Nicky Cruz: Juokse poika juokse

S-posti unohtui laittaa? Harva viitsi tähän omaa ikää näkyville yms. Ainakaan vakituisella nimimerkillä kirjoittavista.

No, minä olen jo vanha pappa eli menee ikähaarukkaan 40-45 v. Juokse poika juokse oli ensimmäisiä ellei peräti ensimmäinen "hengellinen" kirja jonka luin. Olin ala-asteella kuudennella tai seitsemällä luokalla, kun meidän luokalla oleva tyttö oli juuri lukenut kirjan ja oli siitä innoissaan, suositteli kirjaa minullekin. Kirjastosta muistaakseni sen lainasin, ja kyllä, kirja oli varsin mielenkiintoinen, jännittäväkin, mutta siinä vaiheessa kun Nicky tuli uskoon ja kuvaus siirtyi jengitappeluista kristillisiin kokouksiin ja jeesusteluun, tunnelma mielestäni lässähti ja mielenkiintoni loppui siihen. Meni hyvä tarina pilalle niin sanoakseni.

Suhtautumiseni kirjaan ja sisältämään kertomukseen muuttui oman elämänkokemuksen ja elämänhistorian myötä... Nuorena kieltäydyin vakaumuksellisesti rippikoulusta, kun uskoin, ettei ole mitään Jumalaa missään. Sitten seurasi ns. agnostinen vaihe ja lopulta "ei ole mitään jumalaa missään" käänteisessä muodossaan: ehkä kaikki onkin jumalaa kaikkialla, ehkä myös ihminen itsessään on osa kaikkiallista jumalallista virtausta, jumalan ilmentymää, se pitää vain itsessään tiedostaa.

Uskontoihin suhtauduin negatiivisesti tai ainakin varauksella. Ajattelin, ettei ns, perimmäinen totuus - jos jotakin ihmisen kokemuksesta riippumatonta absoluuttista totuutta on olemassa - löydy mistään uskonnosta tai sitten löytyy niiden kaikkien takaa ikäänkuin perimmäisenä ideana, joka on hukattu ja vääristynyt uskonnon muovautuessa järjestelmäksi. Itämaisia uskontoja diggailin kyllä niiden jumalakäsityksen vuoksi, joka soveltui omaan panteistiseen/teosofiseen ajattelumalliin. Kristinuskoa pidin vaihtoehdoista huonoimpana, herkkäuskoisten, todellisuutta pakenevien kusetuksena, suggestiona ja itsesuggestiona.

Kun sitten tulin uskoon syksyllä 1989, ja sen myötä oivalsin, että Jeesus on enemmän kuin uskonnollinen hahmo, suhteeni sellaisiin radikaaleihin uskoontulokertomuksiin kuin mm. Juokse poika juokse, luonnollisesti muuttui, tunnistin niissä Jumalan kutsuvan ja parantavan työn. Siitä asti olen siis ollut vakuuttunut että Jeesus on ihmistä kutsuva todellisuus, jossa ainoassa on syntien anteeksiantamus ja ikuinen elämä.

Juokse poika juokse -kirjan luin 1990-luvun alussa. Livenä olen Nickyä kuullut julistustilanteessa myöhemmin 1990-luvulla. Juokse poika juokse -kirjaa suuremman vaikutuksen teki Juokse henkesi edestä, jossa Nicky kertoo lapsuudestaan noituutta/henkiparannusta/voodoota harjoittaneessa perheessä, jossa hänet kirottiin, minkä jälkeen hän sitten lähti kotoaan. Juokse poika juokse -kirjan jälkeisistä tapahtumista kertoo mm. Juoksu jatkuu.

Nickyn tarina limittyy muihin samaan aikaan tapahtuneisiin kääntymisiin, kun Jumala käytti maalaissaarnaaja Wilkersonia jengien murtamisiin evankeliumilla ja alkoi Teen challenge -työ, joka sittemmin toimi esikuvana vastaavanlaisille järjestöille, osittain myös suomalaisen KAN-koti toiminnan esikuvana.

Juokse poika juokse -kirjan tapahtumat Wilkerson kertoo omasta näkökulmastaan kirjassa Risti ja linkkuveitsi. Wilkerson ja Cruz ovat kirjoittaneet kirjoja myös yhdessä, muun muassa 1990-luvun alussa Cruz kirjotti kirjan "David Wilkersonin viimeinen varoitus".

http://www.kultaomena.com/212

Vastauksen voi lähettää myös sähköpostiin osoitteeseen [email protected]