Tuntuu siltä, etteivät lakimiehet halua tehdä oikein mitään vaan enemmän on sellaista kieltäytymismeininkiä ja tarvetta ennalta varmistua voitosta. Jos vähänkään näyttää siltä, että asiakas on ottamassa riskin, niin heti kielletään ja torutaan kuin pikkulasta että menepäs leikkikehään siitä ja pysy siellä.
Kyllä lakimiesten täytyisi uskaltautua riskinottoon eikä olla niin turvallisuushakuisia.
Kyllä lakimiesten täytyisi uskaltautua riskinottoon eikä olla niin turvallisuushakuisia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Kyllä lakimiesten täytyisi uskaltautua riskinottoon eikä olla niin turvallisuushakuisia."
No ehkäpä ko. lakimies on nähnyt jo kaukaa, että varma häviö tulossa. Miksipä lähteä silloin tahallaan turpaansa ottamaan.
Eikä ole varma häviö. Eräs syy on kaupunki-maaseutu -erot. Kaupunki -lakimies ei välttämättä ymmärrä maaseutuasioita ja päinvastoin. Sitten ollaan arkoja tekemään ylipäätään mitään asiakkaan hyväksi, vaikka asiakas ei käräjille ole ensimmäisenä menossa vaan pyytää konsultaatioapua, niin eipä heru sitäkään. Tämä pätee kokeneempinkin lakimiehiin.
Yksi naurettavimmista lakimiehistä oli ilmeisesti vastavalmistunut naispuolinen juristi, joka sanoi, että hän uskoo vastapuolta. Minä sanoin että ai jaa, eikö sinun tehtäväsi ole uskoa minua. Käsi raamatulla voin edelleen sanoa että kaikki kertomani oli totta.
Samat ne lait ovat niin maaseudulla kuin kaupungissakin. Ja niin konsultaatio apua kuin edustajan oikeudenkäyntiinkin saat, kunhan maksat ja juttusi ei ole täysin älyvapaa. Tosin veikkan että tässä tapauksessa kiikastaa tuosta jälkimmäisestä.
Olen erittäin samaa mieltä. Rohkeampia yksilöitä on, mutta valitettavan harvassa.
Lakimies on henkilö joka tekee bisnestä laki firmoille jotka firmat on liiketaloudellisesti oltava kannattavia joten päämihensä etu ei ole se ensi sijainen itressi tehdä yhtään mitään mitään ja kun puhutaan bisneksestä on päämiehiä haalittava paljon jotta tulosta tulee ja siksi ei perhtyminen asiaan ole lainkaan toteutettavissa.joten 6-0-ja näillä mennään..miettikääpä nyt itsekin..
Tilanne on sama jokaisella yrittäjällä. Silti joku saattaa palvella asiakasta silloinkin kun tämä tulee vain jutuille, tai kyselemään. Markkinoinnin opissa asiakkaiden kanssa keskustelu mielletään ajanhukaksi, mutta asian voisi nähfä myös asiakasuhteen hoitamisena.
Takavuosina erään valtakunnallisen kodinkoneliikkeen politiikka asiakaskontaktissa oli pyrkiä ylittämään asiakkaan tietämystaso teknisten yksityiskohtien suhteen ja ehdottaa kauppaa. Jos asiakas ei osta, irtautuminen asiakaskontaktista sillä perusteella että asiakas ei osta kuitenkaan ja että leuan loksuttelu on ajanhukkaa. Ihme kyllä tiskin takana piileskely ei ole ajanhukkaa.