Kuinka moni teistä käyttää GPS:ää vaelluksilla tai lyhyemmillä retkillä? Luoko se varmuuttaa vai viekö tunnelmaa? Mielipiteitä kiitos.
ps. Itse luotan enemmän pelkkään karttaan ja kompassiin.
ps. Itse luotan enemmän pelkkään karttaan ja kompassiin.
Käytättekö GPS:ää?
ile
153641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä GPS:sä puolustaa paikkaansa.Milläs sankassa sumussa tai pimeässä kuljet pelkän kartan ja kompassin varassa? Kävelet varmasti ympyrää jos et näe kun muutaman metrin eteesi.Silloin kompassi ja GPS:sä ovat yhdessä paikallaan.
Kyllä pelkällä kompassilla ja kartalla täytyy tulla toimeen sumussa ja pimeässäkin. Kyse on lähinnä taidoista ja tottumuksesta. GPS kyllä puolustaa paikkaansa, jos liikutaan erityisen vaativilla alueilla, joissa viidenkymmenen metrin virhe voi olla fataali. Ottaisin gps:än mukaan myös jos vastuulla olisi ryhmä kokemattomampia retkeilijöitä. Mutta kartanluku on kaiken perusta - viime talvi opetti taas kerran, kuinka gps voi mennä epäkuntoon.
Tietysti kartta ja kompassi pitää olla, jos pidemmällä vaelluksella ollaan. Kepsu uutuutena vain on niin mielenkiintoinen, että sitä tulee näpelöityä, on kiva merkkailla paikkoja ja katella etäisyyksiä ja nopeuksia. Esim. kun lähden huiputtamaan jotain vuorta/tunturia, ja jätän rinkan alas, merkkaan paikan kepsuun. Alastullessa saan kepsusta sitten kahdenlaista hyötyä; ensinnäkin seuratessani kiipeämääni reittiä alas, en joudu pahoihiin paikkoihin. Alas kapuaminenhan on jyrkillä seinillä paljon vaarallisempaa kuin kiipeäminen koska ei näe kielekkeen alle. Toiseksi rinkka löytyy helposti, ennen kepsua tuli jo joskus hätä kun ryntäili kiveltä toiselle pimenevässä illassa kamoja etsien. Ylös lähtiessähän sitä katselee paikkaa että "tämän kyllä muistan, kun tuossa on tuo lohkare.."jne. mutta tuntien ja kilometrien jälkeen voi ajautua alas eri paikassa, ja kaikki "lohkareet" on lopulta samannäköisiä. Kompassi on tietysti pomminvarma turvalaite, mutta se ei eksyessä tuo välttämättä tarkkaan pisteeseen kuten kepsu, vain esim. "länteen, jossa on aina maantie". Avotunturissa, mielimaastossani, nyt ei kirkkaalla kelillä hevin eksy ilman karttaakaan, mutta metsässä paikallistaminen on kyllä hankalaa.
En kyllä ole mikään kamafriikki, päinvastoin, tuo elektroniikka nyt vain kiinnostaa ihan teknisessä mielessä.
GPS on varmasti kelpo apuväline kunhan sitä osaa käyttää. Sillä ei kuitenkaan voi korvata karttaa tai kompassia.
Kannattaa raahata mukana ja merkata aina kulkiessaan eräkämpät, jokien ylityspaikat jne.. vaikka suunnistaakin perinteisellä menetelmällä. Sit voi tsekata ensi kerralla että missä se kämppä onkaan tai esim montako kilometriä on linnuntietä autolle yms... Itse merkkailen kartan takapuolle kämppien koordinaatit niin joskus voi olla hyötyä niistäkin...
Ja matkavauhdin näkee, kun kone laskee keskimääräistä kulkunopeutta, samoin meloessa tai veneillessä onhan kätevää kun voi laskea milloin tällä vauhdilla on "maalissa"....
Että semmosta
Itse en käytä gps:sää enkä varmaan tule koskaan käyttämäänkään. Sillä omasta mielestäni suunnistustaitoni on tarpeeksi hyvä etten ihan heti eksy. (en kyllä ymmärrä miksi pitää pimeässä tai sumussa suunnistaa mihinkään, ellei ole kyseessä joku seikkailukilpailu. Toki gps n hyvä apuväline esmi. marjastajille jotka eivät koko aikaa viitsisi karttaa vilkuilla. Mutta silti arvostan enemmän hyvää suunnistustaitoa, kuin gps:sää sillä mitäs sitten kun patterit loppuu, tai koko värkki tipahtaa suon silmään?
"Sillä omasta mielestäni suunnistustaitoni on tarpeeksi hyvä etten ihan heti eksy."
Eksyminenhän tarkoittaa paikanmäärityksen huonontumista; Tokihan eksynytkin tietää olevansa ainakin jossain päin maapalloa.
Mitä eksymisestä sitten voi seurata. Ajallista viivytystä alkuperäiseen suunnitelmaan (jos sellaista on) ja sitä myöten saattaa tulla myös onglemia. Lisää ponnisteluja määränpään saavuttamiseksi (jos sellaista on) ja myös ongelmia (erityisesti jos on tullut kipeäksi tai loukkaantunut).
Miten sitten eksytään:
- Osaamattomuuttaan (tämä taisi olla edellisen kirjoittajan mielessä)
- Ihan omaa huolimattomuutta (sattuu kyllä kokeneellekin diletantille. Minä olen kävellyt ajatuksissani muutaman kilometrin harhaan silloin tällöin.)
- Oma kyky heikentynyt (kuumehoure, kivut, näännyttävä nälkä yms.)
- Maasto on erityisen vaativaa (on vaikea löytää kohteita jotka voi varmuudella paikantaa kartalta)
- Keli on erityisen vaativa (sumu tai sade estää näkemästä kovin laajasti ympärillä olevaa maastoa)
Olen ihan varma että kenelle tahansa "eksyminen" pelkän kartan ja kompassin avulla suunnistettaessa on vain ajan kysymys.
GPS tuo lisävarmuutta mutta ei yksin ole varma sekään.
Minulla on GPS mukana ja siinä aina aamun lähtöpaikka merkittynä. En siis käytä GPS:sää etenemiseen enkä suunnistukseen sillä kartta ja kompassi ovat sitä varten. Se on mukana vain niitä tilanteita varten kun esim. syksyllä yö on päässyt yllättämään jossa huutsun Nevadassa epämääräisessä mutta niin kodikkaassa 3 m männikkö/kuusikko yhdistelmässä ja olinpaikka on hetkellisesti tuntematon. Se säästää aikaa ja hermoja jos matkassa sattuu olemaan kokemattomampia, jotka eivät ehkä hyväksy hetkellisen ongelman ratkaisuksi "tehhään tulet, keitetää kahvit ja nukutaan täss". Siis GPS on "FOR EMERGENCY USE ONLY".
Onhan se mukava apu. Etenkin kun en ole mikään metrin tarkkuudella liikkuva himosuunnistja, niin vaikkapa kaverilta ylös merkattu joen ylityspaikka tai hyvä teltanpaikka vaikeassa maastossa löytyy gepsillä näppärästi. Muuten kyllä suunnistan enimmäkseen pelkällä kartalla ja huonoissa oloissa kompasilla.
Hätävarana ja joissain erikoistilanteissa gepsi on hyödyllinen väline. Mutta pelkästään sen varassa erämaahan lähtö on sulaa hulluutta.
Käytän gepsiä.
Karttaa (vähemmän kompassia) käytän suunnistamiseen, mutta GPS:n kaivan rinkasta tietyissä tilanteissa.
Usein on tavoitteena kulkea jonnekin tietyn tunturin nokalle, tai tiettyyn kohtaan joen varressa. GPS:llä on helppo saada tarkka sijainti vaikka keskellä metsää mistä ei löydy mitään maamerkkiä.
Avotunturissakin olen joskus GPS:ää käyttänyt kun usein saattaa kartan lukeminen unohtua valokuvia metsästäessä. Sitten kun pysähtyy esimerkiksi purolle tauolle niin tuleekin ihmeteltyä missä sitä on. GPS auki ja homma selviää ilman, että tarvitsisi kävellä puolta tuntia väärään suuntaa väärän tunturin rinnettä ylös..
Erittäin sumuinen päivä avotunturissa oli oikeastaan ainoa tilanne vaelluksella kun GPS matkusti taskussani eikä rinkassa. Yleensä GPS:n käyttö ajoittuu tauoille, mutta silloin tuli kyllä vilkuiltua aika ahkerasti kesken kävelynkin.
Turvavarusteenakin se tietenkin toimii, mutta sellaisesta käytöstä ei ole käytännön kokemusta.
Etelässäkin olen käyttänyt GPS:ää, ja etelässä sen avulla säästää jopa enemmän askelia/bensaa kun ei selviä maamerkkejä löydy niin helposti kuin tunturialueella. Kalastusreissulla metsäjärville meno- ja paluureitti ovat usein täysin erilaisia. Metsän kautta oikaisussa vastaantulevat metsäautotiet ovat kaikki niin samanlaisia, että tieto siitä kummassa suunnassa auto on selviää vain kävelemällä 500 m väärään suuntaan tai käyttämällä GPS:iä ja kävelemällä 50 m seuraavan mutkan taakse missä auto onkin. 10 kg:n hauki ja parin kilon taimenet olalla tuo 1 km ylimääräinen kävely tuntuukin jo turhalta.. :)
Käytän GPS:ää myös merkkaamaan jotain tiettyä paikkaa, jonne on ehkä tarkoitus palata myöhemmin uudestaan vaikkapa valokuvaa ottamaan (kalasääskin pesä, lapinraunio jne.).
Turhimpia kommenteja ovat nämä: "en tarvi GPS:ää koska osaa käyttää karttaa ja kompassia". Jos joku väittää että ei ole ikinä kävellyt harhaan niin:
a) hän ei ole kävellyt Hämeenkatua kummallisemmassa paikassa
b) valehtelee
Harhaan kävely nyt ei sinänsä yleensä mitään haittaa varsinkaan vaelluksella (ei tarkkaa aikataulua), eikä ylimääräiset askeleetkaan tee yhtään haittaa ylipainoisille suomalaisille. Kuitenkin jos jonkun tunnelman vie tarkka tieto omasta sijainnista, niin ihmettelempä mitä sellaisen henkilön päässä oikein liikkuu...
Gps on hyvä kun haluaa merkata jonkin myöhemmin löydettäväksi tarkoitetun kohteen tai tietää sijaintinsa paikassa, jossa ei ole selviä tuntomerkkejä.
Ruksin saa myös helposti viivottimen ja kynän avulla paperikartalle, jos kartassa on koordinaattiruudukko.
On kuitenkin tilanteita, joissa GPS toimii huonosti.
Sellaisia on: synkkä sateinen metsä, kalliorotkot, jykät rinteet, rankkasade ja sumu, auringon nousu ja lasku.
Valitettavasti toiminta on huonointa juuri silloin, kun laitetta eniten tarvitsisi.
Muutama vuosi sitten oli vielä ongelmana tahallinen gps häirintä.
Silloin sijainti saattoi heittää satoja metrejä metsässä.
Joissakin Magellan malleissa on häirintää yritetty ohjelmallisesti korjata, mistä häirinnän poistumisen jälkeen on aiheutunut hitaassa liikkeesä olevan laitteen ryömintää, mikä vaikuttaa huomattavasti tarkkuuteen.
Kokoaikaiseen suunnistukseen käy vain kompassilliset mallit ja paristot loppuu pian jatkuvassa käytössä.
Hyvä apuväline, mutta ei voi suositella ainoaksi suunnistusvälineeksi.
Hieman vanha ja poistuva sivu, mutta hyvää tietoa aloittelijalle.
http://fff.neutech.fi/Gps/oldindex.htm
- synkkä sateinen metsä: Kyllä nykyiset laitteet träkkää myös sateisessa metsässä.
- kalliorotkot: saa olla melkoinen rotko ettei GPS pelitä.
- jykät rinteet: Toimii jos satelliitteja näkyvissä.
- rankkasade ja sumu: Nykyiset vehkeet toimii, vanhoissa oli ongelmia.
- auringon nousu ja lasku: Tämä onkin uusi väite. En ole huomannut mitään toimimattomuutta mikä korreloisi auringon liikkeisiin.
Se on totta - nimeomaan merellä on tullut tilanteita joissa paikka on ollut huono hetkellisesti ja tietysti sumussa karikkoisilla vesillä (vaellustouhuissa ei ole ollut niin väliä). Joskus satelliitteja on vain vähän näkyvissä horisontin yläpuolella ja nekin kaikki vielä samasa suunnassa, silloin ei GPS-vastaanotin pysty ratkaisemaan paikkaansa ollenkaan tai vain huonosti.
Itse käytän gepsiä myös kaupunkimatkailussa.
Tuollaisia toimimattomia katvealueita löytyy korkeitten kerrostalojen välistä.
Mutta toimin näin.
Merkkaan hotellin johon minun on osattava takaisin ja suljen laitteen.
Nyt ainakin tiedän mihin suuntaan on lähdettävä, jos eksyn.
Kyllä niitä katvealueita vain "löytyy", usein ihan muutaman sadan metrin päässä hyvästä paikasta. Joskus jo muutama korkea puu estää yhteydet, tai hidastaa niiden löytymistä. Joskus taas jossain huonolta näyttävässä paikassa yhteys pompsahtaa sekunnissa! Vastaavasti tunturin rinteessä saattaa hukkua kokonaan--jos "sputnikit" on tunturin toisella puolella.
Aika vähän tulee retkeilyyn käytettyä mutta aarteita etsin GPS:n avulla. Niitähän on Suomessakin jo yli 1000 kpl !!!
Jos kiinnostuit niin käypä www.geocaching.com