sieraimissa
männynpihkaa
tatuoimatonta tuoksua,
osaamatta
ilmaista tunteitaan
kuinka sieluni
on kallistunut
sydäntä kohti
ja odotti tulevia
sanoja
sinetinomaista
merkitystä, joka
riistäisi ympäröivän
painovoiman
eristäisi
kuun pimeän puolen
lohduttoman
maiseman
toisi valonvälyksenä
kiihkeää sydämen
sykettä
mysteerin, jonka
voisi ottaa omakseen
oli vain kuvanomaisia
muistikokonaisuuksia
vapaudesta
kimaltavan kyyneleen
määränpäästä,
kulkea kiirehtien
sinne missä
sisäinen herkkyys ja
ja hienotunteisuus
asuu
kaukaisimpiin
ulokkeisiin
pakahtuvan
uteliaisuutensa
majoittaa
tuoden näkymättömiä
ajatuksia
verhottomasta ikkunasta
ne ajatukset olivat
kuin kauniita
esineitä,
siroja pinnaltaan
ja kyvyttömiä
loukkaamaan ketään
hentoudellaan
niissä vaappui
elämän
peruskysymykset
kuten siitepöly
tekee tehtävänsä
silmäpeli, joka
yrittää
ymmärtää naista
yrittää pitää
rakkauden
olemassaoloa
mahdollisuutena
levottomuus, joka
nousee kaipauksen ja
kiihkon soittelemilla
sävelillä
mutta tie
on vielä autio
vangitsin vain
ääriviivat, joita
kehosi antaa
haluaa signalisoida
antamalla ohjaamon
hallita haluasi
ja erektiotani, jolla
kirjoitan nimesi
rukoukseen
jalkateräsi pinnan
peittyä
hellyydenosoituksiin
viimeiseen pisaraan
kytkeytyviin
hyvänolontunteisiin
virtoihin, joissa
on haikeus ja
ykseys
valtavina
aaltoina
etsimässä kehoa
kehoon,
väriseviä
kerrostumia
tunnustuksia todellisuudesta
rakkauden sanoja,
jotka tuntevat
sormen pään,
huulen
korvan ja kaulan
hipaisun
ihmistä varten
sielun tärkeimmän
latauksen lähteen
kaikki on
kuin sadusta
kiintymyksen vaahtoineen
tähtisumuineen,
jossa sormien lävitse
kariseva tuhka
tuntui varisevan
kukintoon asti
maailmamme katseli
kaikkiin suuntiin
huutaen kerankin
naiiviin rehellisiä
sanoja
totuus, joka
näyttäytyy
sinisessä meressä
sinisessä hetkessä
onnettomat
kerjäläiset onnellisuuden
edessä
kuten pelkkä katse
kuumentaa
murusia
saaden maljan
täyttymään
loppumattomuudessa
ruumis nytkähti
kirkkauden
varjelemissa liekeissä ja
katsoi uudelleen
kaksi kertaa
kaipasi rakkautta,
heittäytymistä
mehiläisensä vaistoihin
kantamalla tulta
ihollaan
sydämissään
tarkoittaessaan
yhtymäkohtia maan
ja meren horisonttiin
nautinnon veenuksen
tyrskyäville laineille
valuen ikävän
vokaaleja
kirsikkapuusi hedelmiä
antaa höyhenen
kirjoittaa puutteensa
sieluusi
läpi pimeän
tunnustelen untuvaa
ja vastaten sykkeellä
”rakastele mua
rakastele lujaa
lantiosi anna
lanteitani piestä”
https://www.youtube.com/watch?v=hTMLw494haY
männynpihkaa
tatuoimatonta tuoksua,
osaamatta
ilmaista tunteitaan
kuinka sieluni
on kallistunut
sydäntä kohti
ja odotti tulevia
sanoja
sinetinomaista
merkitystä, joka
riistäisi ympäröivän
painovoiman
eristäisi
kuun pimeän puolen
lohduttoman
maiseman
toisi valonvälyksenä
kiihkeää sydämen
sykettä
mysteerin, jonka
voisi ottaa omakseen
oli vain kuvanomaisia
muistikokonaisuuksia
vapaudesta
kimaltavan kyyneleen
määränpäästä,
kulkea kiirehtien
sinne missä
sisäinen herkkyys ja
ja hienotunteisuus
asuu
kaukaisimpiin
ulokkeisiin
pakahtuvan
uteliaisuutensa
majoittaa
tuoden näkymättömiä
ajatuksia
verhottomasta ikkunasta
ne ajatukset olivat
kuin kauniita
esineitä,
siroja pinnaltaan
ja kyvyttömiä
loukkaamaan ketään
hentoudellaan
niissä vaappui
elämän
peruskysymykset
kuten siitepöly
tekee tehtävänsä
silmäpeli, joka
yrittää
ymmärtää naista
yrittää pitää
rakkauden
olemassaoloa
mahdollisuutena
levottomuus, joka
nousee kaipauksen ja
kiihkon soittelemilla
sävelillä
mutta tie
on vielä autio
vangitsin vain
ääriviivat, joita
kehosi antaa
haluaa signalisoida
antamalla ohjaamon
hallita haluasi
ja erektiotani, jolla
kirjoitan nimesi
rukoukseen
jalkateräsi pinnan
peittyä
hellyydenosoituksiin
viimeiseen pisaraan
kytkeytyviin
hyvänolontunteisiin
virtoihin, joissa
on haikeus ja
ykseys
valtavina
aaltoina
etsimässä kehoa
kehoon,
väriseviä
kerrostumia
tunnustuksia todellisuudesta
rakkauden sanoja,
jotka tuntevat
sormen pään,
huulen
korvan ja kaulan
hipaisun
ihmistä varten
sielun tärkeimmän
latauksen lähteen
kaikki on
kuin sadusta
kiintymyksen vaahtoineen
tähtisumuineen,
jossa sormien lävitse
kariseva tuhka
tuntui varisevan
kukintoon asti
maailmamme katseli
kaikkiin suuntiin
huutaen kerankin
naiiviin rehellisiä
sanoja
totuus, joka
näyttäytyy
sinisessä meressä
sinisessä hetkessä
onnettomat
kerjäläiset onnellisuuden
edessä
kuten pelkkä katse
kuumentaa
murusia
saaden maljan
täyttymään
loppumattomuudessa
ruumis nytkähti
kirkkauden
varjelemissa liekeissä ja
katsoi uudelleen
kaksi kertaa
kaipasi rakkautta,
heittäytymistä
mehiläisensä vaistoihin
kantamalla tulta
ihollaan
sydämissään
tarkoittaessaan
yhtymäkohtia maan
ja meren horisonttiin
nautinnon veenuksen
tyrskyäville laineille
valuen ikävän
vokaaleja
kirsikkapuusi hedelmiä
antaa höyhenen
kirjoittaa puutteensa
sieluusi
läpi pimeän
tunnustelen untuvaa
ja vastaten sykkeellä
”rakastele mua
rakastele lujaa
lantiosi anna
lanteitani piestä”
https://www.youtube.com/watch?v=hTMLw494haY
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sulla on kyllä mahottoman hyviä runoja, mutta kun nää ovat niin tolkuttoman pitkiä....
Kiitos.
Jos kaikki sanasi olisivat tuossa muodossaan tekoja todellisuudessa...
Elämä on aina enemmän ja vähemmän fiktiivinen, rakkaus ei koskaan kuitenkaan petä eikä kerskaa. Eläköön rakkaus.
Kiitos
kaunis
Sinulle
ja
herkeämättä
kuuntelen
kun
joku
lukee
nämä
minulle
ääneen. . .
Kiitos.