Heipä hei!
Ajattelin kirjoittaa tänne nykyiset kuulumiseni.
Vihdoin lujan painostuksen jälkeen sain tyroxinin ja olen syönyt lääkettä lokakuun ajan. Ette voi ymmärtää sitä kuinka lääke on parantanut vointiani!! Tuntuu kuin kaikki tuo paha olisi jotain pahaa painajaista. Lääkitys ei mielestäni kuitenkaan riitä, sillä jalkojen palelua on vielä iltaisin ja muitakin oireita on. Kuitenkin olo on niin paljon parempi nyt,että nyt vasta ymmärrän kuinka paha se olo oikeastaan oli. Elämä oli yhtä helvettiä!!
Mutta siihen jotenkin turtui ja tyytyi, oppi pitämään itseään laiskana ja saamattomana.
Olen käynyt tosi ankaran "painin" vihantunteiden kanssa, jotka kohdistuvat välinpitämättömiin lääkäreihin, jotka kuukaudesta toiseen jopa vuodesta toiseen antavat potilaiden kärsiä turhaan.Outoa minusta on ollut myös se, että lääkärit tosi helposti ovat kirjoittamassa selviin kilpparioireisiin masennuslääkkeitä ja voimakkaitakin, riippuvuutta aiheuttavia unilääkkeitä, mutta tyroxinia saa polvillaan rukoilla. Onko siinä mitään järkeä??
Toivon kaikille voimia tässä sairaudessa. Periksi ei pidä antaa, jokainen tietää parhaiten oman olonsa.
Ajattelin kirjoittaa tänne nykyiset kuulumiseni.
Vihdoin lujan painostuksen jälkeen sain tyroxinin ja olen syönyt lääkettä lokakuun ajan. Ette voi ymmärtää sitä kuinka lääke on parantanut vointiani!! Tuntuu kuin kaikki tuo paha olisi jotain pahaa painajaista. Lääkitys ei mielestäni kuitenkaan riitä, sillä jalkojen palelua on vielä iltaisin ja muitakin oireita on. Kuitenkin olo on niin paljon parempi nyt,että nyt vasta ymmärrän kuinka paha se olo oikeastaan oli. Elämä oli yhtä helvettiä!!
Mutta siihen jotenkin turtui ja tyytyi, oppi pitämään itseään laiskana ja saamattomana.
Olen käynyt tosi ankaran "painin" vihantunteiden kanssa, jotka kohdistuvat välinpitämättömiin lääkäreihin, jotka kuukaudesta toiseen jopa vuodesta toiseen antavat potilaiden kärsiä turhaan.Outoa minusta on ollut myös se, että lääkärit tosi helposti ovat kirjoittamassa selviin kilpparioireisiin masennuslääkkeitä ja voimakkaitakin, riippuvuutta aiheuttavia unilääkkeitä, mutta tyroxinia saa polvillaan rukoilla. Onko siinä mitään järkeä??
Toivon kaikille voimia tässä sairaudessa. Periksi ei pidä antaa, jokainen tietää parhaiten oman olonsa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"oppi pitämään itseään laiskana ja saamattomana."
Minäkin pidin itseäni laiskana, samoin piti ympäristö, työnantajakin.
Nyt olen mitä energisin ihminen. Tosin siinä mylläkässä jouduin vielä sairaseläkkeellekin.