Olen monta kertaa vastannut kirjeenvaihtoilmoituksiin ja kun olen vastannut kärsiväni masennusta ja joutunut sen takia hakemaan sairaalasta apua,vastaista ei ole tullut.
Tuomitaanko ihminen masennuksen takia hulluksi?
Tuomitaanko ihminen masennuksen takia hulluksi?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Masennussairaus ei ole hulluutta, jos hulluudella tarkoitetaan nyt sitten vaikka mielisairautta. Mielialalääkkeitä popsii jo joka kymmenes (musitaakseni). Masennus on suurin työkyvyttömyyden aiheuttaja ja sairaspäivärahalla olemisen syytekijänä kärjessä. Olisko ennakkoluuloa ja pelkoa enemmän, väärään tietoon perustuvaa asennoitumista.
En minäkään vastaisi tyypille, joka alkaa heti kättelyssä esitellä sairauksiaan. Luuletko tekeväsi jotenkin tutustumaan houkuttelevan ensivaikutelman?????
Tietenkään masennusta ei tarvitse pitää salaisuutena, mutta turha sitä on ensimmäiseksi pöytään lyödä. Kerrot sitten, jos ihmisestä näyttää tulevan läheinen, kun olette tutustuneet toisiinne niin hyvin että kumpikin tuntee toisesta nimenomaan ne hyvät puolet. Huonompia voi esitellä sitten vähän kerrallaan.
...aiheuttaa monissa asioissa ongelmia, ja niin on myös masennuksen kanssa.
Itse sairastan myös masennusta, ja minun ongelmani on se, että ulkopuoliset sanovat, että eihän se ole ku ottaa itseä niskasta kii ja piristyä... piristyt, kun saat siivotuksi, piristyt, kun saat tekemättömät asiat tehdyksi...
niin... olisihan se kiva, jos se olisi nuin helppoa... kyllä mie sen tekisin, ihan vaan lapseni takia jos pystyisin...
Mutta kun se ei oo niin.... Ottakaa ihmiset selvää asioista... minä en ainakaan jaksa edes pyytää apua, silloin kun olen todella "mieli maassa"...
"Minäpä jätän sinut lepäilemään" sanoi yksi, joka kävi luonani pahimapana hetkenä, kun en jaksanut edes puhua... että revi siitä sitten...
Se miksi ihmiset rupeaa karttamaan moisia on tietämättömyys. Tapaan töissäni paljon masennuksesta kärsiviä, mielenterveyspotilaita, alkoholisteja ja yms. Aluksi järkytti aika paljon, mutta siihen kun on turtunut niin ne ovat ihan normaaleja.
Monet pelkäävät ja vierastavat heitä, heidän sairauksien vuoksi. Syy pelkoon on heidän tietämättömyys. He eivät esim. tiedä kuinka lähestyä moista henkilöä. Eivätkä he tajua sitä, että ongelma ei poistu napista painamalla.
Paras lähestymistapa ei kyllä ole ensimmäisenä kertoa asiasta. Vaan näyttää tosiaan ne hyvät puolet, joita löytyy taatusti jokaisesta ihmisestä. Sitten kun oppii tuntemaan toisen niin silloin on hyvä kertoa ongelmista... =]
käynyt katsomassa tukiasema.net sivuja.siellä on vertais-ym.muita juttuja.)=
...kyllä siinä aikaa menee ennenkuin ihmiset pystyy suhtautumaan eri lajin mielen sairaustiloihin.
Kun tässä muutama kuukausi sitten katsoin olevani eräälle kaverilleni selityksen velkaa nykyisestä toisaikaisuudestani ja sanoin olevani masentunut ja saavani siihen lääkitystä, kaveri sanoi että vai niin ja oli kauan hiljaa. Hetken päästä otti puheeksi Anna Lindhin murhaajan ja ne muut puukotukset ruotsinmaalla. Saattoihan se olla ihan vain asiasta toiseen ja keskustelun aihe siinä missä muutkin, mutta en voinut olla ajattelematta sitä mitä polkua miehen ajatukset olivat mahtaneet mennä sen hiljaisuuden aikana :P
Juu..kaikki leimaavat luuseriksi ja ö-luokkaseksi. Itse sairastan aika vaikeaa masennusta, sain lääkityksen. Mieli maassa, voimat poissa, ja vaimo joka ainakin oli pitkään ymmärtävinään, ei enää ymmärrä. Pitää murjottavaa mykkäkoulua, arvaas onko kiva odotella esim. joulua? Työssä pinna aivan kireällä, voimat pois, hullu työtahti ja en tiedä mitä tekis. Pitää vissiin vetää talven aikana ittensä kaulakiikkuun.
Eihän sitä tarvitse kailottaa kaikille, että tässä ollaan nyt masentuneita.
Ihmiset eivät edes monesti tajua mikä on kyseessä joa ihminen on masentunut, saattavat ajatella, että tuo on nyt hiukan väsynyt tai muuten jotenkin "pallohukassa", mutta eivät he ensimmäisen' ajattele , että masentunut tuo on ja siten b-luokan kansalainen.
Sanot, että sairastat vaikeaa maennusta. Minä sairastan itse masennusta, mutta tällä hetkellä on meneillään hyvä jakso eli ei mitään tosi syviä ja mustia vesiä kahlailla.
Sanoit myös, että vaimokaan ei ymmärrä.
Kokemuksesta voin sanoa, että kun olen "sairas" niin se koettelee miehenikin sietokykyä, hänellä yksinkertaisesti on paha olo ihan siitä kun ei pysty auttamaan minua tuskissani. Ehkäpä vaimosi on juuri itseään suojellakseen vetänyt verhot kiinni ja sinusta tuntuu ettei hän ymmärrä.
Kyllä hän varmasti ymmärtää, mutta ei enää ehkä jaksa.
Masentuneelle on tyypillistä kieriä itsensä ympärillä ja siinä miltä minusta tuntuu ja miten minä näen läheiset ihmiset ja miten he eivät minusta välitä ja koko maailma on minua vastaan.
Se olotila ja käytös on vain hyväksyttävä ja odotettava parempaa aikaa.
Sillä nyt ei ainakaan ratkaista mitään, että otetaan siinä samassa touhussa "nirri" omankäden kautta pois. Se senkun lisää lähellä olevien ihmisten tuskaa.
Tiedän , että masentuneena on vaikea ajatella mitään saatikka tehdä mitään. Masennus lamaa ihmisen täysin, mutta siitä oravanpyörästä ei pääse pois ellei tee työtä lääkityksen lisäksi.
Pikkuhiljaa vaatimatta suuria tekoja itseltään tai lähimmiltään voisi alkaa yrittää harjoittamaan myönteistä elämän asennetta.Yrittää löytää niitä positiivia puolia. Tiedän , että se on vaikeaa, mutta ajan kanssa.
Minulla on nyt pahin takana ja ylläpitolääkityksen ansiosta elän suhtkoht normaalia elämää. Ja täytyy sanoa, että elämä tuntuu välillä ihanalta. Jopa luonto on kauniimpi kuin aiemmin. Kaikki tuntuu paljon hienommalta.
tsemppiä sinulle ja yritä nyt vain kestää, et ole ainoa masentunut tässä maailmassa
Olen vakavasta masennuksesta kärsivän ihmisen lähiomainen ja voin omasta kokemuksestani sanoa, että osani ei ole ihan helppo. Joskus tekisi mieleni huutaa ympäri kyliä, että en enää jaksa...en jaksa. Koko perheen elämä pyörii masennuksen ympärillä ja kun sairastuneella voimat loppuvat, pitää toisen kantaa vastuu kaikesta. En minä tätä halunnut enkä pyytänyt, silti rakastan ja koitan ymmärtää, auttaakin jos osaan. Mutta joskus olen niin väsynyt, niin väsynyt läheiseni masennukseen ja siihen, miten se sairaus syö energian koko perheeltä.
mitä jos hakisit apua vaikka sairala hoidosta? auttaa!!!
Avun hakeminen itse ei ole kaikille helppoa.
kyllä munki elämäs on ollu jos minkälaista sirkusta mut en mä oo hullunmerkkejä itessäni nähnyjoo karkasin törnävältäki ku olivat 13 päivää mua siellä kiusanneet no oli vanhemmis hoitajis muutama mukavaki,mut siel oli pääasias vaa niitä nilkan-ja käsienkatkojia joo ne mukavat oli vaa syrjäs noniin eläimestäki saadaan kiusaamalla hermosairas,joo lue pavlovin koiratestit,jossa kuukauden kiusaamisella saatiin aikaan puolen vuoden hermosairaus joka ei oo hulluutta,joo mä kun tääl härmäs asustan jaa tänää tuli tynnyris poltettua riskuja nii ny haisee vaatteet savulle,joo mä lähin sieltä ko ne rupes antaan mulle jakomielilääkkeitä toisin sanoen kaliumsalpaajia ja voi että mun sydän oli kipee joo siksi mä ulkoilus karkasin 2001 kesällä joo mä ulkoilin yksin ,nonii joo mä vaihdoin vaa osotettani ja sairaanhoitopiiriä nii olin vapaa,joo masennus tulee rasvojen vähäisyydestä ruuas muunmuassa,joo onha ristiriitainen ympäristöki yks syy,joo eipä mullakaa ollu paljo ystäviä tääl härmäs ko mulle tuli toi haarakatkos sydämmeen,joo liikaa kulutin itseeni,mulle tuli hiiva joka sitte poiki luukadon ja kilpirauhasvaivat joo noh luukato lähti soijalla ja hiiva viinalla,vanha konsti joo en ollu ennen viinaa oikee juonukkaa joo nyt otan vaa lääkkeeksi,nii joo mut sinne pöpilään lähettiki yks lääkäri joka ei tykänny musta ,se oli itekki ollu siel törskys 5 kertaa raivokohtausten takia,joo mä täs yksin mäki vaa kämppääni lämmitän joo ,nonii kirjota mulle jos on murheita mä oon hyvä kuunteleen joo täs on osote [email protected]
mainitsin...masennus on pieni kuolema..ja siitä parantuminen kuin ylösnousemus...masennus uusii monilla..montakin kertaa elämän aikana..monet meissä olevat kivut ja sairaudet ovat myös geeniperimäisiä,ainakin alttiutta niihin on..masennus on vakava sairaus..sitä ei pidä vähätellä..mutta on ihmisiä,jotka eivät todella tiedä mitä masennus on..kokevat sen jonain samankaltaisena kuin pettymys tai paha moka,joka on vain reippaasti kohdattava..masennuksessa saa levätä ..lääkäri,joka on asiantuntija,kannattaa hakea sellaista jos suinkin jaksaa sekä yhdessä terapia ja lääkkeet akuuttivaiheessa voivat helpottaa useimpia..masennus on raskas läheiselle,niinkuin mikä tahansa sairaus..mutta sitä on mahdollista parantua..aikaaa ja voimaa siinä menee..mutta vertais ja läheistuki on omaiselle tarpeen..kannattaa satsata auttajana myös itseensä..voimaa kaikille ,joilla on pimeä päivä, ..kuitenkin.. valo loistaa varjoaan vasten....
http://www.rukousystavat.fi/ystetusivu.html
Minä sain avun täältä.
Voimani olivat loppu..en jaksanut itse enää elää.
Mutta ihmeeen tavoin olen uudistunut .
Kiitän Herraa , että nosti minut lapsosen taas elämään .
Elämä hymilee taas kuin aurinko
:)