Totaalinen katkaisu vanhempiin

Suunitelmissani on, että lopputulos olisi se, kuin niitä teinejä ei koskaan olisi ollut edes olemassa mun elämässä. Jos kuulen jotain perinnönjaosta tulevaisuudessa, katkaisen välit myös sisaruksiini.

En todellakaan halua olla sukuni kanssa yhtään missään tekemisissä.

Aion kusta äitini haudalle, kun se ämmä kuolee. Isäni hakkasi ja terrorisoi mua, mutta se on idiootti, en kanna kaunaa isääni kohtaan. En kuse sen haudalle.

Minulla olisi tehnyt mieli kusta anoppini haudalle. En ollut hautajaisissa, kun olin jo eronnut hänen kultsikuopuksestaan. En kyllä kusassut enkä aio tehdä sitä jatkossakaan, vaikka lenkkipolkuni kulkee muutaman metrin päässä hautakummusta. Hautajaisten jälkeen myöhään illalla kävin haudalla ja sanoin hiljaa, että lepää mummo haudassa, nyt varmaan tiedät totuuden, miksi pojastasi tuli maailmanreissaaja huithapeli.
Anopille nuorin poika oli kaikki kaikessa ja hän oli mustasukkainen pohjastaan. Syy pojan ongelmiin oli tietenkin se, etten synnytä hänelle lasta, en osaa hoitaa kotia ja olla kelpo vaimo.
Psykologiaa lukeneena ymmärrän, että se on sitä äidin vaistoa pitää kiinni pojastaan ja eihän 1900-luvun alussa syntynyt muori ymmärrä psyyken lainalaisuuksista tämän taivaallista vaan toimii ja elää tunteiden ja vaistonsa mukaan. Äiti ei näe mitään epätäydellisyyttä lellipojassaan vaan totta kai se on miniän syy ym. Tietämätöntä on viisaamman ymmärrettävä.
On totta että vihan tunteet ja turhaumat pitää tiedostaa ja käsitellä. Jos olisin kussut haudalle, saattaisin vieläkin kantaa kaunaa, miettisin oliko kusi riittävän pitkä ja hapan... kun tunsin vihan, käsittelin sen ja tein sovinnon, niin olen vapaa. En koe oikeastaan enää minkäänlaisia tunteita kävellessäni appivanhempien kummun vieritse.
Varmaan sinun muistosi ja haavasi ovat paljon syvemmät, mutta ymmärrät varmaan mitä kokemuksellani tahdon sanoa.

Jos vanhempasi eivät jätä sinua rauhaan ettekä saa asioista sovittua harkitse esimerkiksi lähestymiskiellon hakua.

Menkää vain haudoille kuselle. Kasvaa kauniit kukat kummulle hyvällä lannoitteella.

Isääni en osaa vihata, vaikka se hakkasi mua yhtenään, kun äitini jätti minut sen armoille. En tiedä selitystä tälle. En ole isälleni katkera.

Miten uskot että onnistuisi tuollainen välien katkaiseminen? Soitatko vaan niille että että halua enään ikinä kuulla tai nähdä heitä.

Vaihda puhelinnumerosi salaiseksi äläkä vastaa heidän puheluihin. Jos mahdollista, muuta kauemmaksi heistä paljastamatta uutta osoitetta. Valehtele tarkoituksellisesti, kun jotain kysyvät.

Saat parempaa vertaistukea Suku on pahin-palstalta. En tarkoita, että nyt olisi väärällä palstalla, mutta täällä ei ole yhtä paljon saman kokemuksen omaavia kuin tuolla palstalla. Vanhempasi ovat aiheuttaneet sinulle masennuksen ym. sairaudet, mutta eivät tiedosta itse sitä.

kun kasvat aikuiseksi, joo.

Välit voivat katketa luonnostaan, jos niitä ei ole oikein koskaan ollut. En ole tavannut äitiäni vuosikymmeniin ja isyyttä ei ole koskaan selvitetty.

Mitään vihaa en tunne enää, tällaiset on käsitelty jo vuosia sitten. Mutta jos äiti on alun alkaen ollut kuin vieras ihminen, niin en kai minä mitään yhteyttä pidä sen enempää kuin lapsuudenaikaisiin naapureihin. No ei pidä hänkään.

Eli vihalla ei kannata irrottautua, viha syö vain energiaa. Rakentaa oma elämä niistä ainesosista, joita on ja joita saa kerätyksi elämän varrella.