Suljetulle

Jos on tosi paha olla, niin mene päivystykseen ja kerro tilanteesi rehellisesti.

Uskoisin, että jos sulla on ainoastaan ocd-oireita, niin noiden pitää olla tosi pahoja että laittavat suljetulle - mutta jos koet sen olevan ainoa mahdollisuus niin kokeile vaatia sitä.

Suljetulla tehdään (en ole itse koskaan ollut) käsittääkseni alkukartoitus/tarkastus sinne mentäessä, mikä sitten määrääkin paljon jatkosta.

Se, onko itsetuhoisuutta tai vaaraksi muille on varmaan ratkaisevinta mitä määrätään ja tehdään.

Ongelma on se, että olen oireideni takia kotini vanki enkä kykene kotonakaan toimimaan. Pelkään tosin, että en pääsisi suljetulle, koska en ole itsetuhoinen, olen vain loppu jatkuvan siivoamisen, pesemisen ja jumittamisen kanssa. Kiitos muuten asiallisestavastauksesta..

Mihin päivystylseen minun tulisi ottaa yhteyttä, normaaliin sairaalan päivystykseen ja psykiatriselle? Kotiin on niin helppo hautautua mutta haluaisin kovasti elämän takaisin. Kaikki muutkin vinkit ovat tervetulleita siihen miten tältä taudilta saa selän katkaistua. Olen lukenut Kerrasta poikki-kirjan mutta on vaan niin paljon helpompi tehdä rutiineja kuin olla tekemättä... Olisiko siihen antaa vinkkiä?

Kiitos sinulle..... ihanista vastauksista!EHkä koetan taistella vielä omin voimin ja pestä edes vaikkapa koneellisen astioita. Sekin on niin kovin vaikeaa kun tekee mieli kymmeniä kertoja tarkistaa, että onhan se astianpesuaine varmasti siellä koneessa... En ymmärrä miksi se on minulle niin iso asia?
Osaat neuvoa todella hyvin, onko sinulla itsellä ocd vai oletko ammattiauttaja, jos saan udella.

Eipä mitään, mielelläni autan sinua :)

Minulla on ocd-taustaa ja olen lukenut aiheesta ihan näin itsenäisesti, en siis ole ammattilainen.

Tuo epävarmuuden tunne on hyvin, hyvin yleinen ocd-ihmisillä. Sitä pitää vain oppia sietämään. Voisitko yrittää sellaista, että sovit itsellesi jonkun tietyn määrän, kuinka monesti saat tarkistaa vaikkapa sen astianpesuaineen. Älä ylitä tuota sopimaasi tarkastelumäärää vaikka ahdistaisikin.

Jos nyt tarkistat sen kymmenen kertaa, niin tarkasta seuraavalla kerralla viisi kertaa. Vähennä sitten edelleen niin kauan, kunnes tarkastat sen vain kerran-pari korkeintaan.

Noissa voit tehdä sellaisia muistijuttujakin aluksi, että jos alat epäilemään, että oletko tarkastanut niin kirjoita lapulle ylös että olet sen tarkastanut ja siirry seuraavaan asiaan.

Siedättäminen tuolle tunteelle on se avainjuttu.

Kyllä sinä pystyt oireita hillitsemään itsekin, mutta tarvittaessa ota yhteyttä lääkäriin. Voithan lukaista sen Kerrasta poikki -kirjankin vielä uudelleen jos siitä heräisi vielä ajatuksia.

Kemiallinen lobotomointi alkaa yleensä välittömästi, kun astut laitokseen sisään. Jos annat luvan siirrytään käytöstäsi kontrolloimaan sähkölobotomialla eli "sähköhoidolla". Pois pääset, kun olet samaa mieltä psykiatrin ja valtion kanssa.

Kiitos hyvistä vinkeistä. Koetan tuota. Luin juuri sen kerrasta poikki kirjan, siinä oli paljon hyvää mutta tietty minulla on paljon oireita joita siinä ei käsitelty. Ongelmani on se, että annan liian helposti periksi. Tai ahdistus ehtii väliin ennen kuin järki sanoo, ettei astianpesuainetta tarvitse enää tarkistaa. Jotenkin ajattelen, että jos sitä astianpesuainetta ei ole ja laitan "likaiset" astiat kaappiin, olen lopun elämääni ahdistunut ja elämäni on pilalla. Juuri ehkä tuon ajatuksen takia olen niin jumissa oireideni kanssa enkä vain osaa antaa olla. Kaikenpitää olla täydellistä, puhdasta jne. Siivoaminen on täysin toivotonta kun jumitan pyyhkimään samaa kohtaa. Miten siihen voisi puuttua?

Saatko nykyisin ahdistuksen aina kuitenkin hetkeksi pois ritualisoimalla?

Jos tuota astianpesujuttua vielä ajatellaan sen altistamisen kautta, niin periaatteessa sinun pitäisi ainakin mielesi tasolla kohdata se asia, mitä kaikista eniten pelkäät. Eli se, että unohdat sen pesuaineen ja laitat ne astiat sitten likaisena kaappiin..

Mitä sitten tapahtuu? Sairastutko, tunnetko olosi todella likaiseksi? Juuri se tunne on valitettavasti se, jolle sinun täytyisi altistaa itsesi pieninä annoksina.

Toinen mahdollisuus on se, että ajattelet sen kuvion mielessäsi aivan loppuun saakka. Kun menet tarpeeksi pitkälle, huomaatkin, ettei pelkosi alun alkaenkaan perustunut todellisuuteen.

Eli jos ajattelet tuota astianpesujuttua. No ensinnäkin, kyllähän sinä huomaisit jos lautaset olisivat jääneet likaisiksi. Tai jos niihin olisikin jäänyt jotain ja söisit sitten niiltä, niin ei sinulle mitään tapahtuisi oikeasti.

Koita löytää se pelon ydin ja altista itsesi asteittain sille tai vaihtoehtoisesti - jos vain mahdollista - huomaa sen asian järjettömyys.

Mitä vielä tulee mieleen, niin jos elämässäsi on löydettävissä joku tekijä, mikä ocd-oireet on laukaissut niin se olisi hyvä saada jotenkin käsiteltyä. Yleensä me ocd-ihmiset olemme perfektionisteja ja meidän on vain jotenkin sallittava virheiden tekeminen itsellemme.

Miten sinulla on ruokavaliopuoli? Syötkö monipuolisesti? Ocd:n oletetaan liittyvän aivojen välittäjäaineiden toimintojen häiriöihin. Tietyt vitamiinit vaikuttavat aivojen serotoniinitasoihin, kuten esimerkiksi b3 ja b6. Magnesium taas saattaa auttaa ahdistuksen hillinnässä.

Kannattaa lisätä ruokavalioon (jos sinulla ei jo ole) mahdollisimman paljon kaikkia marjoja ja hedelmiä vaikka pähkinöitä. Jos ruokavaliosi ei ole kovin monipuolinen, voisit hyötyä joistakin ravintolisistä. Ainakin d-vitamiinia kannattaa joka tapauksessa Suomessa ottaa syksystä kevääseen.

Mutta noiden hyödyt ei tule esille aivan heti vaan viikkojen kuluessa.

Kiitos! Otanpa huomioon myös ruokavalion. Ahdistuneena kun ruoka ei aina maistu... Veikkaan, että mulla tää kaikki liittyy jotenkin juuri tuohon perfektionismiin eli kaiken on oltava täydellistä ja siksi tuntuu niin pahalle se ajatus, että pesisin astiat tai pyykit ilman pesuainetta. Ehkä se on juuri se mitä sanoit, etten halua sallia virheitä itselleni.

Pesin juuri pyykkiä ja nyt ahdistuneena mietin pitääkö ne laittaa uudelleen pesuun, koska olikohan, siis mahdollisesti olikohan, kone liian täynnä ja pyykit eivät siksi ole täydellisen (?) puhtaat. En oikein tiedä miten tuotakaan purkaisin. Koetan hokea itselleni, että ne ovat riittävän puhtaat, etten ottaisi niitä langalta ja laittaisi takaisin pesuun, jolloin kierre olisi taas valmis.

En pelkää pöpöjä tai sairastumista vaan varmaan sitä ns. likaista olo ja mietin aina liian kauas tulevaisuuteen tyyliin jos nämä vaatteet eivät ole varmasti täysin puhtaat kun laitan ne kaappiin niin ole ahdistunut lopun elämääni :( Mutta ei kait se niin meni. Haen vain liian nopeasti hetken helpotusta rutiineista. Tiedän, että jos nyt pesen nuo pyykit uudelleen niin kierre on valmis ja seuraavan koneellisen peseminen ei varmasti tule onnistumaan :(

On tämä vaan niin sekopää sairaus!!

En pese. Taistelen sen eteen!! Ocd vaan väittää omiaan kun väittää niitä olevinaan likaisiksi.. Ne ovat vasta aamulla kuivia mutta toivottavasti jaksan sittenkin taistella enkä laita niitä pesuun. Jos tässä onnistun niin se olisi kyllä valtava askel...

Mulla on kova halua saada normaali elämä takaisin mutta usein se valitettavasti unohtuu kaiken ritualisoinnin keskellä. Siivotessa esim järki sanoo, ettei jotain samaa kohtaa tartte pyyhkiä montaa kertaa mutta se on se ocd, joka sanoo, että pyyhi vielä ja vielä ja vielä ja helpoin ratkaisuhan on mennä mukaan ocd:n touhuihin. Ainakin lyhyellä aikatähtäimellä....

Kiitos hei ihanälyttömästi sulle!! Sain taas vähän toivoo pitkään aikaan. On kiva välillä puhua muunkin kuin vain oman päänsä ja sen hemmetin ocd:n kanssa. Olet huippu!

No nythän mun tekis mieli niin vimmatusti repiä nuo kuivat pyykit tuolta langalta ja laittaa ne uusiks pesuun. En kestä! Takana vieläpä vain muutama tunti unta :(

Mietitkö yöllä noita juttuja vai etkö muuten saanut unta?

Alku on kaikista vaikein. Tuolla videolla ocd:n perehtynyt terapeutti selittää tuon ahdistuksen muuttumista.

http://www.youtube.com/watch?v=zCqA5Ua3OVA&list=UUljtM1wmjWYzFrEhB1LHy5Q

Ahdistus ja jännittyneisyys valvotti mutta kiitos videosta, katson sen samoin tein. Olet ihana!!

Mitenpä meni viikonloppu?

Aika ahdistavasti :( Koko ajan vaan pyörii päässä, et tuokin ja tuo pitäis siivota ja pyyhkiä jne. En osaa ollenkaan rentoutua :( En oikein tiiä mitä mun nyt pitäis tehä.

Jos rutualisointia vähentään niin kuinka kauan siinä menee, että ahdistus alkaisi helpottamaan?

Käsienpesun olen koittanu jo kovasti katkaista aiempaa nopeammin. Siivousta mietin, että miten sen saisin tehtyä jumittumatta. Pitääkö siivota täysin eri lailla kuin ennen vai miten? Välillä on vaikea miettiä miten jotain rituaalia voisi muuttaa, esimerkkinä vaikkapa tuo siivous.

Toinen ongelma on se, että rituaali on monesti järjen ääntä nopeampi eli ennen kuin huomaatkaan, ritualisoit.

Ahdistus on vaan niin hemmetin korkeeta ja olo on koko ajan jännittynyt. Mieleelin tulee koko ajan ocd-asioita ja en saa hetken rauhaa, elämäni on pelkkää ocd:tä. Lääkitys varmaan auttaisi mutta niissä lääkkeissä onniin mahdottoman kovan sivuvaikutukset.... En tied mitä tehdä.

Kiitos tsempeistä ja hyvistä kommenteista!

näin pääset eroon rituaaleista. Sanot itsellesi kovalla äänellä (mielessäsi) aina kun haluat aloittaa uudelleen pyykkien pesun että NYT RIITTÄÄ!! Aina kun se ajatus tulee että pitää uudlleen siivota tai uudlleen tiskata samat astiat että NYT HILJAA! Eli otat vallan pois niiltä mielesi ääniltä, eli annat järjen äänen voittaa. Sanot vaikka ääneen itsellesi sata kertaa aina kun ne ajatukset tulee että "NYT LOPPUU PELLEILY!" Koska siitähän tuossa touhussa on kyse että se on jotain sairasta pelleilyä. Ja se vie sinulta aikaa paljon tärkeämmiltä asioilta, joita sinun pitäisi OIKEASTI tehdä päivän aikana.
Mitä tulee tiskien tiskaamiseen ilman pesuainetta niin kyllä ne astiat puhdistuu ihan ilman aineitakin, vaikka vahinko olisi käynyt että unohdit pesuaineen, se kuumuushan ne bakteerit poistaa. Sama asia pyykkien kanssa, tarpeeksi kuuma pesuaste puhdistaa useimmat liat.

Hae ihmeessä vähintäänkin keskusteluapua ja kokeile tarvittaessa myös lääkkeitä! Itselläni myös pakko-oireita. Tänäänkin jynssäsin tiskejä ties kuinka kauan, rasittavaa. Harmillinen ongelma kun ei osaa omiin silmiinsäkään luottaa. Itselläni tapana tuijottaa pyykinpesuainetta, että laitoinhan sen nyt varmasti... Monia on lääkkeet auttaneet.

Mulla kun tuo tuijotuskaan ei oikein auta. Lääkkeitä olen kokeillut jo aikoinaan mutta eivät auttaneen :/ Eli nyt tarvittas muita keinoja.

Lähestulkoon kaikki lääkkeet on kokeiltu viimeisten vuosien aikana :/ ELi apu olisi löydettävä muualta. Paroksetiinista en saaunut muita kuin sivuoireina huimausta ja pakonomaisia nykähdyksiä jalkoihin.

Googletapas Satu Heino, jolle tehtiin joku aivostimulaatiohoito. Hän sai siitä apua vaikeisiin oireisiin. Ja sit soittelemaan aikaa jollekin asiantuntijalle. Täytyyhän sun apua saada! Voi meitä turhaan jumittajia...

Mutta ei kai ocd-aivot muutenkaan kauhean terveet ole?

Hei, Olen ketjun aloittaja ja joku kopioi nimimerkkini. En siis ole haukkunut ocd-aivoja...

Eräs todella nuori oli samalla nuorisopsykiatrisella vuosia sitten. Mutta tilanne oli hyvin paha. Hän söi kaiken nestemäisenä(nutrilett), hänen oli pakko kävellä suoria viivoja ja jos joku este (esim pyykkikasa) tuli vastaan hän jäi jumittamaan eikä pystynyt tätä siirtämään. Ei pystynyt avata ovia ja tarvitsi jostain syystä vessaankin apua. Hyvin usein hänen omainen tuli paikalle kun hän meni suihkuun tai vessaan koska se oli hyvin hankalaa tälle henkilölle. Hän usein istui lattialla tekemättä mitään ja jos hänet piti siirtää alkoi kamala huuto. Ja käytävällä usein teki edestakas askelta jopa tunnin. Ei ollut kivaa kateltavaa.