Illan kymmenet tuopit puskevat ulos hengityksessäsi. Haistan sen, voin jopa maistaa sen. Inhoan sitä ja sanon sen sinulle.
Naurat typerää nauruasi suu ammollaan. Tuijotan nielusi syvyyteen. Mieleni tekisi tunkea tiskiharja kahvikupin sijaan suuhusi. En kuitenkaan tee niin.
Kiltisti tiskaan viimeiset astiat ja pyyhin pöydän. Sinua nämä asiat eivät jaksa kiinnostaa tänäänkään. Tämähän on taas yksi niistä päivistä.
Kerrot vuolain sanoin ystävistäsi, lähibaarin sankareista. Kerron, etteivät he jaksa minua kiinnostaa. Naurat sitä nauruasi kuin vähäjärkinen. Ehkä olisi syytä kiinnostaa.
Uhkaat minua lähdölläsi. Et sinä kuitenkaan minnekään mene. Sinua ärsyttää. Minä tiedän, ja nautin tilanteesta. Olet lähtenyt niin monta kertaa, että tiedän jo sinun tulevan takaisin.
Viivyt poissa yhden tuopillisen ajan. Pian seisot taas siinä. Kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.
Päivittelen ääneen huomista työpäivääsi. Naurat jälleen sitä ärsyttävintä nauruasi vasten kasvojani. Sinuahan ei mikään voi tänään lannistaa, pysäyttää. Olet suurin ja mahtavin.
Yllättäen nauru lakkaa. Olethan ennenkin hoitanut työsi, etkö olekin. Äänesi alkaa nousta falsettiin kiihtyessäsi. Minä olen aina ollut se, joka saa sinut näiden iltojen ja öiden jälkeen huoltaa töihin.
Annetaan olla, rakkaani. En jaksa tänään tapella. Elämä sinun kanssasi on muutenkin vaikeaa näinä päivinä.
Puolittain makaat sohvalla. Nostat jalkaa kahvipöydälle. Ärähdän sinua pitämään kuraiset saappaasi alhaalla. Miksi ylipäänsä sinulla on saappaat jalassa. Naurat sitä vittumaista nauruasi pitkään ja hartaasti. Saahan mies omassa kodissaan saappaat jalassa olla.
Kolautan kaukosäätimen pöytään ja kävelen parvekkeelle. Sytytän savukkeen. Kehtaatkin. Sinä sika. Tulet perääni kertomaan typeriä tarinoitasi.
Minua on vaikeaa rakastaa, tiedän sen. Kai ymmärrät, että sinua on mahdotonta.
Makuuhuoneessamme tasainen kuorsaus kaikuu seinistä palaten takaisin monin verroin kovempana. Etsin pöytälaatikosta korvatulppia. Olet ne jälleen hävittänyt.
Naurahdat unissasi. Sitä saatanan nauruasi. Mitähän unta näet? Mahtaa sinulla olla hauskaa. Näinä päivinä sinulla ei tunnu koskaan muuta olevankaan. Elämä humalassa on niin mahtavaa.
Heitän sinua herätyskellolla. Et edes herää. Sinä senkin.
Yöllä herään. Siivoan oksennuksesi lattialta. Huoneeseen jää leijumaan paha haju. Oksennuksesi höystettynä yleispesuaineella.
Muistan, kuinka joskus aikanaan jaksoin itkeä näitä tilanteita. Peittää lapsilta surua ja häpeää.
Enää ei tarvitse peittää. Enää ei ole surua eikä häpeää. On vain sinä, minä ja nämä päivät. Istun sohvalla pitkään, kunnes nukahdan.
Aamulla sinua ei enää naurata. Päätäsi särkee. Haiset kuin tiskirätti. En malta olla hiljaa.
Olet niin pahoillasi. Tiedän sen, sillä näinä aamuina olet aina pahoillasi. Osaan arvata seuraavat sanasi. Ei enää koskaan.
Nyt nauran puolestani minä. Sitä typerää, kaikista ärsyttävintä, mahdollisimman vittumaista nauruani kuin vähäjärkinen. Sen taidon olen oppinut mestarilta.
Katsot minua kummeksuen. Haen sinulle kaapista lääkkeen ja tuon vaatteesi. Olet myöhässä.
Suutelet lähtiessäsi. Olisit voinut edes pestä hampaasi.
Naurat typerää nauruasi suu ammollaan. Tuijotan nielusi syvyyteen. Mieleni tekisi tunkea tiskiharja kahvikupin sijaan suuhusi. En kuitenkaan tee niin.
Kiltisti tiskaan viimeiset astiat ja pyyhin pöydän. Sinua nämä asiat eivät jaksa kiinnostaa tänäänkään. Tämähän on taas yksi niistä päivistä.
Kerrot vuolain sanoin ystävistäsi, lähibaarin sankareista. Kerron, etteivät he jaksa minua kiinnostaa. Naurat sitä nauruasi kuin vähäjärkinen. Ehkä olisi syytä kiinnostaa.
Uhkaat minua lähdölläsi. Et sinä kuitenkaan minnekään mene. Sinua ärsyttää. Minä tiedän, ja nautin tilanteesta. Olet lähtenyt niin monta kertaa, että tiedän jo sinun tulevan takaisin.
Viivyt poissa yhden tuopillisen ajan. Pian seisot taas siinä. Kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.
Päivittelen ääneen huomista työpäivääsi. Naurat jälleen sitä ärsyttävintä nauruasi vasten kasvojani. Sinuahan ei mikään voi tänään lannistaa, pysäyttää. Olet suurin ja mahtavin.
Yllättäen nauru lakkaa. Olethan ennenkin hoitanut työsi, etkö olekin. Äänesi alkaa nousta falsettiin kiihtyessäsi. Minä olen aina ollut se, joka saa sinut näiden iltojen ja öiden jälkeen huoltaa töihin.
Annetaan olla, rakkaani. En jaksa tänään tapella. Elämä sinun kanssasi on muutenkin vaikeaa näinä päivinä.
Puolittain makaat sohvalla. Nostat jalkaa kahvipöydälle. Ärähdän sinua pitämään kuraiset saappaasi alhaalla. Miksi ylipäänsä sinulla on saappaat jalassa. Naurat sitä vittumaista nauruasi pitkään ja hartaasti. Saahan mies omassa kodissaan saappaat jalassa olla.
Kolautan kaukosäätimen pöytään ja kävelen parvekkeelle. Sytytän savukkeen. Kehtaatkin. Sinä sika. Tulet perääni kertomaan typeriä tarinoitasi.
Minua on vaikeaa rakastaa, tiedän sen. Kai ymmärrät, että sinua on mahdotonta.
Makuuhuoneessamme tasainen kuorsaus kaikuu seinistä palaten takaisin monin verroin kovempana. Etsin pöytälaatikosta korvatulppia. Olet ne jälleen hävittänyt.
Naurahdat unissasi. Sitä saatanan nauruasi. Mitähän unta näet? Mahtaa sinulla olla hauskaa. Näinä päivinä sinulla ei tunnu koskaan muuta olevankaan. Elämä humalassa on niin mahtavaa.
Heitän sinua herätyskellolla. Et edes herää. Sinä senkin.
Yöllä herään. Siivoan oksennuksesi lattialta. Huoneeseen jää leijumaan paha haju. Oksennuksesi höystettynä yleispesuaineella.
Muistan, kuinka joskus aikanaan jaksoin itkeä näitä tilanteita. Peittää lapsilta surua ja häpeää.
Enää ei tarvitse peittää. Enää ei ole surua eikä häpeää. On vain sinä, minä ja nämä päivät. Istun sohvalla pitkään, kunnes nukahdan.
Aamulla sinua ei enää naurata. Päätäsi särkee. Haiset kuin tiskirätti. En malta olla hiljaa.
Olet niin pahoillasi. Tiedän sen, sillä näinä aamuina olet aina pahoillasi. Osaan arvata seuraavat sanasi. Ei enää koskaan.
Nyt nauran puolestani minä. Sitä typerää, kaikista ärsyttävintä, mahdollisimman vittumaista nauruani kuin vähäjärkinen. Sen taidon olen oppinut mestarilta.
Katsot minua kummeksuen. Haen sinulle kaapista lääkkeen ja tuon vaatteesi. Olet myöhässä.
Suutelet lähtiessäsi. Olisit voinut edes pestä hampaasi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ihanaa...kirjoitustyyli puree ja tarina on hauskasti kerrottu....tykkäsin!
Olipahan hyvää tekstiä, liian hyvää fictioksi. Lähde oikeasti pois vaikka kuinka kipeää tekisi ja jatka kirjoittamista. Kustantajat tunnistavat lahjakkaat kirjoittajat jo kaukaa. Jos et ole jo valmiiksi kirjoittajana ammattilainen, niin sinusta varmasti tulee sellainen, kunhan et hukkaa elämääsi. Vain yksi elämä you know.
Kiitos! =)
Täytyypä vaan puolustuksekseni todeta, että sanaakaan omakohtaista ei tuossa raapustuksessa ole. Fiktiota kaikki tyynni. Tosin lähipiiristäni löytyy liiankin paljon surullisia ihmiskohtaloita, joista voi vankan tietopohjan parisuhteen "autuudesta" ammentaa tällainen vannoutunut sinkkukin.
Hienoa että kaikki on hyvin. Kirjoituksiasi kannattaisi kuitenkin tarjota kustantajille. Oletko harkinnut? Aloita parhaasta ja jossain vaiheessa tärppää varmasti. Tietenkin vain jos olet tosissasi kiinnostunut kirjoittamisesta.
Oletko kustantaja, kun noin sanot?
Kustantajia on monenlaisia ja sama teksti ei välttämättä tee toisiin mitään vaikutusta, kun toiset taas jo kustantavat sen.
Teksti toi ällöttävän hajun sieraimiini, sen aamuöisen makean usean päivän putken mukanaan tuoman ellotuksen.
Yök kuinka hyvästi kirjoitettu. Etkö tosiaan ole katsonut sisältä tilannetta?
En ole kustantaja mutta historiani on tv:n puolella käsikirjoittajana. Tunnen joitain kirjailijoita mutta en ole mitenkään erityisemmin perehtynyt kirjallisuuteen. On totta että kustantajia on monenlaisia niinkuin ihmisiäkin niiden sisällä. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.
Osaavan kirjoittajan "otteet" kuitenkin huomataan. Siksi sanoinkin että kannattaa aloittaa parhaasta ja hyvä kirjoittaja "napataan" jossain vaiheessa varmasti talteen. Hyvä itsetunto tarvitaan myös mukaan. Alussa tekee kipeää kun työtäsi arvostellaan, pyydetään korjaamaan tai hylätään kokonaan. Silloin mennään entistä päättäväisempänä seuraavaan paikkaan :)
Sana "rakkaus" ei istu tähän yhteyteen. Se ei edes juolahda mieleen ollessasi lähellä humalaista, sillä hetkellä kaiken yläpuolella olevaa ivallista paskiaista.
Luettuani tämä suu auki, tulin viimeisen pisteen jälkeen latvaan ja huomasin ettei korkeammalle voi enää kiivetä - sitten tipahdin maahan ja miehisyyteeni sattui kipeästi.
Nurtsilla ymmärsin hyvin hitaasti: se on fiktiota.
On erittäin tehokasta pukea raivo ja ytimekkyys tuohon pisteettömyyteen, se toimii kuin olisi nyrkkeilypallona.
Täyttä rautaa. Äänestän oitis leijonamaisen kirjoituksen saitin parhaimmaksi - tosin pitkin hampain, sillä olen valitettavasti mies joka nauraa nielu auki murhanhimoisille naisille, juuri sellainen reppana joka ei saa suunvuoroa rautaisessa tekstissä.
Soot taitava. Soot miäs!
:)
Aika hyvä, kuulosti täysin todelliselta ja koetulta. Ei tarvitse kovin kaukaa tuttavapiiristä hakea tämän tarinasi henkilöä.
Tosielämä on monesti vielä raadollisempaa, mitä tämä tekstisi. Hmmm, mihin kaikkeen sitä nainen venyykään miestä rakastaessaan...?
Mikäpä minä olen kommentoimaan, kun en itsekään saisi kummoisempia aikaiseksi, mutta tässä muutamia mietteitä kirjoituksistasi:
- Epärealistisia
- Kliseemäisiä
Kaipaisivat hiomista. Lisää todellisuuden tuntoa. Karsi liioittelua, niin hyvä tulee.
Kiitos kritiikistäsi. Olen onnellinen, että sitä saan.
Haluaisitko antaa minulle muutaman esimerkin tekstin epärealistisuudesta? Kliseemäisyyden ymmärrän itsekin.
Tarinan, tai miksi tuota nyt sitten voikaan kutsua, osatarkoituksena olikin tilanteen liioiteltu esiintuominen. Sen oli tarkoituksena olla katkelma katkeran naisen elämästä miehen kanssa, jota on mahdotonta rakastaa, mutta jota rakastaa kuitenkin.
Näitä ihmiskohtaloita todellakin lähipiiristäni löytyy, mutta tämän todellisemmaksi en osaa asiaa enää tehdä.
Kylläpä tuntuu hölmöltä selitellä. Ehkä en siis niin tee. Kiitän vain, että jaksoit lukea ja muutamalla sanalla kommentoida. Yritän jatkuvasti kehittyä, kirjoittana olen täydellisesti vielä lapsen kengissä. =)
Uhrautuvan emännän tiskirätit ei haise :) No joo...testasin muuten vain reaktiotasi. Vastauksen perusteella ego kohdallaan. Kustantajalle mars siitä!!!
Hyvä alku ja erinomainen loppu. Siinä välilläkin täyttä tavaraa.
Sellainen realismi, joka vetää hupaisen inhimillisesti hieman yli, on joskus realistisinta realismia, jota markkinoilta löytyy. Tai ainakin osuvinta. Ero olkoon, mikä on.