Naapurissani asuu nainen, joka omistaa suomenpystykorvauroksen ja on lähes joka päivä kännissä. Aina kun törmään häneen ulkona, hän puhuu humalaiseen sävyyn. Mutta hän lenkkeilee poikkeuksellisen paljon kännissäkin, ja aina koiransa kanssa. Kauppareissuillekin hän ottaa koiransa mukaan. Joskus hänellä on aamulla valtava krapula, kun törmään häneen ulkona, mutta hän jaksaa kuin jaksaakin lenkkeilyttää koiraansa siinä tilassa. Vaikka asunto on yksiö kerrostalossa, koira ei juurikaan hauku, johon taitaa olla syynä tottumukset, sillä sen naisen asunnosta kuuluu jatkuvasti kovaa rockia ja humalaisten metelöintiä. Koira ei ole aliravittukaan, eikä räksytä ulkona.
Alkoholisti huolehtii koirastaan
sopii hänelle
9187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sopii suomenpystykorvaurokset paremmin kuin toisille. Jopa kerrostaloelämään on suokki helppo totuttaa. Ei metelöi turhia vaikkei rokkia kuuntelisikaan tai pirtti olisi täynnä humalaisia huutamassa. Kunhan vain muistaa sen tärkeimmän asian: Ne lenkit, nuorelle koiralle suorastaan saatanallisen pitkät omistajan näkökulmasta, ja vanhemmalle sitten samanverran kuin normisesselle nuorena. Silloin suokki on tyytyväinen ja pysyy kunnossa sekä elää hyvän ja pitkän elämän.
Kaikista ei ole suomipystiksen kesyttäjäksi, mutta kiva kuulla että sentään joku edes.
Itse en arvosta tuollaista elämää enkä soisi koiraa noihin oloihin. Mutta pääasia, että koira voi hyvin, millainen lie henkinen laita.
Alkoholismi on sairaus.Toivottavasti itsekkin tajuaa sen jossain vaiheessa, ja tekee asialle jotain.
Surullista, että jotkut haaskaa elämänsä päihteisiin ;/
Minä kärsin aikanaan alkoholismista, enkä voinut sille mitään. Tahdoin lopettaa, mutta en pystynyt. En syytä siitä itseäni, vaan mielenterveysongelmaa (alkoholismia). Nyt olen kuin ihmeen kaupalla saanut pidettyä itseni raittiina 3 vuotta, enkä aio sairastua enää alkoholismiin, kun jälleen pääsin siitä eroon, mutta se oli ihme. Pakkomielteet ovat pakkomielteitä, sairauksia.
Ai niin. En muuten maininnut, että minulta vietiin koirakin pois (viranomaisten toimesta), kun olin aina niin humalassa. Nyt minulla on vuoden ikäinen belgianpaimenkoira groenendael, josta pystyn huolehtimaan.
Hienoa, että pääsit jaloillesi, ja sait elämästä kiini.
Alkoholistit elävät usein lyhyen ja riitaisan, vaarallisen elämän.
Onnea sinulle myös jatkoon, raittiuis kertoo ihmisen vahvuudesta :)
koirasta myös alkoholistille, mutta eivät he kaikki elä edes lyhyttä, saati riitaisaa ja vaarallista elämää. Usein jopa päinvastoin. Ovat rauhallisia ja tunnollisia työssään vaikka illasta toiseen ottaa kaapista kupin jos toisenkin, eivätkä häiritse naapureitaan ollenkaan. Koira, jos sellainen on, kusetetaan säännöllisesti ja huolehditaan muutenkin hyvin, koira jopa saattaa syödä paremmin kuin isäntänsä/emäntänsä jolle riittää se nestemäinen ravinto. Onko yllätys että tällaisiakin alkoholisteja on? Kyllä niitä vaan on, ehkä saman verran ellei enemmän kuin noita mainitsemiasi, joille alkkomahooli ei sovi sitäkään vähää kuin muille. Ja näiden väliin mahtuu vielä monta muutakin juoppouden lajityyppiä.
Ei kaikki ole mattinykäsiä.
Ehkäpä koira kaikesta huolimatta elää parempaa elämää kuin maalla asuva veljensä, joka juoksulangan päässä aamusta iltaan odottaa seuraa ja lenkittäjää.
Olen joutunut perehtymään tähän aiheeseen työni kautta. Viimeistä askeltaan ottavat juopot eivät sovellu kuin poikkeustapauksissa koiranpitäjiksi. Aloittelevat ja keskikastin juopot eivät ole juuri sen huonompia koiranpitäjiä kuin valtaväestökään. Mutta toki mieluummin niin, että selvinpäin kuin jurrissa.
Kaverini sai aikanaan muutaman kerran vuodessa yhteydenoton eräästä kennelin pitäjästä, joka naapuruston mukaan hakkasi koiriaan, piti niitä nälässä ja teki kuulemma milloin mitäkin. Muutaman kerran hän siellä kävi ja aina oli tilanne sama; iloinen vanhempi ukko mökelteli kohtuu jurrissa iloisten, hyvätapaisten ja hyväkuntoisten koirien ympäröimänä. Puolenkymmentä vuotta sitten tämä äijä kuoli. Koirat meni jakoon ja naapurit helpottuivat; lähinnä siitä, että kylähullu kuoli, ei niinkään koirien tiimoilta.