Valehtelu ja valkoiset valheet

Valehteletteko koskaan? Minä en! Juurihan valehtelin sinulle, joten kyllä. Valehtelen aina riippuen tilanteesta. Mutta milloin valehtelen? Valehtelen varmaan useiten vanhemmille ja itselleni. Mutta joskus saatan myös valehdella tilanteesta riippuen.
Kuka sanoo rehellisesti runkkaavansa? Kuka sanoo rehellisesti, että tuhlasi rahansa johonkin vanhempien mielestä turhaan? Tuollaisia valheita siis minä käytän, mutta en käytä paljoa valkoisia valheita.

"Olenko hyvän näköinen?".
"Anteeksi, mutta mielestäni et älä pahoita mieltäsi"

"Mitä pidät uusista hiuksistani."
"Olet kyllä kaunis ja sillai, mutta en oikein pidä niistä. Olen pahoillani."

"Sopiiko tämä mulle?"
"Anteeksi, mutta ei"

Yritän olla kohtelias ja sanoa asian mahdollisimman kiltisti. En halua pahoittaa kenenkään mieltänsä. Oikeastaan näissä asioissa en melkein koskaan valehtele. En halua valehdella siitä, että joku olisi laiha, vaikka ei ole. Minäkin myönnän itsellenil, että olen ruma idiootti! Se on totuus, ei siitä kannata valehdella. Vaikeasti itsellensä myönnettävempiä asioita ovat sp-taudit, jokin niin läheltä onnistuminen -tilanne. Mutta vaikeinta on myöntää se ,että on ihastunut johonkin, johon ei ole mitään mahdollisuuksia tai että ihastus meni ohitse.

Valheet ovat tietyissä "selviytymis/nolous" tilanteissa ihan hyviä , mutta muistakaa, että rehellisyys palkitaan. :) Sano mitä ajattelet, älä sitä mitä muut haluavat sinun sanovan. Tämä tietenkin riippu tilanteesta, tällekkin rajansa. Jotkut asiat voi vain pitää omana tietonaan.