Sä et tätä tiedä, mutta vaikka mä lopetin kaiken, mä tein sen vain ja ainoastaan sun ja mun perheiden takia. Pistin meille pisteen, koska koin että jomman kumman se pitää tehdä. Sä ehkä luulet että mun tunteet ovat laimenneet, mutta voin kertoa sulle: eivät ole - päinvastoin. Mä ajattelen sua taukoamatta ja ajauduin jopa tekemään jotain näin naurettavaa, kuin kirjoittamaan tänne. En voi soittaa sulle ja kertoa tätä, koska se olisi väärin sua kohtaan. Haluan antaa sulle mahdollisuuden unohtaa mut, koska välitän susta. Tämä on silti sietämätöntä. Siksi mä varmaankin kirjoitan tänne.
Varatulta varatulle
Aika parantaa?
74648
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 74
Vanhimmat
Aika ei paranna. Rakkaus ei kuole koskaan. Esittää voi aina. Nyt on kaikki hyvin.
Aika ei paranna tai laimenna. Päinvastoin, aika vaan vahvistaa.
Aito rakkaus ei kuole koskaan, se vain vahvistuu.
Turhaan vaan taistelet rakkautta vastaan.
Ota se rakkaus vastaan, kun se on sinulle annettu.
Teet vain itseäsi ja sitä toista kohtaan todella väärin kun yrität pyristellä rakkautta vastaan. Teet myös väärin sinun perheellesi, esität heille sellaista, mitä et todella ole.
Ottamalla rakkauden vastaan teet paitsi itsesi onnelliseksi, rakkauden kohteen onnelliseksi sekä nykyisen kumppanisi onnelliseksi, sillä hän ansaitsee sellaisen, joka rakastaa häntä samalla tavoin kuin sinä rakastat sitä toista. Päästä irti ja anna hänenkin kokea rakkautta, todellista rakkautta.
Todellinen rakkaus ei koskaan lopu, rakkaus kantaa todella pitkälle.
Aika ei paranna, vain rakkaus parantaa.
Rakkaus muuttaa muotoaan. Rakkaus ei aina vahvistu vaan viisastuu. Se kasvaa ja kehittyy. Siitä tulee ymmärtäväisempi ja armollisempi kaikkia ihmisiä kohtaan. Pelkkä rakkauden tunne ei kanna pitkälle. Itsekäs rakkaus ei ole rakkautta parhaimmillaan. Itsekäs rakkaus tahtoo vain itselle, välittämättä siitä mitä se tekee muille. Itsekäs rakkaus on rakkauden harhakuva.
Kerrankin olen samaa mieltä jonkun kanssa.
Kiitos tästä kommentista. Viisaita sanoja.
Rakastan puolisoani todella paljon. Meillä on vain ollut vähän haasteita parisuhteessa viimeaikoina. Sen takia tämä toinen mahtui väliin. En koe että voin ottaa yhteyttä, sillä minä olin se joka lopetti suhteen. Ei ole reilua toista kohtaan soutaa ja huovata. Jos hän minut haluaa vielä tavata, aloitteen on tultava häneltä. Jos hän haluaa päästä minusta yli, annan hänelle siihen mahdollisuuden.
Jos lopetit suhteen niin tuskin se toinen enää mitään aloitetta tekee.
I know. Olen varautunut siihen.
Olisitko siis vielä valmis keskustelemaan ko.henkilön kanssa?
Siis jos hän uskaltautuu ottamaan sinuun yhteyttä. Mutta ystävän neuvo: Ota sinä se ensimmäinen siirto.
Perheiden takia.
Niin aivan. Totta.
Ei perhettä
Sydämessä muljahti, kuin viesti olisi kirjoitettu minulle.
Totta, aika ei paranna. Päivittäin ajattelen sinua vaikka olen yrittänyt unohtaa...
tämä jos haluat että toinen unohtaa? Siksikö että vieläkin haluat satuttaa ja muistuttaa kuinka itse kaipaat ja ikävöit, vai siksi että haluat satuttaa vain toista?
älä ota näitä itsellesi. Palstan nimi on ikävä ja täällä ikävöidään anonyymeinä. Juuri siksi purkaa ikävän tänne eikä ikävöimälleen ihmiselle.
Kerro mulle missä kohtaa tuossa on se missä omin kirjoituksen itselleni?
Eikös tämän palstan tarkoitus ole nimenomaan sekin, että voi kertoa sille ihmiselle suoraan kenelle kirjoituksensa tarkoittaa.
Tosin aika vaikeaa poimia varmasti itselleen tarkoitettua koska niitä nimiähän täällä ei suositella mainittavaksi.
Ehkei se toinen ole edes täällä, hiukan sllainen vaikutelma kirjoituksesta tuli.
Yritätkö ap tehdä itsestäsi sankarin, kun noin hienosti taistelit tunteita vastaan ja luovuit mahdollisesta suhteesta toisen takia. Väärin, toisen puolesta et voi päätöksiä tehdä, etkä voi tietää mikä hänelle on parasta. Älä selitä päätöksiäsi itsellesi tuolla tavalla. Päätökset voit tehdä vain omasta puolesta. Tää tais olla provo.
Juuri näin. Puran tunteitani tänne, koska en voi näistä puhua kenellekään. "Hän" ei käy täällä, enkä siis kirjoita näitä siinä toivossa, että hän kirjoitukseni lukisi. Tämä on ns terapiaa.
Totta kai voin tehdä päätöksen toisen puolesta! Niinhän jokainen, joka jättää toisen tekee? Sitäpaitsi kun suhteen taustalla on kaksi "viatonta" perhettä, ei ainoastaan minun ja "hänen" tunteilla ole merkitystä. Naiivia väittää muuta! En ole mikään sankari, kun olen pettämään ryhtynyt, mutta eroamalla pystyn ainakin jollain tavalla antamaan omat valintani itselleni anteeksi. Enkä edes alennu kommentoimaan "provo-korttia".
Tietysti voit tehdä päätöksen aika parantaa, että et suhteessa toisen kanssa ole, mutta älä pidä itseäsi parempana ihmisenä sen vuoksi. Itsekin kun eroamassa olen, niin en silti pidä itseäni parempana ihmisenä, vaikka lopullisen päätöksen teenkin.
Et nimittäin ymmärtänyt aiempaa viestini sisältöä lainkaan.
sulle joka tuon
selityksen makua
15.10.2014 09:38
kirjoitit!
Viitsitkö tarkentaa kenelle noita kommenttejasi paiskot!
En ole ap, joten pienetä tarkkuuta edes vastaus kategoriaan.
Tuota se teettä kun pitää olla heti ekana nakkelemassa omia tulkkauksiaan jostakin alotuksesta, eikä malteta katsoa edes kenelle se vastaus menee!!!!
Oletko aivan varma, ettei hän tai vaikka Se "hän" olisikin minä. Olisi todella lohduttavaa, jos asia olisi näin ja saisin vihdoin ja viimein todellisen syyn meidän äkkiseltään loppuneelle jutulle. Vuosia Se meidän juttu kesti ja vuosien saatossa varmaan tulee muistot ja ikävä haalenemaan. Koskaan ei unohdu.
Aloitus kuulostaa siltä, että teillä on ollut "oikeasti" suhde. Sellaiseen tilanteeseen en osaa ottaa kantaa, mutta omankaltaiseeni kyllä: kyllä se aika parantaa, vaikkei rakkaus katoaisikaan. Itse meinasin jo menettää uskoni ja toivoni ajan parantavasta vaikutuksesta, tutnui, että kaikki kesti ylipitkään. Mutta totta tosiaan, ajan kulumisen myötä ja kaiken hyväksymisen myötä olen päässyt tilanteeseen, etten tosiaankaan ajattele häntä enää kuin satunnaisesti. Pahiten ajan parantavaa vaikutusta nimittäin esti melkein epätoivoinen yritykseni väkisin lopettaa hänen ajattelemisensa ja kaikenlainen haaveilu.
Miksi ette voi jatkaa edelleen ystävinä? Jos todella rakastaa ei häntä hylkää kokonaan. Mies ja nainen voivat olla myös muuta kuin rakastavaisia. Miksi menettää hyvä ystävä
ystävyyttä... Samaa mieltä "kaipaa hän sinua" kanssa.
Ei silloin todellakaan olla enää ystäviäkään.
Miksi ei ? Sehän juuri kertoo, että on kasvanut aikuiseksi kun ei ole enää niin dramaattisen mustavalkoinen. Joskus voi nähdä myös harmaan eri sävyjä.
Miksi pitäisi kasvaa aikuiseksi, sehän on tylsää.
etten rakasta, se on valhe joka vapauttaa sinut,
sanon etten rakasta, vaikka se tappaa minut"
Jos joku olisi kanssani vain siksi että on mennyt joskus naimisiin ja avioliittolupauksen antanut ja lapsiakin on, mutta samaan aikaan rakastaa toista, en missään nimessä haluaisi enää jatkaa avioliittoa. Menköön ja tavoitelkoon onneaan jonkun toisen kanssa. En takerru kehenkään, pärjään ilmankin ja löydän jonkun toisen. En ymmärrä ollenkaan tuollaista ns. uhrautumista. Rumaahan se on omaa puolisoa kohtaan jos mikä.
Mutta voihan puolisoaan rakastaa paljon enemmän kuin tällaista hetken ihastumista. Siitähän tässä rivien välistä luettuna on kyse? Ap on vain ihastunut tähän toiseen.
Ap kirjoitti että hän rakastaa puolisoaan todella paljon ja kertoi miksi tämä kolmas pääsi livahtamaan väliin.
Näinhän siinä yleensä käy. Ap on fiksu kun on tajunnut tilanteen ja hoitaa asian erittäin hyvin . Juuri niin kuin se pitääkin hoitaa. Onnea jatkoon.
Jos ap. olisi ollut todella fiksu ei hän täällä olisi nyt purkamassa ikäväänsä sitä kohtaan joka joskus pääsi tai joutui paikkaamaan tätä avioliittoa.
Fiksu ottaisi ja kertoisi tuon kaiken face TO face.
Joo, mutta AP sanoi tehneensä ratkaisun toisen puolesta. Ei voi tehdä noin.
Nimenomaan. Aina voi sanoa kauniisti näkemiin, laittaa pisteen kasvokkain, olla inhimillinen. Itselläni ei ollut edes mitään vakavaa, vaan arjen ilo ja salainen aurinko pilvien takana. Tulin heitetyksi roskikseen ja nyt kuolen ikävään. Se tuntuu niin sanomattoman pahalta, tunnen itseni aivan nollaksi.
luen rivien välistä että ap rakastaa paljon puolisoaan mutta vielä enemmän jotakuta toista.
Tän mä omin itselleni...Olisi toisaalta oikein, tietää mitä oikeasti ajattelet siis ihan irl.
Tunteet auttaisivat ehkä jaksamaan tätä arkea ja elämää. Kaikki on kuitenkin hyvin ja ratkaisu ehkä oikeakin...ei meistä olis viemään tätä mihinkään...vai luuletko että uskallettais? En usko. Tieto siitä, että on sellainen ihminen olemassa kun sä, on jo tehnyt elämästä elämisen arvoisen.
Joskus olisi ihana edes halata...
Oot mulle tärkeä ihminen ja olet auttanut vaikeiden aikojen läpi -Olen siitä aina kiitollinen.
Omin tämän itselleni. En enää haluasi kun halata sinua ja tuntea tuoksusi. Eihän meistä oli mitään enempää tullut ja ei me sitä koskaan päästetty ajatuksen tasolle.
Pääasia, että oltiin kumpikin oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Sain paljon energiaa sinusta ja se auttoi jaksamaan arjessa.
Nyt siinä arjessa on sinun mentävä aukko. Eikä kukaan tule sitä enää täyttämään.
Samat ajatukset
Virtuaali hali meidän pelkureiden kesken
irl haluaisin, mut ei taida onnistua kun on välimatkaa niin paljon... sitä tunnetta kyllä pelkäisin, minkä se aikaan saisi...huh!
Mut pelkureillehan tää palsta onkin...
Mahtaako tää ap löytää tän vielä?
Up
Up
On ollut vähän kiireitä, enkä ole tänne ehtinyt tulla kurkkaamaan. Tuntuu jotenkin hullulta vastata näihin viesteihin, koska olen aika varma ettet ole "hän". Mutta vaikket olekaan, niin nämä kommentit voisivat olla häneltä. Joten saan ainakin hetken tuntea.. En tiedä mitä.. Yhteyttä? Oli miten oli, niin meidän välimatka on tosiaan pitkä. Mietin että olisin ottanut sinuun yhteyttä tänään, mutta se jäi ajatuksen tasolle. Kuten aikaisemmin kirjoitin: annan hänen unohtaa minut.
Olisit ottanut yhteyttä -olisi ollut syykin, mut en unohda. Liian hyvä muisti, vaikka aikaa mennyt siitä kun olen nähnyt viimeksi irl. Sen verran stalkkerin vikaa et netistä on kuva löytynyt ;) ja sitä voi katsoa, ettei kasvot unohdu.
Pelkään, et joskus varottamatta jossain satuttais näkemään...siis sitä miten menisin sekaisin... ja tarkkanäköinen huomaisi kyllä, mistä on kyse
Olisi ollut syy, mutta yhtälailla olisi sinullakin.. Ja kuten olen toitottanut: en ota häneen yhteyttä. :)
Piti vielä kommentoida, että olen miettinyt aivan samaa.. eikä tarvitsisi olla kovinkaan tarkkanäköinen huomatakseen, että jostain on kyse...
oli sen verran tyly lopetus, et siitä loukkaantui... En ota yhteyttä...kun et halua.
Huh, kunhan ei sydän pysähdy...
kiireinen...tosiaankin -ei ehdi edes käymään...
kuinka pitkä välimatka?
yhdellä ketjussa noin 150km
70,9 km noin 50min
niinhän sä teit ,niin luulen (luulin )niin minäkin sinua ajattelen ,ei tämä ole mitään naurettavaa .miksi et voi soittaa ?mä ainakin haluaisin soittaa sulle mutta en uskalla jos sä et haluu,ois ihan kiva tietää miten sulla menee .en mä voi sua unohtaa.olen koettanut mutta aina tulet mieleeni ja samalla tippa silmään .tämä on todellakin sietämätöntä ,rakastan sinua edelleen.
Olipas herkullinen keskustelu,
mutta ei koske minua, koska
a) minulla ei ole ollut SUHDETTA,
b) minulle ei ole PERHETTÄ
eli ei ole lapsia,
c) en ole sanonut kenellekään lopullisia hyvästejä!
Olen ihastunut, ja
valmis ystävyyteen ihastukseni kanssa!
Noin sitä pitää, himojaan osaa kuka vaan seurata, mutta vaatii selkärankaa pitää kiinni rakentamastaan onnesta. Ei se kieltäytyminen helppoa ole, mutta pitää muistaa, että eipä se mikään kiusaus olisikaan jos sen helposti selättäisi. Minäkään en lähtokohtaisesti hyväksy avioeroa (eri juttu jos on ongelmia päihteiden tai väkivallan kanssa tms. fataalia ja vaarallista), enkä etenkään, jos perheessä on alaikäisiä lapsia.
Kiitos. Juuri tällainen tilanne on käsillä.
Kumma miten ihmiset eivät hyväksy eroa mutta hyväksyvät pettämisen, loukkaamisen, henkisen väkivallan jne. Suomalaiset eivät ole yleensäkään kovin uskonnollista kansaa mutta joku avioliiton kaltainen paperinpala, pelkkä juridinen sopimus on ihmeellisessä pyhässä asemassa. Voisin sanoa etten hyväksy asunnon myymistä tai työpaikan vaihtoa. Aika sama asia, eli yhtä mitättömästä pienestä asiasta on kysymys. Lasten on parempi olla parisuhteessa jossa on rakkautta siitä on tutkimuksiakin, ero on monelle lapselle helpotus.
Paskapuhetta. Ensinnäkin tunteitaan ei voi valita, ja on ihan normaalia että sitä vakiintunutta kumppaniaan kohtaan tuntee rakkautta ja kiintymystä, samaan aikaan kun on hullaantunut johonkin ulkopuoliseen. Tubteiraan ei voi valita, mutta tekonsa voi. Se romanttinen huumaava rakastumisen tunne kestää max. vain pari vuotta, ja jos sen haluaa säilyttää, pitää kumppania siis vaihtaa parin vuoden välein. Lapset taas tarvitsevat turvallisen kodin, eikä parin vuoden välein vaihtuva isää/äitiä. Toisekseen, yli 50% eronneista katuu eroa vuoden päästä tapahtuneesta; ei se uusi arki ollutkaan loppuviimeksi sitä mitä odotti...
Väärin, olen ollut samaan ihmiseen rakastunut jo kohta 10 vuotta. Olemme seurustelleet ja eronneet mutta rakkaus taholtani säilyy ja jos hän huolisi minut, olisin viivana hänen. Mutta hän ei enää halua. OIkea rakkaus ei lopu parissa vuodessa vaikkei se enää olisikaan mitään huumaa.
Turvallinen koti on usein ihan muualla kuin naimisissa olevien vanhempien kanssa, tästä on ihan oma kokemus. Koti on turvaton kun vanhemmat riitelevät eivätkä rakasta toisiaan. Turvallinen koti sen sijaan voi olla eronneen, tasapainoisen, onnellisen yksinhuoltajan kanssa.
Niin totta, pettäjäperheissä lapset saavat ihan vääristyneen parisuhdemallin ja turvattomuutta.
Tilastotietonne ovat vääriä. Eronneista lähes 80% on tyytyväisiä ratkaisuunsa eron jälkeen, ei välttämättä heti.
En puhu eron tai eroamattomuuden puolesta, mutta joskus ero vaan on se ratkaisu mihin päädytään. Se miten lapset eroon reagoivat riippuu paljon eroavista ihmisistä ja miten he eron hoitavat. Nykypäivänä monet isätkin haluavat kuulua lastensa elämään vielä eron jälkeenkin, mikä on tietysti lasten kannalta hienoa. Olisi aina hyvä muistaa, että lapset eivät saisi olla se kostonväline, kun parisuhde päättyy. Valitettavasti kaikki tähän eivät pysty.
Up
Missä on AP ?
Täällä ollaan. Ota yhteyttä. Alan olla aika valmis tähän. Ehkä meidän pitäisi jutella?
varmaankin juttelu olis paikallaan -mut mistä sen tietää kuinka moni ihminen on samassa tilanteessa... Jotain mistä vain se sun ihminen voi tunnistaa itsensä...
Niin no. Jos laittaisin tähän tuntimerkit niin sehän olisi täysin sama asia kuin jos ottaisin häneen yhteyttä. Siis jos hän olet sinä. Sori että oon vaikea, mutta olen mielestäni antanut jo jonkin verran vinkkejä. Sen verran voin sanoa että olen nainen ja tiedän että tykkäät musta.
Ohi meni. Harmi.
Täällä toinen M, ja minusta ei ole
lainkaan harmi, että tämä
KESKUSTELU MENEE OHI.
Olenhan elänyt jo 14 vuotta samassa suhteessa,
fyysisesti täysin USKOLLISENA.
Eli en ole nimimerkki "luulin et m"! :)
Kirjoitellaan taas höpöjä!
siis mitä? olet M -ja ei mies? ymmärsinkö oikein, vai olet M ja nainen?
Luulin myös, että ap.oli mies. Olikin nainen, joten ohi meni minunkin osalta.
pakkoko sitä feeniksia pesässä liikuttaa pitää paikallaan ja tuntee toisensa
AP:lle. Olen samassa tilanteessa ja samoista syistä haluaisin lopettaa. Olen yrittänyt, mutta ei siitä ole tullut mitään. Meidän juttu ei voi edetä mihinkään. En vaan tiedä keinoa, miten voisin lopettaa. Enkä ehkä kestäisi hänen reaktiotaan. Sydän murtuisi.
Miten oikein onnistuit siinä ja miten nyt itse jakselet. Ajatteletko häntä edelleen joka päivä? Ja miten lopetit suhteen? Olen saanut jopa ystävältä neuvon, että jatkatte vaan entiseen malliin - ei kenekään koskaan tarvitse tietää.