Hei,
Voisitteko laittaa viestiä oireistanne koskien vajaatoimintaa? Aistihäiriöt, mielialat ja muut asiaan liittyvät, sairaudet (kaikki mahdollinen poikkeama ns. "normaaliin elämään"). Ja ihan kaikki mikä nyt mieleen juolahtaa ja minkä luulisit ehkä aiheutuvan juuri vajaatoiminnasta. Kiinnostaisi myös tietää kuinka kauan on sairautenne toteamisesta, mitenkä lääkitys on auttanut vai onko mitenkään, miten pahoja oireita jne. Onko joku helpottanut, onko joku asia edelleen ongelmana/pahentunut.
Kiitos, jos halusit auttaa: olen menossa lääkärille ja haluan antaa hänelle faktoja sairaudesta.
Voisitteko laittaa viestiä oireistanne koskien vajaatoimintaa? Aistihäiriöt, mielialat ja muut asiaan liittyvät, sairaudet (kaikki mahdollinen poikkeama ns. "normaaliin elämään"). Ja ihan kaikki mikä nyt mieleen juolahtaa ja minkä luulisit ehkä aiheutuvan juuri vajaatoiminnasta. Kiinnostaisi myös tietää kuinka kauan on sairautenne toteamisesta, mitenkä lääkitys on auttanut vai onko mitenkään, miten pahoja oireita jne. Onko joku helpottanut, onko joku asia edelleen ongelmana/pahentunut.
Kiitos, jos halusit auttaa: olen menossa lääkärille ja haluan antaa hänelle faktoja sairaudesta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Luepa näitä viestejä ja Kilpirauhasliiton sivuja, näet sieltä mitä kaikkea eli vaikka mitä voi liittyä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Toisaalta tietysti olisi parempi, että näet ne oireet itsessäsi etkä luettele vain ulkoa opittua listaa, kuten palelu, lihominen, väsymys, hiusten menettäminen...
Kiitos viestistä!
Luettu on viestit ja foorumit. Tiedän ja olen itsekin kokenut nämä "lukemattomat perusoireet" mutta nyt tarvitsisin ns. "omakohtaisia" kertomuksia oireiluista. Minulla itselläni on jo todettu vajaatoiminta.
Mihin sinä niitä tarvitset?
Jotta saisin kerralla niin pitkän listan, että antavat eläkkeen.
kilpirauhasen vajaatoiminnalla et kylläkään eläkettä saa,se on ihan fakta!
Yrittännyttä ei tietenkään jne.,mutta....
En ole eläkkeelle jäämässä.
Lista löytyi kilpparifoorumista, joten en tarvitse sitten apua enää, sorry hätiköinti.
Minulla alkoi
Kirjoittanut: *pikku-hiljaa* 3.7.2004 klo 02.47
oireet. Eka kerran koin oireita 17v., mutta ne laitettiin murrosiän piikkiin. Välillä oli muutaman vuoden oireet poissa, ja taas tulivat ja olivat muutaman vuoden. Iän ja ajan kanssa oireet voimistuivat ja pahenivat ja alkoivat kestää kauemmin ja poissa olivat vähemmän aikaa. Näine elelin monta vuotta ja kävin lääkärissäkin välillä. Minulla stressiä, siksi oireilen. Oli mennyt oireiden kanssa eläessä jo runsas 10 vuotta, sitten alkoivat olla oireet tosi voimakkaita, luulin kuolevani. Taas lääkärille, laittoi minut miel.terv. toimistolle, eli psyykkeessä on vikaa. Tietty otin sieltä sitten pillerit. Auttoi niin, että oli tokkurassa, mutta silti tuli tosi pahoja ahdistukohtauksia. Alkoi jo käsien vapina olla aika voimakasta, en hikoillut, mitä enemmän kuntoilin, sitä huonompaan kuntoon menin, iho kutisi ja kuivui, hiuksia lähti, en tosin lihonut, vaan laihduin, en jaksanut enää mitään, olin töistä usein sairaslomalla. Taas kävin lääkärissä, olen niin stressaantunut, en saisi ajatella oireita, niin eivät tule. Yritin olla ajattelematta, mutta aamusta jo oli niin ahdistava ja pyörryttävä olo, piti olla jalat ylhäällä. Yritin kävellä lenkkejä, mutta tuli niin paha olo, äkkiä kotiin. Aina väsytti ja oli voimaton olo, mutten osannut nukkua kummiskaan. Sydänoireet tulivat ja kävelin ulkona seinistä kiinni pitäen. Lääkäri sanoi, lihakseni ovat niin jännittyneet, ne tekevät sydänoireeni. No, yritin taas mennä eteenpäin, tosin neulominen ja mäkien käveleminen ylös jäivät, en pystynyt, sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Menetin työpaikkani, olin liian paljon poissa. Olin jo tosi huonossa kunnossa, ajattelin, psyykkeessäni ei mitään vikaa. Menin taas lääkärille, oli naislääkäri ja katsoi silmiin, otetaan verikoe, kilpirauhasen vajaatoimintaa olikin. Sain avun vasta n. 20 vuotta valitettuani ja olin jo lähellä kuolemaa. Hoitamattomana on vaarallista, ja sen sain kokea. Lääkkeet auttoivat kolmen viikon kuluttua ja nyt olen elämäni kunnossa. En ole eläessäni ollut näin hyvässä kunnossa. Vihainen olin lääkäreille, kun eivät todenneet tautiani aiemmin, sain *kitua* siis n. 20 vuotta.
P.S. Kopsasin heinäkuussa kirjoittamani ja sairaudesta kokemani. Jos olisin saanut avun vasta ½.n vuotta myöhemmin, tai siis, en olisi enää tarvinnut apua, olisin ollut kait vainaa. Lääkäri sanoi, että huonosti ovat minua kuunnelleet, erittäin huonosti.
Kiitos Sinulle viestistäsi! Tosin aivan järkyttävää luettavaa!! Täytyy vaan ihmetellä miten ihmeessä olet jaksanut kaiken tämän!
On kiva kuulla, että olet nyt vihdoin ja viimein saanut avun ja löytyi se oikea lääkäri, joka tajusi asian.
Hyvät voinnit Sinulle ja kaikkea hyvää elämääsi!
Nyt olen siis ollut lääkekuurilla jo vuodesta -92, tuossa missään ei kait ollut, miten kauan olen jo Thyroxia käyttänyt. Eli silloin sairastin, kun vielä tästä taudista ei niin puhuttua ja kait tiedettykään. Kiitos sinulle, todellakin nyt olen elämäni kunnossa.:)