Onkohan mulla AD(H)D?

Mulla pyöri tää AD(H)D juttu päässä etten saanu unta, mä taisin mainita mun vaihtelevista nukkumisajoista :DD Mun päivärutiineista vois arvata että ruokavalio on ihan perseellään, niinku mä ekaks luulinkin, mutta tarkkailtuani totesin syöväni ihan normaalisti. Mun mielestä riittävästi ja monipuolisesti. Ja mä lähinnä haluaisin vinkkejä että miten tälläne yläaste ikänen vois käydä diagnosoimassa tän AD(H)D:n, oisko parempi vanhemman tai koulun kautta esim.?

se-kasi niiku 2x4 kirjoitti:

Mulla pyöri tää AD(H)D juttu päässä etten saanu unta, mä taisin mainita mun vaihtelevista nukkumisajoista :DD Mun päivärutiineista vois arvata että ruokavalio on ihan perseellään, niinku mä ekaks luulinkin, mutta tarkkailtuani totesin syöväni ihan normaalisti. Mun mielestä riittävästi ja monipuolisesti. Ja mä lähinnä haluaisin vinkkejä että miten tälläne yläaste ikänen vois käydä diagnosoimassa tän AD(H)D:n, oisko parempi vanhemman tai koulun kautta esim.?

Lue lisää

Mitä sinun normaali ruokavaliosi sisältää?

Mitä lisäravinteita syöt?

Miksi valvot öisin?

toimi. kirjoitti:

Mitä sinun normaali ruokavaliosi sisältää?

Mitä lisäravinteita syöt?

Miksi valvot öisin?

Saatan saada liian vähän rautaa. Se onki sitte ainut.

Enkö mä selittäny miksen saa unta? En käytä energiajuomia, päihteitä enkä yleensä juo kahvia illalla. Yöllä mulla alkaa vaa pyörii kaikki päässä, pitäs järjestellä vaatekappi, työpöytää pitäs siirtää, vaihtaa julisteiden paikkaa ym. en osaa rauhottuu mitenkään.. Oon rempannu huoneen lämpötilaa, vaihtanu patjaa, lisänny ja vähennelly tyynyjä, laskeskellu tuhansiin, ja juonu lämmintä maitoa, pitäny kännykkää toisessa huoneessa mutta ei auta :/ Toinen on myös se ku mones asennos tuntuu olevan vaikee hengittää ja kun löydän sen asennos mis hengitän normaalisti nii tuleeki mieleen että uuni tais jäädä päälle. Siinä samalla kun käyn toteamassa että uuni ei oo päällä, käyn vessassa, unohun haaveilemaan pyykkitelineen luo ja näpläämään paitaa jonka löysin keittiöstä. Sitten kun katon kelloo, on menny jo kuus tuntii työpöydän siirtämisessä, neurooseissa, asennon ettimisessä, vaatteiden lajittelussa, asioiden pyörittelyssä päässä, vessakäynneissä ja tyynynkääntelyssä. Sitt ku oon tosiaan väsyny noin neljältä aamuyöllä ja oon just nukahtamassa herään kolahukseen mikä tulee ulkoo tai siihen ku paita näyttää
nopeesti katottuna slendermanilta. Siinä vaiheessa alkaa vituttaa niin että hyppään koko tyyny-lakana-peitto kyhäelmän kanssa lattian matolle ja nukahan siihen tän kyhäelmän keskelle.

Tässä on mun yö, toivottavasti selventi

Aloittaja: sun teksti kuulosti tosi paljon mun nuoruudelta. Jos oireet häiritsee sua ja haluaisit asiaan muutosta, niin kannattaa hakeutua tutkimuksiin.
Mulla todettiin add vasta aikuisiällä ja välillä mietin, miten se olis vaikuttanut vaikka opiskeluihin ja semmosiin, jos olisin saanut apua tähän vähän aikaisemmin.
Niihin tutkimuksiin menemisestä kun ei ole sulle mitään haittaa, niin kannattaa mennä. (Ja olla kuuntelematta asiasta mitään tietämättömien tohtoritolostrollien puheita. Tämä aihe jostain syystä herättää paljon tunteita ja aina on niitä tyyppejä, jotka tulee sanomaan, että adhd johtuu valkoisesta viljasta ja sokerista. Mutta kun aihetta katsoo tarkemmin, niin saattaa huomata, että maailmassa on tosi paljon ihmisiä, jotka syö valkoista viljaa ja sokeria ja niillä ei ole neurologian kanssa mitään ongelmia.)

Tiedän, että unet voi mennä tosi paskaksi, jos ajatukset pyörii päässä tai jos innostuu illalla jostain. Silti kannattaa yrittää opettaa itselleen säännöllisempää rytmiä. Yrittää sopia itsensä kanssa vaikka, että netti menee kymmeneltä poikki. Huono nukkuminen on aika tyypillistä addeille, mutta sinänsä vähän huono homma, koska se pahentaa oireita.
Adhd-aivot kun on muutenkin sellaisessa nukahtamistilassa hereilläkin ja tätä yritetään kompensoida kaikenlaisella ylivilkkaudella, ettei aivot menisi täysin uneen. Niin jos sitä unta oikeastikin on liian vähän, niin ongelma luonnollisestikin pahenee.
Jos nukkuminen on vaikeaa, niin apua voi koittaa saada vaikka melatoniinista. Lääkäriltä saa suht helposti reseptin siihen ja se helpottaa unta eikä ole järin haitallistakaan. Mulla 6mg melatoniinia on ollut monen levottoman yön pelastus.

Addnainen kirjoitti:

Aloittaja: sun teksti kuulosti tosi paljon mun nuoruudelta. Jos oireet häiritsee sua ja haluaisit asiaan muutosta, niin kannattaa hakeutua tutkimuksiin.
Mulla todettiin add vasta aikuisiällä ja välillä mietin, miten se olis vaikuttanut vaikka opiskeluihin ja semmosiin, jos olisin saanut apua tähän vähän aikaisemmin.
Niihin tutkimuksiin menemisestä kun ei ole sulle mitään haittaa, niin kannattaa mennä. (Ja olla kuuntelematta asiasta mitään tietämättömien tohtoritolostrollien puheita. Tämä aihe jostain syystä herättää paljon tunteita ja aina on niitä tyyppejä, jotka tulee sanomaan, että adhd johtuu valkoisesta viljasta ja sokerista. Mutta kun aihetta katsoo tarkemmin, niin saattaa huomata, että maailmassa on tosi paljon ihmisiä, jotka syö valkoista viljaa ja sokeria ja niillä ei ole neurologian kanssa mitään ongelmia.)

Tiedän, että unet voi mennä tosi paskaksi, jos ajatukset pyörii päässä tai jos innostuu illalla jostain. Silti kannattaa yrittää opettaa itselleen säännöllisempää rytmiä. Yrittää sopia itsensä kanssa vaikka, että netti menee kymmeneltä poikki. Huono nukkuminen on aika tyypillistä addeille, mutta sinänsä vähän huono homma, koska se pahentaa oireita.
Adhd-aivot kun on muutenkin sellaisessa nukahtamistilassa hereilläkin ja tätä yritetään kompensoida kaikenlaisella ylivilkkaudella, ettei aivot menisi täysin uneen. Niin jos sitä unta oikeastikin on liian vähän, niin ongelma luonnollisestikin pahenee.
Jos nukkuminen on vaikeaa, niin apua voi koittaa saada vaikka melatoniinista. Lääkäriltä saa suht helposti reseptin siihen ja se helpottaa unta eikä ole järin haitallistakaan. Mulla 6mg melatoniinia on ollut monen levottoman yön pelastus.

Lue lisää

Kiitos, vihdoinkin joku, joka ymmärtää jotain :) Oon melko varma että mulla on keskittymishäiriö, joka on nyt pahentunu murrosiän edetessä, koska ala-asteella en oo pistäny sitä merkille. Ajattelin että ehkä paras keino ois eka kertoo vaikka terveydenhoitajalle, joka vois antaa neuvoja(?) Sen jälkeen vois olla helpompi selittää vanhemmalle ja saada se tekemäänki jotain tän asian suhteen, kun terkkariki tietää asiasta ja oottaa ett saa kuulla mitä tapahtuu.. Ilmottelen teille miten tää etenee

se-kasi niiku 2x4 kirjoitti:

Kiitos, vihdoinkin joku, joka ymmärtää jotain :) Oon melko varma että mulla on keskittymishäiriö, joka on nyt pahentunu murrosiän edetessä, koska ala-asteella en oo pistäny sitä merkille. Ajattelin että ehkä paras keino ois eka kertoo vaikka terveydenhoitajalle, joka vois antaa neuvoja(?) Sen jälkeen vois olla helpompi selittää vanhemmalle ja saada se tekemäänki jotain tän asian suhteen, kun terkkariki tietää asiasta ja oottaa ett saa kuulla mitä tapahtuu.. Ilmottelen teille miten tää etenee

Lue lisää

Korjaa ruokavalio, liiku ulkona, rentoudu, kokeile melatoniinia 1mg uneen (myydään marketissa.

Syöthän ravintolisiä?

B
C
D
Omega-3
Magnesium (sitraattimuoto)

Citymarket myy edullisesti vitamiineja.

toimi. kirjoitti:

Korjaa ruokavalio, liiku ulkona, rentoudu, kokeile melatoniinia 1mg uneen (myydään marketissa.

Syöthän ravintolisiä?

B
C
D
Omega-3
Magnesium (sitraattimuoto)

Citymarket myy edullisesti vitamiineja.

Lue lisää

Kiitti avusta mutta mä meen ihan terkkarille kysymään tätä asiaa, osaa varmaan neuvoo vähän enemmän

se-kasi niiku 2x4 kirjoitti:

Kiitti avusta mutta mä meen ihan terkkarille kysymään tätä asiaa, osaa varmaan neuvoo vähän enemmän

Murrosiän hormonimuutokset tekee muutoksia myös aivoihin. Tämä saa toki kaikenlaista aikaan, muunmuassa unihäiriöitä. Jos adhd-oireita on esiintynyt lapsena, niiden muoto saattaa muuttua murrosiässä ja sitten vielä aikuisena lisää.
Monilla adhd-oireet pahenee murrosiässä niin, että vaikka lapsena ei olisi ollut juuri mitään havaittavissa, niin murrosikäisenä sitä alkaakin täyttämään diagnostiset kriteerit.
Unen, ravinnon ja liikunnan merkitystä ei toki pidä kiistää. Kaikki nämä ovat adhd-henkilön aivoille ehkä vielä vähän tärkeämpiä kuin muille. Kalaöljyä kannattaa syödä ja magnesiumia.
Ja varsinkin, jos saa diagnoosin ja lääkkeet, niin magnesiumlisä on ihan ehdoton, jos ei halua lihaksiaan superjumiin.

Addnainen kirjoitti:

Murrosiän hormonimuutokset tekee muutoksia myös aivoihin. Tämä saa toki kaikenlaista aikaan, muunmuassa unihäiriöitä. Jos adhd-oireita on esiintynyt lapsena, niiden muoto saattaa muuttua murrosiässä ja sitten vielä aikuisena lisää.
Monilla adhd-oireet pahenee murrosiässä niin, että vaikka lapsena ei olisi ollut juuri mitään havaittavissa, niin murrosikäisenä sitä alkaakin täyttämään diagnostiset kriteerit.
Unen, ravinnon ja liikunnan merkitystä ei toki pidä kiistää. Kaikki nämä ovat adhd-henkilön aivoille ehkä vielä vähän tärkeämpiä kuin muille. Kalaöljyä kannattaa syödä ja magnesiumia.
Ja varsinkin, jos saa diagnoosin ja lääkkeet, niin magnesiumlisä on ihan ehdoton, jos ei halua lihaksiaan superjumiin.

Lue lisää

Kiitti avusta, nää pienet ystävälliset teot on valopilkkuja mun päivässä :) Tänään loppu syysloma ja eka koulupäivä oli yhtä kärsimystä, tosin sitä helpottamassa oli 3 tuntii kotsaa jossa suurimmilta osin saa kokoajan tehä & liikkua. Keskittymiskyky oli tänää erikoisen huono ja sain kokoajan huomautuksia riehumisesta, kovasta äänestä, kielenkäytöstä, opiskelumotivaatiosta ja huolimattosauudesta..
Nuori hissanope kyllästy mun paukuttamiseen sen verran että alko matkimaan ääniä mitä tein ja katto mua murhaavasti pöydän takaa. Mun otsaan painettiin häirikön leima nyt myös hissan open osalta. Nukahin ruotsintunnin puol välissä, olin nimittäi aika maassa uudesta leimasta ja paskasta päivästä. Ruotsin ope uhkaili mua tunnin jälkeen ottaa yhteyttä oppilashuoltoo, ja valitti taas käytöksestä.. Pari kaverii on vihasii mulle, tiedätte varmaan, ADHD vaikeuttaa myös ihmissuhteita..
En käyny terkkarilla eikä tää homma oo edenny yhtään, en mä pelkää yleensä tälläsiä tilanteita, mutta tää on mulle tosi vaikee.. Joka tapauksessa tää mun epäilys tulee pakosti jossain vaiheessa tietoon, viimestään siellä open uhkaamassa oppilashuollossa, koska oireet tuntuu vaan pahenevan, ja saan yölläki harvemmin unta.. Voiko joku uskoo että unohin ajankulun ja etin 5 tunnin ajan tietoa Ebolasta ja nukuin kahen tunnin yöunet? Voi kyllä... Ei oo rahaa mennä ostamaan melatonia ( en tiiä kirjotinko oikein, ihsm ) eikä mutsi varmaan mielellään osta mulle sitä..
Rupesin miettimään että ku joskus en jaksa pyörii paikoillani jos oon tarpeeks maassa, tai on pakko olla paikoillaan ja hiljaa, mulla on tapana nukahtaa tai olla ku elävä kuollu ja koko päivän iha väsyny ja laiska.. Onkohan tääki ADHD oire vai mistä tää johtuu? Unirytmistä? Vastatkaa jotain ihan mitä vaan mikä vois auttaa, vaikka omia kokemuksia. Älkää välittäkö mahollisista kirjotusvirheistä

toimi. kirjoitti:

Korjaa ruokavalio, liiku ulkona, rentoudu, kokeile melatoniinia 1mg uneen (myydään marketissa.

Syöthän ravintolisiä?

B
C
D
Omega-3
Magnesium (sitraattimuoto)

Citymarket myy edullisesti vitamiineja.

Lue lisää

Voi sua toimi-tyyppi!

Kun itselläsi ei ole adhd niin et voi käsittääkkään miltä sinun kommenttisi tuntuvat adhd-ihmisellä!
Pitäisit huolen omista asioistasi!!!!!

Itse olen 36v ja 1kk sitten diagnosoitiin adhd(jonka kanssa olen kamppaillut, mutta pärjännyt koko elämäni). Olen vain itselleni selittänyt että OLEN VAIN ERILAINEN!

Ja heti alkuunsa sanon sinulle että liikun ulkona erittäin paljon, olen vuosieni varrella kokeillut erilaisia ruokavalioita ravintoterapeuttini ohjeiden mukaan, kokeilin myös tuota viljatonta,sokeritonta, ilman maitotuotteita- ruokavaliota lähes 2v.

Mutta ensinnäkin niinkuin minulla kaikki nuo adhd:n eri piirteet ovat todella vahvoja, joten et voi kuvitellakkaan kuinka vaikeaa on adhd-tyypille pitää kiinni esim. jostain ruokavaliosta!!!!

Nyt kun minulla on aloitettu voxra-lääkitys, niin olen jo nyt sen verran rauhallisempi että voisin jopa seurata mm. jtn tiettyä ruokavaliota ilman että sen muistaminen ja ruokavaliosta huolehtiminen olisi niin rankkaa että saa ihmisen välillä romahtamaan täysin!

Nyt kun tiedän että minulla on adhd, niin minun on helpompi hyväksyä itseni, en enään vaadi itseltäni liikoja, voin alkuun lääkitä itseäni niin että saan elämäni hallintaan, jolloin pystyn alkamaan paremmin pitämään huolen muistakin asioistani, esim.ruokavalio, lapset,avioliitto,kodinhoito,työtapani,harrastukset jne.... jne.....

Vaikka on ollut pakko pitää tiukat säännöt itselle ja perheelle tietyistä asioista, mm.ruoka,terveys,hygieenisyys, laskujen maksaminen heti pois yms...
niin nyt huomaan että nuo tuollaiset asiat vain hoituu ilman suurenpia ponnistuksia ja välitouhotuksia!

Tuo diagnoosi ja voxra on pelastanut elämäni ja läheiseni!
Mieheni ja lapsenikin sanovat että äiti on nykyään ihan erilainen!

Ja miltä se tuntuukaan kun esim. teen ruokaa niin ajattelen vain ruoan laittoa, enkä miljoonaa muuta asiaa niinkuin ennen samalla kun avasin tietokoneen valmiiksi ruoan laiton ohella, ja heti kun ruoanlaiton ohella tuli hyvä väli niin avasin ensin ekan sähköpostin, juoksin kylppäriin laittamaan pyykkikoneen päälle, tsekkaamaan mitä s.postissa lukee, jatkan ruoanlaittoa, laitan samalla teen kiehumaan, ja jos lapsi tuli koulusta kotiin tälläisenä hetkenä ja kysyi esim. saanko mennä läksyjen jälkeen kaverin luo, niin ajatukseni yms meni sekaisin ja joko saatoin hermoilla lapselleni että älä nyt kysele kun mun pitää pestä pyykit ja laittaa ruokaa jne jne...
tai sitten romahdin ja lysähdin lattialle itkemään....

Nyt kun laitan ruokaa niin laitan ruokaa, saatan jopa hyräillä, ja jos joku puhuu minulle tai esim.puh. soi niin sekään ei ole katastrooffi!
Päässä kaikki on nyt selvempää, järjestyksessä ja olo rauhallisempi!

PUHU JOLLEKKIN, SIITÄ SE LÄHTEE!!!
Esim. terkkarille.

Itse en olisi nuorena osannut vanhemmilleni rehellisesti kertoa kaikkea, koska olisin säästellyt vanhempieni tunteita jne...

Jes, katellaa jos huomenna tää homma edistys ollenkaan :d Kiitti taas vastauksesta. Täällä tais olla joku sellanen artikkeli lääkkeenvaihosta ja luin siinä sivusilmällä että 40% aspergereistä on myös AD(H)D:ta tätä Aspergerii oon epäilly ittelläni ennenkin, ja tää on myös yks asia mitä joskus oon intoutunu tutkimaan, se tais olla päivän mittanen kausi.. Aspergerin "oireet" ei kuitenkaan mun elämää haittaa, joten kannattaako tästä ees mainita? Ihan mikä tahansa vastaus kelpaa taas, kokemuksia, neuvoja ihan mitä vaan, kysymyksiä?

se-kasi niiku 2x4 kirjoitti:

Jes, katellaa jos huomenna tää homma edistys ollenkaan :d Kiitti taas vastauksesta. Täällä tais olla joku sellanen artikkeli lääkkeenvaihosta ja luin siinä sivusilmällä että 40% aspergereistä on myös AD(H)D:ta tätä Aspergerii oon epäilly ittelläni ennenkin, ja tää on myös yks asia mitä joskus oon intoutunu tutkimaan, se tais olla päivän mittanen kausi.. Aspergerin "oireet" ei kuitenkaan mun elämää haittaa, joten kannattaako tästä ees mainita? Ihan mikä tahansa vastaus kelpaa taas, kokemuksia, neuvoja ihan mitä vaan, kysymyksiä?

Lue lisää

ainakin add ja asperger on aika lähellä toisiaan. Itselläni tosiaan siis nimenomaan add, eli en oo hyperaktiivinen. Mulla on sellaisia assimaisia "erityisen kiinnostuksen kohteita", jotka on mulle vähän kaikki kaikessa. Olisin iloinen, jos ei tarvitsisi elämässä tehdä muuta kuin keskittyä näihin.
Sosiaaliset taidot mulla vähän niin ja näin. Useimmiten en vaan oikein jaksa ihmisiä.
Mutta joo, useimmissa tapauksissa musta tuntuu, että aspergeriä ei tarvii eikä ehkä edes kannata diagnosoida, kun eipä siihen hoitoakaan saa.
Adhd yleensö häiritsee elämää paljon enemmän ja siihen saa ihan suht. toimivaa hoitoa. Ainakin mulla lääkitys on mahdollistanut työssäkäymisen kahdessa työpaikassa, joista toiseen sisältyy paljon autolla ajamista. Ilman lääkkeitä autolla ajaminen on ihan heIvettiä.
Ja sit se adhd-coaching on kanssa ollut ihan elintärkeää itsensä hyväksymisen ja tämän poikkeavuuteni kanssa elämisen kannalta. Kantsii hakeutua semmoiseen, jos vain mahdollista.

Addnainen kirjoitti:

ainakin add ja asperger on aika lähellä toisiaan. Itselläni tosiaan siis nimenomaan add, eli en oo hyperaktiivinen. Mulla on sellaisia assimaisia "erityisen kiinnostuksen kohteita", jotka on mulle vähän kaikki kaikessa. Olisin iloinen, jos ei tarvitsisi elämässä tehdä muuta kuin keskittyä näihin.
Sosiaaliset taidot mulla vähän niin ja näin. Useimmiten en vaan oikein jaksa ihmisiä.
Mutta joo, useimmissa tapauksissa musta tuntuu, että aspergeriä ei tarvii eikä ehkä edes kannata diagnosoida, kun eipä siihen hoitoakaan saa.
Adhd yleensö häiritsee elämää paljon enemmän ja siihen saa ihan suht. toimivaa hoitoa. Ainakin mulla lääkitys on mahdollistanut työssäkäymisen kahdessa työpaikassa, joista toiseen sisältyy paljon autolla ajamista. Ilman lääkkeitä autolla ajaminen on ihan heIvettiä.
Ja sit se adhd-coaching on kanssa ollut ihan elintärkeää itsensä hyväksymisen ja tämän poikkeavuuteni kanssa elämisen kannalta. Kantsii hakeutua semmoiseen, jos vain mahdollista.

Lue lisää

En tänäänkää saanu asiaan minkäännäköstä edistystä.. Tuntuu siltä että ennen musta pitäny ope suuttu tänää jokasesta asiasta mitä tein, mulkoili ku Ebola tartunnan saanutta jne.. Voi olla toki et paisuttelen tätä juttuu, just sen takii ku tiedän kärsiväni keskittymishäiriöö ja pidän itteeni outona.
Sen jälkeen kun oon saanu tän keskittymishäiriö epäilyn esim. terkkarin tietoon niin tulee seuraava ongelma: Kertominen vanhemmalle. Ajattelin että parhaat saumat ois faijan kanssa, tosin se voi sanoo että kerro mutsille. Mutsi ei välttämättä usko, ja se voi sitt alkaa vähättelemään ja selittämään just tota ruokavalioo ja unirytmejä.. Aattelin et faijan narsismi vois olla hyvä ponnahuslauta tän asian etenemiselle - se vois hyvää isää esittäessä hoitaa tän homman kuntoon kun haluu olla parempi vanhempi kun mutsi. Tai sitten vois päinvastasesti suojella mainettaan ja kiertää kaikki tyttären adhd:n liittyvät asiat kaukaa koska sen pennuthan on " täydellisiä"niinku se itekkin on.. Eli mullei siis välttämättä oo vanhempaa joka tekis asialle yhtään mitään, ja mua pelottaa torjutuks tuleminen, varsinki tän asian kanssa. Miten pitkälle voin hoitaa asioitani ilman vanhempaa? Entä jos vanhempi ei suostu auttamaan mutta muut aikuiset on melko varmoja mun keskittymishäiriöstä ja tietää mulle olevan vaikeeta opiskella ja olla, laitetaanko mut vaan pienryhmään eikä tehä asialle mitään? Voi olla että vanhemmat auttaa sen verran että saan diagnoosin mutta ei välttämättä suostu ostamaan lääkkeitä tai viemään minnekkään adhd-coachingiin, mitä mä sitten teen? Tää jatkuva kysely varmasti rasittaa mutten haluis kertoo tästä asiasta kellekkää, jos en kuitenkaan saa apua. Mikä tahansa vastaus taas kelpaa..

Kyllä, oon tutkinu mun ruokavaliota, ja voin todeta että en syö sen huonommin kun kukaan muu normaalikaan nuori, millä ei oo mitään keskittymishäiriötä, eikä ongelmia. Oireita on ollu mulla läpi elämän, mitkä on pahentunu vanhetessa..

Kyllä, olet osittain oikeassa, huonot yöunet pahentaa mun oireita, mutta ei todellakaan voi olla syy näihin oireisiin, koska esim. pari kuukautta sitten oli ruokavaliot kunnossa ja nukuin hyvin, ja silti oli häiritseviä oireita, jotka vaikeutti elämää huomattavasti.

Liikun ulkona, mulla on hyvä ruokavalio, nukkuminen tökkii, mutta veikkaan sen korjaamisen olevan menossa parempaan suuntaan..

Kyllä, yleensä kun epäilee jotain sairautta itsellään alkaa todellakin pitää pientäkin juttua merkkinä Ebolasta tai psykoosista.. Tässä on ollu semmonen itsetutkiskelu, oon miettiny ehkä mulla onkin luulosairaus, mutta miten tää vaikeuttaa mun elämää, ihmissuhteita ja koulunkäyntiä.. Voinko mä tosiaan kuvitella tän kaiken, miten ahistuneena tuun joka päivä koulusta kotiin?

Jos paljastuukin että kaikki on vaan jonkun nukkumisen syytä, lupaan satasella ruveta nukkumisen ammattilaiseks, alkaa valistamaan nuoria ympäri maata ja antaa neuvoja. Jos huonot yöunet tosiaan tuo tälläsen olotilan ja keskittymisen, taian kehittää vielä sivuoireettoman ja tehokkaan unilääkkeen kaiken ikäsille ilman reseptiä. Taitaa vähän AD(H)D potilaat vähetä Suomesta sen jälkeen. Ehkä koko ''keskittymishäiriö'' häviää ja tuleekin joku ''unisairaus'' ..

Kaikki vastaukset kelpaa, mut ei enää tota että syy ois mun elintavoissa, oon tutkinu niitä enkä löydä mitään sen isompaa, noi vastaukset ei auta mua millään tavallla, kiitos.

Kiitos taas jälleen kerran vastauksesta :/ Huomasin että vähän pitemmät yöunet vei multa hyperaktiivisuutta pois mutta ei paljoa.. Niinku selitit joskus tuntuu siltä että vähän väsyneenä keskittyy paremmin kun vikeenä.. No niin mullakin kävi tänään, kaikki mitä kaveri sano meni ihan ohi ja esim. matikan tunnilla sain pari vaivasta laskua tunnissa kertausmonisteesee ja löysin itteni kerta toisensa jälkeen viipaloimasta pyyhekumia.. Turhautumimen oli sitä luokkaa että teki mieli hakata päätä seinään, vielä ku opettaja tuli toki antamaan neuvoja ku luuli vaa etten osaa.. Tänää oli viel kaksoistunti matikkaa ja taitotesti missä tutkitaan mitä me ollaan opittu niin voitte arvata mitä siitäkin tuli. En saanu asiaan mitään edistystä, ehkä vähän enemmän häirikön ja vajaan mainetta vaan opettajien osalta.
Mulla onnistuu kirjottaminen näköjään paljon paremmin myös väsyneenä, nimittäin hiljasella äikäntunnilla ku kirjotetaa jotai on nii helppo vaa liukuu haaveisiin.. ja hups tajuut tunnin puol välis ettet sen parin lauseen lisäks oo tehny muuta ku häirinny tuntia paukuttamisella ja vispannu jalkaa. Ahkerasta työskentelystäsi saat äikänopettajalta palkinnoksi kummaksuvan katseen. Hienoa tarinaa palauttaessasi ajattelet hyppääväsi sillalta alas seuraavasta kummaksuvasta katseesta ja saat sen samantien opettajalta koska unohdut opettajan pöydän eteen seisomaan...
Turhauttaa ja vituttaa ku ei voi vaan jumalauta keskittyy, olla kiltisti hiljaa paikoillaan ihan normaalisti. Enkä voi edes mennä sitte kertomaan siitä kellekkää ku mietin vaa että entä jos mä syönki jotai vaarallista superflowertuberhyper-vitamiinia mitä mä saan syömällä tietyllä tavalla ananasta ja kaikki oireet johtuu siitä? Ehkä mä tosiaan oonki luulosairas ja kuvittelen kaiken päässäni, leikin vaan keskittymishäiriöistä ja tuhoon koulut ja ihmissuhteet? Voi jumalauta, oonkohan mä tulossa hulluks? Taidan mennä nukkumaan, lietson vaan mun luulosairautta ja heitän kohta kännykän seinään ku vituttaa tää mobiiliversio Suomi24stä

se-kasi niiku 2x4 kirjoitti:

Kiitos taas jälleen kerran vastauksesta :/ Huomasin että vähän pitemmät yöunet vei multa hyperaktiivisuutta pois mutta ei paljoa.. Niinku selitit joskus tuntuu siltä että vähän väsyneenä keskittyy paremmin kun vikeenä.. No niin mullakin kävi tänään, kaikki mitä kaveri sano meni ihan ohi ja esim. matikan tunnilla sain pari vaivasta laskua tunnissa kertausmonisteesee ja löysin itteni kerta toisensa jälkeen viipaloimasta pyyhekumia.. Turhautumimen oli sitä luokkaa että teki mieli hakata päätä seinään, vielä ku opettaja tuli toki antamaan neuvoja ku luuli vaa etten osaa.. Tänää oli viel kaksoistunti matikkaa ja taitotesti missä tutkitaan mitä me ollaan opittu niin voitte arvata mitä siitäkin tuli. En saanu asiaan mitään edistystä, ehkä vähän enemmän häirikön ja vajaan mainetta vaan opettajien osalta.
Mulla onnistuu kirjottaminen näköjään paljon paremmin myös väsyneenä, nimittäin hiljasella äikäntunnilla ku kirjotetaa jotai on nii helppo vaa liukuu haaveisiin.. ja hups tajuut tunnin puol välis ettet sen parin lauseen lisäks oo tehny muuta ku häirinny tuntia paukuttamisella ja vispannu jalkaa. Ahkerasta työskentelystäsi saat äikänopettajalta palkinnoksi kummaksuvan katseen. Hienoa tarinaa palauttaessasi ajattelet hyppääväsi sillalta alas seuraavasta kummaksuvasta katseesta ja saat sen samantien opettajalta koska unohdut opettajan pöydän eteen seisomaan...
Turhauttaa ja vituttaa ku ei voi vaan jumalauta keskittyy, olla kiltisti hiljaa paikoillaan ihan normaalisti. Enkä voi edes mennä sitte kertomaan siitä kellekkää ku mietin vaa että entä jos mä syönki jotai vaarallista superflowertuberhyper-vitamiinia mitä mä saan syömällä tietyllä tavalla ananasta ja kaikki oireet johtuu siitä? Ehkä mä tosiaan oonki luulosairas ja kuvittelen kaiken päässäni, leikin vaan keskittymishäiriöistä ja tuhoon koulut ja ihmissuhteet? Voi jumalauta, oonkohan mä tulossa hulluks? Taidan mennä nukkumaan, lietson vaan mun luulosairautta ja heitän kohta kännykän seinään ku vituttaa tää mobiiliversio Suomi24stä

Lue lisää

Vitsit. Voisinpa sanoa jotain lohdullista... Kai tämän kanssa oppii elämään.
Toivottavasti saat apua ja hommat rullailemaan. Paska vaivahan tämä on, kun tämä luo kuin sellaisen jonkun näkymättömän esteen niiden asioisen eteen, mitä haluaisin tehdä. Asiat liukuu käsistä pois kuin märkä saippua.
Yritän tehdä töitä, mutta hups, katsoinkin tunnin kissavideoita tubesta. Ihan vahingossa.

Mua vituttaa nykyään noi lääkkeetkin niin, että en syö enää. Ainakaan hetkeen. Kyllähän sitä sitten taas pettyneenä palaa sinne concertapurkille, kun alkaa hommat kusta.

No ei nyt ollut kyllä mikään kannustava postaus, mutta voimia sulle. Adhd:ssa on onneksi myös hyviä puolia, vaikkei sitä aina usko.

Addnainen kirjoitti:

Vitsit. Voisinpa sanoa jotain lohdullista... Kai tämän kanssa oppii elämään.
Toivottavasti saat apua ja hommat rullailemaan. Paska vaivahan tämä on, kun tämä luo kuin sellaisen jonkun näkymättömän esteen niiden asioisen eteen, mitä haluaisin tehdä. Asiat liukuu käsistä pois kuin märkä saippua.
Yritän tehdä töitä, mutta hups, katsoinkin tunnin kissavideoita tubesta. Ihan vahingossa.

Mua vituttaa nykyään noi lääkkeetkin niin, että en syö enää. Ainakaan hetkeen. Kyllähän sitä sitten taas pettyneenä palaa sinne concertapurkille, kun alkaa hommat kusta.

No ei nyt ollut kyllä mikään kannustava postaus, mutta voimia sulle. Adhd:ssa on onneksi myös hyviä puolia, vaikkei sitä aina usko.

Lue lisää

Juu anteeks, en mä yleensä tälläsiä rage-viestejä mut oli niin surkee päivä.. Oon nyt elämysretkellä, eli mun luokan kanssa pari päivää metsässä ja tääl saa tehä kokoajan. On menny ihan hyvi varsinki ku suurin osa aktiviteeteista on liikunnallisia. Tuli lyhyt viesti ku kohta on taa seuraava aktiviteetti

se-kasi niiku 2x4 kirjoitti:

Juu anteeks, en mä yleensä tälläsiä rage-viestejä mut oli niin surkee päivä.. Oon nyt elämysretkellä, eli mun luokan kanssa pari päivää metsässä ja tääl saa tehä kokoajan. On menny ihan hyvi varsinki ku suurin osa aktiviteeteista on liikunnallisia. Tuli lyhyt viesti ku kohta on taa seuraava aktiviteetti

Lue lisää

Luonto ja sopivan rasittava liikunta onkin tosi mainio adhd-lääke. Ja vieläpä ilman suvuvaikutuksia. Jos aina sais olla metsässä, niin lääkkeet vois heivata veke saman tien.

Ps. Haha, en meinannut saada lähetettyä viestiä, kun laskin toistuvasti tuon varmustuslaskutoimituksen väärin. Enkä tajunnut, miten se muka on väärin, että 19 12 ei ole 21...

Addnainen kirjoitti:

Luonto ja sopivan rasittava liikunta onkin tosi mainio adhd-lääke. Ja vieläpä ilman suvuvaikutuksia. Jos aina sais olla metsässä, niin lääkkeet vois heivata veke saman tien.

Ps. Haha, en meinannut saada lähetettyä viestiä, kun laskin toistuvasti tuon varmustuslaskutoimituksen väärin. Enkä tajunnut, miten se muka on väärin, että 19 12 ei ole 21...

Lue lisää

Kukaan ei huomauttanu eikä vittuillu mulle eilen eikä tänäaamuna, koska täällä en erotu keskittymiselläni muusta porukasta. Ainut ongelma oli yö, kun en saanu unta mutta ei kyllä muutkaa osannu rauhottua. Mulla oli kokoajan teltassa kaveri jonka kanssa jutella ja ulkona sai pyöriä vapaasti. Oon jotenkin ilonen että kahen päivän aikana mun suurin ongelma on ollut kylmyys. Syvensin suhetta yhen kaverin kanssa, ja mulla taitaa olla vähän jotain pysyvämpää. Mä tiedän että ei kannattas pelätä mitä huominen tuo mukanaan, mutta pelkään maanantaita, en jaksas millään enää mennä kouluun saamaan lisää huonoo mainetta,ongelmia,tai kattomaan alkaako joku kaveri vittuilemaan tai karttelemaan. Mulla lisääntyy ahdistus jokapäivä enemmän ja enemmän, ja loppuunpalan kohta. Tuntuu että syyslomasta on miljoona vuotta, mutta sehän loppu tällä viikolla. Niin rankka tää viikko mulle on ollu. Kerään viikonlopulla vähän voimia ja lähen pelottomasti(?) kohti maanantaita. Ilmottelen sitt ku asia etenee

Addnainen kirjoitti:

Luonto ja sopivan rasittava liikunta onkin tosi mainio adhd-lääke. Ja vieläpä ilman suvuvaikutuksia. Jos aina sais olla metsässä, niin lääkkeet vois heivata veke saman tien.

Ps. Haha, en meinannut saada lähetettyä viestiä, kun laskin toistuvasti tuon varmustuslaskutoimituksen väärin. Enkä tajunnut, miten se muka on väärin, että 19 12 ei ole 21...

Lue lisää

Oon ollu tän viikon alun sairaana. Ja voin iloisesti ilmottaa että homma on menetetty. Täysikänen isosisko nimittäi yhtäkkiä rupes länkyttämään mulle jostai tarkkaavaisuushäiriöstä ja sen esittämisestä, muuta en kuunnellu ku painuin mun huoneeseen, etten ois suuttunu ja tehny
jotai peruuttamatonta. Peli on menetetty siltä osalta että: Mutsi kuuntelee tätä lempilastaan kaikissa tilanteissa ja myös uskoo tätä. Eli vaikka joku toinen aikuinen kehottais mun mutsiani hankkimaan mulle diagnoosin, mutsi ajattelis robottina heti samaa että tää KAIKKI ON VAA PASKAA ESITTÄMISTÄ. Ja jos joskus en epäilly itteeni luulosairaaks nii vähintää nytte kun joku haukku mua vaan huomionhakuseks esittäjäks. En ikinä uskalla enää mennä kysymään apua, joten taidan elää feikki-addina koko loppuelämäni ellen sitte joku päivä kyllästy ja tosiaan heittäydy sieltä sillalta alas sen jälkeen ku oon paskantanu kaiken pystyyn. Näin käy kun yrittää hakee tässä perheessä apua. Kukaan ei ees vittu usko sua. Ja kun kukaan ei usko sua ja vähättelee sun ongelmia alkaa itekkin miettimään että ehkä kaikki onki vaa mun mielikuvituksen tuotetta ja että ne oireet onki ihan pikkujuttuja? Tuun saamaan apua vasta täysikäsenä jos sinne asti selviin, nimittäin mun vanhemmista ei oo yhtään mihinkään. Siinä välissä kerkee tosin mennä aika monta vuotta, ja lukioon en oo menossa jos yläaste jatkuu näin joten hyvästi myös ne uramahollisuudet. Tervetuloa amis, pitäaköhän lähtee rakennuspuolelle? Ai vitsi, ei kyllä kannattas ku miten se onnistus ku kokoajan keskittyminen herpaantus. Taidan vaan asuu pahvilaatikossa ja kitata kaljaa ojassa. Sitten ku pamahtaa 18 mulla ei oo varoja mennä mihinkää lääkärii ku käytin kaikki rahat kaljaan. Siinä on mun täydellinen tulevaisuus. Luulen että tää jää mun viimeseks viestiks tähän keskusteluun, koska koko tästä keskustelusta ei oo mulle enää mitään hyötyä. Hyvää loppuelämää

se-kasi niiku 2x4 kirjoitti:

Oon ollu tän viikon alun sairaana. Ja voin iloisesti ilmottaa että homma on menetetty. Täysikänen isosisko nimittäi yhtäkkiä rupes länkyttämään mulle jostai tarkkaavaisuushäiriöstä ja sen esittämisestä, muuta en kuunnellu ku painuin mun huoneeseen, etten ois suuttunu ja tehny
jotai peruuttamatonta. Peli on menetetty siltä osalta että: Mutsi kuuntelee tätä lempilastaan kaikissa tilanteissa ja myös uskoo tätä. Eli vaikka joku toinen aikuinen kehottais mun mutsiani hankkimaan mulle diagnoosin, mutsi ajattelis robottina heti samaa että tää KAIKKI ON VAA PASKAA ESITTÄMISTÄ. Ja jos joskus en epäilly itteeni luulosairaaks nii vähintää nytte kun joku haukku mua vaan huomionhakuseks esittäjäks. En ikinä uskalla enää mennä kysymään apua, joten taidan elää feikki-addina koko loppuelämäni ellen sitte joku päivä kyllästy ja tosiaan heittäydy sieltä sillalta alas sen jälkeen ku oon paskantanu kaiken pystyyn. Näin käy kun yrittää hakee tässä perheessä apua. Kukaan ei ees vittu usko sua. Ja kun kukaan ei usko sua ja vähättelee sun ongelmia alkaa itekkin miettimään että ehkä kaikki onki vaa mun mielikuvituksen tuotetta ja että ne oireet onki ihan pikkujuttuja? Tuun saamaan apua vasta täysikäsenä jos sinne asti selviin, nimittäin mun vanhemmista ei oo yhtään mihinkään. Siinä välissä kerkee tosin mennä aika monta vuotta, ja lukioon en oo menossa jos yläaste jatkuu näin joten hyvästi myös ne uramahollisuudet. Tervetuloa amis, pitäaköhän lähtee rakennuspuolelle? Ai vitsi, ei kyllä kannattas ku miten se onnistus ku kokoajan keskittyminen herpaantus. Taidan vaan asuu pahvilaatikossa ja kitata kaljaa ojassa. Sitten ku pamahtaa 18 mulla ei oo varoja mennä mihinkää lääkärii ku käytin kaikki rahat kaljaan. Siinä on mun täydellinen tulevaisuus. Luulen että tää jää mun viimeseks viestiks tähän keskusteluun, koska koko tästä keskustelusta ei oo mulle enää mitään hyötyä. Hyvää loppuelämää

Lue lisää

Siihen diagnoosiin ei välttämättä tarvitse vanhempia, mutta niiden lausunnot auttaa asiaa. Mutta niin tekee myös opettajien, kuraattorien yms. lausunnot. Jos tulee riittävän selväksi, ettei vanhemmista ole hommassa apua, niin ne voi kai jättää pois?

Ei sun kannata välittää siitä, mitä muut ihmiset puhuu. Tästä sairaudesta porukalla riittää mielipiteitä enemmän kuin mistään muusta. Ei kukaan tuu diabeetikolle jauhamaan, että vittu mitä paskaa, ei sulla mitään oo. Mutta addille tullaan kyllä esittämään mielipiteitä ja salaliittoteorioita.
"Älä syö noita lääkkeitä, ne on huuuumeita."

Jos näistä oireista on sulle haittaa, niin mene hakemaan apua niihin. Jos kyse on adhd:sta, niin se ei parane eikä häviä. Toki oireiden kanssa oppii elämään ja joistain hommista voi kouluttaa itseään pois. (Terveisin toipuva sokeriaddikti)
Ja tosiaan lääkkeettömiäkin hoitomuotoja on ja joissain oaikoissa adhd-valmennukseen pääsee ilman diagnoosiakin, ainakin Tampereella. Ja kaikkiin vertaistukiryhmiin, joita järjestetään ympäri Suomen. Näistä saa lisätietoa esim. Suomen adhd-aikuisten sivuilta ja foorumilta. Tuu mukaan sinne.