Olen 23-vuotias kohta vuoden ikäisen lapsen äiti, maaliskuussa on laskettuaika toiselle... Miestä ei ole koskaan ollut, yritti kyllä kovasti, mutta ei kestänyt elämää minun kanssani, lasta kyllä rakastaa kovasti, mutta tapaa tätä noin kerran viikossa, koska asuu eri kaupungissa... Hankkiuduin raskaaksi uudestaan, valehtelin etten voi tulla sillä hetkellä raskaaksi, kun harrastimme seksiä vihdoinkin, kun ajattelin, että hän jäisi varmasti meidän luokse, jos olisi toinenkin lapsi tulossa... Olin tyhmä, ei toista voi pakottaa elämään suhteessa vain lasten takia vaikka hän niitä rakastaisikin... Nyt vain en tiedä kuinka pärjään yksin kahden vauvan kanssa?!? Onko kokemuksia?
Kohta kahden lapsen yksinhuoltaja, apua!
Emmi
174829
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
"ajattelin, että hän jäisi varmasti meidän luokse, jos olisi toinenkin lapsi tulossa"
Voi elämä mikä logiikka!!
Että just te aivottomat olette niitä pahimmin sikiäviä. Aivot yksillä, lisääntymisvälineet kaikilla.
Huh huh...
annahan ne molemmat lapset pois. Ton perustella heidän olisi parempi ilman sua! vai että oikein lasta piti sen takia hankkia...
Syö ne lapses senkin luuseri äläkä itke palstoilla kun oot niin saatanan tyhmä. Ei siihen paljon tarvi että on yhtä tyhmä kuin sinä kuin kasa paskaa.
no lapset on tehty ja niillä on kuitenkin edes äiti.yritä kasvaa aikuiseksi lapsiesi kanssa.kovaa työtä se teettää mutta vuosien päästä huomaat tuloksen.älä edes yritä etsiä isää vaan se isä löytyy jos on löytyäkseen aivan etsimättä.anna aikaa lapsillesi nyt.
Olet ollut aika typerä,enkä tajua miksi halusit tollasta vastuutonta luuseria? Nyt sinun on otettava vastuu lapsistasi ja itsestäsi!Tämä ennen muuta,älä enää ripustaudu kehenkään "ihanaan"mieheen.Se ei ole parisuhteen idea.Etkä saa unohtaa perhettäsi,sinua ja lapsia.
Muuten olen sitä mieltä että valehtelusta huolimatta,mieskin on vastuussa lapsen saannista.Jos hän nyt suostuu tapaamaan lapset,niin oikein hyvä.Jaksamista!
"Muuten olen sitä mieltä että valehtelusta huolimatta,mieskin on vastuussa lapsen saannista"
Aika kovaa tekstiä!
Pitääkö ymmärtää niin että kun vastuuntuntoinen mies kysyy onko ehkäisystä huolehdittu niin nainen saa valehdella ja näin saada miehen nalkkiin? Jotenkin tuntuu varsin vastuuttomalta väittämältä.
Emmille toivon voimia ja jaksamista. Onneksi yhteiskuntamme sosiaalinen turvaverkko on varsin kattava. Ei mitään luksuselämää mutta leipä ja lämpö on turvattu. Vaippaikä väsyttää, se on uskomaton rumba. Kun haalari-aikakin jää taakse niin jo helpottaa. Eikä siihen mene kuin muutama vuosi joka taaksepäin katsottuna on mennyt tosi nopeasti.
Itse olen mies jolla on kotona kaksoset ja jonain päivänä saattaa sisään kävellä tuntematon ihminen joka sanoo minua isäkseen. Hänenkin äitinsä valehteli ja näin varasti lapseltaan isän.
Miehetkin voi ehkästä, ja jos asia olisi miehille tärkeämpi niin markinnoilla olisi jo miesten ehkäsypillerit.On niin helppo uskoa jotain puolituttua,ja sitten unohtaa juttu.Kyse on kuitenkin lapsen elämästä,ja sen alkuunsaamiseen tarvitaan kaksi.Myönnän se on karseeta,jos noin idioottimainen valehtelija saa lapsen.
Mutta miksi miehen vastuu keskittyisi yhteen pieneen kysymykseen?Ottakaa miehet vastuu ehkäsystä omiin käsiinne,(tai jalkojenne väliin..)niin sitten ei kuka tahansa naikkonen voi teille valehdella.
Joten kyllä,miehellä on vastuunsa asiassa!
Tuota pärjäämis kysymystä ehkä olisi kannattanut miettiä ennen raskkaaksi hankkiutumista...!
Minusta on todella säälittävää, lapsellista ja julmaa tuollanen..
Mielestäni miehen käytös oikein, kun kerta valehtelit. Ja kuules paha saa aina palkkansa..niin se vaan menee!!
Lapsille paras kun antaisit lapsettoman pariskunnan adoptoida molemmat perheeseen jossa on isä ja äiti joilla lapsia kaipaavat sylit. Sehän olisi lapsille paras! Eikä vain Emmi? Sinulle tietenkin paha paikka mutta ajattelethan ensisijassa lastesi parasta? Ajattelethan?
Ei kyse ole siitä ettenkö rakastaisi lastani paljon ja myös tulevaa lasta, he ovat minulle todella tärkeitä! Ja tiedän että tein suuren ja itsekkään virheen, kun hankkiuduin uudestaan raskaaksi, isä tapaa ja haluaa tavata lapsia varmasti tulevaisuudessakin niin paljon kuin on mahdollista välimatkan takia noin 200 km, mutta pelottaa silti kuinka pärjään kahden noin pienen lapsen kanssa, vanhempanikin asuvat muualla... En ikinä luopuisi lapsistani, kyselen vain neuvoja, että mikä voisi helpottaa arjesta selviytymistä tulevaisuudessa?
Ikävää kuulla, joku toinen pariskunta voisi rakastaa heitä oikeasti ja pyytettömästi...
Kyllä varmaan pärjäät, vaikka alku ainakin voi tuntuakin rankalta. Olet kuitenkin nuori ja siitä on kiistämättä etua jaksaaksesi, uskoisin:)
Nuku aina kun mahdollista, saat siitä voimia. Kovina hetkinä muistuta itsellesi, että tämä on vain hetkellinen olotila: puolen vuoden kuluttua jo helpottaa jne. Ja se onkin totta: lapset kasvaa ja kehittyy ja joku päivä huomaat, että kumpikin lapsi nukkuu yönsä, itsekin saat tarpeeksesi nukuttua, rutiinit sujuu ja kaikki on hyvin. Jos tunnet tarvetta, niin voithan kysyä apua kunnallisesta kotipalvelusta, paikkakunnallasi toimii ehkä myös esim joku yh-tapaamispaikka: ota siitä selvää, sieltä voit saada myös tietoa ja (vertais)tukea.
Pääasia olisi sinulle saada levättyä tarvittaessa, että jaksat hoitaa lapset kunnolla. Äidit kyllä venyvät moneen, kuten naisen menneisyyskin jo osoittaa:)
Jokainen ihminen tekee elämässään erikoisia ratkaisuja erikoisista syistä. Älä enää syyllistä itseäsi, sillä se vie energiaasi lapsiltasi: tehty mikä tehty ja piste. Ja kaikesta huolimatta olen sitäkin mieltä, että 2000-luvun suomessa ehkäisy kuuluu myös miehille: sen verran paljon kuitenkin ollaan puhuttu tällaisenkin kaltaisista raskauksista, että miehenkin pitäisi ymmärtää, että jos ei halua isäksi niin varmistakoon omalla toiminnallaan ettei myöskään tule.
Nauti lapsistasi. He ansaitsevat sen, onnellisen äidin. :) sinulle.
Kysy tukiperhetoiminnasta paikkauntasi sosiaalitoimistosta tai lastenvalvojalta, tai pelastakaa lapset ry:ltä. Isommissa kaupungeissa homma menee PELAn kautta, pienemmissä sosiaalitoimen kautta.
Tukiperhetoiminnassa lapsesi menee esim. kerran kuussa viikonlopuksi tukiperheeseen, jossa hänen pitäisi olla perheenjäsenen asemassa, yhtä hyvin kodeltuna.
Huonojakin tukiperheitä on, mutta pääset etukäteen tutustumaan perheeseesi, ja jos hälytyskellot soi, niin peru se perhe. Etsi uutta sitten.
Lapsi voi olla useamminkin, esim. joka toinen vkl, jos siltä tuntuu. Myös vauva voisi olla, mutt asehän riippuu imettämis-asioista yms.
Tällä tavalla saat itsellesi vähän hengähdystaukoa lapsista ja vastuusta ja aikaa itsellesikin, ja jaksat sitten paremmin taas lasten kanssa.
Hyviä tukiperheitä vaan on aika harvassa..
Mutta tämä olisi yksi vaihtoehto jaksamisellesi.
Ja muuten: olin itse 23 v, kun kuopus syntyi. Olin avoliitossa lasten isän kanssa, mutta käytönnössä täysin yksin lasteni kanssa. Hän halusi lapset, muttei ottanut vastuuta ollenkaan, mistään.
Olin 24 v ja kahden pienen lapsen yh. En suosittele kellekään, mutta minulle se oli parempi ratkaisu kuin elää siinä perhehelvetissä. Jaksoin paremmin yksin lasteni kanssa, kuin yksin kolmen lapsen kanssa, joista yksi aikuinen - mukamas.
Eli et ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa...
Sinä joka mietit miten jaksat kahden pienen kanssa
yksin.
minä olin noin kahdeksan vuotta avioliitossa,josta
syntyi neljä lasta.Avioliiton aikana jouduin
hoitamaan lapset aivan yksin mukaanlukien
kauppakäynnit hoidin lasten kanssa yksin.
Lasten isä tosin vei joskus hampparille,kun
itselle sopi vaikka lapset väsyneitä.Tulipahan
taas täytettyä isän rooli.lasten isä suvun
nähden kyllä hoiti homman moitteettomasti.
Eron tullessa lapset oli iältään n.5v,4.5v3,5v
ja 1v. kaikki jotka eivät olleet ihan läheltä
nähnyt meidän elämää kysyivät minulta kuinka
tulen jaksamaan ja pärjäämään 4 pienen lapsen
kanssa. vastasin että hyvin koska pärjäsin
myös avioliiton aikanakin.
Meni erosta aikaa ja tulin raskaaksi.Mietin
aborttia pitkään koska lapsen isä ei ollut
mukana.Raskaus oli vahinko. isä ei yhteydessä
lapseen tule koskaan olemaan.
Pidin lapsen ajattelin että pärjään koska asiat
toimivat rutiinilla.vanhin lähti kouluun.
lapset kasvaa nopeasti isommaksi.Hyvät ystävät
ja tukijoukot,naapurit auttavat jaksamaan.
kyllä välillä on semmoista hulinaa ettei ehdi
kunnolla siivota kun vauvakin noin kymmenen
viikkoa. siivota ehtii myöhemminkin,mutta lapsista pitää nauttia ja olla niiden kanssa
ei ne ole kauan pieniä. mulla asiat ok.
valittaa en aio koska päätöksiäni ei kukaan voi
muu päättää.
Kuule Emmi,
Ymmärrät varmaan itsekin tehneesi hölmösti. Ei ketään ihmistä voi omistaa eikä kahlita. Olet paitsi valehdellut tulevan lapsesi isälle, niin myös itsellesi.
Pärjäät kahden lapsen kanssa varmasti, ja muista hakea itsellesi apua, mikäli tuntuu että voimat ehtyvät!!!
Mutta muista että rakastamallasi lapsella on oikeus isään. Mikäli lapsen isä haluaa isän roolin, anna hänelle siihen tilaa. Mutta älä kuitenkaan edellytä, että mies haluaa sinun kanssasi olla!!!
ensin toivotan sulle voimia!!!!! mulla vähän sama tilanne tos noin vuosi sitten. tosin lapsilla 2 vuotta ikäeroa. ja mies lupasi parantaa tapansa jos suostun toisen lapsen tekoo...
alku on varmasti rankkaa,kunhan muista myös huolehtia itsestäsi ja pyytää apua tarvittaessa.vaikka kodinhoitajaa jos sukulaisia tai muuta hoitoapua ole lähellä.
meillä elämä nyt hyvällämallilla,vanhempi on 3 ja nuorempi 11kk.
aika kliseeltä kuulostaa,mut tämä sanonta on ainaki mun kodalla ollu totta:ASIOILLA ON TAPANA JÄRJESTYÄ!!!
heippa! mun oli pakko kirjottaa ja kertoo vähän mun elämästä. olen kohta 23vuotias kahden lapsen yksinhuoltaja ja kolmas lapsi kertoi tulevansa kesällä. olen seurustellut näiden lasten isien kanssa, mut mä oon sellasta tyyppiä et tuun HETI raskaaks. vanhimman lapsen kanssa olin ilman ehkäsyy ja pam, raskaana olin, pojan kans petti kondomi, ja pam, raskaana olin. nyt olin mieheni kanssa yhden kerran ilman ehkäisyy ja arvaatte varmaan... pillerit kävin hakemassa, mut liian myöhään... :( mies jätti heti. aion pitää tämänkin lapsen, kyl oon pärjänny kahden, miksen sitten kolmen kanssa? tyttö on 2,5v ja poika 1v. ja sinä joka pelkäät yksinhuoltajuutta lastesi kanssa, ei mitään pelkoa, saathan aina kaksi hymyä yhden sijasta...:)