Niin kauan olen kaivannut,
niin kauan ikävöinyt,
miettien, pohtien vain sinua.
Jos kerran vielä saisin liki tulla,
tahtoisin tuntea, kokea sen,
mitä aiemminkin sain.
Tällä kertaa aistit avoinna,
sydän pelosta hakaten.
Antaisitko minulle sen mahdollisuuden,
kerran vielä liki tulla?
niin kauan ikävöinyt,
miettien, pohtien vain sinua.
Jos kerran vielä saisin liki tulla,
tahtoisin tuntea, kokea sen,
mitä aiemminkin sain.
Tällä kertaa aistit avoinna,
sydän pelosta hakaten.
Antaisitko minulle sen mahdollisuuden,
kerran vielä liki tulla?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kun edes saisi sen yhren kerran.
Miksi? Sattuisi ehkä vielä enemmän...
Tuo ehkä onkin se joka sotkee kaiken.
"Niin kauan olen kaivannut,
niin kauan ikävöinyt,"
Pään sisäiset kuvitelmasi eivät ole konkretiaa
"miettien, pohtien vain sinua."
En lue ajatuksia.
"Jos kerran vielä saisin liki tulla,
tahtoisin tuntea, kokea sen,
mitä aiemminkin sain.
Tällä kertaa aistit avoinna,
sydän pelosta hakaten.
Antaisitko minulle sen mahdollisuuden,
kerran vielä liki tulla?"
Ei minua innosta enää olla sinulle mieliksi. Etsin jonkun, joka ei ole epävarma pelkuri, jonkun, joka haluaa minut eikä pelkää. Omapa oli menetyksesi.
"Ei se mennyt niin"
Jotain siinä ajattelit kuitenkin. En ymmärrä miksi enää kaipaat, antaisit olla jo. Kaksi yksinäistä vaeltajaa jatkaa yksin, aivan kuten halusitkin, ole nyt tyytyväinen valintaasi ja ilmeisesti vakaa aikomuksesi on pysyä tässä päätöksessä vaikka kaipailuviestejä kirjoitatkin, joten...
anna olla ja kaivata. et se kuitenkaan sää oo jota se kaipaa.
jos ei pelkoo niin mitä sit ettei sitä voi puhuu sille oikeelle vaan vääntää siitä juttuu
tuntemattomien kanssa?
Ei se ollut minun valinta, enkä sitä halunnut.
Ei se ollut minun päätös, johon minut pakotit.
Tuo on jo todella raukkamaista vastuun vierittelyä jos olisit hän. Tuskinpa olet, onneksi.
me emme täällä kyllä tunne toisiamme.
Jokainen joka päätyy täällä setvimään asioitaan anonyymien, tuntemattomien ihmisten kanssa joilla ei ole mitään tekoa sen oman tarinan kanssa ovat pelkreita, sinä mukaanlukien.
Minä puhuin puhuin,
kunnes tukehtua meinasin.
Sotkeennuin hurmokseen, ajatuksiini,
sinun kavahtaen, vaieten.
Se hiljaisuus.
Se hiljaisuus oli enne.
Kesäkissan tavoin,
jäädä sain.
Minä jäin.