Onko mielestänne pakko yrittää tulla toimeen sisarensa kanssa ja olla yhteydessä jos toinen on lapsesta lähtien pilkannut ja yrittänyt nujertaa henkisesti. Esim. kun olin murrosikäinen, sisareni veti minut kanssaan peilin ääreen ja naureskeli kuinka silmäni ovat pienet ja nenäni vino, kasvoni pitkulaiset, hiukseni maantien väriset ym. Nykyään hän kertoilee minusta valeita muille sisaruksille peitelläkseen omia tekosiaan ja on mm. luvannut että jos löydän jonkun miehen niin hän kertoo heti kuinka hölmö minä olen. En todellakaan ole mikään hölmö, en lähellekään niin hölmö kuin tämä kyseinen sisar. Ehkä tämä aiheuttaakin huonommuuden tunnetta joka ilmenee todella ikävällä tavalla. En ole enää vuosiin kertonut mitään luottamuksellista, kun huomasin että hän möläytteli niitä ihmisten aikana ja käytti lyömäaseena. Siis: tämä henkilö on sekä luonnevikainen että patologinen valehtelija. Mikä neuvoksi? Katselin Dr. Philiä miten hän yritti puhua ettei kannata pitää sisarusvihaa yllä ettei ole liian myöhäistä katua. Olen antanut liian monta kertaa anteeksi ja aina sama toistuu. Ei kai se että on samaaa lihaa ja verta pakota lyömään päätään seinään ja yrittää pitää suhdetta yllä kun toisen käytös on törkeää? Miten muut ovat selvinneet vastaavasta tilanteesta?
Huono sisarussuhde
Ilkeä isosisko
11982
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mun mielestä tarvi tulla toimeen,eikä tarvi myöskään olla missään tekemisissä,tai jos niin anna samalla mitalla takaisin,niin minäkin.Ennen nuorempana en uskatanut sanoa mitään,nyt kun ikää on tullut täältä pesee samalla mitalla,tee sinäkin samoin tsemppiä koitokselle.
Älä anna nujertaa itseäsi, me koirat noustaisi takajaloille ja puolustettaisi reviiriä.
Mielestäni kovin ajattelematon on tuo sinun siskosi. Sinun täytyy saada hänet avaamaan silmänsä jollain keinoin ennen kuin on myöhäistä.
Eikö kukaan noista ihmisistä ole koskaan puolustanut sinua noilta möläyksiltä.
Ota etäisyyttä vähäksi aikaa ja näytä että sinullakin on tunteet.
Ystävät voi valita, sukulaisia ei.
Joten olin myös oppinut sen "kantapään" kautta.
Nyt vihdoin vasta minäkin tein valintani ja
elän vihdoinkin "omaa" elämääni, ilman sisareni
arvostelua ja "hyväntahtoisia ohjeita" mitä
pitää tehdä, miten olla ja käyttäytyä.
Olikohan jo korkea aikakin tässä kypsässä iässä.
Ja taidampa huomaamattani jopa alkaa vihdoin
nauttia elämästäni. Ei ikuisesti voi vain elää
muiden mielipiteitä huomioiden.
minun isosisko syyttää minua siitä että olin isä suosikki ja en edes muista sellaista,hän on puuttunut kaikkeen elämässäni ja nyt kun erosin miehestä-luulee pääsevänsä ohjailemaan-syyllistämällä.Olen välillä hermoraunio.Mitä minä tekisin että hän ymmärtää että -en jaksa enää.Erityisen pahalta tuntuu kun hän syyllistää ja muuttaa lapsuudenkokemukset oman mielen mukaan.On jopa lyönyt kaljapäissään muutama vuosi sitten.Ahdistaa kun puhuu myös pahaa muille sukulaisille.
hyvä ihme, eihän tuollaista käytöstä ole pakko hyväksyä - edes sisarelta! Tee hänelle selväksi, että pitää vain huolen omista asioistaan ja häipyy pois vaikutuspiiristäsi! Kyllä minä ymmärrän, että tuntuu pahalta pistää välit poikki, niinkin läheisen sukulaisen kanssa, mutta kunnioita sen verran itseäsi, että et suostu kenenkään kynnysmatoksi - hyvää jatkoa sinulle ja voimia.
kiitos Pirre kun sain kerrottua jollekkin ja sain vahvistusta että alan elää omaa elämää.Tämä on ollut todella kipeä asia ja jos joku muukin isosisko lukee tämän-antakaa nuorempien sisarusten elää ilman että tulette holhoamaan,koska emme tarvitse teidän holhousta.Empä olisi uskonut,miten paljon elin isosiskoni mieliksi ennen kun ahdistuin niin paljon että oli pakko puhua.Kiitos ja kaikkea hyvää!
Näin aikuisena olen monasti miettinyt sisaruussuhdetta. Pahin muoto kyseisestä asiasta on minusta se, kun omat vanhemmat eivät arvosta molempia lapsiaan saman arvoisesti. Yleensä on näin, että jos perheen vanhin lapsi on poika, hän saa ansaitsematonta arvonnousua tekemättä yhtään mitään. Vastaavasti perheen tyttäreltä vaaditaan kaikki, mutta hän ei siitäkään huolimatta saavutta koskaan samaa "tasoa" kuin veljensä.
Pelkkää sisarkateuttako??
Tunnen oman itseni kirjoittamastasi. Mittani tuli täyteen n 10 vuotta sitten, jolloin päätin että nyt sai riittää.
Katkaisin suhteet pikkusiskooni kokonaan, niinkuin olen tehnyt kaikkiin muihinkin ihmisiin, jotka jollakin tavalla ovat yrittäneet istua "niskan päällä".
Katson, että kenelläkään ei ole oikeutta puuttua elämääni, en minäkään puutu enkä arvostele heidän elämäänsä.
Mikä ihana tunne! Tuntuu, kuin vasta nyt olisin päässyt elämään kun ei tarvitse ajatella, että on tavattava ilkeitä ihmisiä ja mitähän ne nyt ovat keksineet josta saisivat arvostella ja pilkata.
pistit poikki,koska minun isosisko keksii vaikka mitä jos en pidä yhteyttä-viimeksi kesällä kerto muille siskoille että olen mustasukkanen äidistä,miten tästä verkostä pääsee irti!
etten halua olla hänen kanssaan enää minkäänlaisissa tekemisissä. Loppu mikä loppu. Höykyttäköön omaa perhettään, siinä on hänelle tarpeeksi tekemistä. Viiskymppinen ihminen kun olen, voin itse päättää elämääni liittyvistä asioista, samoin kuin hänellä on vapaus vaikuttaa omaan elämäänsä.
Ilmoitin tästä päätöksestä myös lähiomaisille, ettei heidän kannata yrittääkään saada meitä kahta enää edes puheyhteyksiin. Ei tule onnistumaan. Ensi alkuun minua yritettiin manipuloida ja rangaista eri tavoin, mutta pysyin päätöksessäni ja nyt olen saanut olla rauhassa.
Ihana tunne!
olen jo tekstiviestnä laittanut vihjeen että haluan elää vapaudessa,mutta ei ole tehonnut.Vasta nyt huomaan eroni jälkeen,miten paljon hän sotki elämääni.Olen kanssa n.50v ja en tunne olevani edes aikaihminen kun isosisko ohjaa ja syyllistää kaikista lapsena sattuneista asioista mikä ei ole totta.Sanoin viimeksi että äitiä voisimme kutsua jo etunimeltä hän ojensi-äiti on äiti!kun sanoin että olisi korkea aika napanuora jo katkaista-siihen tuli heti syyllistävä vastaus-me tarvitaan toisia.Kriisi se on tämäkin,hän pitää kiinni syyllistämällä-että olisin jokenkin velkaa hänelle joka pitäs hyvittää