Välillä tuntuu aika outoja viboja yhdestä työpaikan naisesta, olen onneksi saanut tämän tuntemuksen lieventymään ottamalla etäisyyttä. Joskus pitää silti olla tekemisissä työn puolesta. Naisen katseessa on välillä ihan outo tunne?
Joku noin kuukausi sitten selitin naiselle että olit ihan oikessa tästä jutusta, että ongelma oli juuri siinä missä kerroit sen olevan. Minä istuin toimiston penkilläni ja tämä nainen seisoi vierelläni, mutta se sen katse, huh, olen miettinyt sitä, tämä nainen hymyili mulle pää aavistus kallellaan, mutta sen tuijotuksessa oli kuin "hullun kiillettä" silmissä, sen hymyn kera. Semmoista suoraa kovaa tuijotusta hymyllä. Se ei sanonut mitään, vain sitä katsetta.
Kerran tämä nainen käveli selkäni taakse niin hiljaa etten huomannut että se seisoi minun selkäni takana toimistossa, ikkunasta näin heijastuksen hänestä ja säpsähdin kun se oli selkäni takana, no en minä siinä sen kummempia että mitäpä X, se kyseli sitten yhtä työjuttua tosi hiljaisella äänen sävyllä, kun hän seisoi selkäni takana hänen kätensä oli kuin "rukous asennossa"
Pikkujoulu minua vähän hirvittää. Viime pikkujouluna se loi tosi happaman katseen, pystyin melkein lukemaan sen katseesta "että siihenkö tulit jätkä, kuka luulet olevasi?" -katsella, noh. tulin siihen kun toinen työkaveri pyysi juttusille ja tämä nainen oli siinä lähellä. Rupesi sitten ahistamaan älyttömästi että mitä tuo sen katse oli taas tällä kertaa, kun aiemmin bileiden alussa oli yhtä aurinkoista hymyä. Ja aistin tästä naisesta että se on ihan hemmetin "kyrsiintynyt" jos olen bileissä huppelissa ja hilpee. Seuraavana aamuna naista ei näkynyt aamupalalla ja se oli lähtenyt heti aamulla pois, töissä sitten jutteli todella vihaiseen sävyyn jos olin kuuloetäisyydellä.
Muille ihmisille se on aina naurava, keskustelee semmoisella kuuluvalla äänellä, on tosi avoin, mutta sitten jos se näkee minut, niin se saa ihan kuin säpsähdyksen ja menee kuin vähän hämilleen. Joku aivomyrsky sille tulee?
Tiedän että tämä nainen on varattu, eli en tee mitään aloitteita tälle naiselle, koska se siis varattu ja samassa työpaikassakin kun ollaan. Nainen on kyllä ihan kaunis, mutta tämä tilanne on vaan tämä ja kun tämä tunne on niin erikoinen, kohta jonku puukon iskee vielä selkään? No juu, mielikuvistahan tämä, olen vain nähnyt pentuna kun äitini humalassa aina repi isäni hiuksia ja löi kerran veitsellä rintaan, että onkohan tässä joku sama kohtalo itselläkin edessä?
Joku noin kuukausi sitten selitin naiselle että olit ihan oikessa tästä jutusta, että ongelma oli juuri siinä missä kerroit sen olevan. Minä istuin toimiston penkilläni ja tämä nainen seisoi vierelläni, mutta se sen katse, huh, olen miettinyt sitä, tämä nainen hymyili mulle pää aavistus kallellaan, mutta sen tuijotuksessa oli kuin "hullun kiillettä" silmissä, sen hymyn kera. Semmoista suoraa kovaa tuijotusta hymyllä. Se ei sanonut mitään, vain sitä katsetta.
Kerran tämä nainen käveli selkäni taakse niin hiljaa etten huomannut että se seisoi minun selkäni takana toimistossa, ikkunasta näin heijastuksen hänestä ja säpsähdin kun se oli selkäni takana, no en minä siinä sen kummempia että mitäpä X, se kyseli sitten yhtä työjuttua tosi hiljaisella äänen sävyllä, kun hän seisoi selkäni takana hänen kätensä oli kuin "rukous asennossa"
Pikkujoulu minua vähän hirvittää. Viime pikkujouluna se loi tosi happaman katseen, pystyin melkein lukemaan sen katseesta "että siihenkö tulit jätkä, kuka luulet olevasi?" -katsella, noh. tulin siihen kun toinen työkaveri pyysi juttusille ja tämä nainen oli siinä lähellä. Rupesi sitten ahistamaan älyttömästi että mitä tuo sen katse oli taas tällä kertaa, kun aiemmin bileiden alussa oli yhtä aurinkoista hymyä. Ja aistin tästä naisesta että se on ihan hemmetin "kyrsiintynyt" jos olen bileissä huppelissa ja hilpee. Seuraavana aamuna naista ei näkynyt aamupalalla ja se oli lähtenyt heti aamulla pois, töissä sitten jutteli todella vihaiseen sävyyn jos olin kuuloetäisyydellä.
Muille ihmisille se on aina naurava, keskustelee semmoisella kuuluvalla äänellä, on tosi avoin, mutta sitten jos se näkee minut, niin se saa ihan kuin säpsähdyksen ja menee kuin vähän hämilleen. Joku aivomyrsky sille tulee?
Tiedän että tämä nainen on varattu, eli en tee mitään aloitteita tälle naiselle, koska se siis varattu ja samassa työpaikassakin kun ollaan. Nainen on kyllä ihan kaunis, mutta tämä tilanne on vaan tämä ja kun tämä tunne on niin erikoinen, kohta jonku puukon iskee vielä selkään? No juu, mielikuvistahan tämä, olen vain nähnyt pentuna kun äitini humalassa aina repi isäni hiuksia ja löi kerran veitsellä rintaan, että onkohan tässä joku sama kohtalo itselläkin edessä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
olet kova poika analysoimaan sen naisen katseita. Jos hän tekee samoin. Miettii, miksi tuijotat häntä...
Noista ei voi tietää. Ei vaikuta aivan terveeltä normaalilta käyttäytymiseltä. Mitä jos kysyt häneltä suoraan mitä hän oikein haluaa, miksi tuo ilme ja hymy? Ole varovainen, kaikenlaista sairasta(kin) tapahtuu.
Kokemuksesta voin sanoa, että luulo ei todellakaan ole tiedon väärtti.
Katseet voi helposti tulkita väärin - ja sinulla tuntuu ainakin olevan kovin vilkas mielikuvitus noita tulkintoja tehdessäsi. Otapa huomioon, että työkaverillasi on OMA elämä työajan ulkopuolella etkä voi tietää, mitä siihen kuuluu. Itse olen toisinaan töissä sen verran omissa ajatuksissani, että miespuolinen työkaveri, joka ilmeisesti tuntee jonkin asteista vetoa minua kohtaan, on tulkinnut kulmakarvojen rypistykseni arvosteluna omaa persoonaansa kohtaan, vaikka siitä ei todellakaan ole kyse. Onneksi tuli kysyneeksi asiaa - suosittelen, että sinäkin teet samoin ja kysyt naiselta, mikä mättää?
Tämä suomalainen mentaliteetti ei puhu eikä pussaa jyllää kaikkialla. Rakennellaan mielessä ties minkälaisia ajatuksia ja sitten jurpotetaan niiden tunteiden kanssa issesseen.
Ja ihastuneet katseet kyllä huomaa ja tuntee, mutta kyllähän muitakin ihmisiä silmiin katsotaan puhuessa.
Elämääsi.
Hiukan liian pitkälle viet tuota analysointia. Mitäs jos nainen esittää kuuntelevansa mitä sanot, mut ajatteleekin ihan omiaan?
Mulle käy ainakin tosi usein niin, et yks kaks huomaan, et hymyilen ja olen kuuntelevani mitä työkaveri selittää (yleensä miespuolinen), mut oikeesti oon miettiny jo kauan et mitä ostan kaupasta työpäivän jälkeen tai onko Emmi-Amalian vanhempainilta tänään vai huomenna ja olenko unohtanut kertoa miehelle asiasta?
Tätä sattuu todella usein. Voin vielä sujuvasti kommentoida jotain takaisin, mut oikeasti en kuuntele yhtään mitään.