Valehteletteko koskaan? Minä en! Juurihan valehtelin sinulle, joten kyllä. Valehtelen aina riippuen tilanteesta. Mutta milloin valehtelen? Valehtelen varmaan useiten vanhemmille ja itselleni. Mutta joskus saatan myös valehdella tilanteesta riippuen.
Kuka sanoo rehellisesti runkkaavansa? Kuka sanoo rehellisesti, että tuhlasi rahansa johonkin vanhempien mielestä turhaan? Tuollaisia valheita siis minä käytän, mutta en käytä paljoa valkoisia valheita.
"Olenko hyvän näköinen?".
"Anteeksi, mutta mielestäni et älä pahoita mieltäsi"
"Mitä pidät uusista hiuksistani."
"Olet kyllä kaunis ja sillai, mutta en oikein pidä niistä. Olen pahoillani."
"Sopiiko tämä mulle?"
"Anteeksi, mutta ei"
Yritän olla kohtelias ja sanoa asian mahdollisimman kiltisti. En halua pahoittaa kenenkään mieltänsä. Oikeastaan näissä asioissa en melkein koskaan valehtele. En halua valehdella siitä, että joku olisi laiha, vaikka ei ole. Minäkin myönnän itsellenil, että olen ruma idiootti! Se on totuus, ei siitä kannata valehdella. Vaikeasti itsellensä myönnettävempiä asioita ovat sp-taudit, jokin niin läheltä onnistuminen -tilanne. Mutta vaikeinta on myöntää se ,että on ihastunut johonkin, johon ei ole mitään mahdollisuuksia tai että ihastus meni ohitse.
Valheet ovat tietyissä "selviytymis/nolous" tilanteissa ihan hyviä , mutta muistakaa, että rehellisyys palkitaan. :) Sano mitä ajattelet, älä sitä mitä muut haluavat sinun sanovan. Tämä tietenkin riippu tilanteesta, tällekkin rajansa. Jotkut asiat voi vain pitää omana tietonaan.
Kuka sanoo rehellisesti runkkaavansa? Kuka sanoo rehellisesti, että tuhlasi rahansa johonkin vanhempien mielestä turhaan? Tuollaisia valheita siis minä käytän, mutta en käytä paljoa valkoisia valheita.
"Olenko hyvän näköinen?".
"Anteeksi, mutta mielestäni et älä pahoita mieltäsi"
"Mitä pidät uusista hiuksistani."
"Olet kyllä kaunis ja sillai, mutta en oikein pidä niistä. Olen pahoillani."
"Sopiiko tämä mulle?"
"Anteeksi, mutta ei"
Yritän olla kohtelias ja sanoa asian mahdollisimman kiltisti. En halua pahoittaa kenenkään mieltänsä. Oikeastaan näissä asioissa en melkein koskaan valehtele. En halua valehdella siitä, että joku olisi laiha, vaikka ei ole. Minäkin myönnän itsellenil, että olen ruma idiootti! Se on totuus, ei siitä kannata valehdella. Vaikeasti itsellensä myönnettävempiä asioita ovat sp-taudit, jokin niin läheltä onnistuminen -tilanne. Mutta vaikeinta on myöntää se ,että on ihastunut johonkin, johon ei ole mitään mahdollisuuksia tai että ihastus meni ohitse.
Valheet ovat tietyissä "selviytymis/nolous" tilanteissa ihan hyviä , mutta muistakaa, että rehellisyys palkitaan. :) Sano mitä ajattelet, älä sitä mitä muut haluavat sinun sanovan. Tämä tietenkin riippu tilanteesta, tällekkin rajansa. Jotkut asiat voi vain pitää omana tietonaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miten juttusi aina kääntyvät sukupuolitauteihin?
Vältän valehtelua, jätän ennemmin kertomatta jotain. Paitsi joskus kohteliaisuus syistä saatan liioitella jonkin jutun hyvyyttä, mutta suomalaisethan aina vähättelevät itseään. Eniten kai valehtelen itselleni.... Ja sitten nämä tilanteet, että kuulumisia kysyttäessä vastaan aina "Ihan hyvin" automaattisesti, vaikka menisikin huonosti. Se rasittaa.
Ruma idiootti? Sinäkin? Tervetuloa kerhoon toveri!
Koska olen lukenut sukupuolitaudeista! Minulla jopa on kokemusta.. okei ehkä ette halua tiätää enempää! No oikeastaanhan ne ovat yleisiä sairauksia, joita kaikki eivät vain huomaa!
Kyllä, mitä muka odotit?
En halua todellakaan tietää enempää. Olet sentään armeliaampi kuin Trotski, kiitos siitä.
No että siellä ruudun toisella puolella olisi vähintään joku maailman lahja, kun lukee joitain varsin mielenkiintoisia haukkumanimiä....
En valehtele koskaan ainoastaan annan kaikille mitä he haluavat kuulla jopa Suolistossa.
En valehtele itselleni, enkä välttääkseni jonkun mielen pahoittamista (sehän tekisi kehuista merkityksettömiä, jos niitä saisi ilman syytä).
En muutenkaan valehtele usein.
Valehtelen vain harvoin. Ja vain tilanteessa jossa minua syytettäisiin tai herättäisin negatiivista huomiota jos puhun totta.
Pyrin kertomaan totuuden, mutta välillä sitä sattuu valehtelemaan, eikä enää oikein osaa totuutta selittää sen jälkeen, vaikka haluaisi.