No sehän tarkoittaa autolla ajamista sivuovi edellä. Tnnetuin driftaaja suomessa kai on Timo Mäkinen. Sillä nousu aikanaan Ministä konepelti pystyyn Jyväskylän suurajojen pikakokeella ja se ajoi sitten kylki edellä maaliin, koska konepellin läpi hankala nähdä yhtään mitään.
Pakko tunnustaa, on tullut iteselläkin driftattua joskus. Jossain metsäteillä tai pyöritettyä ympyrää lumihangessa. Ei mitään himoa asiaan, se vaan on sellainen xtremehommeli, jossa sai adrenaliineja liikkeelle. Kun siinä on kaks vaihtoehtoa, hommeli joko onnistuu, tai sitten auto on katollaan jossain.
Vahingonilo paras ilo. Sattui netistä vastaan video, missä joku opetteli driftaamista Ferrarilla, punaisella. Kokolailla nolosti meni :DDDD
http://www.topgearsuomi.fi/content/auts-ferrarikuskilla-todella-nolo-hetki-tata-driftausta-ei-olisi-pitanyt-tehda
Kellään jotain linkkiä tms. mielessä, mitä katsoessaan voi aidosti kokea kunnollista vahingoniloa? Ei tarvitse liittyä autoiluun.
=DW=
Pakko tunnustaa, on tullut iteselläkin driftattua joskus. Jossain metsäteillä tai pyöritettyä ympyrää lumihangessa. Ei mitään himoa asiaan, se vaan on sellainen xtremehommeli, jossa sai adrenaliineja liikkeelle. Kun siinä on kaks vaihtoehtoa, hommeli joko onnistuu, tai sitten auto on katollaan jossain.
Vahingonilo paras ilo. Sattui netistä vastaan video, missä joku opetteli driftaamista Ferrarilla, punaisella. Kokolailla nolosti meni :DDDD
http://www.topgearsuomi.fi/content/auts-ferrarikuskilla-todella-nolo-hetki-tata-driftausta-ei-olisi-pitanyt-tehda
Kellään jotain linkkiä tms. mielessä, mitä katsoessaan voi aidosti kokea kunnollista vahingoniloa? Ei tarvitse liittyä autoiluun.
=DW=
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tunnustan että olen tuon hinotermisentapahtuman tehnyt autokoulussa ja onnistuin viellä lopuksi ajamaan muutaman metrin kahdella pyörällä (kunnon ääniefektillä), ennen kuin opettaja sai refleksinsä toimimaan. Siinä oli katutyömaa tullut edellisen ajokerran jälkeen ja ope flirttaili takapenkin neitosen kaa ja minä tein salamaratkaisuni.
Olin menossa syntymäkotiini jonne johtaa suora tie sähkölinjan poikki, tie on maastoa korkeammalla molemmin puolin. Koko matka on mäkeä, aika jyrkkää,
kevät ja tie etupäässä jäinen. Autossa kitkarenkaat. Otin vauhtia, mutta ei se riittänyt. Korkeimmalla kohdalla renkaat suihki tyhjää, auto alkoi kääntyä
sivuttain, niin sitä mentiin hitaasti mutta varmasti ovet edellä alamäkeä. Hirveä kauhuntunne iski tajuntaan, hele...ti nyt on hirveä paikka, voi taivas tää on
nyt mun Hondani menoa. Mutta, auto pysyi kuitenkin poikittain tiellä, viimein joku pyöristä tavoitti sivussa olevan hiekkakohdan, auto alkoi valua suoraan, suoristui kokonaan ihan nätisti, peruuttamalla menin noin 50m matkan maantielle.
Ei kitkat pidä jäällä, mut ei kyllä nastatkaan. Mulla oli kyllä vähän säkää, siinä hommassa.
Muutin 1987 marraskuussa omakotitaloon. Pikkutieltä piti kääntyä T-risteyksestä vielä pienemmälle ylämäkeen ja siitä omalle pihalle vielä jyrkempään ylämäkeen.
Tuli kevät ja jäätikkökeli, vettäkin vähän sateli. Minä yövuorosta kotiin, etuvetoisessa autossa nastattomat Hakkapeliitat.
Tuolla ensimmäisellä pikkutiellä heti risteyksen jälkeen vastamäki. Ei oltu hiekotettu. Muutama kerta puolimäestä perä tai kylki edellä alas. Jätin auton tien varteen ja kävelin kotiin.
Muutaman tunnin nukuttua tämä pikkutie oli hiekoitettu ja pääsin seuraavaan T-risteykseen jossa sama juttu. Muutama kerta puolimäestä perä tai kylki edellä takaisin, kun sitä ei oltu hiekotettu. Ei muuta kuin auto takaisin edelliseen paikkaan ja taas unille.
Muutaman tunnin unen jälkeen oli se pieninkin tie hiekotettu. Nyt pääsin pihaan asti. Ja seuraavat talvirenkaat olivat nastoitetut ja niillä on aina päässyt jäätikkömäetkin ylös kun sopivan vähän vedättää.
Eikä nastattomiin ole paluuta!
Joop.
Kitkarenkaista keuhkoaa eniten kai net, jotka eivät ole ajaneet liukkaalla ja kehnoissa olosuhteissa, kehnoilla teillä. Meneehän ne varmasti kivasti, jos on kuiva pakkaskeli ja tie kesäkunnossa. Vaan, entäpä sitten, kun keli muuttuu, voip tulla ongelmia ja tuleekin.
Jos autoissa ois formulatyyppinen renkaanvaihto, sitten kitkoja vois harkita välikelin renkaiksi. Siinäkin tosin ongelmansa, ylimääräinen rengassatsi pitkillä matkoilla ois vähän hankala asia. Tai oikeastaan piyäis kuljettaa koko rengasarsenaalia mukana, tarvittaisiin kai sitten huoltoauto.
=DW=
Minä olen nyt sitten meidän perheen kuuluisin driftaaja, ei sitä mäkeä kukaan
koskaan ole tullut poikittain alas. Ei edes mun velimies vaikka onkin olevinaan nokkela.
En kyllä meinaa luopua kitkoista, suuri osa talvesta tiet sulat, nastoilla tuntuu turhalta ajaa. Kitkat tuntuu mukavilta, olen niihin jo tottunut.
Jep.
Varmaan on mukavaa, siihen asti kun on kadulla, tai metässsä katollaan.
=DW=
En tiedä driftanneeni koskaan, ellei sitten oteta lukuun sitä liukkaankelinajoa autokoulussa. Siitä ei ole mitään tarkkaa kuvaa, mitenpäin se auto tuli sitä mäkeä alas. Auto ei ollut minun hallittavisani, sen tiedän.
Norempana kyllä olin paljonkin driftaajien kyydissä. Pojista oli niin mukavaa, kun tytöt takapenkillä kiljuivat kimeällä äänellä. Se hupi me heille annettiin. Joskus ajatellut, että minkähän verran vahvat ne jäät oikeastaan oli Etelä-Ruotsissa 70-luvun alkupuolella. Kaipa ne sitten tarpeeksi vahvat oli, koska ei upottu jään läpi.