Jos nyt kävisi niin ihme jutska että päätyisitte yhteen, niin kannattaako se enää?
Uskotko itsekään
Mietti-kääpä
14105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Se olisi melko mukavaa päätyä yhteen. Tosin kai se olisi melko suuri ihme. Ainakin voisi selvittää monia asioita.
En minä ainakaan usko. Täällä pääasiassa kai siksi että vähän nettiriippuvainen ja lisäksi siivoilen mielestäni loppuja siitä ihmisestä.
Hyvä kysymys.
Omalla kohdallani tapailemissuhde erääseen naiseen olisi toivottavaa, mutta yhteen tuskin muutettaisiin.
Oma tupa, oma lupa kummallakin... Se olisi ihanne.
Haluat siis avoimen suhteen? Hyi hyi
En avointa, mutta vapaan suhteen.
Haluan edelleen määrätä omassa kodissani yksin, kun nyt olen taas siihen saanut tottua ja pidän siitä...
Good luck with that
Jos minulta kysyttäisiin, sanoisin, ettei kuulu tulevaisuuden suunnitelmiin tuollainen suhde. Eli ei kannata. Mutta hänen kanssaan emme oli ikinä näistä asioista puhuneet ja tuskin tulemme puhumaankaan. On se verran vaikeaa yhteistä aikaa järjestää. Ja yhteinen aika ja arki ovat minulle ne tärkeimmät jutut. Toki oma aika ja omat jutut myös. Ihmiset tarvitsevat eri asioita. En minäkään sitä yhteiseloa kenen tahansa kanssa suunnittelisi. Vain sellaisen ihmisen kanssa, joka tuo energiaa, hyvää oloa ja turvaa vaikeisiinkin aikoihin. Kyllä sen toisen kanssa pitää tulla toimeen ja paljon enemmän.
En usko mihinkään päätymisiin, vaan että yhdessä sopisimme asiasta. En tiedä miten suhteen kannattavuuslukemat pitäis räknätä, ois se ehkä joltain pois mutta synergiaedut olisivat laskemattomat
Joutavaa jargoniaa
Siis selkokielinen vastaus epämääräiseen kysymykseesi: yhdessä sovimme, emme päädy, se olisi maailman paras päätös
Onko jargoniaa samanlainen kukka kuin pelargoniaa? Tää on taas taattua korinttia.
Jaa jaa daa daa
en enää usko mutta siis kannattais se kyllä :) vaik aika vanhoja pieruja ollaan jo molemmat mut niin kauan ku on elämää niin on toivoa :DD
Näen tunteet lahjana, rikkautena, jotka annetaan meille tarkoituksella. Jos on tällaisen lahjan saanut, ei siinä aika merkitse mitään.
Minusta ois edelleenkin kiva joskus jutella asiat läpi. Tiedän että se ei toisen puolesta ole mahdollista hänen elämäntilanteensa vuoksi. Jos hän pelkää yhteydenottoani, niin älä. En ikinä lähestyisi varattua.
Eikä se ollut pelailua, ei todellakaan. En tiedä, mitä tapahtui. Ei siinä ollut mitään "tarkoitusta" tai päämäärää. Muistan vain, kuinka mietin iltaisin, että mitä h*lvettiä mulle tapahtuu...?!? Vaikka mitään ei ikinä edes tapahtunut.
Ehkä sitä ihminen kaipaa selityksiä, esim. sellaiseen, että miksi päätyy ikävä-palstalle ikävöimään toista, joka on myös ikävä-palstalla. Ihan kahden kesken jutella, ei niin että on yleisöä. Enkä edes tiedä, onnistuisiko se juttelu, menisikö se heti yli sallittujen rajojen... Mutta kaikki ei mene niin kuin haluaa. Se on vaan hyväksyttävä. Ehkä tää palstakin on vaan ollut joku välitila, josta siirtyy nyt seuraavaan paikkaan.
Eniten pelkään sitä, että sitä turtuu. Ettei tunne enää mitään. Olen saanut nyt kiinni siitä tunnepuolesta itsessäni, en halua sitä enää ikinä kadottaa.