haluan tietää..

niin alku tarina on aika lupaava tuskin sua mikää kovin vakava vaivaa jos oot aika nuori tän vois laittaa iän piikkin?
ulkona itsestä jne. ois ihan nuorten tuntemuksia.jos tuntuu että tarvitset apua hae ihmeessä mitä aikaisemmin sen parempi.mulla ei ole lapsia joten olen siinä jäävi tää vois olla sun elämässä vain yksi vaihe joka vois oikeesti mennä ohi ajallaan sinuna en olisi huolissaan.tiedoksi olen selvinnyt vakavasta depiksestä-tuskin muuten mitään täällä kirjoittelisin=)

hei..

Tottahan toki sinun pitää puhua ongelmastasi vastaanotolla,ja on hyvä että itse osaat noin järkevästi ajatella asiasta. Kun muistaa sen pienen mutta silti tärkeän asian, jos tarvitsee apua omiin ongelmiinsa, ja itse menee ja kertoo olevansa avun tarpeessa, se on osoitus omasta vahvuudesta. Rohkaisen sinua, ja kannustan sinua myöskin. Olen monesti todennut itselleni, joskus vaikeanakin hetkellä, olen arvokas ja ainutkertainen omana itsenäni, vikoineni ja virheineni, paras minä. Niin sinäkin olet, Sisko hyvä, tsemppiä

Olen luonteeltani sosiaalinen ,rauhallinen ja perus positiivinen ihminen.Mutta nyt rupee riittää nää ;ystävyyssuhteet katkeaa,vainoharhaisuutta(olen sen takia muuttanut asuinpaikkaa ja työpaikkaa useasti)eristäytyneisyys,tyhjiä lupauksia,välillä tajuton tarmo ja sit taas apaattisuus.Samana päivänä tuntuu et mus olis kaksi ihmistä..?

Kirjotit tuon niin hyvin. Ois kyllä niin hyvä tiettä mistä tuollaset oireet saavat alkunsa. Itselläni on niin samaa. Ystävyyssuhteet katkee, nyt ne on pinnallisia, en uskalla luottaa. Tunnen itseni aika erilliseksi porukasta.
ensin tuntuu että kuulumpa tänne sitten tulee tunne että olen erillinen, en kuulu joukkoon.
Ja tosiaan välillä kauhee tarmo jonka jälkeen tulee apattisuus. Se on tosi ongelma ja mistä se johtuu? Kuka kertois