Onko se totta ,jos elämässä on vaikeata loppuu rakkauskin? Minä olen käsittänyt rakkauden ,että se lujittaa vaikeina hetkinä. Olen viimiseen saakka tukenut kumppania ongelmiesa kanssa,eikä minullakaan aivan ruusuilla tanssimista ole ollut. Päätti jättää ongelmat harioilleni ,vastuun perheestä ja arjesta minulle. Tällaistako se rakkaus on? Repii niin raakasti sydämestä,tähänkö se pitkä liito valui
Kylmä sydän
tätäkö se on
5418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nykyaikana ei ikävä kyllä kestetä paineita.
Avioerotilastot ovat suuria.
Kaiken pitäisi olla helppoa ja kivaa.
Kun kiva loppuu, vaihdetaan puolisoa.
Olen samaa mieltä, että nykyään erotaan melko helposti. Kun itsekin tiedostaa hieman vanhanaikaisenakin ihmisenä tämän tosiseikan ja silti joutuu katsomaan tosiasioita silmästä silmään, että ero tuloillaan niin vaikeaksi vetää. Kaikki kivet on yritetty kääntää, mutta jos asiat ei vaan selviä niin ei voi mitään. Tietysti sitä miettii, että mitä olisi voinut tehdä toisin, miksi tämä meni vikaan, olisiko jo alussa pitänyt huomata jotain... En tiedä, toisaalta tuonne ulkomaailmaan lähteminenkään eron jälkeen ei tuntuisi helpolta, kun ihmiset nykyään ei etsi mitään pysyvää vaan kertakäyttöviihdettä.
Minä taas en arvosta avioliittoa lainkaan, ei edes kannattaisi mennä naimisiin. Eroaminen on parempi ratkaisu kuin huono suhde.
Onneksi en ole ainut jolla on vaikeaa.
Saan elää kumminkin yksin juuri niinkuin haluan.
Välillä tuntuu että olisi halu löytää joku,
18v liitto karille meni ja pari vuotta sen jälkeen toinen suhde jonka tajusin lopettaa.
Lopetin etsimisen, tajusin että siinä se oli.
Lapset ovat tärkeimmät ja oma elämä vaikka onnea ei olisi yhtään.
Kompuroida ja yrittää ylös aina sekä eteenpäin vaikka tuuli tuivertaa ja vettä sataa kokoajan.
Luin vastauksianne ja erityisesti eteenpäin vain minua kiinnostaisi tietää, että jos olet noin tyytyväinen yksinoloon ilman kumppania niin miksi olet täällä palstalla? Itse puran tunteita ja haen ajatuksiakin täältä, mutta viimeistään silloin kun suhteeni olen saanut päätökseen aion poistua täältä. Lapset ovat tärkeitä, mutta lapsetkin ovat tunnetusti onnelisimpia kun äiti ja isä ovat aikuisten kanssa rakkaussuhteessa, vaikka eivät sitten olisikaan keskenään. Kuulin tästä asiantuntijakommentin jonkin aikaa sitten. On hieman vääräkin periaate odottaa, että lapset kasvavat ja vasta sitten miettiä omaa rakkauselämää. Monesti käy vielä niin, että lapset sitten jotenkin korvaavat tuota puuttuvaa aikuisrakkauden palasta. Rakkaus on tietysti senverran voimakas tunne, että ei se ainakaan itselläni hirveän helposti syty, mutta itse en sellaista sulkisi tuollaisessa tilanteessa pois. Ja tietty ei lapsille voi jokaista treffikumppania esitellä.