Naisen hoivavietti

Ikisinkku M

Aina se ei ole pelkästään himokkuutta, toisinaan nainen ajautuu jännäp..jen vietäväksi ihan vain hyvää hyvyyttään kuten tuossa tapauksessa:

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288750864432.html

Miksi ei naisten hoivavietti voisi kohdistua ihan normaaleihin miehiin, seksiä saamattomiin tai sitä harvoin saaviin ätmeihin ja ketmeihin? Tuskinpa olisi tuotakaan tapahtunut jos olisi pökäleiden sijaan vienyt kotiinsa kiltejä ätmejä, nämä olisi iltapalaa nautittuaan kohteliaasti menneet omaan kotiinsa nukkumaan, nainenkin olisi saanut hymy huulillaan nukahtaa ajatellessaan ätmien suloisen kömpelöitä kiitoksia ja hyvänyöntoivotuksia.

29

2498

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Näin on marjat

      No sehän on tuttua, että naisten hoivavietti kohdistuu yleensä alkoholisoituneisiin reppanoihin tai kovia kokeneisiin kriminaaleihin. Etenkin uskovainen nainen saattaa ottaa rentun hoiviinsa ja ajatella että uskonnollaan voi tämän muuttaa kunnon mieheksi.

      ATM on jo kunnon mies, joten hän ei ole kiinnostava tapaus.

    • SekaSikiö

      Olipa idiootti nainen.
      Olisi hakenut hoitolasta pari kissaa ja hoitanut niitä. Ne eivät ainakaan olisi yhtä arvaamattomia kuin ihmiset.

      • Ikisinkku M

        Niinpä ja vaikka olisi pahapäisiäkin niin kissat on kuitenkin sen verran pieniä että ne pystyy pitämään aisoissa. Onhan se harmi että tuollakin auttajalla silmät avautui liian rajulla tavalla, olisi vähempikin riittänyt varmaan opetukseksi. Jotenkin tuntuu että nuo romaanien auttajat liki aina iskee vain kätensä p..aan, tuolla tarkemmin jutusta:

        http://www.friatider.se/ville-hj-lpa-tiggare-gruppv-ldtogs


    • Gammaromeo

      Menee vähän ohi otsikosta ja sinkuista mutta siltikin. On mieleniintoinen ja myös positiivinenkin juttu tuo naisen hoivavietti. Isoäitini ei ole enää kovin hyvässä kunnossa. Eräs ikäiseni nainen, joka ei ole edes hänen sukulaisensa on nyt hiljattain alkanut kovasti auttamaan isoäitiäni. Hän asuu muutaman kilometrin päässä mummostani. Tuo nainen tekee täyttä työviikkoa, on naimisissa, usean lapsen äiti ja harrastaa monia asioita. Joillakin sitä vaan aikaa ja energiaa riittää.

      Ehkei vanhuuden ja huonokuntoisuuden vuoksi kenenkään naisen ei professionaalinen hoivavietti vielä minun kohdistu moneen vuosikymmeneen. Kuitenkin sitä ennen kaipaisin jotain toisenlaista "hoitoa".

    • Juu, onhan sitä hoivaviettiä jonkin verran varmaankin useimmissa naisissa ja jos ei sitä saa koskaan purkaa keneenkään, niin voipi alkaa tekemään harkitsemattomia tekoja kuten ottaa epämääräisiä pummeja kotiinsa vain siksi että saisi hoitaa jotakuta.

      Käyhän se joskus itselläkin mielessä että olisi mukava jos ottaisi vaikkapa kissan että saisi jotain hoidettavaa. Mutta enpä vielä toistaiseksi ole sortunut, sillä tiedän se rajoittaisi elämääni enemmän kuin haluan ja vaikeuttaisi miehen löytämistä entisestään. Pehmolelu on siis yöllä kovassa halauskäytössä.

      • just like that

        Mikset hanki miestä halittavaksi?


      • just like that kirjoitti:

        Mikset hanki miestä halittavaksi?

        Ihan V-I-T-U-N hyvä kysymys.


      • atm1

        Mulla ois jo kissa valmiina, voisit hoitaa meitä molempia.


      • neiti ruiskukka
        stellaria81 kirjoitti:

        Ihan V-I-T-U-N hyvä kysymys.

        Hyvä stellaria, just näin vastataan urpoille, jotka kyselee tyhmiä! :)


      • naiset tykkää

        hyysätä tummia poikia.


      • nainen saa aina
        neiti ruiskukka kirjoitti:

        Hyvä stellaria, just näin vastataan urpoille, jotka kyselee tyhmiä! :)

        miehen jos haluaa.


    • Multa kai puuttuu se naisille tyypillisin hoivavietin muoto, en tunne tarvetta hoivata lapsia. Ne on ihan kivoja, mutta pärjään ilmankin.

      Tykkään pitää huolta ja hemmotella kumppaniani, pidän kodin kunnossa, teen hyvää ruokaa ja tykkään läheisyydestä. En silti kutsuis sitä hoivavietiksi, vaan ihan normaaliksi huomionosoitukseksi parisuhteessa.

      • marianne89...

        Sama homma täällä, en osaa olla kauhean luonteva lasten seurassa ja siksi en olisi hyvä esim. au-pairina. Tosin olen yhden kaverin pikkuveljeä kerran hoitanut kun kaveri halusi ehdottomasti päästä yksiin bileisiin ja pyysi siksi minua kun heidän äitinsäkään ei kotona ollut, mutta siinäkin jäi jälkikäteen vain sellainen olo että olinkohan ollut liian vakava ja kankea yms., lasten kanssahan "kuuluisi" olla sellainen alati pirteä ja iloinen asenne päällä ja toisaalta olen siinä samalla näyttämässä lapsille esimerkkiä. Muutenkin tuntui etten varsinaisesti tehnyt muuta kuin norkoilin kaverin talossa sen yhden yön ajan, sillä saapuessani pikkuveli oli jo nukkumassa ja aamulla sitten pikkuveljen ensimmäistä kertaa edes nähdessäni ja kysyessäni haluaisiko tämä aamiaista se meni siihenkin vain heti toteamaan että "osaan mä itekin sitä valmistaa", niin eipä siinä varsinaisena lapsenvahtina tullut edes oltua.

        Ja myös esim. silloin kun olen jonkun kaverin kanssa liikkeellä ja tämä huudahtaa jostain ihan randomista ja ennen tuntemattomasta lapsesta että "Voi kuinka söpö!" Mulle tulee ihan vaivaantunut olo, koska en saa samanlaista reaktiota, ja sitä joutuu aika luonnottomastikin leikkimään mukana ja nyökyttelemään että "Joo, niin on... Voih."

        Joten voisi sanoa että multa vaan puuttuu ne äidinvaistot ja hoivavietti. Tai sitten ne on vaan ihan pirun hyvin piilossa jossain...


      • Niin se on
        marianne89... kirjoitti:

        Sama homma täällä, en osaa olla kauhean luonteva lasten seurassa ja siksi en olisi hyvä esim. au-pairina. Tosin olen yhden kaverin pikkuveljeä kerran hoitanut kun kaveri halusi ehdottomasti päästä yksiin bileisiin ja pyysi siksi minua kun heidän äitinsäkään ei kotona ollut, mutta siinäkin jäi jälkikäteen vain sellainen olo että olinkohan ollut liian vakava ja kankea yms., lasten kanssahan "kuuluisi" olla sellainen alati pirteä ja iloinen asenne päällä ja toisaalta olen siinä samalla näyttämässä lapsille esimerkkiä. Muutenkin tuntui etten varsinaisesti tehnyt muuta kuin norkoilin kaverin talossa sen yhden yön ajan, sillä saapuessani pikkuveli oli jo nukkumassa ja aamulla sitten pikkuveljen ensimmäistä kertaa edes nähdessäni ja kysyessäni haluaisiko tämä aamiaista se meni siihenkin vain heti toteamaan että "osaan mä itekin sitä valmistaa", niin eipä siinä varsinaisena lapsenvahtina tullut edes oltua.

        Ja myös esim. silloin kun olen jonkun kaverin kanssa liikkeellä ja tämä huudahtaa jostain ihan randomista ja ennen tuntemattomasta lapsesta että "Voi kuinka söpö!" Mulle tulee ihan vaivaantunut olo, koska en saa samanlaista reaktiota, ja sitä joutuu aika luonnottomastikin leikkimään mukana ja nyökyttelemään että "Joo, niin on... Voih."

        Joten voisi sanoa että multa vaan puuttuu ne äidinvaistot ja hoivavietti. Tai sitten ne on vaan ihan pirun hyvin piilossa jossain...

        Ehkä luonto on hoidellut asiat niin, että ette saa miestä, koska ette ole kovin innokkaita ryhtymään äidiksi. Luonto säästää miehet toisille naisille, jotka ovat halukkaita lisääntymään.


      • Ikisinkku M
        marianne89... kirjoitti:

        Sama homma täällä, en osaa olla kauhean luonteva lasten seurassa ja siksi en olisi hyvä esim. au-pairina. Tosin olen yhden kaverin pikkuveljeä kerran hoitanut kun kaveri halusi ehdottomasti päästä yksiin bileisiin ja pyysi siksi minua kun heidän äitinsäkään ei kotona ollut, mutta siinäkin jäi jälkikäteen vain sellainen olo että olinkohan ollut liian vakava ja kankea yms., lasten kanssahan "kuuluisi" olla sellainen alati pirteä ja iloinen asenne päällä ja toisaalta olen siinä samalla näyttämässä lapsille esimerkkiä. Muutenkin tuntui etten varsinaisesti tehnyt muuta kuin norkoilin kaverin talossa sen yhden yön ajan, sillä saapuessani pikkuveli oli jo nukkumassa ja aamulla sitten pikkuveljen ensimmäistä kertaa edes nähdessäni ja kysyessäni haluaisiko tämä aamiaista se meni siihenkin vain heti toteamaan että "osaan mä itekin sitä valmistaa", niin eipä siinä varsinaisena lapsenvahtina tullut edes oltua.

        Ja myös esim. silloin kun olen jonkun kaverin kanssa liikkeellä ja tämä huudahtaa jostain ihan randomista ja ennen tuntemattomasta lapsesta että "Voi kuinka söpö!" Mulle tulee ihan vaivaantunut olo, koska en saa samanlaista reaktiota, ja sitä joutuu aika luonnottomastikin leikkimään mukana ja nyökyttelemään että "Joo, niin on... Voih."

        Joten voisi sanoa että multa vaan puuttuu ne äidinvaistot ja hoivavietti. Tai sitten ne on vaan ihan pirun hyvin piilossa jossain...

        elikkäs kun täällä sinkut palstalla varmaankin on suhteellisesti enemmän lapsista vähemmän syttyviä naisia kuin keskimäärin varmaan niin voitaneen olettaa että teidänkään sinkkuuden syy ei välttämättä edes ole tarjolla olleiden miesten huonous vaan enemmänkin teidän oma pelko siitä että parisuhteessa saattaisi joutua noista lapsiasioista vääntämään ja siksi torjutte hyvätkin miehet ennen kuin ne pääsee liian lähelle emotionaalisesti.


      • marianne89... kirjoitti:

        Sama homma täällä, en osaa olla kauhean luonteva lasten seurassa ja siksi en olisi hyvä esim. au-pairina. Tosin olen yhden kaverin pikkuveljeä kerran hoitanut kun kaveri halusi ehdottomasti päästä yksiin bileisiin ja pyysi siksi minua kun heidän äitinsäkään ei kotona ollut, mutta siinäkin jäi jälkikäteen vain sellainen olo että olinkohan ollut liian vakava ja kankea yms., lasten kanssahan "kuuluisi" olla sellainen alati pirteä ja iloinen asenne päällä ja toisaalta olen siinä samalla näyttämässä lapsille esimerkkiä. Muutenkin tuntui etten varsinaisesti tehnyt muuta kuin norkoilin kaverin talossa sen yhden yön ajan, sillä saapuessani pikkuveli oli jo nukkumassa ja aamulla sitten pikkuveljen ensimmäistä kertaa edes nähdessäni ja kysyessäni haluaisiko tämä aamiaista se meni siihenkin vain heti toteamaan että "osaan mä itekin sitä valmistaa", niin eipä siinä varsinaisena lapsenvahtina tullut edes oltua.

        Ja myös esim. silloin kun olen jonkun kaverin kanssa liikkeellä ja tämä huudahtaa jostain ihan randomista ja ennen tuntemattomasta lapsesta että "Voi kuinka söpö!" Mulle tulee ihan vaivaantunut olo, koska en saa samanlaista reaktiota, ja sitä joutuu aika luonnottomastikin leikkimään mukana ja nyökyttelemään että "Joo, niin on... Voih."

        Joten voisi sanoa että multa vaan puuttuu ne äidinvaistot ja hoivavietti. Tai sitten ne on vaan ihan pirun hyvin piilossa jossain...

        No mulla taas on niin, että tulen lasten kans ihan loistavasti juttuun. Mulla on energiaa ja mielikuvitusta, kehittelen niille koko ajan kaikkea aktiviteettia. Hoidan kummilapsiani mielelläni ja ne myös tulee mun luo tosi mielelläni, kun olen se kiva täti :D


      • 17+10
        marianne89... kirjoitti:

        Sama homma täällä, en osaa olla kauhean luonteva lasten seurassa ja siksi en olisi hyvä esim. au-pairina. Tosin olen yhden kaverin pikkuveljeä kerran hoitanut kun kaveri halusi ehdottomasti päästä yksiin bileisiin ja pyysi siksi minua kun heidän äitinsäkään ei kotona ollut, mutta siinäkin jäi jälkikäteen vain sellainen olo että olinkohan ollut liian vakava ja kankea yms., lasten kanssahan "kuuluisi" olla sellainen alati pirteä ja iloinen asenne päällä ja toisaalta olen siinä samalla näyttämässä lapsille esimerkkiä. Muutenkin tuntui etten varsinaisesti tehnyt muuta kuin norkoilin kaverin talossa sen yhden yön ajan, sillä saapuessani pikkuveli oli jo nukkumassa ja aamulla sitten pikkuveljen ensimmäistä kertaa edes nähdessäni ja kysyessäni haluaisiko tämä aamiaista se meni siihenkin vain heti toteamaan että "osaan mä itekin sitä valmistaa", niin eipä siinä varsinaisena lapsenvahtina tullut edes oltua.

        Ja myös esim. silloin kun olen jonkun kaverin kanssa liikkeellä ja tämä huudahtaa jostain ihan randomista ja ennen tuntemattomasta lapsesta että "Voi kuinka söpö!" Mulle tulee ihan vaivaantunut olo, koska en saa samanlaista reaktiota, ja sitä joutuu aika luonnottomastikin leikkimään mukana ja nyökyttelemään että "Joo, niin on... Voih."

        Joten voisi sanoa että multa vaan puuttuu ne äidinvaistot ja hoivavietti. Tai sitten ne on vaan ihan pirun hyvin piilossa jossain...

        Minun mielestä lasten kanssa ei pidä olla pirteä, eikä edes erityisesti esimerkkinä. Tärkeintä on olla avoimena ja kuunnella lasta, tai jos vauvasta kyse, "lukea" reaktioita. Lapsilta urautunut aikuinen oppii tai saa ainakin uutta ajateltavaa. Vuorovaikutus ja läsnäolo kai se on se tärkeintä kaikkien ihmisten kanssa.


      • Gammaromeo
        marianne89... kirjoitti:

        Sama homma täällä, en osaa olla kauhean luonteva lasten seurassa ja siksi en olisi hyvä esim. au-pairina. Tosin olen yhden kaverin pikkuveljeä kerran hoitanut kun kaveri halusi ehdottomasti päästä yksiin bileisiin ja pyysi siksi minua kun heidän äitinsäkään ei kotona ollut, mutta siinäkin jäi jälkikäteen vain sellainen olo että olinkohan ollut liian vakava ja kankea yms., lasten kanssahan "kuuluisi" olla sellainen alati pirteä ja iloinen asenne päällä ja toisaalta olen siinä samalla näyttämässä lapsille esimerkkiä. Muutenkin tuntui etten varsinaisesti tehnyt muuta kuin norkoilin kaverin talossa sen yhden yön ajan, sillä saapuessani pikkuveli oli jo nukkumassa ja aamulla sitten pikkuveljen ensimmäistä kertaa edes nähdessäni ja kysyessäni haluaisiko tämä aamiaista se meni siihenkin vain heti toteamaan että "osaan mä itekin sitä valmistaa", niin eipä siinä varsinaisena lapsenvahtina tullut edes oltua.

        Ja myös esim. silloin kun olen jonkun kaverin kanssa liikkeellä ja tämä huudahtaa jostain ihan randomista ja ennen tuntemattomasta lapsesta että "Voi kuinka söpö!" Mulle tulee ihan vaivaantunut olo, koska en saa samanlaista reaktiota, ja sitä joutuu aika luonnottomastikin leikkimään mukana ja nyökyttelemään että "Joo, niin on... Voih."

        Joten voisi sanoa että multa vaan puuttuu ne äidinvaistot ja hoivavietti. Tai sitten ne on vaan ihan pirun hyvin piilossa jossain...

        Minulla on hieman samanlaisia ajatuksia kuin Marianne89:lläkin tuosta luontevuudesta olla lasten kanssa tai hoivavietistä. On tietysti osin sattumaakin, että en ole joutunut lapsettomana olemaan paljon lasten kanssa tekemisissä aikuisiällä. Eipä toisaalta mikään sellainen työalakaan ole kiinnostanut missä lasten kanssa ollaan tekemisissä.

        Mutta kun ajattelen, että millaisilla miehilläkin on lapsia, niin alkaa omatkin pisteet potentiaalisena isänä nousemaan ylikriittisyyden sijaan.


      • Ikisinkku M
        pimppaloora kirjoitti:

        No mulla taas on niin, että tulen lasten kans ihan loistavasti juttuun. Mulla on energiaa ja mielikuvitusta, kehittelen niille koko ajan kaikkea aktiviteettia. Hoidan kummilapsiani mielelläni ja ne myös tulee mun luo tosi mielelläni, kun olen se kiva täti :D

        Lapsena olisin varmaan inhonnut kovin puuhakasta ja energistä tätiä joka olisi aina poukkoillut keksimässä omasta mielestään mukavaa tekemistä, sellaiset oli kivoja jotka sitten pyydettäessä ehti mukaan pelaamaan korttia tms.


      • ht ...
        Gammaromeo kirjoitti:

        Minulla on hieman samanlaisia ajatuksia kuin Marianne89:lläkin tuosta luontevuudesta olla lasten kanssa tai hoivavietistä. On tietysti osin sattumaakin, että en ole joutunut lapsettomana olemaan paljon lasten kanssa tekemisissä aikuisiällä. Eipä toisaalta mikään sellainen työalakaan ole kiinnostanut missä lasten kanssa ollaan tekemisissä.

        Mutta kun ajattelen, että millaisilla miehilläkin on lapsia, niin alkaa omatkin pisteet potentiaalisena isänä nousemaan ylikriittisyyden sijaan.

        Juu. Itsekään en koe olevani yhtään luonteva lasten kanssa.

        Tosin, silti mm. siskon napero on aina innolla raahaamassa minua mukaan leikkeihin jos oon käymässä. Ja kaveripariskunnan luona kun olin vähän pidemmällä vierailulla, niin parin päivän vähän jäätävän suhtautumisen jälkeen olikin sit perheen lapset kokoajan roikkumassa jaloissa. Usein nimenomaan kirjaimellisesti roikkuivat minussa kiinni.

        Taitaa olla pitkälti ihan sama juttu kuin muidenkin kanssa. Oon vaan aluksi ihan pirun varautunut enkä tiedä miten käyttäytyä kenenkään uuden tuttavuuden kanssa. Olipa se aikuinen tai lapsi. Sitten kun tutustuu kunnolla, niin oon se turvallisen rauhallinen tyyppi joka on vaan siinä jossain sohvan nurkalla ja jossa voi roikkua kiinni.


      • neiti ruiskukka
        Ikisinkku M kirjoitti:

        Lapsena olisin varmaan inhonnut kovin puuhakasta ja energistä tätiä joka olisi aina poukkoillut keksimässä omasta mielestään mukavaa tekemistä, sellaiset oli kivoja jotka sitten pyydettäessä ehti mukaan pelaamaan korttia tms.

        Lapsilla riittää mielikuvitusta ihan loputtomiin. Ei siinä vaadita muuta kuin, että lähtee ennakkoluulottomasti mukaan niihin lapsen omiin juttuihin. Joku kirjoitti hyvin vuorovaikutuksesta ja läsnäolosta, mitkä on munkin mielestä niitä tärkeimpiä juttuja lasten kanssa. Tietty myös aikuistenki kanssa.


    • Niin se on

      Moni nainen voisi huolehtia kisustaan.

    • Niin se on

      Kiitämättömyys on maailman palkka.
      Ja lisään; jokainen tuntematon mies on naiselle uhka. Ja monesti se tuttukin.

    • Sexual Jihad

      Nainen on seksinnälkäinen elukka.

    • 3+3

      Tällä palstalla riittäisi hoivattavia mutta ei kelpaa naisille sellaiset ei

    • hyysäriämmä

      sai tuta ja maistaa hyysättäviään;) olipas hauska uutinen.

    • Better safe than sry

      Tässä taas hyvä esimerkki miksi naiset eivät yleensä lähesty tuntemattomia, ja miksi miesten on niin vaikeaa päästä juttusille vieraan naisen kanssa.

      • jos nainen

        raahaa kolme epämääräistä kulkijaa kämppäänsä peseytymään.. mikä voisi mennä pieleen. Todennäköisesti naisella oli joukkoraiskausfantasia ja nyt hän sai sen toteutettua.


      • ja onhan se
        jos nainen kirjoitti:

        raahaa kolme epämääräistä kulkijaa kämppäänsä peseytymään.. mikä voisi mennä pieleen. Todennäköisesti naisella oli joukkoraiskausfantasia ja nyt hän sai sen toteutettua.

        melkolailla selvä juttu, että nuo epämääräiset jätkät oli jotain murjaaneja, eihän nainen heitä muuten olisi ottanut hoivaansa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin kaivattusi

      Ja sinun juttusi kaatui?
      Ikävä
      78
      2892
    2. En löydä sinua

      En löydä sinua täältä, etkä sinä varmaankaan minua. Ennen kirjoitin selkeillä tunnisteilla, nyt jätän ne pois. Varmaan k
      Ikävä
      23
      2742
    3. Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän

      Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi
      Maailman menoa
      107
      2342
    4. Opettelen sun jokaisen virheen

      ja rakastan sua.
      Ikävä
      35
      1668
    5. Hajoaako persut kuten 2017?

      https://www.is.fi/politiikka/art-2000011217813.html Tämä on totisinta totta. Persut on murroksessa. Osa jättää puolueen
      Maailman menoa
      240
      1568
    6. Mihin se sysipska hävisi?

      Katso Frida Kahlo elämäkerta ja opi.
      Ikävä
      32
      1537
    7. Kamala uutinen: Henkilö kuoli Tokmannin pihaan Kankaanpäässä- Jäi trukin alle

      IL 9.5.2025 Ihminen kuoli Kankaanpään Tokmannin edustalla perjantaina aamupäivästä. Poliisin mukaan henkilö oli jäänyt
      Kankaanpää
      40
      1495
    8. Mitä haluat oikeasti

      Mun ymmärtävän? Sitäkö ettet rakasta ja ole valmis mihinkään?
      Ikävä
      28
      1290
    9. Ne oli ne hymyt

      Mitä vaihdettiin. Siksi mulla on taas niin järjetön ikävä. Jos haluat musta eroon päästä niin älä huomioi mua. Muuten kä
      Ikävä
      20
      1256
    10. Mitä uskot sinun

      Ja kaivattusi välillä tulevan tapahtumaan lähiaikoina
      Ikävä
      95
      1181
    Aihe