Yritin kovasti unohtaa ja kieltämättä pääsin siinä aika pitkälle. Samoihin aikoihin aloin oireilemaan oudosti. En oo ikinä aikaisemmin purrut hampaita yhteen saati narskutellut. Tottakai aloin tehdä molempia. Niin päiväsaikaan kuin öisin. Aamuisin heräsin ikenet ja leuat kipeänä. Kerroin tästä läheiselle ystävälleni, joka sanoi, että oli jostain lukenut, että se voi viestiä kielletystä vihasta tai kielletystä jostain. Tottakai kohtautin vain olkia pseudotieteen "löydölle".
En oo aiemmin saanut paniikkikohtauksia sen miehen seurassa. Tai kiristellyt hampaita. Tai tärissyt holtittomasti ja hikoillut perkeleesti. Nyt se alkoi. Kai tämä on jotain viestiä siitä, että pitäis antaa tunteiden olla. Eihän niistä sinänsä mitään haittaa oo, eikä ne ketään satuta, (paitsi mua jos tästä ei mitään kehkeydy) mutta aikaa menee ja ehkä turhaan.
On kai yhtä toiveajattelua kuvitella, että tämä mies olisi samalla tavalla kiinnostunut. Joko käytös on johdonmukaista tai sitten sitä kipinää ei ole ollenkaan.
Kai ne tunteet on pakko sallia. Joku fiksu joskus sanoi, että "Odota".
En oo aiemmin saanut paniikkikohtauksia sen miehen seurassa. Tai kiristellyt hampaita. Tai tärissyt holtittomasti ja hikoillut perkeleesti. Nyt se alkoi. Kai tämä on jotain viestiä siitä, että pitäis antaa tunteiden olla. Eihän niistä sinänsä mitään haittaa oo, eikä ne ketään satuta, (paitsi mua jos tästä ei mitään kehkeydy) mutta aikaa menee ja ehkä turhaan.
On kai yhtä toiveajattelua kuvitella, että tämä mies olisi samalla tavalla kiinnostunut. Joko käytös on johdonmukaista tai sitten sitä kipinää ei ole ollenkaan.
Kai ne tunteet on pakko sallia. Joku fiksu joskus sanoi, että "Odota".
Vastaukset 17
Vanhimmat
Aika parantaa haavat...
ei paranna...
Miksi aloittaja ei kohtaa sitä ihmistä ja juttele hänelle? Varmaan auttaisi kaikkeen tuohon kun kohtaisin hänet ja juttelisitte, sillä jokin alitajuntainen asia sinua vaivaa. Tuskin välinne oikeasti ovat niin huonot etteikö se mies sinua suostuisi tapaamaan.
Kohtaa hänet niin pääset eroon tuosta. Tuskin se on vihaa vaan selvittämättömiä tunteita jotka vaivaavat sinua.
Keksisin miljoona syytä sille miksi en juttele, mutta kaikki ne lasketaan tekosyiksi. Pohjimmiltaan pelkään, että hän tuomitsee minut tunteitteni vuoksi tai että hänellä on jo joku ja rikon hänen täydellistä mielen harmoniaansa. Pelkään kasvojeni menetystä, pelkään muurien alas laskemista ja tunteiden tunnustamista, pelkään haavoittuvaisuutta. Voi olla, että en edes ole tarpeeksi kypsä tai valmis kohtaamaan todellisuutta.
Välimme ovat ihan neutraalit, tai siis neutraalit objektiivisella tasolla, lämpimät ainakin minun puolesta. Emme ole niinkään tutustuneet, olemme vain tuttavia samasta oppilaitoksesta. Vihaa en tunne, ainakaan muita kuin itseäni kohtaan.
Anna anteeksi, en tiedä mitä teen.
nyt ei oo ihan 30 vuotiaasta miehestä kyse.
Minkä ikäisestä sitten?
Onko 26 ja 27v lähempänä]?
Vähän lähempänä, mutta ei tarpeeksi. Molemmat ollaan siis 18-vuotiaita.
mitä penigoita täällä liehuuu??? heehhhehehe.
no tuo kuulosti ihan erikoisen aikuismaiselta:) ei siinä.
Miksi tunnet vihaa itseäsi kohtaan? Omassa tapauksessani mun olis pitänyt tehdä aloite jo aikoja sitten. Nyt oon vaan niin hämmentynyt. Kuinka tuttavia olette?
En tiiä oikein itsekään. Ehkä saamattomuuteni takia, ehkä menneisyyden asettamien vääristymien takia.
Hmm. Ei olla kertaakaan juteltu sillä tavalla, että kyseessä olisi kummankaan henkilökohtaiset asiat, paria facebookissa vaihdettua sanaa lukuunottamatta. Tai no sekin liittyi kyllä opiskeluun. Vain ryhmätöiden yhteydessä asiasta. Eli tuttavuussuhde on vielä kovin etäinen.
Okei, ei tärpännyt sitten. No ei ollut tarkoituskaan, kunhan jotain yritän purkaa. Onnea sulle. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin olla oma itsensä ja pitää siitä kiinni.
Ei mulla oo ollu oman itseni hyväksymisen kanssa ongelmia, se on vaan lähinnä se ajoittainen turhautumisen tunne. Ei nyt kuitenkaan jatkuvaa vihaa.
narskuttelu voipi johtua myöskin stressistä.
narskuttelu johtuu mielenvikaisuudesta!