueteltu mitä on rakkaus. Mutta ennen kaikkea Jumala on rakkaus. Rakkaus on siinä, että Hän on rakastanut meitä ensin ei se että ne rakastamme Häntä.
Tässä nyt kyse oli kahden ihmisen välisestä rakkaudesta ja kun sanoin , että se on tunnetila niin siitä.
- mairetäti
hexus kirjoitti:
Tässä nyt kyse oli kahden ihmisen välisestä rakkaudesta ja kun sanoin , että se on tunnetila niin siitä.
Niin mutta kun minusta rakkaus ei ole ollenkaan pelkkä tunnetila se on paljon enemmän. Siksi tämä tunnetila joka tulkitaan rakkaudeksi menee niin nopeasti usein ohi.
Rakkaus on sekä tunnetta että tahtoa. Etenkin kun puhutaan romanttisesta suhteesta miehen naisen välillä, molempia pitää olla.
Jokainen tietää, ettei tämä rakkaus käskien tule. Vaikka hampaat irvessä tahtoisi. silloinhan olisi aivan sama kenen kanssa sitä avioituisi, jos pelkällä tahdonvoimalla saisi itsensä ensinnäkin rakastumaan ja sitten vielä rakastamaankin.
Olen tullut siihen tulokseen , että lopulta rakkaus on verbi. Siis että enemmän kuin tunne tai tahto, se on lopulta tekemistä. Tämä menee jo alkuperäisestä kysymyksestä aika kauas, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Rakkaus eletään todeksi arjessa ja arjen pienissä teoissa. Ei nimittäin aina arjessa ole sellainen olo että edes huvittaisi tai tahtoisi, mutta kuitenkin sitten tekee ja toimii rakastavasti.
Sinikka-pappi- ?????¿
Mitä sinulle merkitsee, että Jumala on rakkaus?
- hexus
Sinikka-pappi sanoi että rakkaus on paremminkin verbi. Kyllä minusta ainakin parisuhteen alussa rakkaus on tunne. Tunnekuohuahan se ainakin kohdaltani oli. Vasta myöhemmin siihen tuli jonkinlainen järki ja nyt vuosien myötä - täytyy myöntää - siitä on tullut kyllä verbi. Pieniä tekoja perheen parissa, yhteisiä töitä mökin puutarhassa, illanviettoja. Mutta kaikilla pareilla mitä tunnen ei ole ihan mennyt näin. On tullut riitoja, elämänkatsomukset ovat menneet eri suuntiin, on tullut ylitsepääsemättömiä ongelmia. Mitäs sitten? Vastauksia, ainakaan kirjaviisauksien pohjalta ei taida paljon olla.
Voisiko ajatella, että rakkaus on kaikkea tätä, tunnetta, tahtoa ja tekemistä. Kaikkea näitä tarvitaan rakkauden koossa pitämiseksi. Niin kuin laulussa sanotaan; " Niin paljon kuuluu rakkauteen..."
- hexus
Joittenkin uskovien on mahdotonta hyväksyä realiteettejä . Voidaan muka elämässä toimia vastoin tunteita. Itse ymmärsin hyvin erästä tuttuani, naista joka huomasi vasta avioon mentyään ja pari lasta saatuaan miehensä sairaalloisen mustasukkaisuuden. Tämä nainen päätti silloin että heti kun lapset tulee täysi-ikäisiksi hän eroaa ja pitkien ja katkerien vuosien jälkeen myös teki sen. Minusta hän teki oikein ja saa vielä nauttia oikeastakin normaalista elämästä .
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 186369
Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella
No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus04681- 593487
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2282927Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon342652Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella452456Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme242238Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731767- 381657
- 1951526