Anna minun vanheta vapaasti,
anna askeleeni hidastua,
ajatusteni harhailla,
anna kehoni muuttua
ja hiusteni harmaantua.
...en kaipaa ikäihmisten jumppakerhoja
lavatansseja, kuoroja ja kirjallisuuspiirejä...
...haluan kulkea hiljalleen tuttua
metsäistä polkua, syksyn lehtien peittämää..
muistojeni ja ajatusteni kanssa.
...mitä siitä, jos puhuessani toistan
samoja asioita -kestä se-
kestänhän minäkin arvostelevan katseesi.
...älä murehdi yksinäisyyttäni,
en kaipaa uutta ihmistä viereeni,
viihdyn itseni kanssa, vaikka oletkin
tervetullut luokseni vierailulle.
...häiritseekö se sinua, kun muistelen
eletyn elämäni moninaisia tapahtumia,
niitä rakkaita ihmisiä,
joita kukaan muu ei enää ehkä muista.
joita ei enää ole.
Tallenna muistoni mieleesi,
voi tulla aika, jolloin kaipaat niitä
enkä minä ole niitä enää keromassa.
Olen jo vanha,
mutta en vielä kuollut!
Olen kuin kuivettunut omenapuu puutarhassani;
varsi ryppyinen, kolhiintunut ,monihaarainen
ja vajavainen.
Mutta huomaatko,
silti se kukkii joka kevät
niukin kukin
ja syksyllä se antaa
muutaman kirpeän hedelmän.
anna askeleeni hidastua,
ajatusteni harhailla,
anna kehoni muuttua
ja hiusteni harmaantua.
...en kaipaa ikäihmisten jumppakerhoja
lavatansseja, kuoroja ja kirjallisuuspiirejä...
...haluan kulkea hiljalleen tuttua
metsäistä polkua, syksyn lehtien peittämää..
muistojeni ja ajatusteni kanssa.
...mitä siitä, jos puhuessani toistan
samoja asioita -kestä se-
kestänhän minäkin arvostelevan katseesi.
...älä murehdi yksinäisyyttäni,
en kaipaa uutta ihmistä viereeni,
viihdyn itseni kanssa, vaikka oletkin
tervetullut luokseni vierailulle.
...häiritseekö se sinua, kun muistelen
eletyn elämäni moninaisia tapahtumia,
niitä rakkaita ihmisiä,
joita kukaan muu ei enää ehkä muista.
joita ei enää ole.
Tallenna muistoni mieleesi,
voi tulla aika, jolloin kaipaat niitä
enkä minä ole niitä enää keromassa.
Olen jo vanha,
mutta en vielä kuollut!
Olen kuin kuivettunut omenapuu puutarhassani;
varsi ryppyinen, kolhiintunut ,monihaarainen
ja vajavainen.
Mutta huomaatko,
silti se kukkii joka kevät
niukin kukin
ja syksyllä se antaa
muutaman kirpeän hedelmän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Höpsistä!
Vauhtia vaan töppösiin,
kahdeksan- yhdeksänkymppisenä kyllä vielä ehtii ihmettelemään syntyneitä ryppyjä...
arvostelevia katseita ei kannata noteerata.
Hyvä runopalstalainen....
en suinkaan laita vauhtia töppösiin....kävelen hiljalleen polullani syksyn kauneutta ihaillen ja elämääni ja toisten elämää muistellen : )
Muuten....onkohan tuo sana -vanheta- oikein kieliopillisesti? Olisikohan sen pitänyt olla -vanhentua? Tätäkin tässä illan hiljaisuudessa mietin.
Kiitos vastauksestasi....niin ja niistä rypyistä..en ihmettele niitä lainkaan. Ne tulevat yhtä varmasti kuin talvi syksyn jälkeen tai kevät talven jälkeen.
Kiitos runostasi magdaleena* .. Vanheta on aivan oikea muoto :) vaan tuskin haitannee väärinkään päin :)
Vanhenemme jokainen. Miksi estäisimme ryppyjen tulemisen, kun niiden aika on-kertovathan ne eletyistä vuosista.
Kello käy, ja meillä lienee jokaisella ollut aikaa "viisastua" . Kuka enemmän kuka vähemmän. Jokainen meistä on oman onnensa seppä.
Syksy on upeaa aikaa, ja suon jokaiselle sen nautinnon, kun on ruska-aika ja, kun voi poimia omista omenapuista omenat talvea varten :). Toivon myös, että mahdollisimman moni antaisi aikaa viimeistään silloin-vanhana itselleen. Näkisi kauniit asiat ympärillään, koska niitäkin on! Vielä silloinkin. Katso tähtiin, kuinka ne tuikkivat! Vielä silloinkin :)
Kullakin meistä on polkumme elettävänämme. Arvostakaamme sitä.
Kiitos "laudi",vastauksestasi. Taidamme olla samoilla linjoilla ajatustemme suhteen vanhenemisesta.
Joskus tunnen, että vanhenevan ihmisen pitäisi olla tehopakkaus eikä vanhenemisen tosiasioita haluttaisi myöntää. En siis aio aloittaa judoa, seinäkiipeilyä, maratonharjoituksia vaan aion repsahtaa ihan vapaasti.
Villasukkia olen tosin alkanut kutomaan....se on hauskaa.
Hyvää syksyn jatkoa...ruska on kaunista ja syksy sydämen tyyntymisen aikaa .