Nyt on vain pimeää ja kylmää..
syksyksi sanovat..
Mutta sama tunne kalvaa,
sydäntäin, sieluain
Etäisyys sinuun...
tuntuu nyt kaukaisuudelta
Kun meidän piti mennä yhtämatkaa,
samaa polkua...
Sinä katosit kokonaan..
minä jäin sinua kaipaamaan..
suolaisia kyyneleitä kuin kastehelmiä..
matkanvarrelle pudottelin..
....ja huomasin kiertäväni ympyrää,
Eikä mikään muutu paremmaksi..
..tienviitat hukassa etkä sinäkään tullut
edes puolitiehen vastaan..
syksyksi sanovat..
Mutta sama tunne kalvaa,
sydäntäin, sieluain
Etäisyys sinuun...
tuntuu nyt kaukaisuudelta
Kun meidän piti mennä yhtämatkaa,
samaa polkua...
Sinä katosit kokonaan..
minä jäin sinua kaipaamaan..
suolaisia kyyneleitä kuin kastehelmiä..
matkanvarrelle pudottelin..
....ja huomasin kiertäväni ympyrää,
Eikä mikään muutu paremmaksi..
..tienviitat hukassa etkä sinäkään tullut
edes puolitiehen vastaan..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Paskanjauhanta
Anteeksi hyvä kanssa ihminen..
Ei ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä tällä kirjoutuksellani.
Tämä on minun tapani purkaa näitä tunteita..
Tämän kirjoituksen tarina ei ollut täysin faktaa, vaikka joillekkin ehkä voisi olla.
Olen enemmän kevät ihminen ja tämä syksyn pimeys saa minut aina jotenkin synkistelemään.
Tämä texti ei siis ollut kenellekkään henkilökohtaisesti kirjoitettu.
Eräs ihminen on silti mieleni muistissa ja hänestä on vain positiivisia ajatuksia.
Kirjoitit kauniisti, nainen tai mies!
Kiitos ajatuksistasi!
https://www.youtube.com/watch?v=XHqYAYpivWw
Minut poistivat kateelliset ja rikolliset.
Etten minä ja sinä vaan missään
nimessä puhu tai katso.
Näkivät onnelliset, iloiset silmäni.
Iloisuuteni halusivat tuhota.
Poistivat minulta tärkeimmän
mahdollisuude nähdä sinua.
Olit laittanut sähköpostia
luin asiakaspalautteen.
Niiden vaarallisuudesta.
Siirryin pois ja tulin puolitiehen vastaan.
Sinä olit siellä. Samassa kuin minä
mutta kuitenkin hieman eri paikassa.
Taas joku tuli ja varasti jälleen kerran tilaisuuden
veivät tienviitan
koeajalla
poistivat pakolla
riistivät väkisin
oikeuden
rakastaa.
Takkini revittiin,
samalla sydämeni.
Siinä riistettiin yksi keino,
onneksi keino vain yksi useammasta.
Rahkaa nyt syön
tanssin elämästä
ja kuolemasta.
Taisten, taistelen ja
taistelen
mahdollisuudesta
tulla puolivastaan.
Ilmaiseksi se ei tule,
helppoa se ei ole
kipeät jalat, hiostavat tanssikengät
askel askeleelta,toppi päälle, pyyhe mukaan
olet minun rakas koreografiani.
Suolaiset hikipisarat
vaihtuvat kyyneleiksi poskillani.
Rakastan.
Verta, hikeä, kyyneleitä.
En luovuta.
Rakas Elämä, älä vie tätä mahdollisuutta
pois minulta.
Koska sinä olet sen arvoinen.
Taistelen sinusta, rakas.
Nyt ja aina.
Yritän tulla puolitiehen,
jälleen kerran.
Tule vastaan. Minuun voit luottaa.