Kososlaisuudesta on tälläkin palstalla ajoittain keskusteltu. Satuin lueskelemaan Makkerin sivustoa, ja sieltä löytyi mielestäni hyvä määritelmä kososlaisuudelle:
"Vanhoillislestadiolaisuuden sisällä nousi esille kososlaisuuden nimellä kutsuttu oppikäsitys, jonka mukaan vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen sisällä toimii varsinainen oikeaoppinen ydinseurakunta."
Osoite: http://lestadiolaisuus.info/lestadiolaisuudenhajaannukset/hajaannukset3.htm
"Vanhoillislestadiolaisuuden sisällä nousi esille kososlaisuuden nimellä kutsuttu oppikäsitys, jonka mukaan vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen sisällä toimii varsinainen oikeaoppinen ydinseurakunta."
Osoite: http://lestadiolaisuus.info/lestadiolaisuudenhajaannukset/hajaannukset3.htm
Vastaukset 9
Vanhimmat
joskus 80-luvulla (tai 90-luvun alussa) kirjoitti Einari Lepistö, että kososlaisuus on siitä erikoinen eriseura, että se ei koskaan lähde Siionista ulos vaan aina roikkuu mukana ja aiheuttaa ongelmia. Sanatarkasti en enää muista, mutta sisältö oli juuri tuo.
Kun nyt viime vuosina on paljon puhuttu ns. luonnehäiriöisistä (esim. Raimo Mäkelän kirjassa "Naamiona terve mieli"), olen alkanut ajatella, että ns. kososlainen tyypillisimmillään muistuttaa hyvin paljon luonnehäiriöistä.
Lepistön kirjoituksesta on johdettavissa se päätelmä, että ns. sillanpääläiset eivät voineet olla kososlaisia, koskapa heiltä vietiin rauhanyhdistys- eli vl-lestadiolaisuudessa roikkumisen mahdollisuuskin erottamalla heidät yhteisöstä.
Niinpä kososlaiset yhä elävät ja vaikuttavat vl-liikkeessä. Olisivatko juuri he noita tiukkapipoja ja "vain me"-opin edustajia? Jospa juuri he olivat aktiivisimpia toisten sielujen hoitajia ja helvettiin lähettäjiä? Ja jospa juuri siksi he eivät näe tarpeelliseksi korjata jälkiään. Luonnehäiriöisen eräs tuntomerkkihän on juuri kyvyttömyys tuntea syyllisyyttä ja kantaa vastuuta teoistaan.
Mielenkiintoinen ajatus. Rohkenen kuitenkin epäillä joitakin johtopäätöksiäsi.
Kososlaisuuden ominaispiirre oli juuri oman erinomaisuuden kokeminen (siitä huolimatta, että oma elämänvaellus saattoi olla kaukanakin hyvänä pidetystä) ja muiden vikominen.
Vastaavaahan on paikallisesti esiintynyt viime vuosinakin.
Taustana tämäntyyppiselle erkaantumiselle on usein se, että vl-kristillisyys alkaa näyttää halvalta.
juuri niiden kirkassilmäisten "hoitajien" mielestä, jotka lakihengen vallassa vaativat toisia Jumalan lapsia tunnustamaan, että näissä onkin väärä eli antikristuksen henki. Jos sitä tunnustusta ei kuulunut, jätettiin saatanan haltuun.
Tapahtui se, mistä Raamatussa sanotaan, että "väkevät tempaavat taivasten valtakunnan itselleen". Ja itsessään väkevien hallussa vl-yhteisö on niin kauan kun puuttuu nöyryys tunnustaa ja korjata lakihengen vallassa tehdyt vääryydet.
Minusta Sinun johtopäätöksesi vl2003 ei ole nyt kovinkaan aito.
"Eihän sitä me, vaan nuo pojat."
Olen tutustunut narsistiseen persoonallisuushäiriöön mm. Liisa Keltikangas-Järvisen mielenkiintoisten kirjojen kautta, tarkoituksenani on lukea myös tuo "naamiona terve mieli".
Olen kyllä tullut siihen tulokseen, että vl-liikkeessä hengellistä valtaa ovat käyttäneet myös tällaisia persoonallisuuden ongelmia omaavat ihmiset. Tähän ilmiöön tutustuminen on ainakin minulle selittänyt joitakin omituiselta vaikuttaneita tapahtumasarjoja. Itselleni tämän asian tajuaminen on ollut suuri helpotus.
Ei narsistisen persoonallisuushäiriön seurauksena meidän ympyröissämme suinkaan ole ollut se, että "Jumalan valtakunta alkaisi näyttää halvalta" vaan päällisin puolin hyvinkin päinvastainen. Sellainen ihminen tarvitsee valtaa (mitä tahansa) ja ihailijaklaanin ympärilleen. Muuten hän menettää täysin elämänhallinnan tunteensa.
Erityisen hyvin tässä tarkoituksessa toimii hengellinen valta, koska silloin kritiikin esittäminen on lähtökohtaisesti paheksuttavaa.
Onhan se tietysti ihan kunnioitattavaa, että puolustat meitä vl:iä täällä aikamoista (asiatontakin) kritiikinvyöryä vastaan. Mutta todellinen vapaus voi syntyä vain tosiasioiden rehellisen tunnustamisen ja aina parempaan pyrkimisen kautta. Näkisin tärkeänä jaksaa olla suoraselkäinen tässä asiassa. Puhua asioista asioina, kipeistä ja ehkä kiusallisistakin, rehellisesti ja omilla nimillään. Ottaa myös tarvittaessa vastaan aiheellinen ja perusteltu kritiikki.
Kaikki kritiikki ei tietysti ole sellaista. Nämä em. toivomukset koskevat luonnollisesti myös asiattoman, asenteellisen ja tarkoitushakuisen vl:a vastaan suunnatun kritiikin esittäjiä, joita täällä myös on ihan riittämiin.
Keskustelun ei pitäisi olla kilpailu siitä, kuka liukkaimmalla kielellä ja järkähtämättömimmällä itsepintaisuudella saa puhuttua vastapuolen suohon ja homman kotiin.
Asioita ja ilmiöitä kannattaisi ihan oikeasti tarkastella. Parhaassa tapauksessa opikseen ottaen, aitoon ymmärtämiseen pyrkien.
Lopuksi, tässä kirjoituksessa puhun nimenomaan narsisitisesta persoonallisuushäiriöstä (ent. psykopaatti) enkä kososlaisesta hengestä, jota en tarpeeksi tunne. Muutenkin näiden kahden asian liittäminen erityisesti yhteen on liian yksioikoista.
Taidetaan puhua ristiin? Vähän eri asioista?
Järkeilin niin, että kososlaisessa hengessä ympärillä olevat (uskovaiset) ihmiset alkavat näyttää kovin halvoilta ja viallisilta. Muita arvosteleva ihminen on itse "kasvanut" muita suuremmaksi. Tästähän seurapuheissakin varoitellaan. Seurauksena on hyvin perinteinen tilanne, jossa tarttuu kyllä rikkaan (roskaan) toisen silmässä, muttei huomaa, että omassa silmässä on malka (hirsi). Eli on valmis arvostelemaan toisten uskoa ja elämää, kun kuitenkin kristinopin perusasioita on huolehtia oman omantuntonsa puhtaudesta, ei muiden. Mielestäni tähän ei tarvita persoonallisuushäiriötä, vaan jokainen muistaa omasta käyttäytymisestään tällaisia tilanteita. (Puolison pieneen naljailuun on helppo suuttua, kun taas puoliso ei saisi suuttua minulle vaikka sanon jotakin todella ilkeätä;-). Kososlaisuudessa ei myöskään tainnut olla johtajaa.
Minulle on myöskin jollakin tavalla tuttu käsite narsistinen persoonallisuushäiriö (siitä on kai ilmestynyt uusia tutkimuksia tai kirjoja, kun se on ollut paljon esillä viime aikoina). En kuitenkaan ole asiantuntija. Olen samaa mieltä kanssasi: tällainen persoonallisuushäiriö jollakin asianosaisella voisi selittää monia tapahtumaketjuja, joita muuten on mahdotonta ymmärtää. En halua nyt ottaa kantaa esimerkiksi juuri hoitokokouksiin tai kososlaisuuteen, mutta yleisesti. Silti en täysin pysty mielessäni yhdistämään esim. hoitokokouksia ja narsistista persoonallisuushäiriötä. Pers.häiriöinen kun yleensä pyrkii saamaan jotakin konkreettista hyötyä muista ihmisistä, tai käyttämään heitä omien tavoitteidensa saavuttamisen askelmina, niin mikä olisi mahtanut olla se konkreettinen hyöty, jota nämä väärin hoitajat saivat toimistaan? Tosin "arvostettu asema yhteisössä" voi sekin olla jollekin konkreettinen hyöty, vaikkei siihen mitään taloudellista etua liitykään. Tai sitten ylipäänsä se vallan tunne, että pystyy tanssittamaan suurta määrää ihmisiä oman pillinsa mukaan. Kuvaan kyllä sopisi, että tällainen pers-häiriöinen on kykenemätön empatiaan.
Saattoi mennäkin vähän ristiin. Keskustelu alkoi kokoslaisuudesta, "elämän lapsi" epäili kokoslaisten koostuneen narsistisesti persoonallisuushäiriöisistä ja Sinä taas palasit kokoslaiseen henkeen ja teit johtopäätöksesi sen perusteella. Siksakkia meni ja minä otin puolet molemmilta ja yhdistin ne ehkä vähän epäjohdonmukaisesti... mutta puolustuksekseni vetoan taas siihen, että olen raskauden vaivoista (mm. närästys) kärsivä kärttyinen nainen ja minua kiskotaan koko ajan liian moneen suuntaan.
Mutta kiitos vastauksestasi, tyynen järkevästä, tyylisestäsi.
Jälleen muistutan, että en lainkaan kaipaa kannuksia vanhoillislestadiolaisuuden parjaajana ja vikojen etsijänä. En yritä kerätä kaikkia syystä tai toisesta meihin sydämistyneitä ylistämään lausuntojani. Haluaisin vain, että asioita tarkasteltaisiin vailla pelkoa ja salailua, elämän monet puolet ja inhimillinen raadollisuus tunnustaen, ennen kaikkea itsessämme. Että rakennettaisiin päivänvalossa ja avoimesti, kestävälle pohjalle. Ja että oltaisiin Ihmisiä toinen toisillemme.
Ja että tarkasteltaisiin kaikkea Jumalan sanan valossa, eikä Jumalan sanaa omilla ehdoillamme vaan ehdottomana aktoriteettina.
Ei narsistisesti persoonallisuushäiriöinen käyttäytyminen tietenkään ole mikään vallitseva piirre vl-liikkeessä, mutta kuitenkin selittää ainakin itselleni jotain.
Eikä se ole automaattisesti liitettävissä hoitokokouksiin. Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, monet pyrkivät 70-luvun myrskyissäkin vilpittömästi toimimaan oikein ja kaikkien parhaaksi. Mutta muutakin tapahtui, monista eri syistä.
Narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyy voimakas pyrkimys valtaan. Oikeastaan sitä voi toteuttaa kunnolla vain jonkinlaiseen valtaan päästyään (parisuhdekin voi olla sellainen, vallankäytön areena). Jopa 1% väestöstä on tutkimusten mukaan narsistisesti persoonallisuushäiriöisiä, näistä 75% miehiä.
Välttämättä tavoite ei ole esim. taloudellisen hyödyn saavuttaminen, vaan yhtä hyvin se voi olla myös vallankäytön ja alistamisen aiheuttama nautinto ihmisellä, joka on empatiaan kykenemätön.
Kokonaisuuteen kuuluu myös se, että np on usein älykäs ja halutessaan todella charmikas persoona. Siksi asian ymmärtäminen ja varsinkin toisille ymmärrettäväksi tekeminen on uhriksi joutuneelle usein pitkä ja tuskallinen prosessi.
Joka tapauksessa taustalla on erittäin pirstaleinen ja hauras minäkuva, jonka johdosta henkilön täytyy nähdä pelikuvansa (ympäristö heijastaa) joko ihailtuna tai sitten toisten alistamisen ja kontrolloinnin kautta kokea ylemmyyttä.
et ole mikään VL, sillä parjaat ja vikoilet vaan...tee parannus, tai lähde pois...On vain kaksi vaihtoehtoa, eikö niin?
Sekin taisi unohtua aikaisemmasta vastauksestani, että olemme käsittääkseni asiasta samaa mieltä, vaikka puhummekin ehkä hieman toistemme ohi;-).
Kososlaisuus vaikutti selvemmin 50 ja 60 luvulla.
Ne kiivaili oman ehdottoman totuuden puolesta.
Merkkejä on Ohi keskusjärjestön järjestetty sisäpiiri Porin kokous 1946 Jossa jyrkästi arvosteltiin yritetyjä Pikkuesikoisuuden välisiä Sovintokokouksia.
Kansankirkonvastaisuus lisääntyi kososlaisissa piireissä kytättiin kirkossa käyntejä ja arvosteltiin jyrkästi pappislinjalaisia.
1964 Eroitettiin Oulun RY:stä 10 kososlaisepäiltyä neuvotteluun saapumatonta jäsentä. Nämä piti sittemmin keskenään seuroja. Yhteyksiä oli kirkonvastaisia lehtisiä 1950 luvun alusta levittäneeseen Torniolaiseen.
Oulun Ry:n historiasta voi näin lukea.