Naisen hoivavietti

Aina se ei ole pelkästään himokkuutta, toisinaan nainen ajautuu jännäp..jen vietäväksi ihan vain hyvää hyvyyttään kuten tuossa tapauksessa:

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288750864432.html

Miksi ei naisten hoivavietti voisi kohdistua ihan normaaleihin miehiin, seksiä saamattomiin tai sitä harvoin saaviin ätmeihin ja ketmeihin? Tuskinpa olisi tuotakaan tapahtunut jos olisi pökäleiden sijaan vienyt kotiinsa kiltejä ätmejä, nämä olisi iltapalaa nautittuaan kohteliaasti menneet omaan kotiinsa nukkumaan, nainenkin olisi saanut hymy huulillaan nukahtaa ajatellessaan ätmien suloisen kömpelöitä kiitoksia ja hyvänyöntoivotuksia.
292645
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 29

Vanhimmat

No sehän on tuttua, että naisten hoivavietti kohdistuu yleensä alkoholisoituneisiin reppanoihin tai kovia kokeneisiin kriminaaleihin. Etenkin uskovainen nainen saattaa ottaa rentun hoiviinsa ja ajatella että uskonnollaan voi tämän muuttaa kunnon mieheksi.

ATM on jo kunnon mies, joten hän ei ole kiinnostava tapaus.

Äänestä

Olipa idiootti nainen.
Olisi hakenut hoitolasta pari kissaa ja hoitanut niitä. Ne eivät ainakaan olisi yhtä arvaamattomia kuin ihmiset.

Äänestä
  • Niinpä ja vaikka olisi pahapäisiäkin niin kissat on kuitenkin sen verran pieniä että ne pystyy pitämään aisoissa. Onhan se harmi että tuollakin auttajalla silmät avautui liian rajulla tavalla, olisi vähempikin riittänyt varmaan opetukseksi. Jotenkin tuntuu että nuo romaanien auttajat liki aina iskee vain kätensä p..aan, tuolla tarkemmin jutusta:

    http://www.friatider.se/ville-hj-lpa-tiggare-gruppv-ldtogs

    Äänestä

Menee vähän ohi otsikosta ja sinkuista mutta siltikin. On mieleniintoinen ja myös positiivinenkin juttu tuo naisen hoivavietti. Isoäitini ei ole enää kovin hyvässä kunnossa. Eräs ikäiseni nainen, joka ei ole edes hänen sukulaisensa on nyt hiljattain alkanut kovasti auttamaan isoäitiäni. Hän asuu muutaman kilometrin päässä mummostani. Tuo nainen tekee täyttä työviikkoa, on naimisissa, usean lapsen äiti ja harrastaa monia asioita. Joillakin sitä vaan aikaa ja energiaa riittää.

Ehkei vanhuuden ja huonokuntoisuuden vuoksi kenenkään naisen ei professionaalinen hoivavietti vielä minun kohdistu moneen vuosikymmeneen. Kuitenkin sitä ennen kaipaisin jotain toisenlaista "hoitoa".

Äänestä

Juu, onhan sitä hoivaviettiä jonkin verran varmaankin useimmissa naisissa ja jos ei sitä saa koskaan purkaa keneenkään, niin voipi alkaa tekemään harkitsemattomia tekoja kuten ottaa epämääräisiä pummeja kotiinsa vain siksi että saisi hoitaa jotakuta.

Käyhän se joskus itselläkin mielessä että olisi mukava jos ottaisi vaikkapa kissan että saisi jotain hoidettavaa. Mutta enpä vielä toistaiseksi ole sortunut, sillä tiedän se rajoittaisi elämääni enemmän kuin haluan ja vaikeuttaisi miehen löytämistä entisestään. Pehmolelu on siis yöllä kovassa halauskäytössä.

Äänestä
  • Mikset hanki miestä halittavaksi?

    Äänestä

  • just like that kirjoitti:

    Mikset hanki miestä halittavaksi?

    Ihan V-I-T-U-N hyvä kysymys.

    Äänestä

  • Mulla ois jo kissa valmiina, voisit hoitaa meitä molempia.

    Äänestä

  • stellaria81 kirjoitti:

    Ihan V-I-T-U-N hyvä kysymys.

    Hyvä stellaria, just näin vastataan urpoille, jotka kyselee tyhmiä! :)

    Äänestä

  • hyysätä tummia poikia.

    Äänestä

  • neiti ruiskukka kirjoitti:

    Hyvä stellaria, just näin vastataan urpoille, jotka kyselee tyhmiä! :)

    miehen jos haluaa.

    Äänestä

Multa kai puuttuu se naisille tyypillisin hoivavietin muoto, en tunne tarvetta hoivata lapsia. Ne on ihan kivoja, mutta pärjään ilmankin.

Tykkään pitää huolta ja hemmotella kumppaniani, pidän kodin kunnossa, teen hyvää ruokaa ja tykkään läheisyydestä. En silti kutsuis sitä hoivavietiksi, vaan ihan normaaliksi huomionosoitukseksi parisuhteessa.

Äänestä
  • Sama homma täällä, en osaa olla kauhean luonteva lasten seurassa ja siksi en olisi hyvä esim. au-pairina. Tosin olen yhden kaverin pikkuveljeä kerran hoitanut kun kaveri halusi ehdottomasti päästä yksiin bileisiin ja pyysi siksi minua kun heidän äitinsäkään ei kotona ollut, mutta siinäkin jäi jälkikäteen vain sellainen olo että olinkohan ollut liian vakava ja kankea yms., lasten kanssahan "kuuluisi" olla sellainen alati pirteä ja iloinen asenne päällä ja toisaalta olen siinä samalla näyttämässä lapsille esimerkkiä. Muutenkin tuntui etten varsinaisesti tehnyt muuta kuin norkoilin kaverin talossa sen yhden yön ajan, sillä saapuessani pikkuveli oli jo nukkumassa ja aamulla sitten pikkuveljen ensimmäistä kertaa edes nähdessäni ja kysyessäni haluaisiko tämä aamiaista se meni siihenkin vain heti toteamaan että "osaan mä itekin sitä valmistaa", niin eipä siinä varsinaisena lapsenvahtina tullut edes oltua.

    Ja myös esim. silloin kun olen jonkun kaverin kanssa liikkeellä ja tämä huudahtaa jostain ihan randomista ja ennen tuntemattomasta lapsesta että "Voi kuinka söpö!" Mulle tulee ihan vaivaantunut olo, koska en saa samanlaista reaktiota, ja sitä joutuu aika luonnottomastikin leikkimään mukana ja nyökyttelemään että "Joo, niin on... Voih."

    Joten voisi sanoa että multa vaan puuttuu ne äidinvaistot ja hoivavietti. Tai sitten ne on vaan ihan pirun hyvin piilossa jossain...

    Äänestä

  • marianne89... kirjoitti:

    Sama homma täällä, en osaa olla kauhean luonteva lasten seurassa ja siksi en olisi hyvä esim. au-pairina. Tosin olen yhden kaverin pikkuveljeä kerran hoitanut kun kaveri halusi ehdottomasti päästä yksiin bileisiin ja pyysi siksi minua kun heidän äitinsäkään ei kotona ollut, mutta siinäkin jäi jälkikäteen vain sellainen olo että olinkohan ollut liian vakava ja kankea yms., lasten kanssahan "kuuluisi" olla sellainen alati pirteä ja iloinen asenne päällä ja toisaalta olen siinä samalla näyttämässä lapsille esimerkkiä. Muutenkin tuntui etten varsinaisesti tehnyt muuta kuin norkoilin kaverin talossa sen yhden yön ajan, sillä saapuessani pikkuveli oli jo nukkumassa ja aamulla sitten pikkuveljen ensimmäistä kertaa edes nähdessäni ja kysyessäni haluaisiko tämä aamiaista se meni siihenkin vain heti toteamaan että "osaan mä itekin sitä valmistaa", niin eipä siinä varsinaisena lapsenvahtina tullut edes oltua.

    Ja myös esim. silloin kun olen jonkun kaverin kanssa liikkeellä ja tämä huudahtaa jostain ihan randomista ja ennen tuntemattomasta lapsesta että "Voi kuinka söpö!" Mulle tulee ihan vaivaantunut olo, koska en saa samanlaista reaktiota, ja sitä joutuu aika luonnottomastikin leikkimään mukana ja nyökyttelemään että "Joo, niin on... Voih."

    Joten voisi sanoa että multa vaan puuttuu ne äidinvaistot ja hoivavietti. Tai sitten ne on vaan ihan pirun hyvin piilossa jossain...

    Ehkä luonto on hoidellut asiat niin, että ette saa miestä, koska ette ole kovin innokkaita ryhtymään äidiksi. Luonto säästää miehet toisille naisille, jotka ovat halukkaita lisääntymään.

    Äänestä

  • marianne89... kirjoitti:

    Sama homma täällä, en osaa olla kauhean luonteva lasten seurassa ja siksi en olisi hyvä esim. au-pairina. Tosin olen yhden kaverin pikkuveljeä kerran hoitanut kun kaveri halusi ehdottomasti päästä yksiin bileisiin ja pyysi siksi minua kun heidän äitinsäkään ei kotona ollut, mutta siinäkin jäi jälkikäteen vain sellainen olo että olinkohan ollut liian vakava ja kankea yms., lasten kanssahan "kuuluisi" olla sellainen alati pirteä ja iloinen asenne päällä ja toisaalta olen siinä samalla näyttämässä lapsille esimerkkiä. Muutenkin tuntui etten varsinaisesti tehnyt muuta kuin norkoilin kaverin talossa sen yhden yön ajan, sillä saapuessani pikkuveli oli jo nukkumassa ja aamulla sitten pikkuveljen ensimmäistä kertaa edes nähdessäni ja kysyessäni haluaisiko tämä aamiaista se meni siihenkin vain heti toteamaan että "osaan mä itekin sitä valmistaa", niin eipä siinä varsinaisena lapsenvahtina tullut edes oltua.

    Ja myös esim. silloin kun olen jonkun kaverin kanssa liikkeellä ja tämä huudahtaa jostain ihan randomista ja ennen tuntemattomasta lapsesta että "Voi kuinka söpö!" Mulle tulee ihan vaivaantunut olo, koska en saa samanlaista reaktiota, ja sitä joutuu aika luonnottomastikin leikkimään mukana ja nyökyttelemään että "Joo, niin on... Voih."

    Joten voisi sanoa että multa vaan puuttuu ne äidinvaistot ja hoivavietti. Tai sitten ne on vaan ihan pirun hyvin piilossa jossain...

    elikkäs kun täällä sinkut palstalla varmaankin on suhteellisesti enemmän lapsista vähemmän syttyviä naisia kuin keskimäärin varmaan niin voitaneen olettaa että teidänkään sinkkuuden syy ei välttämättä edes ole tarjolla olleiden miesten huonous vaan enemmänkin teidän oma pelko siitä että parisuhteessa saattaisi joutua noista lapsiasioista vääntämään ja siksi torjutte hyvätkin miehet ennen kuin ne pääsee liian lähelle emotionaalisesti.

    Äänestä

  • marianne89... kirjoitti:

    Sama homma täällä, en osaa olla kauhean luonteva lasten seurassa ja siksi en olisi hyvä esim. au-pairina. Tosin olen yhden kaverin pikkuveljeä kerran hoitanut kun kaveri halusi ehdottomasti päästä yksiin bileisiin ja pyysi siksi minua kun heidän äitinsäkään ei kotona ollut, mutta siinäkin jäi jälkikäteen vain sellainen olo että olinkohan ollut liian vakava ja kankea yms., lasten kanssahan "kuuluisi" olla sellainen alati pirteä ja iloinen asenne päällä ja toisaalta olen siinä samalla näyttämässä lapsille esimerkkiä. Muutenkin tuntui etten varsinaisesti tehnyt muuta kuin norkoilin kaverin talossa sen yhden yön ajan, sillä saapuessani pikkuveli oli jo nukkumassa ja aamulla sitten pikkuveljen ensimmäistä kertaa edes nähdessäni ja kysyessäni haluaisiko tämä aamiaista se meni siihenkin vain heti toteamaan että "osaan mä itekin sitä valmistaa", niin eipä siinä varsinaisena lapsenvahtina tullut edes oltua.

    Ja myös esim. silloin kun olen jonkun kaverin kanssa liikkeellä ja tämä huudahtaa jostain ihan randomista ja ennen tuntemattomasta lapsesta että "Voi kuinka söpö!" Mulle tulee ihan vaivaantunut olo, koska en saa samanlaista reaktiota, ja sitä joutuu aika luonnottomastikin leikkimään mukana ja nyökyttelemään että "Joo, niin on... Voih."

    Joten voisi sanoa että multa vaan puuttuu ne äidinvaistot ja hoivavietti. Tai sitten ne on vaan ihan pirun hyvin piilossa jossain...

    No mulla taas on niin, että tulen lasten kans ihan loistavasti juttuun. Mulla on energiaa ja mielikuvitusta, kehittelen niille koko ajan kaikkea aktiviteettia. Hoidan kummilapsiani mielelläni ja ne myös tulee mun luo tosi mielelläni, kun olen se kiva täti :D

    Äänestä

  • marianne89... kirjoitti:

    Sama homma täällä, en osaa olla kauhean luonteva lasten seurassa ja siksi en olisi hyvä esim. au-pairina. Tosin olen yhden kaverin pikkuveljeä kerran hoitanut kun kaveri halusi ehdottomasti päästä yksiin bileisiin ja pyysi siksi minua kun heidän äitinsäkään ei kotona ollut, mutta siinäkin jäi jälkikäteen vain sellainen olo että olinkohan ollut liian vakava ja kankea yms., lasten kanssahan "kuuluisi" olla sellainen alati pirteä ja iloinen asenne päällä ja toisaalta olen siinä samalla näyttämässä lapsille esimerkkiä. Muutenkin tuntui etten varsinaisesti tehnyt muuta kuin norkoilin kaverin talossa sen yhden yön ajan, sillä saapuessani pikkuveli oli jo nukkumassa ja aamulla sitten pikkuveljen ensimmäistä kertaa edes nähdessäni ja kysyessäni haluaisiko tämä aamiaista se meni siihenkin vain heti toteamaan että "osaan mä itekin sitä valmistaa", niin eipä siinä varsinaisena lapsenvahtina tullut edes oltua.

    Ja myös esim. silloin kun olen jonkun kaverin kanssa liikkeellä ja tämä huudahtaa jostain ihan randomista ja ennen tuntemattomasta lapsesta että "Voi kuinka söpö!" Mulle tulee ihan vaivaantunut olo, koska en saa samanlaista reaktiota, ja sitä joutuu aika luonnottomastikin leikkimään mukana ja nyökyttelemään että "Joo, niin on... Voih."

    Joten voisi sanoa että multa vaan puuttuu ne äidinvaistot ja hoivavietti. Tai sitten ne on vaan ihan pirun hyvin piilossa jossain...

    Minun mielestä lasten kanssa ei pidä olla pirteä, eikä edes erityisesti esimerkkinä. Tärkeintä on olla avoimena ja kuunnella lasta, tai jos vauvasta kyse, "lukea" reaktioita. Lapsilta urautunut aikuinen oppii tai saa ainakin uutta ajateltavaa. Vuorovaikutus ja läsnäolo kai se on se tärkeintä kaikkien ihmisten kanssa.

    Äänestä

  • marianne89... kirjoitti:

    Sama homma täällä, en osaa olla kauhean luonteva lasten seurassa ja siksi en olisi hyvä esim. au-pairina. Tosin olen yhden kaverin pikkuveljeä kerran hoitanut kun kaveri halusi ehdottomasti päästä yksiin bileisiin ja pyysi siksi minua kun heidän äitinsäkään ei kotona ollut, mutta siinäkin jäi jälkikäteen vain sellainen olo että olinkohan ollut liian vakava ja kankea yms., lasten kanssahan "kuuluisi" olla sellainen alati pirteä ja iloinen asenne päällä ja toisaalta olen siinä samalla näyttämässä lapsille esimerkkiä. Muutenkin tuntui etten varsinaisesti tehnyt muuta kuin norkoilin kaverin talossa sen yhden yön ajan, sillä saapuessani pikkuveli oli jo nukkumassa ja aamulla sitten pikkuveljen ensimmäistä kertaa edes nähdessäni ja kysyessäni haluaisiko tämä aamiaista se meni siihenkin vain heti toteamaan että "osaan mä itekin sitä valmistaa", niin eipä siinä varsinaisena lapsenvahtina tullut edes oltua.

    Ja myös esim. silloin kun olen jonkun kaverin kanssa liikkeellä ja tämä huudahtaa jostain ihan randomista ja ennen tuntemattomasta lapsesta että "Voi kuinka söpö!" Mulle tulee ihan vaivaantunut olo, koska en saa samanlaista reaktiota, ja sitä joutuu aika luonnottomastikin leikkimään mukana ja nyökyttelemään että "Joo, niin on... Voih."

    Joten voisi sanoa että multa vaan puuttuu ne äidinvaistot ja hoivavietti. Tai sitten ne on vaan ihan pirun hyvin piilossa jossain...

    Minulla on hieman samanlaisia ajatuksia kuin Marianne89:lläkin tuosta luontevuudesta olla lasten kanssa tai hoivavietistä. On tietysti osin sattumaakin, että en ole joutunut lapsettomana olemaan paljon lasten kanssa tekemisissä aikuisiällä. Eipä toisaalta mikään sellainen työalakaan ole kiinnostanut missä lasten kanssa ollaan tekemisissä.

    Mutta kun ajattelen, että millaisilla miehilläkin on lapsia, niin alkaa omatkin pisteet potentiaalisena isänä nousemaan ylikriittisyyden sijaan.

    Äänestä

  • UPDATE_10651883 kirjoitti:

    No mulla taas on niin, että tulen lasten kans ihan loistavasti juttuun. Mulla on energiaa ja mielikuvitusta, kehittelen niille koko ajan kaikkea aktiviteettia. Hoidan kummilapsiani mielelläni ja ne myös tulee mun luo tosi mielelläni, kun olen se kiva täti :D

    Lapsena olisin varmaan inhonnut kovin puuhakasta ja energistä tätiä joka olisi aina poukkoillut keksimässä omasta mielestään mukavaa tekemistä, sellaiset oli kivoja jotka sitten pyydettäessä ehti mukaan pelaamaan korttia tms.

    Äänestä

  • Gammaromeo kirjoitti:

    Minulla on hieman samanlaisia ajatuksia kuin Marianne89:lläkin tuosta luontevuudesta olla lasten kanssa tai hoivavietistä. On tietysti osin sattumaakin, että en ole joutunut lapsettomana olemaan paljon lasten kanssa tekemisissä aikuisiällä. Eipä toisaalta mikään sellainen työalakaan ole kiinnostanut missä lasten kanssa ollaan tekemisissä.

    Mutta kun ajattelen, että millaisilla miehilläkin on lapsia, niin alkaa omatkin pisteet potentiaalisena isänä nousemaan ylikriittisyyden sijaan.

    Juu. Itsekään en koe olevani yhtään luonteva lasten kanssa.

    Tosin, silti mm. siskon napero on aina innolla raahaamassa minua mukaan leikkeihin jos oon käymässä. Ja kaveripariskunnan luona kun olin vähän pidemmällä vierailulla, niin parin päivän vähän jäätävän suhtautumisen jälkeen olikin sit perheen lapset kokoajan roikkumassa jaloissa. Usein nimenomaan kirjaimellisesti roikkuivat minussa kiinni.

    Taitaa olla pitkälti ihan sama juttu kuin muidenkin kanssa. Oon vaan aluksi ihan pirun varautunut enkä tiedä miten käyttäytyä kenenkään uuden tuttavuuden kanssa. Olipa se aikuinen tai lapsi. Sitten kun tutustuu kunnolla, niin oon se turvallisen rauhallinen tyyppi joka on vaan siinä jossain sohvan nurkalla ja jossa voi roikkua kiinni.

    Äänestä

  • Ikisinkku M kirjoitti:

    Lapsena olisin varmaan inhonnut kovin puuhakasta ja energistä tätiä joka olisi aina poukkoillut keksimässä omasta mielestään mukavaa tekemistä, sellaiset oli kivoja jotka sitten pyydettäessä ehti mukaan pelaamaan korttia tms.

    Lapsilla riittää mielikuvitusta ihan loputtomiin. Ei siinä vaadita muuta kuin, että lähtee ennakkoluulottomasti mukaan niihin lapsen omiin juttuihin. Joku kirjoitti hyvin vuorovaikutuksesta ja läsnäolosta, mitkä on munkin mielestä niitä tärkeimpiä juttuja lasten kanssa. Tietty myös aikuistenki kanssa.

    Äänestä

Moni nainen voisi huolehtia kisustaan.

Äänestä

Kiitämättömyys on maailman palkka.
Ja lisään; jokainen tuntematon mies on naiselle uhka. Ja monesti se tuttukin.

Äänestä

Nainen on seksinnälkäinen elukka.

Äänestä

Tällä palstalla riittäisi hoivattavia mutta ei kelpaa naisille sellaiset ei

Äänestä

sai tuta ja maistaa hyysättäviään;) olipas hauska uutinen.

Äänestä

Tässä taas hyvä esimerkki miksi naiset eivät yleensä lähesty tuntemattomia, ja miksi miesten on niin vaikeaa päästä juttusille vieraan naisen kanssa.

Äänestä
  • raahaa kolme epämääräistä kulkijaa kämppäänsä peseytymään.. mikä voisi mennä pieleen. Todennäköisesti naisella oli joukkoraiskausfantasia ja nyt hän sai sen toteutettua.

    Äänestä

  • jos nainen kirjoitti:

    raahaa kolme epämääräistä kulkijaa kämppäänsä peseytymään.. mikä voisi mennä pieleen. Todennäköisesti naisella oli joukkoraiskausfantasia ja nyt hän sai sen toteutettua.

    melkolailla selvä juttu, että nuo epämääräiset jätkät oli jotain murjaaneja, eihän nainen heitä muuten olisi ottanut hoivaansa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ikisinkku M kirjoitti:

Aina se ei ole pelkästään himokkuutta, toisinaan nainen ajautuu jännäp..jen vietäväksi ihan vain hyvää hyvyyttään kuten tuossa tapauksessa:

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288750864432.html

Miksi ei naisten hoivavietti voisi kohdistua ihan normaaleihin miehiin, seksiä saamattomiin tai sitä harvoin saaviin ätmeihin ja ketmeihin? Tuskinpa olisi tuotakaan tapahtunut jos olisi pökäleiden sijaan vienyt kotiinsa kiltejä ätmejä, nämä olisi iltapalaa nautittuaan kohteliaasti menneet omaan kotiinsa nukkumaan, nainenkin olisi saanut hymy huulillaan nukahtaa ajatellessaan ätmien suloisen kömpelöitä kiitoksia ja hyvänyöntoivotuksia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu